Tuli nuoruudessa vietettyä poikamiesaikoja ja vaikka olin "vakavissa parisuhteissa", niin sehän ei menoa haitannut. Tapasin nyt sen oikean, mutta perkele kun menin pettämään vai oliko se perkele?
Olin aikaisemmissakin suhteissa pettänyt, eikä se niissä oikein tuntunut vääryydeltä, mutta tässä viimeisessä tapauksessa siitä tuli sellainen vääryyden tunne, että tunnustin kaiken. En tunnustanut siksi, että olisin saanut siitä paremman olon itselleni, vaan siksi, että se oli oikein hänelle. Hänellä oli oikeus tietää. Tunnustin rakkaudesta.
En siis ollut rakastunut aikaisemmin ja vasta petettyäni tajusin olevani rakastunut tähän viimeiseen tyttöystävääni - todellista tyhmyyttä ja aivan ääliömäinen tapa tajuta asia?
Asia vaivasi suhdettamme muutaman kuukauden - lähinnä minua enemmän, mutta sen jälkeen se on jäänyt taakse ja 5 vuotta on kulunut onnellista yhdessäeloa.
En ole kuvitellutkaan pettäväni uudelleen, en voi suvaita pettämistä, enkä voi antaa itselleni anteeksi, että petin. Aikaisemmat pettämiset eivät tunnu missään - en kadu.
En sano, että pettäminen kannattaa tai että pettäminen olisi oikein, mutta silti usein mietin, että olisinko tajunnut nykyisen tyttöystäväni olevan "se oikea", jos en olisi pettänyt? On ristiriitainen tunne viimeisen pettämisekerran jälkeen - kadun sitä ja olen samalla onnellinen siitä.
Ajattelin kysyä vaimoksi.
Olin aikaisemmissakin suhteissa pettänyt, eikä se niissä oikein tuntunut vääryydeltä, mutta tässä viimeisessä tapauksessa siitä tuli sellainen vääryyden tunne, että tunnustin kaiken. En tunnustanut siksi, että olisin saanut siitä paremman olon itselleni, vaan siksi, että se oli oikein hänelle. Hänellä oli oikeus tietää. Tunnustin rakkaudesta.
En siis ollut rakastunut aikaisemmin ja vasta petettyäni tajusin olevani rakastunut tähän viimeiseen tyttöystävääni - todellista tyhmyyttä ja aivan ääliömäinen tapa tajuta asia?
Asia vaivasi suhdettamme muutaman kuukauden - lähinnä minua enemmän, mutta sen jälkeen se on jäänyt taakse ja 5 vuotta on kulunut onnellista yhdessäeloa.
En ole kuvitellutkaan pettäväni uudelleen, en voi suvaita pettämistä, enkä voi antaa itselleni anteeksi, että petin. Aikaisemmat pettämiset eivät tunnu missään - en kadu.
En sano, että pettäminen kannattaa tai että pettäminen olisi oikein, mutta silti usein mietin, että olisinko tajunnut nykyisen tyttöystäväni olevan "se oikea", jos en olisi pettänyt? On ristiriitainen tunne viimeisen pettämisekerran jälkeen - kadun sitä ja olen samalla onnellinen siitä.
Ajattelin kysyä vaimoksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minun taas oli petettyäni (yli 20v liiiton jälkeen) pakko myöntää itselleni, että exliittoni oli lopullisesti metsässä. Siellä se oli ollut jo aikapäiviä, kun vähän kelasi asioita taaksepäin. Todella ikävää myöntää.
Sitten rakastuin toiseen. Kerroin viimein exälle, olin jo sanonut muutaman kerran haluavani erota. Enkä meinannut päästä hänestä näinkään eroon.. kärsivällisesti odottelin oikeaa aikaa - ja tulihan se sieltä, vein erohakmeuksen, ilmoitin siitä exälle. Kaikki meni lopulta hyvin.
"Enkä meinannut päästä hänestä näinkään eroon."
Lue: sinulla ei siis ollut selkärankaa tehdä päivänselvää ratkaisua.
Jotkut ihmiset eivät yksinkertaisesti osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä, vaan tarvitsevat aina muiden tukea. Ei ero ole mikään neuvottelukysymys, josta pitäisi sopia kumppanin kanssa. Eron jälkeisistä järjestelyistä pitää pystyä neuvottelemaan, mutta eropäätökseen ei tarvita yhteisymmärrystä.
