Minulla on anoppi joka on ottanut tavakseen nälviä minua minun tekemisiä ja paskan asian tästä tekee että mieheni ei nouse puolustamaan minua!
Tässä männä viikonloppua kun minä värjäsin kulmia ja hoidin ihoani sain kuulla vitt...siitä ja ukkoni säesti saatana kun ukko on niin vitun lapanen että ei sitä nyt hyvänen aika voi omalle äidille mitään sanoa!
No menee taas varmaankin ensi kesään kun kylään menen onneksi on 200 kilsaa välimatkaa varmaan tekisin jotakin peruuttamatonta jos naapurissa asuis.
Mikä helvetin oikeus anopeilla on rääpiä päätään ja miniöiden pitää niellä kaikki?
Ja minun tummat silmänaluset....ziisus kun ne iso ongelma anopille....mutta mutta minä saan ne piiloon mihinkäs se laittaa läskinsä?
Taas on sellainen vitutus päällä että tekis mieli laittaa ukko äitinsä helmoihin asumaan kohta tuo joutaakin mennä jos ei tahti muutu.
Tässä männä viikonloppua kun minä värjäsin kulmia ja hoidin ihoani sain kuulla vitt...siitä ja ukkoni säesti saatana kun ukko on niin vitun lapanen että ei sitä nyt hyvänen aika voi omalle äidille mitään sanoa!
No menee taas varmaankin ensi kesään kun kylään menen onneksi on 200 kilsaa välimatkaa varmaan tekisin jotakin peruuttamatonta jos naapurissa asuis.
Mikä helvetin oikeus anopeilla on rääpiä päätään ja miniöiden pitää niellä kaikki?
Ja minun tummat silmänaluset....ziisus kun ne iso ongelma anopille....mutta mutta minä saan ne piiloon mihinkäs se laittaa läskinsä?
Taas on sellainen vitutus päällä että tekis mieli laittaa ukko äitinsä helmoihin asumaan kohta tuo joutaakin mennä jos ei tahti muutu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Moikka !
Miten ottaisit nuo asiat jos ne esittäisi oma äitisi, hänkin voi olla samaa mieltä mutta esittää asiat eri tavalla ?? Sitä vain on niin helppo ajatella, että se on ton paskan miehen äiti. Onneksi siitä pääsee eroon jättämällä koko vätysmäisen miehen, joka ei naistaan puolusta. Tai jos hänkin on sitä mieltä, että onneksi joku uskaltaa sanoa ja arvostella tekemisiäsi. Mietippä sitä ja katsele peiliin kriittisesti !
Ehkä esitin asiani hieman hyökkäävästi.Kyllä saan myös omalta äidiltä paskaa niskaan.
Sinä olet sitä mieltä että toista ihmistä saa arvostella!!!???
Omasta mielestäni en ole ansainnut moista kohtelua!Olen ystävällinen ja suvaitsevainen,enkä ole kohdellut anoppiani ikävästi olen sinun mielestäni ansainnut kaiken paskan ja huonon kohtelun,miksi?
Pitääkö minun olla se kynnysmatto mihinkä anoppi jalkansa pyyhkii?
En ymmärrä sinun ajatteluasi
Miksi minun sanomisia tai tekemisiä pitää arvostella?-enhän minäkään niin tee vaikka joskus todella tekisi mieli mutta minä olenkin sivistynyt.
Nämä vastaukset jätän omaan arvoonsa yhtä tyhjän kanssa.
Huomaa että tyhjät pöntöt kumisee!
Sama tilanne minulla. Anopille ei mikään tekemiseni käy. Aina kaikki on huonosti. Olen kuitenkin lopulta tajunnut, että anopin itsetunto on kokenut kolauksen. Hän on keski-ikäinen, lihava, rypistynyt, saanut vähäisen koulutuksen... Minä taas tienaan hyvin ja olen opiskellut paljon, olen vielä nuori ja harrastan paljon liikuntaa.
Mieheni elämään on siis tullut toinen nainen, jonka kanssa anopin on vaikea kilpailla. Vaikka eihän sellaista asettelua tarvitsisi tehdä. Eihän äitiä ja vaimoa voi verrata! Rakkauskin heitä kohtaan on ihan erilaista. Asetu anoppisi yläpuolelle. Älä ota kommentteja kuuleviin korviisi ja sano, että sinä päätät, mitä teet ja mistä pidät.
