Olen 21-vuotias mies enkä ole koskaan vielä seurustellut vaikka olen jo vuosia kohtalaisen aktiivisesti etsinyt tyttöystävää.
Ensimmäisen kokemukseni treffailusta sain 17-vuotiaana kun tutustuin netissä erääseen tyttöön. Noin viidet treffit kävimme, koin ensisuudelmat ja tyttö pisti sitten jutun poikki eli seurustelusuhdetta ei syntynyt.
Kun täytin 18 v eli pääsin yökerhoihin olin luottavaisin mielin että sieltä löytyisi jossain vaiheessa tyttöystävä. Silloin tällöin baarissa oli jotain pientä säätöä jonkun naisen kanssa, lähinnä pussailua ja tanssimista. Näistäkään ei koskaan pidenmpää tuttavuutta syntynyt. Aika harvakseltaa mitään säätöäkään oli mutta kuitenkin kohtuu säännöllisesti aina silloin tällöin ( ei mitään seksiä kuitenkaan)
19-20 vuotiaana rupesin käymään melkoisen aktiivisestikin yökerhoissa, tapahtumissa ja muissakin bileissä. Silloin tällöin baarissa tutustuin johonkin naiseen tutustuin ja siinä tuli sitä pussailua ja tanssimista. Muutaman kanssa kävin ihan treffeiläkin myöhemmin mutta muutamien treffinen jälkeen nainen pisti poikki kun ei halunnutkaan mitään vakavempaa. 19-vuotiaana oli myöskin kaksi yhden yön juttuakin joten seksiäkin tuli kokeiltua ja poikuudesta pääsin eroon.
Nyrkkisääntönä 18-20 vuotiaana oli se että ainakun tapasin jonkun kiinnostavan naisen ja hänen kanssaan muutamilla treffeillä kävin pisti nainen jutun poikki vaikka oli antanut aivan toisenlaisia signaaleja ja oletin että naistakin olisi kiinnostanut (oli ollut pientä pussailua ja flirttiä) mutta ei niin ei, en kelvannut näille naisille mihinkään kunnon seurusteluun vaan taisin olla vain itsetunnon kohotuksen kohde näille muutamalle tyttöselle keneen tutustuin ja pientä säätöä oli. Kipeät pakit näistä tuli.
19-vuotiaana oli myöskin kaksi semmoista juttua että tutustuin baarissa muijaan ja käytiinkin muutamilla treffeillä mutta nämä muijat olivat mielstäni aika rumahkoja eikä luonnekaan kolahatnut joten minä pistin jutut poikki.
Eli voisi sanoa että ne muijat joihin itse olen ollut kiinnostunut, ei sitten muijaa ole kiinnostanut ja ne harvat muijat jotka minusta ovat olleet kiinnostuneita eivät sitten ole minua kiinnostaneet. Elämä on näköjään vaikeaa!
Olin vielä pari vuotta sitten erittäin luottavaisin mielin ja ajettelin että kyllä se tyttöystävä tässä pari vuoden sisään varmasti ennemmin tai myöhemmin löytyy, mutta eipä ole löytynyt. En vieläkään ole mitenkään epätoivoinen tai varsinkaan katkeroitunut mutta kyllähän tässä ajoittain pientä pelkoa on mielessä että näinköhän minutsa on tulossa ikisnkku joka on vielä kolmekymppisenäkin yksin.
Sekin asia askaruttaa kun en tiedä mitä naiset noin niinkuin yleisesti ajattelevat ulkonäöstäni. Olenko kenties ruma, tavallinen tai jopa komea.
Olen tässä viimevuosien aikana aika paljonkin panostanut ulkonäkööni ja aina silloin tällöin saan ulkonäöstäni ja pukeutumisestani kehuja.Olen myöskin aika pitkä tyyppi ja vartaloltani hoikka joten ylipainoa ei onneksi ole. (ylipaino tunnetusti ei ainakaan plussaa ole) komeaksi on monta kertaa naiset sanoneet mutta niillä nyt ei totuuden kanssa ole välttämättä mitään tekemistä. Olettaisin että jos todella olisin komea niin minuun myöskin naisetkin kiinnostuisivat. Mutta näinhän ei ole.
