vuoden päästä ero tai muutto yhteen

"jos me ei voitaisimme olla vuoden erossa toisistamme ilman, että tunteemme muuttuu, niin eihän sitten voi edes rakentaa mitään vahvaa ja pysyvää tulevaisuudessa yhdessä."

Mutta ota huomioon että on TäYSIN eri asia olla seurustella ja olla kaukosuhteessa, kuin olla eronneena muiden kanssa. Rakkaus ei kestä jos siitä ei pidä huolta, eikä teidän tunteenne toisianne kohtaan tule olemaan vuoden erossaolon jälkeen enää samat. Pahimmassa tapauksessa toinen on löytänyt elämänsä rakkauden ja toinen on vielä täysin kiinni eksässään. Itse en lähtisi uhraamaan hyvää suhdetta, sillä ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella (ellei suhteessa ole jotain pahasti pielessä).

Olen sitä mieltä, ettei toista opi tuntemaan kunnolla ennen kuin on oikeasti muuttanut yhteen. Silloin toisen viat korostuvat ja jos ne ja arjen tylsyyden kestää, niin hyvä. Monet ovat huomanneet vuosien suhteilun jälkeen yhteenmuuttaessa että ei suhde toimikaan kunnolla. Ja teidän tapauksessa, jos vuoden elätte itseksenne ja vasta sitten muutatte yhteen, yhteenmuutto voi olla tosi suuri kriisi parisuhteelle. Saatatte tuntea nyt toisenne ihan hyvin, mutta vuoden kuluttua asia on toinen. Nuorena tapahtuu vuodessakin niin paljon henkistä kasvua, että voi olla että olette kasvaneet eri suuntiin.

Tosin voi tuo juttu toimiakin teillä. Omalla kohdalla, tai kenenkään tuntemani parin kohdalla, tuo ei tulisi toimimaan. Tosin joidenkin kohdalla myös avoin suhde toimii. Ja mikäs siinä, jokainen pari saa kyllä keskenään päättää parisuhteen säännöt ja kulun.

Oletteko jo suunnitelleet asiaa niin tarkasti, että tiedätte kuinka yhteydenpito hoidetaan tuon vuoden aikana. Tapailetteko ja jos tapailette, niin missä merkeissä?

Ei aidotkaan tunteet välttämättä kestä vuoden erillään oloa ja mahdollisesti sitä, että toinen tapailee useampiakin muita ihmisiä eikä itse voi oikein sanoa asiaan juuta eikä jaata. Kuinka olet itse ajatellut tuon vuoden käyttää, odottaen vai oikeasti sillä asenteella, että sitten vuoden päästä katsotaan miten kävi?

Kaikki voi toimia jollekin ja jossain, ja voi toki olla hyväkin elää vähän vapaata elämää. Omaan korvaani tuo vain kuulostaa melko raskaalta, jos kummallakaan on tunteita toista kohtaan. Ikävähän se on olla sitten se "tähän on tyydyttävä" -vaihtoehto jos joskus yhteen palataan.

Miettisin vielä, ja voihan sitä toki sen tauon aikanakin miettiä jos siihen päätyy. Itse en pitäisi tuollaista "testiä" tarpeellisena enkä sitä omassa suhteessani lähtisi toteuttamaan.

jos se ei tunnu nyt siltä, että edes ton jälkeen olis selvää, että kykeneekö, ei se tunne tule myöhemminkään, se on vain ajan haaskausta, ehkä kypsymättömyyttä myöntää tilanne. Jos se on nyt epävarmaa, te vaan siirrätte sitä epvarmuuden käsittelyä. Se on vähintään yhtä epävarmaa vuoden päästä.

Jos se olis nyt varmaa ja homma olis bueno, te olisitte jo yhdesssä, ja olisitte jo suunnittelemassa jotain seuraavia askelia elämässänne. Niitä on paljon, mutta jos pysähtyy eka portaalle jahkaamaan ja miettimään vuosikausiksi, jossain on jotain mätää. Menkää eteenpäin nyt, tai sitten älkää menkö, mutta tuo pitkitys ei kerro siitä, että te toisianne niin paljon nytkään rakastaisitte, että olisitten valmiita sitoutumaan, ja jos sitä ei nytkään tiedä, sitä tunnetta ei ole tulossakaan enää pitkittämisellä, vaikka voi olla vaikea myöntää, että sitä ei ole.

