Olen nyt 19-vuotias nuori mies. Naiset eivät huomioineet minua koulussa eikä enää koulun jälkeenkään. Kontakteja olen saanut naisiin, mutta aina on valittu joku, jolla on hienompi auto tai joku, joka on paremman näköinen. Myöskin minut on "vaihdettu" vanhempaan, ihan ikäni takia.
Olen luonteeltani rauhallinen ja ennen olin myös iloinen. Ystävällisyys ja empatia tulevat ihan luonnostaan. Eikä varmaan yllätä se, etten ole koskaan seurustellut, pussannut saatikka harrastanut seksiä. Normaali/tavallinen kuvaa minua enemmän kuin hyvin.
Olen äärettömän väsynyt siihen, miten kaverit ja muut saavat naisia ihan vain pelkästään hienon auton, tyylikkään letin tai isojen lihasten kanssa, naisia pörrää jatkuvasti ja uudet tytöt tulevat tekemään alotteita koko ajan. Eikä näytä haittaavan kuukausittainen tappeleminen, jatkuva ryyppääminen ja tupakan poltto, sun muunlainen ääliömäinen käytös, kusipäinen käytös.
No miten minä... Ei ole ollut ikinä yhtään naista, joten olen keskittynyt opiskeluun. Näillä näkymin opiskelen itseni jonkin asteiseksi johtajaksi, toiveissa on perustaa oma yritys. Joskus sitten yli kolmekymppisenä olen toivon mukaan johtaja, ajan myös hienolla autolla ja asun isossa talossa.
Ja nyt sitten alkaa naisiakin kiinnostamaan. Sitten minulla on pätäkkää, luultavasti olen edelleen ystävällinen ja kiltti mies. Minulla on statusta. Ja eiköhän kaikenmaailman yh-äidit ja pinnalliset nuoret likat ja vähän vanhemmatkin naiset ala vikittelemään. Enää ei välitetä, ettei minulla ole särmää, en ole pahis eikä minulla ole hienoa lettiä tai lihaksia. Nyt olen se kunnollinen aviomies ja perheenisä.......mutta missä on vaimo ja lapset? Ainiin, enhän minä ajellut hienolla autolla nuoruudessani, en tapellut nakkikioskilla enkä aukonut päätä jokaiselle tuntemattomalle, enkä ainakaan ehdotellut härskejä naisille baarissa. Mutta nyt minun pitäisi elättää jonkun toisen lapset. Lapsia, joiden syntymää, ensiaskelia ja ensimmäisiä sanoja en ole ollut todistamassa. Vaimoksi pitäisi ottaa sama nainen, jolle en kelvannut, koska hänellä oli mahdollisuus saada vanhempi poikaystävä. Heitä pitäisi viedä ulkomaanmatkoille ja heille pitäisi synttärikutsuja järjestää.
Minulla on unelma: haluaisin saada OMAN perheen. Nykyään naiset eivät hae kun hetken huumaa. Tai ainakin vielä alle 35-vuotiaina. Sitten ehkä vakavoidutaan, kootaan kaikki 7 lasta kasaan (kaikilla eri isä) ja etsitään joku kiva ja uskollinen elätt...isähahmo.
Mitä minä sitten enää millään "sijaisperheellä" teen, kun en ole saanut mahdollisuutta perustaa omaa perhettä? En yhtään mitään. En ala leikkimään kotia kenenkään toisen lapsilla, sen olen päättänyt jo nyt. Haluan oman perheen, haluan itse olla todistamassa lasteni syntymää. Ja ennen kaikkea haluaisin lapseni vielä alle 30-vuotiaana. Mutta minähän kelpaan vasta sitten yli 35-vuotiaana. Sitten ihmetellään ja haukutaan, kun en olekaan halukas mihinkään vakavaan.
Ja sitten päästään siihen kysymykseen: missä kohtaa elämääni minun pitäisi iloita naisista/pitää naisia hyvinä olentoina?
Olen saanut naisista pelkkää harmia, tuskaa ja muita ikäviä tunteita. En yhtään ihmettele, jos katkeroidun vanhemmiten.
Olen luonteeltani rauhallinen ja ennen olin myös iloinen. Ystävällisyys ja empatia tulevat ihan luonnostaan. Eikä varmaan yllätä se, etten ole koskaan seurustellut, pussannut saatikka harrastanut seksiä. Normaali/tavallinen kuvaa minua enemmän kuin hyvin.
Olen äärettömän väsynyt siihen, miten kaverit ja muut saavat naisia ihan vain pelkästään hienon auton, tyylikkään letin tai isojen lihasten kanssa, naisia pörrää jatkuvasti ja uudet tytöt tulevat tekemään alotteita koko ajan. Eikä näytä haittaavan kuukausittainen tappeleminen, jatkuva ryyppääminen ja tupakan poltto, sun muunlainen ääliömäinen käytös, kusipäinen käytös.
