en oikein tiedä mistä aloittaisin..eli etukäteen anteeksi jos tulee hieman sekava..
eli naimisissa ollaan,itse olen raskaana tällä hetkellä.puolison lapset on käymässä jolle ei ole kuria pidetty lainkaan eli jatkuvasti täytyy sanoa.milloin hajotetaan jotai ja milloin lyövät toisiaan.kotonaan saavat tehdä mitä haluavat.
asumme pienessä asunnossa jossa puolkisoni velikin toistaiseksi asuu ja muutto tavarat eivät ole paikallaan kun en yksin kertaisesti vain jaksa.
miehet tekevät töitä aamusta iltaan kunnes on lasten nukkumaan meno aika..onneksi lapset kohta lähtevät kotiinsa,julmalta tuntuu sanoa mutta totta..suhde kärsii kun koko ajan en vain jaksa enää iltaisin hymyillä ja olla tyytyväinen että "perhe"kasassa..
Huolestuttaa itseä kun nyt on sen verran väsynyt että tuntuu välillä ettei uutta tulokasta halua lainkaan.
mieli menee koko ajan täyttä vuoristorataa..
eroakin olen miettinyt mutta jotenkin en uskalla lähteä kun pelottaa että teen virheen jos lähden.eilen puolisko totesi kai vitsinä että nyt kun olen raskaana niin on sama kun nussitaan niin samalta tuntuu kuin heittäisi ranskanleipää jäähalliin ja olivat tallin kupeessa töissä niin kehuskelivat kuinka hyvä takamuksisia tyttöjä oli koko ajan siellä mutta harmi kun niin nuoria (jotenkin en vain jaksa tuollaista huumoria nyt lainkaan).puolisoni tykkää langan laihoista,itse normaali vartaloinen niin silti kehunut paitsi nyt kun olen raskaana niin olen vain läski.ihmettelee kun rupee silti seisomaan kun olen alasti koska nythän tuo raskauden myötä vatsa kasvanut.
päivän askareet saan suoritettua ottamalla itseäni niskasta kiinni kyynel silmissä.olen yrittänyt puoliskolleni puhua et oon loppu mut totee vaan et ei voi mitää et pakko tienat rahaa kun tiukoilla ollaan..
muut ihmiset kyllä aina sanoneet et voi kun pieni ja sievä maha et ei heti välttämättä edes ajattelisi että olen raskaana.
neuvoja tarvitsisin?siedänkö vai miten saisin muutosta??
eli naimisissa ollaan,itse olen raskaana tällä hetkellä.puolison lapset on käymässä jolle ei ole kuria pidetty lainkaan eli jatkuvasti täytyy sanoa.milloin hajotetaan jotai ja milloin lyövät toisiaan.kotonaan saavat tehdä mitä haluavat.
asumme pienessä asunnossa jossa puolkisoni velikin toistaiseksi asuu ja muutto tavarat eivät ole paikallaan kun en yksin kertaisesti vain jaksa.
miehet tekevät töitä aamusta iltaan kunnes on lasten nukkumaan meno aika..onneksi lapset kohta lähtevät kotiinsa,julmalta tuntuu sanoa mutta totta..suhde kärsii kun koko ajan en vain jaksa enää iltaisin hymyillä ja olla tyytyväinen että "perhe"kasassa..
Huolestuttaa itseä kun nyt on sen verran väsynyt että tuntuu välillä ettei uutta tulokasta halua lainkaan.
mieli menee koko ajan täyttä vuoristorataa..
eroakin olen miettinyt mutta jotenkin en uskalla lähteä kun pelottaa että teen virheen jos lähden.eilen puolisko totesi kai vitsinä että nyt kun olen raskaana niin on sama kun nussitaan niin samalta tuntuu kuin heittäisi ranskanleipää jäähalliin ja olivat tallin kupeessa töissä niin kehuskelivat kuinka hyvä takamuksisia tyttöjä oli koko ajan siellä mutta harmi kun niin nuoria (jotenkin en vain jaksa tuollaista huumoria nyt lainkaan).puolisoni tykkää langan laihoista,itse normaali vartaloinen niin silti kehunut paitsi nyt kun olen raskaana niin olen vain läski.ihmettelee kun rupee silti seisomaan kun olen alasti koska nythän tuo raskauden myötä vatsa kasvanut.