Toisaaalta sosiaalisista taidoilta en ole kovinkaan hyvä. supliikkitaidot on melkeimpä tärkein ominaisuus jos haluaa olla naisten suosiossa. En ole mitenkään ujo ja uskallan kyllä luontevassa tilanteessa mennä naiselle juttelemaan ja näin mutta en todellakaan ole mikään supliikkimies tai muutenkaan sosiaalisita taidoiltakaan keskivertoa parempi.
Tulee nykyisinkin melkein joka lauantai käytyä yökerhoissa, yleensä kavereiden kanssa, joskus jopa yksin mutta tuntuu nykyisin olevan vieläkin hiljaisempaa naisrintamalla mitä pari vuotta sitten vaikka alotteitakin uskallan aina välillä tehdä. ei vaan onnistu! ei oikeen enää mitään säätöä tai potentiaalisia tilanteita tapahdu mitä vielä vuosi pari sitten. Kummallista ja pelottavaa.
Välillä masentaa ja ahdsitaa tämä tilanne suunnattomasti.
Tässä tämä mun avautuminen. Toivosin neuvoja ja kommentteja asiaan liittyen.
Ensimmäisen kokemukseni treffailusta sain 17-vuotiaana kun tutustuin netissä erääseen tyttöön. Noin viidet treffit kävimme, koin ensisuudelmat ja tyttö pisti sitten jutun poikki eli seurustelusuhdetta ei syntynyt.
Kun täytin 18 v eli pääsin yökerhoihin olin luottavaisin mielin että sieltä löytyisi jossain vaiheessa tyttöystävä. Silloin tällöin baarissa oli jotain pientä säätöä jonkun naisen kanssa, lähinnä pussailua ja tanssimista. Näistäkään ei koskaan pidenmpää tuttavuutta syntynyt. Aika harvakseltaa mitään säätöäkään oli mutta kuitenkin kohtuu säännöllisesti aina silloin tällöin ( ei mitään seksiä kuitenkaan)
19-20 vuotiaana rupesin käymään melkoisen aktiivisestikin yökerhoissa, tapahtumissa ja muissakin bileissä. Silloin tällöin baarissa tutustuin johonkin naiseen tutustuin ja siinä tuli sitä pussailua ja tanssimista. Muutaman kanssa kävin ihan treffeiläkin myöhemmin mutta muutamien treffinen jälkeen nainen pisti poikki kun ei halunnutkaan mitään vakavempaa. 19-vuotiaana oli myöskin kaksi yhden yön juttuakin joten seksiäkin tuli kokeiltua ja poikuudesta pääsin eroon.
Nyrkkisääntönä 18-20 vuotiaana oli se että ainakun tapasin jonkun kiinnostavan naisen ja hänen kanssaan muutamilla treffeillä kävin pisti nainen jutun poikki vaikka oli antanut aivan toisenlaisia signaaleja ja oletin että naistakin olisi kiinnostanut (oli ollut pientä pussailua ja flirttiä) mutta ei niin ei, en kelvannut näille naisille mihinkään kunnon seurusteluun vaan taisin olla vain itsetunnon kohotuksen kohde näille muutamalle tyttöselle keneen tutustuin ja pientä säätöä oli. Kipeät pakit näistä tuli.
19-vuotiaana oli myöskin kaksi semmoista juttua että tutustuin baarissa muijaan ja käytiinkin muutamilla treffeillä mutta nämä muijat olivat mielstäni aika rumahkoja eikä luonnekaan kolahatnut joten minä pistin jutut poikki.
Eli voisi sanoa että ne muijat joihin itse olen ollut kiinnostunut, ei sitten muijaa ole kiinnostanut ja ne harvat muijat jotka minusta ovat olleet kiinnostuneita eivät sitten ole minua kiinnostaneet. Elämä on näköjään vaikeaa!
Olin vielä pari vuotta sitten erittäin luottavaisin mielin ja ajettelin että kyllä se tyttöystävä tässä pari vuoden sisään varmasti ennemmin tai myöhemmin löytyy, mutta eipä ole löytynyt. En vieläkään ole mitenkään epätoivoinen tai varsinkaan katkeroitunut mutta kyllähän tässä ajoittain pientä pelkoa on mielessä että näinköhän minutsa on tulossa ikisnkku joka on vielä kolmekymppisenäkin yksin.
Sekin asia askaruttaa kun en tiedä mitä naiset noin niinkuin yleisesti ajattelevat ulkonäöstäni. Olenko kenties ruma, tavallinen tai jopa komea.
