Luulen että minulle se on tiettyjen saavutuksien tekeminen. Omakohtaisia juttuja ne ovat, eivät mitään urotekoja. Mutta jos niillä on itselle merkitystä ja itse pitää niitä saavutuksina, niin ehkä se edesauttaa itsevarmuuden rakentumisessa. Tai voin olla melkein varma siitä.
Mutta eihän sitä tiedä, olen aika solmussa päästäni näiden asioiden kanssa. Toivon kuitenkin parasta.
Hyvää illanjatkoa kaikille.
Mutta eihän sitä tiedä, olen aika solmussa päästäni näiden asioiden kanssa. Toivon kuitenkin parasta.
Hyvää illanjatkoa kaikille.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Näinhän se meneekin, eli itsesääliin vaipumisen sijasta Tuntemattoman Koskelan tyyliin "nythän mä lyönkin kakkosen silmään", eli perkele nyt näytetään maailmalle, ensin homma lähtee näyttämisestä mutta jonkin ajan kuluttua sillä näyttämisellä ei ole hevonkaan vitun väliä mutta hanskassa voi olla joku uusi taito tai on tehnyt jotain mitä 80-prosenttia Alfa-uroksista tai B-virtasista ei edes uskalla unelmoida, itselläkin on eräs ultimate-unelma joka on kyllä ehkä jo liian iso pala....mutta toisaalta, odottakaas.....
Tuohan on tunnettu fakta, että onnistumisen tunteet (missä vain) vahvistavat itsetuntoa ja se haijastuu kaikkeen. Ja mä en tajua, miten joittenin miesten elämäntehtävä on naisten metsästäminen ja naisten ajattelu. Vois hankkia elämän! Mä en ainakaan halua miestä, jonka elämän keskipiste mä olisin. Ahdistushan siinä tulisi :)
Tarkoititko että mun elämäntehtävä olisi naisten metsästäminen? Tai että jos seurustelisin niin sitten en tekisi mitään muuta kuin vain painostaisin naistani olemaan kanssani ja tukahduttaisin hänet sellaisella olemisella?
No en tietenkään tekisi niin.
Mutta kyllä tässä tyttöystävän saaminen on prioriteettilistalla ykkösenä, kun olen lähes koko aikuiselämäni ollut ihan vaan yksikseni. Eikö saisi olla?
Tuo on ehdottomasti hyvä taktiikka. Ja jokatapauksessa jotain saavutat, tulee se nainen tai ei.
Itse uskon, että tyytyväisyys, positiivisuus ja se hyvä itsetunto kyllä vetää puoleensa ihmisiä. Tottakai nainen haluaa sellaisen kanssa elämänsä jakaa, tyytyväisen ja onnelliselta vaikuttavan ihmisen kanssa. Negatiivisuus ja tyytymättömyys itseensä/ympäristöön on varmasti iso turn off.
Se tuossa yhdessä kirjoituksessa kyllä totta, että eihän naisen saamisesta kannata tehdä itselleen maailman tärkeintä tehtävää. Jotenkin myös sellainenkin on aistittavissa. Ja jos se menee siihen pisteeseen, että epätoivoisesti naisen (tai miehenkin) haluaa, niin sekin myös voidaan aistia. Älä anna niiden haistaa pelkoa! ;) Mutta tämähän ei tarkoita, että sinä tälläisiä signaaleja antaisit! Vaikka kirjoitteleekin aiheesta. Lopulta aika moni ihminen ei halua olla yksin.
Kuis näin on päässyt käymään? =)
Minulle on kasvanut pääni sisään sellaiset estot ja huono omanarvontunto, että en ole pystynyt tekemään asialle mitään.
Asiaan liittyy vielä se, että en tykkää iskeä baarissa tuntemattomia, minusta tuntemattoman lähestyminen on aivan murhaa. Töissä minulla ei ole saumoja naisiin, jotka ovat kyllä kivoja ja nättejä, mutta järjestään varattuja. Enkä tapaa ystävien kautta vapaana olevia naisia, vaikka ystäviäkin minulla on ihan mukavasti.
Internetin deittipalvelut eivät myöskään ole minua varten.
Eli kun saat sitä itseluottamusta niin voi alkaa iskeä baarissa tuntemattomia? Vai niitä varattuja työkavereita?
Kirjoitinko niin?
Miksi täällä ihmiset haluavat lukea toisten tekstit aina sen huonoimman mahdollisen vaihtoehdon mukaan?
En aio todellakaan varattuja iskeä, en ole koskaan niin tehnyt, enkä tee.
Paremmalla itseluottamuksella voin tosin ehkä uskaltaa paremmin vaikkapa baarissa lähestyä, mutta en minä siihen tähtää ensisijaisesti.
Se, mihin tässä nyt tähtään, on se että jos jonkin naisen tapaan, missä tahansa, niin en sössi sitten ainakaan asioita sen takia että en uskalla, en osaa, en kehtaa. Ymmärrätkö? Kyllä niitä minullekin nyt varmaan ainakin kerran vuoteen tulee vastaan. Harvoin, mutta kuitenkin. En vain nyt kehtaa tehdä mitään, kun olen niin estoinen.
