AT-miehenä olemisessa on se, kun ei tiedä missä vika on niin sitä ei voi yrittää korjata.
kiusallisinta omassa
Naisasialuuseri
12291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Naama. Kroppa. Lompakko. Toimii jokaisen atm:n kohalla. Siitä sitten lähet pohtimaan mitä korjaat.
kroppaa on työstetty ahkerasti salilla jo yli 2 vuotta, naamaa naiset ovat sanoneet söpöksi, komeaksi, hyvännäköiseksi ja peilikuvassakin pisteet ovat aina yli 8,5
Tosin olen perseaukinen paskaduunari
Kun ei vaan toimi. Olen komea kasvoiltani, sellainen klassinen valokuvamalli, kroppani on timmissä kuosissa koska treenaan jatkuvasti, lompakkoni on paksu kuin mikä, ja rahastosijoitukseni tuottavat mukavasti.
Miksi olen siis yhä yksin?
Himassa koneella koko päivän?
No mä nyt en vieläkään ole muuttunut naiseksi vaikka se varmasti elämää helpottaisikin, mutta on mulla jonkunlainen teoria miksi olet yksin vaikka täytätkin noi kriteerit.
Et ole agressiivinen, en nyt tarkoita sellasta agressiivisuutta missä vedetään turpaan porukkaa (toisaalta siitäkään ei kait haittaakaan ainakaan ole) vaan lähinnä sitä, ettet osaa olla tarpeeksi seksuaalisesti agressiivinen naisia kohtaan. Mä olen huomannut sen, että naisilla (varsinkin nuorilla) on todella paska itsetunto, kait se on meidän suomalaisten ongelma(?) ja he tuntevat itsensä todella kiusallisiksi jos mies ei ole heti hyppäämässä housuihin.
Tuntuu vähän sille, että suurin osa naisista luottaa siihen naiselliseen ulkomuotoonsa ja sen avulla pyrkii koukuttamaan miehen ja kun kuvaan astuu mies joka ei ole valmis jumaloimaan tämän naisen kroppaa vaan pyrkii normaaliin kanssakäymiseen ihmisen kanssa niin nää naiset menee paniikkiin.
Ei ole todellakaan kovinkaan harvinaista nähdä kun naiset, esim. täällä s24 palstoilla kyselee "mikä mussa on vikana kun ollaan 3 kertaa käyty treffeillä miehen kanssa eikä hän ole edes yrittänyt mitään fyysistä kanssakäymistä?"
Tässä yhteiskunnassa ollaan opittu siihen, että on pakko panna heti tai vähintään hiplata ja jos näin ei tehä niin poiketaan normeista ja rutiineista ja kaikki uusi on aina pelottavaa ja saa ihmiset sekaisin.
Sitten olet varmasti ujo kuten itsekin ja siinäpäs onkin hieno ongelma. Plus tietty jos ei ole kokenut iskemään naisia niin se on täys turn offi kaikille naisille, naiset haluaa miehen joka tietää mitä tekee, myös naisten iskemisen suhteen.
En ole selvinpäin ikinä seksuaalisesti agressiivinen naista kohtaan, humalassa saatan hieman ollakkin.
Ja joo, ujo olen todellakin ja tarvitsen tukevan humalan alle, ennen kuin uskallan naisia lähestyä baarissa ja näin ollen baari onkin minulle ainoa paikka, jossa voin yrittää iskeä ketään. Ja kokematonkin olen naisten iskemisessä, eikä minulla ole hajuakaan mitä naisen kanssa pitäisi tehdä silloin jos tämä näyttää vihreää valoa.
No ei tuossa enää paljon vaihtoehtoja jää. Tuohan on se kauhein tilanne.
Olisi kyllä kamalaa huomata että kelpaamattomuus ei johdukaan siitä että on liian lyhyt, liian ruma tai liian köyhä, vaan siitä että on paska tai liian omituinen luonne. Silloin ei olekaan enää paljon tehtävissä.
Luultavasti olet siis sen verran friikki tai sosiaalisesti kyvytön, että naiset eivät viihdy seurassasi.