Erotessa - etenkin pitkästä suhteesta - on todellakin parempi ottaa huomioon toisen kanta asiaan - ei se ole selkärangatonta tai osoita epäitsenäisyyttä, vaan se on älykästä! Niin liitossa kuin erotessakin on hyvä pyrkiä yksimielisyyteen: juuri siitä riippuu miten liitto tai ero sujuu. Jos toinen on vastahankaan erossa, kannattaa odottaa ja kärsivällisesti (mutta kauniisti) yrittää pehmittää häntä eroajatukselle.
"Eron jälkeisistä järjestelyistä pitää pystyä neuvottelemaan, mutta eropäätökseen ei tarvita yhteisymmärrystä. "
Yhteisymmärrystä ei pakolla tarvitakaan eropäätökseen, mutta juuri yhteisymmärryksen puute synnyttää lähes aina väkevää neuvotteluhaluttomuutta eron jälkeisiin järjestelyihin, lasten huoltajuuteen ym. - ja jopa pyrkimyksen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan epäjärjestykseen.
"Aikaisemmat pettämiset eivät tunnu missään - en kadu."
Tietääkö tuleva vaimosi myös tämän? Siis ettet kadu että edellisiä tyttöystäviäsi petit. Ihan hyvä että nyt kadut ja kerroit, mutta vaikka niitä edellisiä et rakastanutkaan niin ei pettäminen silti oikein ollut! Todella itsekäs ajattelutapa.
Miten voit olla muka kertapettäjä, jos olet pettänyt kaikkia aikaisempiakin?
Olet sarjapettäjä, joka on nyt hetkellisesti nähnyt valon. En usko että lupaus pitää yhtään sen varmemmin, kuin narkkarin lupaus pysyä kuivilla.
"Miten voit olla muka kertapettäjä, jos olet pettänyt kaikkia aikaisempiakin? "
Ei se mitään pettämistä ole, jos ei olla tosissaan. Eihän niistä teinisuhteista muutenkaan mitään yleensä tule - toki poikkeuksiakin on. Suhteet päättyivät muutoinkin sekä omasta, että välillä myös vastapuolen toimesta - en kertonut pettämisestä mitään. Olen siis pettänyt vain kerran, sillä tällä kertaa tajusin olevan tosi kyseessä.
"Olet sarjapettäjä, joka on nyt hetkellisesti nähnyt valon. En usko että lupaus pitää yhtään sen varmemmin, kuin narkkarin lupaus pysyä kuivilla."
Jos olet päässyt eroon huumeista, niin hyvä niin, mutta jos et usko, että pysyt kuivilla, niin se on oma asiasi. Nämä asiat ovat niin tapauskohtaisia. Tiedän ja uskon, etten tule pettämään enää toista kertaa - jos sinä narkkari et sitä usko, niin se on minulle aivan sama.
>>Miten voit olla muka kertapettäjä, jos olet pettänyt kaikkia aikaisempiakin?
>Ei se mitään pettämistä ole, jos ei olla tosissaan.
Ainakin osaat valehdella itsellesi.
Kyllä minä uskon että olet tosissasi sen suhteen, että se elämä on taaksejäänyttä. Olethan keksinyt erittäin hyvän selityksenkin sille, miksi olet pettänyt vain kerran eikä noita aikaisempia lasketa. Tosipaikan tullen luultavasti sorrut uudelleen pettämään, mutta eiköhän silloinkin löydy selitys, miksi sitäkään ei lasketa. Esimerkiksi iso riita, pieni kitka seksielämässä tms. hyväksyttävä syy kyllä hiljentää omantunnon.
"Tiedän ja uskon, etten tule pettämään enää toista kertaa"
Hienoa että sinä itse siihen uskot, mutta me muut emme jaa samaa lapsenuskoa.
PS en ole käyttänyt huumeita, en edes kokeillut
"Tosipaikan tullen luultavasti sorrut uudelleen pettämään, mutta eiköhän silloinkin löydy selitys, miksi sitäkään ei lasketa. Esimerkiksi iso riita, pieni kitka seksielämässä tms. hyväksyttävä syy kyllä hiljentää omantunnon."
Onko tämä siis sinun näkemyksesi omasta elämästäsi? Pieni ihminen ajattelee noin, mutta tee miten itse oikeaksi näet. Minulle mikään syy ei ole syy pettää. En siis tule pettämään. Itse sen sijaan näköjään löydät oikein esimerkkejä - ovatko nuo esimerkit sinulle itsellesi niitä hyväksyttäviä syitä? Olet huono ihminen, jos kerran petät.
