teitä muita lukea ilmoituksia vapaista työpaikoista? Tuntuu että nykyään haetaan jokaiseen paikkaan jotain yli-ihmistä ja kaikki pitäisi olla jo valmiiksi hanskassa. Itse työtähän ei kuitenkaan millään voi oppia kun vasta siellä työpaikalla - jos sinne asti joskus pääsisi!
Itseäni on suunnattomasti alkanut masentaa tämä ainainen hyödytön työnhaku. Työkokemusta ei vielä ole, enkä sitä mistään saakaan kun ei pääse edes haastatteluun asti, saati töihin. CV on kunnossa ja markkinahenkinen kuten tämän päivän trendi on, koulutustakin on runsaasti, mutta töitä ei saa. Työtehtävätkin ovat rajattuja allergioiden vuoksi. Tuntuu että tässä voisi hautautua peiton alle koko loppuelämäksi.
Itseäni on suunnattomasti alkanut masentaa tämä ainainen hyödytön työnhaku. Työkokemusta ei vielä ole, enkä sitä mistään saakaan kun ei pääse edes haastatteluun asti, saati töihin. CV on kunnossa ja markkinahenkinen kuten tämän päivän trendi on, koulutustakin on runsaasti, mutta töitä ei saa. Työtehtävätkin ovat rajattuja allergioiden vuoksi. Tuntuu että tässä voisi hautautua peiton alle koko loppuelämäksi.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mä oon sinun kanssa samaa mieltä turhauttavaa on hakea töitä kun ei edes haastatteluun pääse siinä sentään vois vähän hohtaa. Mutta ei auta kun yrittää lykätä hakemuksia sinne sun tänne jospa se joskus tärppää.Älä siis masennu
itselläni lienee vitutus kun tietää että paikan sitten saa paras valehtelija tahikka firmassa sopivassa asemassa olevan tampion vielä tampiompi sukulainen.
Jotenkin on sellainen kutina, että usein nuo ilmoitukset laaditaan "vaativiksi" jo ihan yrityksen imagon takia ja voi usein olla niinkin että kun supermies/nainen ei hakenutkaan, niin ei sitten palkata kuitenkaan ketään.
Työantajat eivät taida tajuta että tavallaan tekevät itselleen hallaa, luulen että paras työntekijäaines löytyisi juuri "normaaleista" ihmisistä. Jos joutuu valehtelemaan osaamisestaan ja kyvyistään jo työhön päästäkseen miksei sitten kusettaisi firmaa jatkossakin aina kun se on mahdollista, kun tietää ettei rehdillä pelillä pärjää?
Onnea kuitenkin hakuun ja jos peiton alle meinaat hautautua ota mukaan hyvää seuraa, ei käy aika niin pitkäksi :)
Tuntuu tosiaan, että pitäisi olla joku yli-ihminen, että pääsisi edes haastatteluun!! Aktiivinen olen ja CV on kunnossa.
Todella turhauttavaa. Kokemusta pitäisi olla mutta... Pää pystyyn ja saa sitä välillä jäädä sinne sänkyyn makaamaan mutta muista että et ole yksin!
teille kannustuksesta, pitääpä katsoa että on sitten myös seuraa siellä peiton alla... :) Huoh. Ehkä se tästä taas. Alkaa vaan tulla yhä useammin näitä epätoivon hetkiä. No,ehkä aurinko paistaa vielä risukasaankin. Lohduttaa sekin tieto ettei ole ainoa.
Totta on, että monet vaativat työntekijöiltään paljon koulutusta sekä työkokemusta. Jos töitä ei ala saada ns. perinteisesti, niin kannattaa kokeilla työelämävalmennuksen tai harjoituksen kautta.
Armeijassa ollessani työni vaatimat tiedot ja taidot alkoivat jo unohtua. Armeijan jälkeen töitä ei tuntunut löytyvän millään, niinpä hain työelämävalmennukseen. Töitä riittää ja paljon olen oppimut uutta. Jonkin verran on kontaktejakin jo luotu.