No miten minä... Ei ole ollut ikinä yhtään naista, joten olen keskittynyt opiskeluun. Näillä näkymin opiskelen itseni jonkin asteiseksi johtajaksi, toiveissa on perustaa oma yritys. Joskus sitten yli kolmekymppisenä olen toivon mukaan johtaja, ajan myös hienolla autolla ja asun isossa talossa.
Ja nyt sitten alkaa naisiakin kiinnostamaan. Sitten minulla on pätäkkää, luultavasti olen edelleen ystävällinen ja kiltti mies. Minulla on statusta. Ja eiköhän kaikenmaailman yh-äidit ja pinnalliset nuoret likat ja vähän vanhemmatkin naiset ala vikittelemään. Enää ei välitetä, ettei minulla ole särmää, en ole pahis eikä minulla ole hienoa lettiä tai lihaksia. Nyt olen se kunnollinen aviomies ja perheenisä.......mutta missä on vaimo ja lapset? Ainiin, enhän minä ajellut hienolla autolla nuoruudessani, en tapellut nakkikioskilla enkä aukonut päätä jokaiselle tuntemattomalle, enkä ainakaan ehdotellut härskejä naisille baarissa. Mutta nyt minun pitäisi elättää jonkun toisen lapset. Lapsia, joiden syntymää, ensiaskelia ja ensimmäisiä sanoja en ole ollut todistamassa. Vaimoksi pitäisi ottaa sama nainen, jolle en kelvannut, koska hänellä oli mahdollisuus saada vanhempi poikaystävä. Heitä pitäisi viedä ulkomaanmatkoille ja heille pitäisi synttärikutsuja järjestää.
Minulla on unelma: haluaisin saada OMAN perheen. Nykyään naiset eivät hae kun hetken huumaa. Tai ainakin vielä alle 35-vuotiaina. Sitten ehkä vakavoidutaan, kootaan kaikki 7 lasta kasaan (kaikilla eri isä) ja etsitään joku kiva ja uskollinen elätt...isähahmo.
Mitä minä sitten enää millään "sijaisperheellä" teen, kun en ole saanut mahdollisuutta perustaa omaa perhettä? En yhtään mitään. En ala leikkimään kotia kenenkään toisen lapsilla, sen olen päättänyt jo nyt. Haluan oman perheen, haluan itse olla todistamassa lasteni syntymää. Ja ennen kaikkea haluaisin lapseni vielä alle 30-vuotiaana. Mutta minähän kelpaan vasta sitten yli 35-vuotiaana. Sitten ihmetellään ja haukutaan, kun en olekaan halukas mihinkään vakavaan.
Ja sitten päästään siihen kysymykseen: missä kohtaa elämääni minun pitäisi iloita naisista/pitää naisia hyvinä olentoina?
Olen saanut naisista pelkkää harmia, tuskaa ja muita ikäviä tunteita. En yhtään ihmettele, jos katkeroidun vanhemmiten.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jo hermostumaan alat.
Olet vasta 19!
Ihan lapsi ainakin naisten mielestä, odota vielä vähän.
Itse nappasin ekan naiseni vasta 28 vuotiaana.
Ja nyt on jo muija ja kakaroita ihan liikaakin.
En ihmettele yhtään, etteivät tytöt ole tunkeneet tuollaisen itsesäälissä vellomisen läpi tuttavuutta tekemään.
Tulevaisuudensuunnitelmiisi kuuluu yksinhuoltajanainen, jolle et ikinä aiemmin ole kelvannut, ja jonkun toisen lapset elätettävänä. Saat, kuule, vielä nautittavamman itsesäälicocktailin ja hitaan itsemurhan lähteen aikaan, kun lisäät tuohon sen, että firmasi menee piloille ennen kuin pääset edes itsesi johtajaksi, et saa ikinä mopoa isompaa kulkupeliä ja asut vuokralla kummitätisi peräkammarissa yhä 35-vuotiaana. Ai niin, ja lihaksia et kehitä itsellesi kiusallakaan, ja olet jo kolmikymppisenä puoliksi kalju. Ja poikuuskin on vielä tallella, kun vain muistat sanoa kaikille sinua lähestyville tytöille, että "et sä mua haluu kun mä oon vain tämmönen ressukka".
19-vuotiaiden teinipoikien EI EDES PIDÄ mennä naimisiin ja ruveta pukkaamaan lapsia maailmaan varsinkaan, kun ei ole vielä rahaa, asuntoa, ammattia eikä työpaikkaa. Selkä suoraksi ja itku pois!
tuolla tavoin?