päivän askareet saan suoritettua ottamalla itseäni niskasta kiinni kyynel silmissä.olen yrittänyt puoliskolleni puhua et oon loppu mut totee vaan et ei voi mitää et pakko tienat rahaa kun tiukoilla ollaan..
muut ihmiset kyllä aina sanoneet et voi kun pieni ja sievä maha et ei heti välttämättä edes ajattelisi että olen raskaana.
neuvoja tarvitsisin?siedänkö vai miten saisin muutosta??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hommaat lapsille hoitajan, joka vie lapset pois kotoota siks aikaa kun teillä miehen kanssa vakava keskustelu.
1. kerrot tuntemuksesi ja kuuntelet vastaan kinaamatta miestä
2. kerro ongelmasi lasten suhteen ja väsymisesi. Ehdota miehen ja sinun yhteistä linjaa lasten kasvatuksessa, linjatkaa yhdessä pelisäännöt. Seisokaa yhdessä rintarinnan sääntöjen takana. Selittäkää säännöt yhdessä lapsille. Aloitatte yhteisrintamana sääntöjen vaatimista. Säännöt pätevät teillä, lepsuilu muualla ei kuulu eikä vaikuta teille. Ei saa suuttua eikä huutaa sääntöjen noudattamista vaatiessa.
3. Keskustelkaa jatkossakin kohdat 1. ja 2. Miten menee, onko tarvetta muutokseen. Tuen tarve.
Kaikkea ei tarvitse yksin kantaa. Apua kannattaa pyytää.
kerrottu ja kuunneltu on,ilman keskenäistä kinaa.itse hän ei kehtaa sanoa lastensa äidille/veljellensä asiasta mitään.sillä tänne kirjoitinkin kun tuntuu että ollaan nyt 2kk oltu täydessä umpikujassa.
säännnöt on lapsille selostettu mutta niillä ei ole pienintäkään ns.kunnioitusta sääntöjä kohtaan..naureskelevat ja jatkavat samaa rataa.
ja sitten alkaa et ei me tulla enää jos tällaista on ja jne.kysymys on alle 10 w lapsista..
jotenkin kaipaisin omaa rauhaa ja sitä kun sain mieheni kanssa olla iltaisin muutaman tunnin aivan keskenään vierekkäin.
lastenkasvatuksesta ollaan samalla linjalla (onneksi).lapset käy meillä n.2-4kk välein olemassa 2-3vko välimatkan takia.tuntuu että tämä raskaus laittaa väsyttämään ja muutenkin on riskiraskaus ja siihen vielä kurittomat muksut vaikka vähän aikaa ovatkin niin tuntuu että syövät minut loppuun kokonaan.hänen veljensä kanssa tullaan toimeen mutta en pysty jotenkin sopeutumaan hänen jatkuvaan läsnäoloonsa.sekin inhottaa että saan kahden aikuisen miehen perässä kulkea ja korjata heidänkin jälkiään..esim.lautaset jää siihen missä syöty,likaiset vaatteet yleensä lojuu olohuoneen lattioilla.ja sitten valitetaan kun ei ole puhtaita vaatteita.molemmille olen sanonut ettei tämä oe 5tähden hotelli..
jotenkin tuntuu ettei minkäänlaista edes pientä kunnioitusta saa vaikka kuinka yrittäisi..kaikki vapaat ryyppäävät ja juoksevat baareissa..
ainoa mistä ovat tyytyväisiä on kuulemma se kun en nalkuta ja valita..ja nyt kun olen muutaman kerran huomauttanut asioista ja sanonut et en jaksa nii ihmettelevät et taitaa paha päivä ol ja kummastelevat opettelenko nalkuttamaan ja jne..olo on kuin taloudenhoitajalla patsi että palkkaa ja kiitosta ei saa.....
sun raskaus on? Voisitko joksikin aikaa mennä käymään vanhempiesi luona tai jossain muualla? Edes pari päivää. Et olisi passaamassa miehiä. Saisit levätä ehkä, ainakin vaihtaa maisemaa.
Ei tilanne ainakaan helpotu kun lapsi syntyy, jos miesten asenteessa ei tapahdu mutosta.