1. Saksa (Beethoven, Bach, Händel, Brahms, Mendelssohn...)
2. Itävalta (Mozart, Schubert, Haydn, Mahler, Bruckner...)
3. Venäjä (Tshaikovski, Shostakovitsh, Rahmaninov, Stravinski, Mussorgski...)
4. Italia (Vivaldi, Rossini, Verdi, Palestrina, Puccini...)
5. Ranska (Debussy, Bizet, Berlioz, Saint-Saëns, Ravel...)
Muut maat ovat näihin jättiläisiin verrattuna aika kääpiöitä. Vai mitä?
2. Itävalta (Mozart, Schubert, Haydn, Mahler, Bruckner...)
3. Venäjä (Tshaikovski, Shostakovitsh, Rahmaninov, Stravinski, Mussorgski...)
4. Italia (Vivaldi, Rossini, Verdi, Palestrina, Puccini...)
5. Ranska (Debussy, Bizet, Berlioz, Saint-Saëns, Ravel...)
Muut maat ovat näihin jättiläisiin verrattuna aika kääpiöitä. Vai mitä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Musiikkituotanto per capita:
1. Itävalta
2. Saksa
3. Italia
4. Unkari
5. Ranska
6. Suomi
Ei tuota Venäjää kovin tuottavana voi pitää. Jättimäinen väestöpohja, Neuvostoliiton aikaan jopa 300 miljoonaa.
tehokkaita, jos Suomi on?
vasta 1900-luvulta eteenpäin sävelletty musiikki, niin lista on eri näköinen ja mm. Ranska, Tsekki ja Englanti lienevät kärkipäässä. Saksankielinen alue on menettänyt valta-asemansa selvästi.
modernisteja? Ja kai Venäjä 1900-luvulla jo on aika suuri maa?
schönberg, hindemith, webern, berg, orff, weill, henze...
"venäläisiä": stravinski, prokofiev, shostakovitsh, kabalevski...
tuskin on saksalaisten "esi-isiensä" veroinen. Weberniä esitetään vain harvoin. Weill ei ole alkuunkaan arvostettu klassisen musiikin säveltäjä, Orff on kuuluisa vain yhdestä teoksesta, Hindemithiä hädin tuskin esitetään ja Henzeä ei soita kukaan.
Venäjä taatusti päihittää Saksan 1900-luvulla, mutta Kabalevski ei ollut millään tavoin tärkeä säveltäjä.
ovat aika vähissä.. Esim. Weberniä, Bergiä ja Hindemithiä pidetään joka tapauksessa erittäin ammattitaitoisina säveltäjinä. Kiinnostaisi tietää, keitä ovat sitten nämä merkittävät tshekit ja englantilaiset 1900-luvulla.
soitetaan ja lauletaan enemmän kuin mainittuja "moderneja" saksalaisia yhteensä. Puhumattakaan Dvorakista, Smetanasta ja Martinusta, joista Dvorak ja Smetana tosin sijoittuvat 1800-luvun loppupuoliskolle. Suk, Stamitz jne. ovat sitten näitä muutaman ihmeen miehiä, joita kuitenkin soitetaan säännöllisemmin kuin Hindemithiä tai Weberniä.
Ignaz Moscheles oli aikanaan erittäin tunnettu ja arvostettu pianosäveltäjä, mutta sijoittuu niinikään 1800-luvulle. Vanhal sijoittuu klassisismiin, mutta teoksiaan soitetaan edelleen nykyään. Popperia soittavat sellistit jne.
Toki mainitut saksalaiset ammattitaitoisia olivat, mutta jos katsotaan myöhäisromantiikasta eteenpäin, heillä ei ole enää samanlaista monopolia kuin barokin ja klassisismin aikaan.
Englantilaiset Britten, Walton, Elgar, Bridge, Vaughan-Williams, Tippett ym. esiintyvät konserttiohjelmissa maailmalla säännöllisesti.
Olen vanhemman musiikin ystävänä perehtynyt 1900-luvun musiikkiin melko vähän kuuntelun puolesta (lähinnä venäläisiä olen kuunnellut). Nimet ja historia ovat hieman tutumpia.. Olisi kyllä paikallaan tutustua vähän enemmänkin. Mitä nimiä ja teoksia suosittelisit kovimpina 1900-luvun juttuina (jos saan sen verran vaivata, kun olet ilmeisesti syventynyt asiaan paremmin)? Mitä kannattaisi ensimmäisenä kuunnella?
tuskinpa mikään 1900-luvun musiikki vetää vertoja Bachille, Mozartille, Wagnerille ja vastaaville.
paras 1900-luvun musiikki vetää täysin vertoja kenelle tahansa barokin ja klassisismin mestarille.