Mä tiedän tasan tarkkaan, mikä teidän ongelma on. Te istutte kotona, kun voisitte olla ulkona tai vaikkapa ulkomailla tutustumassa uusiin ihmisiin. Mutta ei, te itkette koneen äärellä, kun kukaan ei tule hakemaan himasta ja se nainen jonka tapasit kuukausi sitten ei ollutkaan kiinnostunut. Daa!
Nämä ihmiset, kuten naisasialuuseri, mutta myös allekirjoittanut, kärsimme monimuotoisesta sosiaalisesta estoisuudesta. Asian laitaan ei ole yhtä yksiselitteistä syytä, joten ei ole yhtä yksiselitteistä vastaustakaan.
Itse tosin en ihan samalle kyynisyyden asteelle pääse omassa tilanteessanikaan kuin naisasialuuseri, mutta luulen että kärsimme hänen kanssaan samantyyppisestä tunne-elämän ja persoonallisuuden häiriöstä.
Minun suhtautumistapani ei vain ole ihan yhtä raadollinen kuin hänen. uskon että voin vielä päästä vaivastani eroon, kun taas naisasialuuseri tuntuu, ainakin tekstiensä perusteella luovuttaneen tai ainakin hakevan koko ajan syytä luovuttaa kokonaan.
Tuntuu että hän hakee hyväksyntää sille ajatukselleen että ei saa ketään, kun minä taas enemmänkin kirjoitan omasta tilanteestani ihan vain terapeuttisista syistä, samalla yrittäen ymmärtää enemmän itsestäni ja muista.
Hankala vaiva tuo mitä minä epäpsykologisin termein kuvaan itse keksimälläni termillä monimuotoinen sosiaalinen estoisuus, tai vinoutuma omassa minäkuvassa. Ne nimittäin aiheuttavat huonon itsetunnon, mikä johtaa ennenpitkää siihen että (minä ainakin) olen mitätöinyt mielessäni ajatuksen itsestäni normaalina seksuaalisena heteromiehenä.
Asiaa ei auta se, että spontaania positiivista palautetta ei juurikaan tule vahvistamaan omaa identiteettiä seksuaalisena heteromiehenä. Mutta en minä sitä keneltäkään vaadi, olisi vain kiva saada sitä, kun muutkin saavat. Aika harva nimittäin on täysin vapaa mielessään siitä että haluaa toislta kehuja tai nostetta.
Tunnen monia miehiä jotka liikkuvat tuolla ulkona ja ovat sosiaalisia.
Ei auta.
Tuo "kukaan ei tule hakemaan himasta" on monille miehille todella törkeä loukkaus koska he usein liikkuvat ulkona ENEMMÄN kuin naiset mutteivät löydä ketään.
Aivan kuin jokainen mies joka ei löydä seuraa olisi hänessä itsessään vikana vaikkapa se että hän mukamas istuu kotona ja koneella kaiket päivät.
monimuotoinen sosiaalinen estyneisyys on hyvä sana kuvaamaan myös minua. Minäkin kärsin tunne-elämän ja persoonallisuuden häiriöistä ja sen lisäksi minulla on hyvin epävarma minäkuva ja muodostan kuvan itsestäni lähes kokonaan toisten ihmisten palautteiden pohjalta. Tämä on todennäköisesti seurausta vuosikausien koulukiusaamisesta, mistä myös huono itsetuntoni ja seksuaalinen estyneisyyteni juontaa juurensa.
Välillä minusta myös tuntuu siltä, kun en kuuluisi ihmiskuntaan ollenkaan ja tunnen olevani hyvin erilainen kuin mitä muut. Uskoisin, että minulla on Aspergerin syndrooma, vaikka en diagnoosia olekkaan saanut.
Tuo ohje on niin huvittava. Menkää ulos/menkää ulkomaille ja tutustukaa uusiin ihmisiin. No miten niihin uusiin ihmisiin tutustutaan? Viimeksikin vaeltelin yli kuukauden ajan ympäri Eurooppaa. Kuinkahan moneen ihmiseen tutustuin? No en yhteenkään.
On tapahtumassa 10 tai 10000 ihmistä, mutta jos en ketään tunne entuudestaan, niin yksinäni siellä sitten olen. (Pätee luonnollisesti baariin, terassille, museoon, siis yleensäkin ihan joka paikkaan.)
Eli lähtökohta on, että ei pitäisi olla oma itsensä.