"Hienoa että sinä itse siihen uskot, mutta me muut emme jaa samaa lapsenuskoa. "
Ketkä "me muut" :D. Edustatko useampaakin ihmistä :D?
"PS en ole käyttänyt huumeita, en edes kokeillut"
Oletko kokeillut kahvin sisältämää kofeiinia, alkoholia, tai tupakan sisältämää nikotiinia?
Oletko nyt aivan varma, että tiedät missä olet, kuka olet ja mihin olet menossa?
>>Tosipaikan tullen luultavasti sorrut uudelleen pettämään, mutta eiköhän silloinkin löydy selitys, miksi sitäkään ei lasketa
>Onko tämä siis sinun näkemyksesi omasta elämästäsi?"
Pari mun kaveria on vähän samantyyppisiä.
> Minulle mikään syy ei ole syy pettää. En siis tule pettämään.
Kyllä minä uskon, että sinä uskot tuohon kuin muuriin. Osaat selittää ja valehdella itsellesi erittäin vakuuttavasti, varmaan myös tyttöystävillesi, jos käry käy.
> Itse sen sijaan näköjään löydät oikein esimerkkejä - ovatko nuo esimerkit sinulle itsellesi niitä hyväksyttäviä syitä?
> Olet huono ihminen, jos kerran petät.
Onko tuo sarkasmia, vai kuvitteletko tosissasi, että tuo ei koske sinua (sullahan on aina hyvä syy ja tietenkin kun tunnustit, sitäkään ei lasketa)?
Olet perinteinen selittäjä. Sinussa ei voi mitenkään olla pienintäkään vikaa, kaikki kritiikki valuu pois kuin vesi hanhen selästä. Tähänkin viestiin varmaan keksit jotain todella fiksua vänkkäämistä, minkäänlaista vastuuta et kuitenkaan ota. Ethän sinä ole tehnyt mitään väärää, nyt olet päättänyt olla hyvä ihminen.
Säälittävää.
Taitaa olla jollekkin paha paikka jos joku yrittää ja haluaa muuttua
virheistään huolimatta.
Jollain täällä on se käsitys, et ihminen pysyy vuosikaudet samanlaisena
eipä näin ole ihmisenpojankaan laita .
Kehitystä tapahtuu niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan elämän
varrella niin se vain on, piste.
Onko hyväksyttävä syy sitten se, että suhteesta ei todennäköisesti tule pitkäikäistä, millä verukkeella exiäsi petit?
Tässä sitä taas näitä palstan arkipäivä psykologeja jotka tekevät päätelmiä yhden kirjoituksen perustella ja sit osaavat kertoa sen kirjoittaneen ihmisen koko elämän.
Susta tuliskin hyvä horoskooppi-eukko kun noin hyvin tunnet henkilön tai ihmis ryhmän. Niinku olis muka jotain ihmisryhmiä jotka toimii samalla tavalla kaikki?
Kukas se säälittävä täällä nyt onkaan? Eikös toi ketjun avaaja tunnustanut tyttöystävälleen pettämisen ja näköjään on muuttunut pojasta mieheksi?
Onko sun mielestä siis niin että ihminen ei voi muuttua? Poika, joka varastaa omenia on myös varas aikuisena?
Taidat itse olla säälittävä kaavoihisi kangistunut ihminen joka ei ymmärrä, että mahdollisuus onneen on omissa käsissäsi?
Ehkä aikaisemmin sinua on petetty ja siitä kiukustuneena haukut kaikkia pettäneitä? Ei se häpeä ole petetyn vaan pettäjän.
Todennäköisyys on kovin lyhytikäinen nykymaailmassa muillakin kun
pettäjillä suhteissa.
Taitaapi yli puolet jo erota aviostaan ja vielä usseempi muista suhteista.
Kerrot tai et itse siitä oppia pitää eikä muita sillä kiusata.
Minä petin ja en kertonut enkä kerro kun en ole vielä onneksi
keksinyt riittävää selitystä mitenkä tuo tieto auttaisi minun tyttöystävää.
Ihan omassa päässäni sen pahanmielen koin ja en kai sitä parhaalle ystävälleni halua pahaamieltä tuolla tuottaa??