Miksi miehille pitää aina vetää jos hän valittaa elämästään että "lopeta itkeminen" ja "vinkuminen" ja "selkä suoraksi" ja "itsesäälissä vellot".
Naisille ei koskaan sanota noin, heidän annetaan vain olla ja heillä riittää aina ihailijoita.
Mies joutuu repimään tyhjästä sen itsensä ihailun ja sitten päälle saa valitukset että "älä vinku".
Ihan samat sanat sanoisin tytölle, joka maalaa isoja piruja seinälle teininä ja suunnittelee epäonnisen elämänsä yksityiskohtia myöten viidentoista vuoden päähän nykyhetkestä. En kyllä ole ihan noin patologista vinkujaa ennen nähnyt, en poikaa enkä tyttöä, vaikka murrosikäiset ovat tulleet tutuiksi jo työnkin puolesta.
Tuo kirjoitus on käsittääkseni yhden teinipojan itkuvirsi ja ennakkonäytös hänen omasta elämästään, eikä tämän palstan vakiokamaa, jossa tavallisesti valitetaan, että "tytöt saavat kaiken tekemättä mitään ja pojat eivät ikinä saa mitään vaikka mitä tekis". Älä siis yritä vetää sukupuolikysymystä tähän yhteyteen. Kysymys on vain siitä, että kirjoittajalla on menossa tosi huono kausi, jonka aikana kaikki tuntuu vastamäeltä eikä mikään ole kivaa. Tuohon suohon ei kyllä kannata upota liian pitkäksi aikaa, koska sinne voi lopulta jäädä ihan omaa saamattomuuttaan.
Aloittajalla on pullat ihan hyvin uunissa: hän on opiskelija, joka tietää, minkä tavoitteen vuoksi opiskelee. Tuossa tilanteessa kannattaa rakentaa elämäänsä siten, kuin aikoisikin viettää elämänsä yksin - ikinä ei kannata rakentaa mitään sen varaan, että kumppani löytyisikin ja tekisi puolet siitä rakentamisesta ja sitten "kasvettaisi aikuisiksi yhdessä". Nimenomaan liian moni tyttö jättää kaiken sivuraiteille ja rupeaa tekemään lapsia hankkimatta ammattia tai kokemusta työstä ja elämästä, ja sitten paljon myöhemmin eron tullessa tai leskeksi jäätyään on ihan pihalla kaikesta ja täysin kyvytön hoitamaan omia asioitaan.
Kun aloittaja saa opintonsa loppuun, etsii paikkansa työelämässä, rupeaa käyttämään tulojaan kaukokatseisella tavalla, hän herättää jo muutaman vuoden kuluttua kovasti kiinnostusta vastakkaisessa sukupuolessa. Ei siis välttämättä heti (vaikka kuinka pitäisi saada kaikkimulletähänheti) eikä kolmevitosena, jollei tietysti mielisty sinkkuelämään niin, että odottaa mielellään sinne asti.
Useimmat naiset pitävät miehestä, joka seisoo omilla jaloillaan. Krooniset itkupillit jäävät luonnollisesti viimeisiksi valinnoiksi, jos edes niiksi. Selkä suoraksi siis!
Et tarvitse kuin yhden naisen, joka ihastuu juuri sinuun sellaisena kuin olet. Tutustu siis mahdollisimman moniin naisiin, juttele heidän kanssa ja tunge heidän päänsä sisälle. Saat jo nyt iloita naisista yleisesti ottaen, mitä se sitten tarkoittaakin. Ala ajattelemaan naisia hyvinä olentoina. Silloin löydätkin sellaisen. Näe hyvä naisissa. En tarkoita ulkoisia asioita. Et tarvitse kuin yhden naisen, joka ihastuu sinuun ilman autoja, titteleitä tai asuntoja. Varmasti on joku, joka arvostaa sinua.
Toivottavasti itselläsi ei ole vastaavia kriteerejä. Jos sinulla on tarkka muotti, johon naisen pitää sopia, on sinun paljon vaikeampi löytää haluamasilaista naista elämääsi. Jos sinulla on se muotti, älä ihmettele, millaisesta tilanteesta voit löytää itsesi. Monilla naisillakin on omat muottinsa ulkonäköön tai mainitsemiisi asioihin liittyen, mutta karille luultavammin yhdessä menisitte, niin että kolisee.
Laita vielä kädet ristiin ja pyydä Taivaan Isän johdatusta asiaan. Vaikket olisi uskovainenkaan, voit yllättyä. Kaikki me olemme Luojan luomia, ja Isämme odottaa, että kaikissa huolissamme käännymme Hänen puoleensa. Eikä tämä kumminkaan ole niistä pienimmäisin, vaan hyvin merkittävästi vaikuttaa sinun elämääsi.