Kun aloittaa pienestä ja vaatimattomasti, saa paljon aikaan!
eikä siitä muuta hyötyä olekaan paitsi tietysti sille joka saa ilmaisen työntekijän.
Armeijassa ollessani työni vaatimat tiedot ja taidot alkoivat jo unohtua.
-
jo on vaativat hommat.
Ei se sitä tarkoita, ettei olisi vaativat hommat, jos sen työn vaatimia tietoja ja taitoja alkaa kuudessa kuukaudessa unohtaa.
Vai mitäkähän oikein tarkoitit tuolla kommentillasi!
Työnantaja saa ilmaisen työntekijän, mutta työntekijä saa työkokemusta ja suhteita työelämään. Lisäksi työelämävalmennus katsotaan eduksi. Se näyttää, että tekijä todella haluaa oman alansa töitä, vaikkapa vähän pienemmällä palkalla.
Haluaisinpa vielä tietää, mitä itse teet työksesi?
Olen ollut joku aika sitten tuossa mainitsemassasi työelämävalmennuksessa 6 kuukautta. Totta että sieltä sai ihan hyviä suhteita ja työkokemusta ja mahdollisuus olisi vielä toiseenkin 6 kuukauteen jossain toisessa firmassa, muttei huvittaisi koko elämäänsä tehdä ilmaistyötä kun ihan kunnon koulutustakin on. Mutta tosiaan, ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu.
esim. täällä jyväskylässä on jokseenkin kaikki mun tututkin työttömiä ja olleet jo vuosia. jos vaan mahdollista, kannattaa muuttaa jonnekin missä on paremmin töitä.
Helsingin seutu, Pirkanmaa, Oulu siinä ne parhaimmat paikat saada töitä / yrityksiä löytyy.
Toki muitakin pienempiä kasvavia paikkoja löytyy joissa asiat menossa hyvään suuntaan.
Ikäväähän se on, että itselle läheiset kunnat eivät voi tarjota töitä, mutta minkäs teet.
Isoissa kaupungeissa on kuitenkin sekin etu, jos työpaikka menee alta niin saman alan yrityksiä löytyy yleensä muitakin. On edes toivoa uudesta työpaikasta, maaseudulla ei yleensä sitäkään :(
Asun itse Oulussa. Vaikka täällä onkin työpaikkoja/yrityksiä enemmän on niihin myös enemmän hakijoita... lisäksi on opiskelijoita, työharjoittelijoita jne, jotka tekevät monet työt periaatteessa puoli-ilmaiseksi. Jos ei ole mitään suhteita, on työpaikkaa kyllä todella hankala löytää.
Hain äskettäin työpaikka johon oli yli 300 hakijaa että kyllä niitä hakijoita näky olevan no enpä ollut ainoa joka jäi ilman sitä paikkaa. Muuttaessani pari vuotta sitten Ouluun ajattelin että kyllä isosta paikasta töitä löytyy. Näky löytyvän muitakin työhakijoita sama juttu se on joka puolella ei ole niin ei ole töitä.
Onko teillä muilla hankaluuksia tässä itsensä myymisessä työhaastatteluissa? Kun ei viitsisi valehdella tai liioitella osaavansa jotain mitä ei osaa, muttei tietenkään myöskään vähätellä osaamistaan. Ehkä se juuri onkin perusrehellisen ihmisen miinus työmarkkinoilla...?
Itse sanon työhaastattelussa rehellisesti, mitä osaan ja mitä en. Lisään kuitenkin, että kaikenhan oppii, jos saa mahdollisuuden opetella.
Eihän kukaan kuitenkaan kaikkea osaa!
Lisäksi kannattaa painottaa omia hyviä puoliaan, siis jos niitä on: rehellisyys, ahkeruus, paineensietokyky, nopea oppimaan yms.