Se, mitä mieheen tulee, minulla on tuossakin ihan sama ongelma. Mieheni ei yhtään pane vastaan anoppini kommenteille ja selkkauksille. Hän pelkää omaa nahkaansa! Se todella ärsyttää... Mieheltäni olen saanut vastauksen, että hän ei halua sekaantua anoppini ja minun väleihin, koska haluaa olla molempiin hyvissä väleissä. Miehemme ovat tässä tilanteessa täysin pelkureita, koska pelkäävät äitiään ja haluavat miellyttää heitä. Anoppia sitten voidaan puolustella ihan kuinka paljon tahansa... Niinpä meidän on pidettävä tiukasti omat puolemme. Ehkä ne miehetkin joskus tajuaa, että äidillekin voi sanoa vastaan.
Ihanko oikeasti kuvittelet miehen miettivän äidistään että tämä on keski-ikäinen ryppyinen ja lihava?
Ihanko oikeasti kuvittelet että olet miehen silmissä jotenkin parempi kuin hänen äitinsä koska olet nuori rypytön ja harrastat liikuntaa?
Ihanko oikeasti luulet näiden avujesi tekevän kilpailemisen kanssasi vaikeaksi?
Kuulehan nyt...
Jokainen nainen joka on ollut hyvä äiti lapselleen tietää sen että poika- ja tyttöystäviä, avokkeja ja jopa aviopuolisoita matkan varrella tulee ja menee...mikään ei ole takuuvarmasti pysyvää tässä maailmassa...paitsi lapsen ja vanhempien side toisiinsa.
Äidin ei tarvitse kilpailla lapsestaan kenenkään kanssa.
Enemmänkin tuntuu siltä että miniät kokevat sen anopin todella suureksi uhkaksi ja yrittävät saada miehensäkin asettumaan äitiään vastaan, olisihan se kätevää kun saisi sen kuvitellun napanuoran poikki ja miehen omaan talutusnuoraansa :)
Se että mies ei pistä äidilleen vastaan ei yleensä johdu siitä että mies pelkäisi äitiään vaan siitä että mies näkee tilanteen kokonaisuutena (eli että syytä tulehtuneeseen tilanteeseen on myös siinä vaimossaan).
Minulla ei ole miniää, on kylläkin kaksi miniäkokelasta. Molemmat todellakin ihania nuoria naisia. Meillä ei ole minkäänlaista tarvetta kilpailla keskenämme, sillä kaikki asianosaiset ymmärtävät asian oikean laidan, eli:
Olen ja tulen aina olemaan poikieni äiti
Minulla on poikiini hyvin läheiset ja lämpimät välit
Poikani ovat aikuisia ja elävät omaa elämäänsä ja tekevät omat ratkaisunsa elämänsä suhteen
Minun ei kuulu puuttua aikuisten ihmisten elämään muulloin kuin pyydettäessä
Ei sen paremmin minun kuin miniänkään kuulu puuttua toistemme tapoihin ja tottumuksiin
He eivät elä minua varten, sen paremmin kuin minäkään en elä heitä varten
Miniä on poikani valinta ja minun on kunnioitettava poikani valintaa ja hyväksyttävä miniä sellaisena kuin hän on
Miniän on hyväksyttävä miehensä äiti ja suku sellaisena kuin tämä on, eikä oletettava että joku muuttaisi itseään siksi koska sukuun tulee uusi jäsen
Ja kaikkein tärkein asia sekä anopille että miniälle:
Ajatelkaa mitä sanotte alkääkä aina sanoko mitä ajattelette!
lämmin kiitos kauniista kirjoituksestasi.näin itsekin koen vaikeassa miniä suhteessani,poikani tuntee äitinsä ja minä poikani.luotan hänen valinneen oikein ,mutta outoa on se käytös, kun en mene miniän pompoteltavaksi.toivon,että sitä saa miten tilaa.tarjosin kotini,aikaani ja rakkauteni pienelle lapselle.ei käy.vain hänen säännöt ja paikat on oikeita hoidon suhteen.
Niin voihan se tosiaan olla, että anoppi ei tykkää sinusta, et sinäkään näytä anopista tykkäävän. Oletteko kovin erilaiset, kielenkäyttösi saattaisi ainakin minua hiukan häiritä, vaikka en anoppi olekaan :) Kannattaa miettiä asioita vähän laajemmin, toisaalta meidän jokaisen pitäisi omalta osaltaan yrittää sietää toisiamme. Varsinkin, jos välissä on vielä ihminen, jolle molemmat riitapukarit ovat rakkaita.