Miksi kummassa ei-uskovainen ihminen rupeaisi ristimään käsiään ja pyytelemään asioita "taivaan isältä"? ¨
Menepäs muuten polvillesi ja pyydä hartaasti kuusenjuuritontulta älyä ja ymmärrystä. Ai mikset mene? Yritä nyt kumminkin, voit suorastaan yllättyä. Äly ja ymmärrys saattaa olla aika hankala toteuttaa kaikkivaltiaalta kuusenjuuritontultakin, mutta pyydä vaikka hellettä huomiseksi, ja jos helle tulee, se on järeä todiste siitä, että kuusenjuuritontun puoleen kannattaa kääntyä ihan kaikissa huolissa.
onneksi taivaan isä kuulee, vaikka et pyytäisikään. Jokaiselle on varattu oma suunnitelmansa, sinullekin josta sinä et välttämättä vielä tiedä ja hyvä niin.
Luottamus elämään kantaa pitkälle. Ja jos sinulle on joku varattu, se sinulle tulee ja et edes voisi estää sitä, vaikka miten yrittäisit. Ne asiat menee niin.
Kuusenjuuritontun kanssa voit ihmetellä sitä yhdessä.
Ihmettelen, että olisitko oikeasti ollut kiinnostunut niistä naisista, jotka valitsivat kavereitasi auton tai lihasten takia. Jotkut naiset tosiaan tekevät niin ainakin teineinä, mutta en oikein ole ikinä tajunnut, että mitä miehet näkevät heissä.
Jos itse olet enemmän opiskeluun suuntautunut, niin luultavasti löydät itsellesi naisen opiskelupiireistä. Monet kiltit tytöt, jotka ovat keskittyneet lähinnä opiskeluun, saattavat olla aika samassa tilanteessa kuin sinä. Seurustelukokemuksia ei välttämättä ole paljoakaan, kun peruskoulussa leimataan opiskelusta kiinostuneet nössöiksi. Kuitenkin se yläasteen (ja lukionkin) "nössö" voi kasvettuaan, saatuaan hieman itseluottamusta ja oman tyylin löytämisen jälkeen olla todella hurmaava ja hauska.
Kuinka monta kertaa teille pitää sanoa, että kaikille ei riitä naisia. Piste. Ja ei mullakaan ollu 19-vuotiaana ketää. En tullut asiaa tänne itkemään, vaikka kavereilla oli. Ajattelin, että se mun aika kyllä tulee ja tulihan se. Jos noin nuorena ajattelee noin, niin ei niitä naisia sun ovelle tuu jatkossakaan.
Ja miten tää elämä on miehillä naisista kiinni? Ettekö te osaa muuta ajatella? Tai tehdä? Tai muusta nauttia, kuin siistä, että joku muija teidän perään kattoo?
Sulla on kuule aika paljon aikaa hankkia se perhe. Asenteesta se on kiinni.
Missä kohtaa pitää iloita? Iloitset joka päivä elämästäsi, niin eiköhän joku tule siihen kanssasi iloitsemaan. Naama norsunvitulla ei ainakaan saa ketään ikinä.
päättää että onko se elämä nyt miehillä naisista kiinni, vai ovatko miehet sellaisia jotka ei halua sitoutuu.
Kun ei samaan mieheen oikein mee noi kaksi ominaisuutta.
Ne sitoutuvaiset tuntuu olevan jotenkin kamalan takertuvaisia, ei sitten olekaan sitä omaa elämää ja kavereita jne. Ja nää joilla on oma elämä ei halua sitoutua, ole siinä sitten nainen. Ei ole helppoa meilläkään :)
Paitsi, että mä löysin onneksi sellaisen miehen, jolla on se elämä ja silti sitoutuu ja voi luottaa. Luojalle kiitos!
sellaisesta saa haaveilla tai sitten ei ole mitään omaa elämää...
aika tervettä sanoisin mutta tällaistahan tämä on jos kyseessä on mies.
Enhän mä sanonut, ettei saa haaveilla. Totta kai saa! On ihan himpun verran eri asia sanoa "en tiedä voinko nauttia naisista koskaan, koska en ole vielä 19-vuotiaana saanut kontaktia naiseen" kuin että "haaveilen joskus saavani naisen, vietän kuitenkin täyttä elämää". Vai ei vai?
Ja ihan samat sävelet naiselle, joka urputtaa että miehet paskoja kun mä en kelpaa. Vilkaisu peiliin ja ulos aurinkoon! Siellä niitä ihmisiä on jokaiselle oma. Ja jos ei satu omaa kohdalle, elämästä voi nauttia silti. Ei se ole kumppanista kiinni.
Mäkin vietin ihan onnellista elämää yksin ennen kuin se kumppani siihen viereen tupasahti.
Onnea valitsemallasi tiellä.