Miksi te olette niin kyynisiä ja luette aina näitä juttuja ikäänkuin kirjoittaja olisi jokin isä perkele, joka haluaa tehdä aina jotain pahaa toisille. Että on jotain itsekkäitä ja iljettäviä taka-ajatuksia ja että kukaan ei voi olla vilpitön näissä tällaisissa jutuissa.
Hitto, tässä näitä tällaisia vastauksia kun lukee, niin miettii vaan päässään että minkäköhän suuren virheen tässä on taas tehnyt, kun kaikki väännetään jotenkin rumaksi ja inhottavaksi oman edun tavoitteluksi...
Tarkoitin vain sitä, että ongelmasi kuulostaa olevan ensisijaisesti se, ettet tapaa potentiaalisia naisystäväehdokkaita. Ei mitään sen kummempaa, en ymmärrä miten itse sait siitä käännettyä että olisin pitänyt itsetuntokuuriasi jotenkin rumana ja inhottavana. Tarkoitin vain ettei niistä varatuista sen vapaampia tule vaikka oisit kuinka varma itsestäsi.
Oli vähän ilmeisesti huono hetki kun kirjoitin ekan vastineeni. Pyydän anteeksi :)
Kun kirjoittelee näitä tämänkaltaisia aloituksia kuin mitä minäkin nyt tähän ketjuun kirjoitin, niin melko usein saa vastaukseksi että ei pitäisi tarkoitushakuisesti etsiä naista, vaan tehdä kaikki muutokset itsessään vain itseään varten.
Minua vain ihmetyttää että miksi ei saisi tarkoitushakuisesti yrittää muuttaa elämäänsä niin että sitten joskus saisi sen mielitietyn elämään?
Sotkeeko sellainen yleinen tyttöystävän haluaminen jotenkin kuvitelman siitä että rakkauden tai ihastuksen pitäisi olla jotakin aivan erityistä, eikä minkään suunnitelmallisen muutosprosessin tulos?
Kuitenkin on niin, että tällä elämäntavalla ja näin elämällä elämääni ei ole tapahtunut juuri mitään vuosiin, ja toiseksi on niin, että olen kyllästynyt elämään täysin yksin ja haluaisin jakaa elämäni jonkun muun kanssa? Mikä tässä nyt on se paha virhe minkä ajattelussani teen jos haluan muuttaa itseäni, jotta pystyisin olemaan varteenotettava mies sekä naisille että itselleni?
Pitäähän sitä jokin tavoite olla, miksei se voisi olla se, että pyrin tulemaan sellaiseksi mieheksi joka kehtaa ja pystyy lähestymään naisia ja josta naiset myös helpommin pitäisivät?
Ei, en minä ole ajatellut että jos saan naisen, niin voin sitten olla onnellinen siitä lopun ikääni, tämän oletetun naisen tehdessä minut ikuisesti onnelliseksi. Ei, kysymys ei ole siitä. Kysymys on siitä että minun elämästäni selkeästi puuttuu jotain ja se on ihmissuhde. Ja kovasti haluaisin sellaisen. Kai on maailman luonnollisin asia että haluaa saada ja antaa rakkautta ja myös että saavuttaisi myös ihkaoman seksielämän.
Tästä tulee jotenki mieleen vanha sanonta "väärin sammutettu". Eli jos on ottanut tavoitteeksi saada tyttöystävän ja seurustelusuhteen ja jos sen saa, niin silloin suhde on väärällä pohjalla. Asian pitäisi tapahtua muuten, sen pitäisi tapahtua spontaanisti ja ikäänkuin kohtalon siivittämänä. Jos näin ei ole, niin silloin ei voi olla "oikeaa rakkautta".
Mutta kuten sanoin, niin ei tässä kohtalo ole paljoa sormeaan peliin nostanut, mikä tarkoittaa sitä että itse on tehtävä asialle jotakin. Ja jos tekee jotakin, niin ei kai se tarkoita että sitten asiaa hoidetaan kuin jostain listasta, että ensiksi teen asiat 1, 2, 3 ja 4 ja sen jälkeen katson jonkin naisen ja siitä tulee listan kohta 5. No, ei tietenkään. Tässä on nyt vain kysymys siitä että tekee itsensä omalle itselleen parisuhde- / iskemiskelpoisemmaksi ja katsoa sen jälkeen josko joku mukava misu tulee vastaan.
koska heillä on ollut aina ihailijoita TAI he ovat itse unelmiessa/haaveissa eläjiä jotka uskovat että "jokaiselle on jokin".
Näitä tarinoita kuulee ihan vanhainkodissa asti kuinka naiset ihmettelee miten jollakin ukolla ei ole ollut kysyntää naisissa kun taas muut naiset ja miehet kertovat kuinka nuorena kuherreltiin oikein urakalla.
Usein nämä ohjeet menevät ristiin eli osa sanoo että "älä muuta itteäs roistoksi vaan ole kiltti mies niin joku tulee vastaan" ja toiset sanoo "älä ole tuollainen huonoitsetuntoinen vätys vaan tee asialle jotakin äläkä inise munaton!"
Oikeastaan kukaan ei niitä oikeita ratkaisuja ole antamassa miten voisi parantaa mahdollisuuksiaan ja monet näistä naisista eivät edes osaa kertoa mikä heihin tekisi vaikutuksen.