Sanot anopille suorat sanat että et ole mikään paskaämpäri etkä kuutele minkäänlaistä arvostelu. Sanoppa myös poikaystävällesi että taitaa olla mammanpoika kun ei äitiään saa kuriin koska kyllä se tyttöystävä on miehelle paljon tärkeämpi kuin äiti koska hänen kanssaan asutaa kun kotoas on muutettu pois ja sitähän se itsenäistyminen on kun on täysi-ikäinen niin tehdään mitä itse halutaa eikä kysytä enää vanhemmilta mitään ja pitää myös osata puolustaa omaa avokkia .
Sitä saa mitä tilaa, tai niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, tai kaikenlaisia muita viisaita viestejä sinulle. Ei me voida kuin katsella itseämme peilistä ja miettiä miksi kaikki muut ovat eri mieltä kuin minä. Voiko ne kaikki muut olla väärässä ja minä oikeassa ?
Jätä nuori rauhaan, kunnes mitään rakentavaa löydä. Kolahtiko omaan nilkkaan vai`?
Sähän näytät huutelevan missä milloinkin, ikäihmisistä lähtien, onneton.
Varmaankin olitte viikonlopulla sitten anoppilassa useamman päivän?
Saattaisin näin päätellä koska tuskin aloittaisin ihon hoitoa ja kulmien värjäystä pelkällä kahvikupposen mittaisella vierailulla.
Olettaisin että ehkäpä vaan anopilla kärvähti käämit jos oli passannut teitä edestä ja takaa ja sinun osallistumisesi oli tuota kulmien värjäys luokkaa?
Ehkäpä miehesikin näki tilanteen juuri näin ja siksi säesti vieressä.
Onko tullut mieleesi että miehesi ei ole lapanen kun ei sano äidilleen vastaan, vaan on samaa mieltä äitinsä kanssa?
Anoppi oli minun huushollissa!
Jos ja kun mennään anoppilaan en todellakaan saa mitään passausta.
Tiskaan ja autan pyytämättä.
Ja tuo kulmien värjäys tapahtui illalla ennen saunaan menoa.Pitäisikö minun hyppiä toisten pillin mukaan ja koko ajan olla valmiina passaamaan kun joku vähän älähtää?
Ja mitä se kenellekään kuuluu vaikka perskarvoja nyppisin omassa kodissa!
Tässä se taas nähtiin,miniän pitää olla passissa valmiina eikä tehdä muuta kun palvoa anoppiaan joka haukkuu mennen tullen,te ette ymmärrä mitä minä ajan takaa!
Olen siis teidän mielestä ansainnut anopin aliarvioinnin ja haukkumiset? Miltähän teistä tuntusi saada joka kerta haukkumiset ja mollaamiset,mukavalta varmaan kun noin kauheasti puolustatte.En koskaan ole arvostellut anoppia hän kyllä pitää minua pelkkänä kynnysmattona,mutta teidän mielestä se on oikein.Että kiitos vaan tässä se nähtiin anoppi on jumalasta seuraava ja minä voin vaikka ampua itseni kun en tajua palvoa moista ihmistä!
..ollut jo n. 15 vuotta. On lapset ja kaikki, oon avovaimo, eli anoppikin on vaan anoppi-kokelas. Ja häitä ei koskaan tulekkaan... Viime syksynä olin jo lähellä lähtöä. Sain jo asunnonkin, mutta peruin sen. Aattelin vielä jatkaa, siis yrittää. Mut mikskä se siitä paranis.
Asiaan. Oon tullu siihen tulokseen, että ehkä sitä hankalaakin anoppia kestäis, jos vielä rakastaa sen poikaa. Mulla on jo tunteet hällä väliä- asteella. Siis en rakasta, joten pomppikoon poika äitinsä pillin mukaan ja minä väistän. Häivyn, enkä etsi uutta suhdetta. Joskus on vaan parempi yksin.
Minun "anoppini" on haukkunut vaatteeni, tukkani, käytökseni, oman poikansa, miehensä, pojan poikansa, pojan tyttären. Mitätöi ihmisiä ympärillään. Itse tietää kaiken. Varsinkin jälkiviisaus loistaa. Lista sen törttöilyistä olis loputon, mutta mitäpä niillä märehtimään. Ymmärrän täysin, miltä susta tuntuu. Se on KAMALAA. Täytin just 40 ja päätin, ettei mun tarvi niellä kaikkee, tai edes mennä sen luo. Matkaa vain 25 km.
Jotenkin toisten juttuja on lohdullista lukea, että muillakin on samoja ongelmia. Mutta eipä se tieto omalla kohdalla paljoo lämmitä. En edes jaksa enempää kirjoittaa, oishan niitä juttuja.