Varmuudeksi, ettei tule väärinkäsityksiä: Abba, Beatles ja vastaavat Jäksonit eivät kuulu valittujen joukkoon. :=o
ja Francis Poulencia, Janacekia, Britteniä ja suomalaisista Aarre Merikantoa ja Uuno Klamia. Yksi juttu johdattaa toisen luokse ja matkan varrella löydät sen joka puhuttelee sinua eniten.
Ravel, Poulenc ja suomalaiset lienevät mainituista helppotajuisimpia. Aloita Ravelin Daphnis ja Chloe-alkusoitolla, jonka värikylläisen orkestraation veroista ei liene toista. Se on kun söisi mansikoita ja sampanjaa kesäisellä niityllä, josta aukeaa näköala silmänkantamattomiin...
Sitten kun on aika siirtyä haastavampaan ja humoristiseen, niin tutustu Prokofjeviin ja taas päinvastoin, parhaimmillaan mustan depressiiviseen Sostakovitsiin.
Jos haluat romantiikan, modernismin ja mystiikan samassa paketissa, kuuntele Skrjabinin pianosonaatit not 3 ja 5 ja Prometeus-sinfonia.
Jos haluat oikein tunteisiin käypää kaunista "modernia", kuuntele vaikka Samuel Barberin viulukonserton hidas osa ja Adagio jousille.
Hyviä juttuja on 1900-luvulla aivan liikaa, jotta yhteen postiin muistaisi laittaa kaikki suosikit.
Jotakin meni pieleen suurin piirtein 1900-luvun alun-puolivälin vaiheilla (no tietysti maailmansodat ainakin): ihmiset alkoivat pukeutua rumasti, arkkitehtuurista tuli harmaita kuutioita ja avaruusajan betonihelvettiä, kuvataiteesta tuli jatkuvaa rajojen rikkomista, taidemusiikki hajaantui. Kammottava kone-estetiikka valtasi alaa, ja rajojen rikkomisesta tuntui tulevan itsetarkoitus eikä väline hyvään.
Minulle modernismi ja postmodernismi eri taiteenaloilla sekä filosofiassa ja tieteessä näyttäytyvät päämäärättömänä, kyltymättömänä kokeilunhaluna ja kärsimättömyytenä.
suustaan hirveää kukkua...
Kaikkea Janacekin musiikkia soitetaan yhteensä ehkä yhtä paljon kuin scönbergin verklärte nachtia tai pierrot lunairea...
Ei sakemanneilla enää sellaista valta-asemaa ole, mutta jos olisit hieman tutustunut klassisen musiikin maailmaan, olisit luultavasti huomannut, että Schönbergin lisäksi Berg, Webern, Hindemith jne ovat yhäkin erittäin suosittuja ja esitettyjä säveltäjiä.
Jos vedetään mukaan dvorakit ja smetanat niin en jaksa lähteä kaikkia heidän aikalaissäveltäjiään...
Väitteesi on aivan naurettava.
Hindemith eivät ole suosittuja säveltäjiä. Bergiltä esitetään todella harvoin viulukonserttoa ja joitain lauluja. Hindemithiltä ei esitetä YHTÄÄN mitään, Schonbergiltä erittäin harvoin Kirkastettua yötä mutta tuskin koskaan Pierrot Lunairea. On epärealistista edes verrata näitä Janacekiin, jonka pianomusiikki ja varsinkin oopperat ovat kantaohjelmistoa joka puolella.
Sorry, beibe... elämä potkii sinua sananmukaisesti perseeseen.
että kotipaikkakunnallasi Peräseinäjoella Schönberg ei ole yhtä suosittua kuin vesa-matti loiri tai tauno palo. Sen sijaan klassisen musiikin piireissä täällä suuressa maailmassa schönberg ja kumppanit ovat hyvinkin suosittuja. Sanovatko sinulle oopperat Wozzeck ja Lulu mitään?
Janacekin sinfonietta on suht suosittu ja esitetty, sen myönnän, muttei suosiossaan yllä lähellekään Verklärte nachtia.
Sorry honey, mutta tällainen maailma on 2000-luvulla. Jos ei miellytä niin ota talikko kauniiseen käteen ja palaa takaisin pellolle mansikin paskaa hämmentämään.
esitetään yhteensä saman verran kuin Janacekin Jenufaa yksinään. Katja Kabanova, Ovela kettu ja Tapaus Makropoulos ovat niinikään oopperatalojen kantaohjelmistoa.
Wozzeckia esitetään äärimmäisen harvoin, samoin Lulua.
Tsekkaa oopperatalojen ohjelmistot ennenkuin "tiedät" täällä ääneen.