Tehtyä kun ei saa pois pyyhittyä ja tunnen itseni jos tuon voisin pois pyyhkiä niin tekisin vaan en kuitenkaan voi olla elämänloppuun asti varma ettenkö voisi toistekkin hairahtua. Mie olen van ihminen.
Turhaa täälä on isoa hälyä nostaa toisten tekemisista kun jokaanen erehtyy
ja jokaanen oman elämänsä elää vikoineen ja murheineen.
En kertonu ja tiedän etten oisi vahvoilla jos sen tyttöystävälle paljastaisin.
Miksi haluisin vielä lisää painaa sitä veistä syvemmälle kylkeen kun nyt on kaikki hyvin.
Olenhan mie ajanu joskus punastakin päin liikenteesä ja olen joskus varmasti
etuillut jonossa. Ihan paljon pahempia olen tehny kirjaston kirjat myöhästyypi joka kerta ja pysäköintisakot tulee maksettua vähitellen vaan eletään vaan etteenpäin miksi kaiveltasiin noita töppäyksiä joita vaan noile itseensä täydellisiksi kehuvillekin sattuu.
Nyt se tyttökaveri voisi tietysti valita halluuko minua enää katsoa päinkää muta niihän hän joka päivä saa harkita samoten saa harkita kirjastotäti lainaako miulle enää kirjankirjaa ja poliisi harkittee saanko ees ajaa autooni.
Niin se elämä menee valitaan jokapäivä kenen kanssa leikitään.
En mie puolusta pettämistä vaan koitin näi lyhyesti sanua ettei tää elämä kannata ottaa noin otsa kurtussa.
Vetäkää happea ja naurakaa ittellenne ees joskus.
Olen itse juuri tismalleen samanlaisessa tilanteessa kuin aloittaja. Mun hölmöilyt tapahtui meidän suhteen alkupuolella ja tajusin heti että ei helvetti. Noh, kun nyt olen löytänyt täydellisen naisen mun oli pitkän ajan jälkeen kerrottava koska koin, että puolisolla oli oikeus tietää.
Ja siitä, että ikinä enää pettäisin, ei ole pelkoa!
Voisin sanoa,että tuo kuulostaa samalta, mitä minun mieheni minulle sanoi. Että nyt hän vasta tajusi rakastavansa minua. Mutta mitä mies ajatteli vuosi sitten,kun petti minua? Oliko hänellä silloin yhtään tunteita minua kohtaan,koska petti ja suunnitteli naisen tapaamista? Mitä hän ajatteli? Ajatteliko hän minua ollenkaan? Tai ajatteliko hän,että miltä minusta tuntuisi? Sain tietää vahingossa. Hän pyytää anteeks,mutta en tiedä pystynkö. En ehkä pysty vaikka rakastan häntä niin paljon. En usko siihen,että kaikki kääntyisi vielä hyväksi. En pysty enää rakastamaan häntä samalla tavalla niinkuin ennen. Aina ajattelin,että pettäjä saa mennä,mutta kun minulle kävi näin...en tiedä mitä tekisin.
Että miehesi ei kertonut sinulle, vaan sait itse "tietää vahingossa". Se on vähän eri asia kuin se, että miehesi olisi itse sinulle kertonut.
Tiedän myös kavereita, jotka ovat tyttöystäviään pettäneet ja menneet kuitenkin naimisiin. Osa näistä kavereista on jatkanut pettämistä - osa ei. Kukaan heistä ei ole kertonut, mutta ne, jotka ovat jatkaneet pettämistä ovat jääneet kiinni ja se siitä avioliitosta. Ne, jotka eivät ole jatkaneet pettämistä, mutta eivät ole myöskään nykyisille vaimoilleen kertoneet, ovat edelleen avioliitossa ja lapsia on jo olemassa.
Kyllä se poika mieheksi kasvaa, jos on kasvaakseen. Mies se on sellainen, joka ei petä ja jos pettää, niin siitä kyllä kertoo. Nainen se on sellainen, joka tekee päätökset sitten näiden tietojen pohjalta - eikö vain. Rehellisyys on hyvän parisuhteen A ja Ö?
että syrjähypyn, ns.kertapettämisen voi antaa anteeksi. Kunhan asiat puhutaan selväksi.
Tyystin eri asia on pettäminen elikkäs kaksoiselämä.
Sellainen murentaa uskon ihmissuhteisiin.