Olen samaa mieltä tuosta, enkä kyllä itse osaisikaan valehdella. Kuitenkin joskus epätoivon hetkinä tulee mieleen työhakemuksia tehdessä, että joskohan kaunistelisi hieman osaamisiaan.. kertaakaan tosin en ole siihen ryhtynyt, enkä luultavasti ryhdykään.
Haastatteluissa, joihin olen päässyt, olen painottanut aina omia hyviä puoliani ja olen myös sanonut joka kerran, että opin uudet asiat nopeasti jne.
Jotenkin vain tuntuu, että aina se paras valehtelija ja liioittelija saa paikan. Tuttukin pääsi paikkaan johon haimme samaan aikaan, vaikkei osannut juuri mitään asioita joita työssä vaadittiin (joita minä taas osasin)... hän vaan oli niin hyvä suustaan, että puhui mustan valkoiseksi.
En tiedä, ehkä minussa on vikaa tai ehkä olen sitten ollut vain heidän mielestään vääränlainen ihminen hommaan. Toivottomuus siis jatkuu edelleen.
sillä tutullasi ollut vain parempi itsetunto, jonka haastattelijatkin näkivät? Ehkä hän ei valehdellut.
Sanot olevasi epätoivoinen. Ehkä haastattelut menevät sinulla sen takia huonosti, niin ettet pysty vakuuttamaan työnantajia.
En tiedä olisiko noin. Miten sitten voisi kehittää huonoa itsetuntoa tässä asiassa?
Kyllä tässä tosin alkaa itsetunnon rippeetkin pikku hiljaa mennä kun ei töitä saa, en tosin tiedä miten ihmeessä se näkyisi minusta ulospäin. Olen kuitenkin haastetteluissa ollut aina avoin ja iloinen jne, enkä siis yritä epätoivoisesti muuta kuin etsiä niitä paikkoja joihin hakisin.
Olen vähän huono vastaamaan, kun oma työttömyyteni ei ole vielä jatkunut niin kauan, että olisin ehtinyt masentua. Pyrin tosin siihen, että vaikka en koskaan pääsisi (oman alan) töihin, onneni ei ole siitä kiinni.
Vaikea sanoa, miten huono itsetunto näkyisi haastattelussa. Ehkä jonkinlaisena pinnistelynä, teennäisyytenä, hermostuneisuutena, erilaisina ylilyönteinä...? Varmaan itse tiedät, oletko ollut luonteva ja tasapainoinen.
Kerroin jo tuolla aikaisemmin (eri nimimerkillä), että ei kannata masentua jos töitä ei ala löytyä.
Itsekin olin ennen työelämävalmennusta työtön jonkun aikaa. Yritin kuitenkin hyödyntää ns. joutenolon: lueskelin alani kirjoja ja suunnittelin oman yrityksen perustamista. Nyt näyttää siltä, että viimeisin em. toteutuu, joko tämän tai viimeistään ensi vuoden puolella.
Kyllä sitä tekemistä löytyy, jos jaksaa yrittää. Itsetuntokin paranee, kun saa jotakin konkreettista aikaan. Jotenka jaksahan olla reipas ja iloinen jatkossakin.
Uuden psykologisen teorian mukaan ei ole olemassa mitään "itsetuntoa", jota voisi "vahvistaa". Se mitä itsetunnoksi nimitetään, on vain eräänalainen yksilön subjektiiviseesti kokeman sosiaalisen arvostuksen mittari. Työttömän mittari on alhaalla (ja se voi näkyä haastattelussa) koska häneltä puuttuu keskeinen arvostuksen ja aseman lähde, työ. Siksi arvostetussa asemassa työelämässä oleva vetää aina pisteet kotiin haastattelutilanteissa. Mitä itse olen kuitenkin kokenut, niin hyvä muuntautumis- ja näyttelemiskyky sekä hyvä supliikki korvaavat nämä puutteet. Harvoin tavallinen työhönottaja on niin psykologi, että kiinnittäisi huomiota pintakäyttäytymistä syvemmälle, varsinkin jos on kymmenen haastateltavaa jonossa. Tuskin yksikään haastatelluista alkaa häntä niin persoonallisesti kiinnostaa että hän kaivelisi sen kummempia "salattuja ominaisuuksia". Eiköhön nämä psykologisoinnit ja pohdinnat ole vain haastateltujen omia itsekeskeisiä ajatuksia omasta "löytämättä jääneestä" neroudestaan. Näin ainakin minulla...