Jos se olis, ei kumpikaan epäröisi. Olis pikemminkin niin ajatus, että sitoudutaan, eikä vois olla sitoutumatta ja mielessä olis muut yhteiset asiat jo paljon pidemmälle, eikä junnattais puolta elämää siinä ensimmäisessä mutkassa sormi suussa ja töksähdettäis siihen. Ei kukaan niistä, joka aidosti on sitoutunut ja rakastunut oikein edes lopulta mieti sitä todellakaan enää, että erotaanko tässä, vaan ne ajatukset on niissä yhteisissä seuraavissa suunnitelmissa ja tuo sitoutuminen on vaan yks etappi, seuraavat oottaa jo, mut ei ne tollasissa suhteissa odota.

Junnata saa jos haluaa, muttei se siitä sikseen muutu. Jos sitä tunnetta ei tule, eikä varmuutta, sitä ei ole tullakseenkaan, eikä sen ole tarkoituskaan tulla. Kyllä ihminen silloin suojelee itseensä joltain, mitä ei halua, jos ei kykene menemään eteenpäin. Selityksiä riittää aina, toiset tekee, ja menee elämässä eteenpäin, joko erolla tai yhteenmenemisellä, toiset selittelee.

ajatus kuulostaa tyhmältä eikä todennäköisesti tule toimimaan. Tunteet katoaa taatusti vuodessa kun pääsee muiden makuun. Miksi testata ja koetella hyvää suhdetta jos sellainen on löytynyt?

Hei kaikille jotka jatkoitte vastailla.

Muakin on epäilyttänyt ihan sikana tää koko ajatus. Mut ongelma ei ole se, etteikö me oltais varmoja toistemme tunteista. Poikaystäväni mielestä hän ei vaan ole valmis astumaan seuraavaan askeleen, ei siitä että ihminen olisi väärä vaan siitä, että hän ei ole kokenut tarpeeksi. Hänellä on niin paljon uteliaisuutta muuta naista kohtaan, että hän on levoton. Hän sanoi, että rakastaa mua tosi paljon ja tuntee olevansa onnellinen. Mutta sen ajatukset muita naisia kohtaan heijastuu sen käyttäytymiseen ja se loukkaa mua tosi paljon. Se olisi sillekin henkinen kasvu ja valmistautuminen suhteeseen kunnon sitoutumiseen.

Tiedän, että tämä kuulostaa joidenkin mielestä tosi oudolta. Jos hän kerran sanoo että rakastaa niin miks helvetis sitä kiinnostaa olla muiden kanssa. Niin olen minäkin epäillyt. Mutta ehkä se on jonkinlainen kokemattoman miehen ajatuskulku. Sanokaa miehet jotain tästä. Esimerkiksi kun hän näkee jonkun hehkeän blondin, se kelaa mielessään et millaista se olis olla sen kaa. Mun mielestä kelaaminen ja kattominen on fine, mut se on niin nuori ja epäkypsä, että se "suurentelee" asioita. Emmä tiedä, jotenkin vaan tuntuu siltä, että antaa sen kokeilla muita ja sit se olisi valmis. Ei sillä olisi kysymyksiä muita kohtaan ja voisi keskittyä vaan muhun.

Asennoitumisesta, hän olisi varmaan valmis etsimään muita, koska tämän tauon tarkoituksena onkin, että hän kokeilee millaista on olla muiden kanssa. Ja mä taas, näin nopeasti en ole valmis etsimään ketään, luultavasta odotan vaan. Mutta kyllä mä uskon, että ajan kuluessa mä pystyn taas muita katsomaan ja deittailemaan. Tauon aikana on tarkoitus pitää välit vielä hyvänä, soitella ja nähdä saa, mutta ei fyysista kontaktia eikä niin tiivistä yhteydenottoa kuin tähän asti.

Me olemme kyllä niin nuoresta alkanut seurustelee ja olemme vielä olleet ensimmäisiä toisillemme. Joten mä ymmärrän miltä se tuntuu kun pyörii päässä ajatus, että millaista olisi seurustella muiden kanssa, millaista olisi seksiä muiden kanssa jne. Kyseessä ei ole todellakaan siitä, että meillä olisi niin tylsää että haluaisimme turhaan ottaa riskiä ja koetella suhdetta.