Olen tässä viimevuosien aikana aika paljonkin panostanut ulkonäkööni ja aina silloin tällöin saan ulkonäöstäni ja pukeutumisestani kehuja.Olen myöskin aika pitkä tyyppi ja vartaloltani hoikka joten ylipainoa ei onneksi ole. (ylipaino tunnetusti ei ainakaan plussaa ole) komeaksi on monta kertaa naiset sanoneet mutta niillä nyt ei totuuden kanssa ole välttämättä mitään tekemistä. Olettaisin että jos todella olisin komea niin minuun myöskin naisetkin kiinnostuisivat. Mutta näinhän ei ole.
Toisaaalta sosiaalisista taidoilta en ole kovinkaan hyvä. supliikkitaidot on melkeimpä tärkein ominaisuus jos haluaa olla naisten suosiossa. En ole mitenkään ujo ja uskallan kyllä luontevassa tilanteessa mennä naiselle juttelemaan ja näin mutta en todellakaan ole mikään supliikkimies tai muutenkaan sosiaalisita taidoiltakaan keskivertoa parempi.
Tulee nykyisinkin melkein joka lauantai käytyä yökerhoissa, yleensä kavereiden kanssa, joskus jopa yksin mutta tuntuu nykyisin olevan vieläkin hiljaisempaa naisrintamalla mitä pari vuotta sitten vaikka alotteitakin uskallan aina välillä tehdä. ei vaan onnistu! ei oikeen enää mitään säätöä tai potentiaalisia tilanteita tapahdu mitä vielä vuosi pari sitten. Kummallista ja pelottavaa.
Välillä masentaa ja ahdsitaa tämä tilanne suunnattomasti.
Tässä tämä mun avautuminen. Toivosin neuvoja ja kommentteja asiaan liittyen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koska olet saanut piparia sekä päässyt treffeille ja jopa antanut pakkeja, niin ei sulla kuule ole mitään hätää.
Pahin vastustajasi olet sinä itse, eli kyseessä on joko yrityksen puute tai liian korkea rima.
Iän ja kokemuksen karttuessa kyllä pelisilmäkin paranee, sekä mahkusi nouseva, kun naiset kumminkin haluavat hiukan vanhemman miehen. Todennäköisesti et vain huomaa niitä kaikkia naisia, jotka olisivat sinusta kiinnostuneita, vaan puusilmänä kävelet ohitse ihmetellen, miksei mikään natsaa.
Mulla oli aivan sama juttu tuon ikäisenä, sitten aloinkin seurustelemaan ja siitä lähtien olen ollutkin varattuna muutaman kk sinkkuaikoja lukuunottamatta (pari eroa on tullut, toivottavasti nykyinen suhde kestää). Aina kun käyn avokin kanssa baarissa, se osaa luetella muutaman naisen, jotka kuulemma katsoivat minua sillä silmällä ja itse en koskaan ole huomannut mitään (eipä sillä että olis väliä, mutta tuo kertoo vain siitä että me normaalit miehet olemme puolisokeita).
Oon ite 21 v. nuori mies, ja mulla on ollu aikas samanlaisia tilanteita elämäni varrella. Varsinkin tänä vuonna: on ollut kaksi tyttöystävää, jotka olen enemmän tai vähemmän itse jättänyt. Mutta nyt taas sinkkuna tulee sellainen fiilis, että joutuuko sitä olemaan tässä tilanteessa vielä kauankin. Mikä mielestäni on aikas typerää sillä seurusteluaikoina kävi monestikin mielessä kuinka hienoa olisi olla jälleen sinkku. Joten nautitaan tästä tilanteesta vielä kun sitä on jäljellä. Sillä ei sille voi sitten mitään kun elämänrakkaus kävelee vastaan jossain vaiheessa elämää (toivottavasti :))..
Ja tossa toi toinen sanoikin,että ei ole mitään hätää, kun kerran piparia on jo tullut, sekä on ollut säätöö tai seukkailua.. joten huolet veks ja lopeta tosta stressaaminen. Ite kans stressaan vieläkin, tosin paljon vähemmän kuin ennen, mut silti. Se ei auta yhtään mitään.. Leuka pystyyn, elämäniloa kehiin ja kohti uusia (nais)seikkailuja!! :D
-holla-
Olen 20v ja minulla ei ole ollut mitään noista, mitä sinulla. Ei treffejä, ei yhden yön juttuja, ei pussailuja enkä osaa tanssiakkaan... :(