Niin, ehkäpä asia on noinkin.
Ainakaan minä en ole hyvä näyttelijä, enkä pysty valitettavasti esittämään jotain mitä en ole. Iloinen olen ja mukautuvainen eri tilanteisiin, ihmisten kanssa hyvin tulen toimeen ja huumorintajuakin löytyy reilusti, mutta se ei riitä... Pitäisi kai opetella näyttelemään, voisi olla paremmin mahdollisuuksia päästä töihin. Tai sitten omata niitä henkilökohtaisia suhteita yrityksiin enemmänkin, joita valitettavasti ei hirveitä määriä ole.
Tuntuu vain että sitä omaa paikkaa ei löydy oikein mistään ja se juuri masentaa. Mitä enemmän töitä hakee eikä saa, sitä vakuuttuneempi on että itsessä on jotain vikaa. Tietenkin on runsaasti muitakin hakijoita, sekä muilla saattaa olla enemmän työkokemusta, koulutusta tms tai ovat muuten vain sopivampia työhön... ja ehkä otan jotenkin liian henkilökohtaisesti nämä työnhaut.
Kun lukee työilmoituksia, ei koskaan tule eteen sellaista että "tämä on ehdottomasti minun hommaani". Aina niistä löytyy jotain, mitä ei vielä osaa (joka olisi pakollinen osata) ja sen takia sitä kai sitten karsiutuu jo alunperinkin.
lohduttavista sanoistasi. Toki harrastan kaikenlaista, mutta se varsinainen tekeminen joka päivältä (ja sen myötä tietenkin palkka), puuttuu. Kun ei oikein enää tiedä mistä niitä töitä vielä etsisi... kun ei ole sitä työkokemusta entuudestaan... äh, että voikin olla hankalaa elämä toisinaan!
Kiitos teille muillekin jotka jaksoitte tsempata. Lohduttaa tietää ettei ole yksin asian kanssa.
Kerroit aikaisemmin asuvasi Oulussa. Oletko hakenut töitä nimenomaan sieltä vai voisitko ajatella, että muuttaisit muualle?
Itselleni tuo on vaikea kysymys. Olen tähän mennessä hakenut vain nykyiseltä asuinseudultani. Pois muutto tuntuu tosi ikävältä ajatukselta. Aina välillä se on kuitenkin mielessä, sillä muualla maassa on koko ajan avoimia paikkoja, joita voisi hakea.
Tuotakin asiaa olen joskus miettinyt. Olen hakenut töitä nimenomaan Oulusta, mutta myös toisesta kaupungista, aiemmasta kotikaupungistani. Asun Oulussa vasta 5:ttä vuotta, silti paikka tuntuu kodilta. Muutto ei siis houkuttele.
Tietenkin jos pakko on eikä töitä pian jo löydy, pitää miettiä muitakin vaihtoehtoja. Ongelma asiassa kuitenkin on puolisoni, jolla on täällä hyvä työpaikka. Tuntuisi kohtuuttomalta vaatia häntä jättämään paikkansa takiani, jos minä löytäisin jostain muualta töitä.
Olin muutama vuosi sitten työttömänä lähes 2 vuotta. Vasta kun menin työnhakukurssille, opin miten työtä haetaan.
Siellä opetettiin, että PITÄÄ valehdella!
Tai ei niinkään valehdella, mutta jos esim. kysytään osaatko käyttää tietokonetta, niin vaikket hyvin osaisikaan, on vain sanottava KYLLÄ. Ei muuta. Kysymyshän ei ollut "kuinka hyvin", vaan OSAATKO.
Itseään ei siis saa vähätellä, ei missään kohdassa!
Monissa haastatteluissa minua on esim. pyydetty kertomaan heikkouksistani, mutta kurssilla opetettiin että yhtään ainoaa heikkoutta ei pidä sanoa. Niin, naurettavaahan se on, että pitää esiintyä muka täydellisenä.
Mutta kun opettelin siihen, niin sen jälkeen on sadellut haastatteluja ja luonnollisesti myös töitä, tosin vain määräaikaisia mutta parempia nekin kuin ei mitään..
Jos sinulle on ylpeytesi tärkeämpää kuin työpaikan saanti, mieti onko se tosiaan järkevää saati edes moraalisesti oikein?
Vai onko se sittenkin pelkkä tekosyy saada maata kotona, kun on "liian rehellinen ihminen" sädekehä päässään?
Asiaa joka sana.
Ujoudesta varsinkin haluaisin kertoa, että ujoja usein pidetään huonoina työntekijöinä, vaikka kokemusteni mukaan he juuri ovat parhaita!
Yleensähän kyseessä on vähään tyytymätön, liiankin pienellä palkalla työtä tekevä hiljainen tyyppi, joka hoitaa hommansa eikä kuluta aikaansa juoruiluun.
Sosiaalisimmilla tyypeillä saattaa päivän mittaan kulua jopa useita tunteja pelkkään lörpöttelyyn!
Neuvona, kun haet työpaikkaa niin päätä jo etukäteen että "tämä on juuri sinun paikkasi ja että haastattelu on pelkkä muodollisuus". Eli suggestoi itsesi parin päivän ajan että "tämä on minun työpaikkani" ja ota firmasta selvää kaikki mitä saat (nettisivut, toimintakertomus, historia). Tämä esityö näkyy haastattelussa siten että olet todellakin kiinnostunut paikasta, olet itsevarma ja olet tehnyt "kotiläksysi". Muista että työn tekeminen ko. firmalle alkaa jo silloin kun alat hakemaan ko. paikkaa.
Heti haastattelun jälkeen "kannattaa unohtaa" ko. paikka :) eli "en minä kuitenkaan pääse sinne, mikä olikaan seuraava paikka...". Näin et "tipu korkealta" jos tai kun saat tiedon että et saanut ko. paikkaa, ja olet jo valmiina seuraavaan haastatteluun.
Haatattelussa ole oma itsesi, pois katkeruus, teenäisyys, jne... Ole sillä mielellä että sinä olet juuri sitä mitä työnantaja hakee, ja muista että työnantaja ei ole kiinnostunut antamaan työpaikkaa, vaan on kiinnostunut saamaan sopivan työntekijän.
Se että jos hakija ei osaa jotain sektoria ei välttämättä ole miinusta, koska työnantaja voi lähteä "puhtaalta pöydältä" jolloin ei tule vääränlaista työmenetelmää/asennetta. Tämä kannattaa muistaa, koska jos ajattelet että "en osaa" olet jo hävinnyt. Raakaa mutta totta. Tsemppiä :)
Olen siis haastatteluissa ollut aina täysillä mukana, ottanut selvää työpaikasta ja firmasta hyvin etukäteen netin ym. kautta. Olen rehellisesti kertonut mitä osaan, kertaakaan vähättelemättä itseäni tai muita. Olen ollut kohtelias, iloinen ja mukava... Kuten sanottu, tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. En vain enää tiedä mitä voisin tehdä toisin.
Eikä minun ylpeyteni liity tähän mitenkään, ei minulla ole mitään sädekehää pään päällä, olen vain sellainen ihminen, joka ei osaa valehdella itsestään tai muista. En vain ole ikinä pystynyt siihen, en tiedä miksi. Kuten sanottu, ehkä se pitäisi opetella. Tai edes hieman liioitella... En ymmärrä, miksi en kelpaisi töihin ihan omana itsenäni vaan pitäisi olla ihan joku muu?
Ja ei, se rehellisyys ei ole tekosyy "saada" maata kotona. Kukaan tuskin nauttii parin vuoden kotona makaamisesta ilman rahaa, säännöllistä päivärytmiä, ystäviä, tai kosketusta ns."normaali elämään".
Onneksi nyt hieman helpottaa, kävin näet eilen työkkärissä ja olen menossa taas työelämävalmennukseen, jonka aikana haen edelleen aktiivisesti töitä. Eipähän tarvitse maata kotona ja toivottavasti saan lisää suosittelijoita tulevia varten.
Onnea kuitenkin sinulle, että olet saanut töitä, vaikka määräaikaisiakin. Sekin on huomattavasti paljon parempi kuin ei mitään.
Osasit erinomaisesti kiteyttää tämän itsetunto-ongelman ja työkeskeisyyden suhteen tässä yhteiskunnassa.
Ujous,sisäänpäinkääntyneisyys, harvapuheisuus jne. ovat tyypillisiä suomalaisia kulttuuripiirteitä, jotka toimivat meidän yhteiskunnassamme ja ovat samalla vahvuuksiamme. Kulttuuriantropologi sanoisi, että ne ovat osa itäisen kulttuurin piirteitä meissä samoin kuin esim. kenkien riisuminen sisätiloissa... Nykyisessä anglosaksisen kulttuurin valtavyöryssä aletaan suomalainen normaalius kokea sairaudeksi.
Aleksis Kivi ei saisi nyky-Suomesta työpaikkaa!
Niin, ja tämähän ei koske pelkästään persoonallisuudenpiirteiden luokitelemista "hyviin" ja "pahoihin". Kuten ellikin aloituksessaan ihmetteli, työpaikkoihin haetaan aina joitakin yli-ihmisiä joita ei ole olemassakaan. Vaikuttaa siltä, että työnantajien valta ihmisiin on jumalattoman suuri muutenkin. Monilla työpaikoilla ihmiset joutuvat esittämään jotakin enkeliä, joka ei käy koskaan esim. kaljalla, tai harrasta muitakaan paheita. Jopa tupakan polttoa katsotaan kieroon joissakin paikoissa. Työnantajat tunkeutuvat työntekijöiden yksityiselämään ihan niinkuin ihmisten yksityisyys jotenkin kuuluisi heille ja määrittelevät jopa millainen työntekijän tulee olla "siviilissä".
Työnantajan vallan työntekijään pitää rajautua tasan tarkkaan sinne työpaikkaan ja työaikaan, ei muualle. Poikkeus ovat tietynlaiset työpaikat, kuten esim. lasten parissa työskentelevät, joiden taustan ja siviilielämän tarkistamisen ymmärrän. Pääasian kai pitäisi olla kuitenkin se, pystyykö työntekijä hoitamaan työnsä kunnolla, siis se mitä hän siellä työpaikalla tekee, ei se, mitä hän tekee työpaikan ulkopuolella.
teidän pitänee asua viikot eri paikkakunnilla...? Voisitko ajatella eri paikkakunnilla asumista tilapäisjärjestelynä? Pääsisit sillä tavalla kuitenkin työelämään kiinni, ja voisit siinä samalla katsella uutta työpaikkaa lähempänä miestäsi?
Minä asun 7:ttä vuotta täällä missä asun, ja kodilta tuntuu tämäkin. Muutto ei houkuttele YHTÄÄN, vaikkei minulla ole edes perhettä. Ystävät ovat kuitenkin täällä.
kuulin kerran sanottavan (muistaakseni professori Liisa Keltinkangas-Järvisen), että he voivat olla hyvin riippuvaisia muiden antamasta palautteesta ja hyväksynnästä. Eli tosiasiassa heidän itsetuntonsa voi olla todella huono. Ja että se mitä yleensä sanotaan "sosiaalisuudeksi" ei välttämättä kerro mitään henkilön sosiaalisista taidoista! Ujolla ihmisellä sen sijaan voi olla hyvät sosiaaliset taidot.
Kun haastattelija siis pyytää kertomaan heikkouksistasi, mitä vastaat hänelle?
Noiden kertomiesi periaatteiden täytyy olla hyviä, kun kerran sinulle on sadellut haastatteluja. Otan neuvoistasi vaarin.
Näissä asioissa ei kyllä mielestäni ole kysymys ylpeydestä negatiivisessa mielessä, eikä sädekehästä pään päällä, vaan terveestä itsekunnioituksesta. Se taas ON tärkeämpää kuin työpaikan saanti! Mutta jospa noita ohjeitasi voisi soveltaa luopumatta silti itsekunnioituksestaan?
En usko että olisin valmis lähtemään toiselle paikkakunnalle työn perässä, koska tosiaan olen vasta hetken asunut nykyisellä paikkakunnalla. En usko myöskään, että koskaan pystyisin siihen, että olisin viikot töissä muualla ja kuitenkin koti, mies ja ystävät olisivat toisella paikkakunnalla.
Olen myös aika huono sietämään stressiä joten luulen että jatkuva reissaminen ei olisi hyväksi. Hankalaa tosiaan ovat allergiat ja niiden myötä on suuresti rajoitettu mitä voin työkseni tehdä. Unelma-ammatteihini ei ole mitään mahdollisuuksia. Ehkä siksi olen hieman negatiivinen, vaikka nykyinen ala on kuitenkin ehkä enemmän minua kuin unelma-ammattini.
En varmaan jaksaisi itsekään asua kahdella paikkakunnalla yhtäaikaa. Jotkut niin kuitenkin tekevät, ja heille se kai sopii.
On tämä kumma yhteiskunta, kun kyvykkäät ja motivoituneet ihmiset eivät kelpaa työmarkkinoille.
tuli mieleen et onko mahollista tai kannattaako ees hakee sellaseen työhön jossa edellytetään jotain tiettyä asiaa jota ei ennalta osaa??? vaikka jotain tietyn erikoisalan atk-ohjelman hallintaa??
Minusta atk-ohjelmien käytön voi opetella työn sivussa. Hakisin kyllä paikkaa, jos tietyn ohjelman osaaminen olisi vaatimuksena enkä ennestään osaisi. Varsinkin, jos työ olisi vakituinen tai pitkäaikainen. Uusia ohjelmia joutuu joka tapauksessa opiskelemaan työsuhteen aikanakin, kun organisaatioiden käytännöt muuttuvat.
Nykyään työttömiä on niin tuhottomasti, että sinne nyt vaan yksinkertaisesti mahtuu joukkoon kaikenlaisia tyyppejä.
Jo ilmoitusta laittaessaan siis on tiedossa, että tuolla jossakin vaeltelee ihminen, jolla on sekä koulutus että työkokemus.
Ja säästää vaivaa, kun heti alussa kerrotaan ilmoituksessa että oltava molemmat.
Normaalia seurausta siitä, kun on varaa valita.
Eihän kukaan halua ottaa huonompaa vaihtoehtoa, jolle pitää kaikki alusta asti selittää kun pilvin pimein olisi tarjolla valmiita, osaavia henkilöitä.
Sama pätee muuten nykyään ihmissuhteissakin, ei kukaan enää halua neitsyttä!
Onhan varaa valita kokenut ja kouliintunut valmis paketti, miksi ottaa joku sohelo jota joutuu kädestä pitäen opettamaan?
Tehokkuus jyrää nykyään kaiken edelle!