Olen sitten mennyt ihastumaan hyvän ystäväni veljeen. Vaikka kaikkeni tein ettei näin kävisi. Tunnemme siitä lähtien kun hän oli mopoikäinen. Nyt hän on aikuinen mies ja hänen kanssaan on niin pirun hyvä olla. Näemme välillä ilmankin tätä siskoa, esim. on käynyt luonani auttamassa jossain esim. niinkin vaikeassa hommassa kuin koukun poraamisessa seinään :) ja jäänyt kahville, ollutkin monta tuntia kun on juteltu kaikesta..
Myös kertoo naisjutuistaan minulle, mikä on vähän pistänyt mietityttämään, että kertooko hän siksi että suhtautuu minuun ihan täysin kaverina, vai siksi että olisin ehkä mustasukkainen vai siksi että naisia riittäisi mutta kun kukaan ei kolahda..vinkvink..
Hajoan tähän epätietoisuuteen, mutta en uskalla kysyäkään. Olen miettinyt tätä jo pitkään, sain hänet jo pois mielestäni, mutta nyt on taas palattu lähtöruutuun. Hän katsoo aina silmiin ja kehuu aina jos vaikka joku mekko tai kengät sopivat minulle hyvin. Mutta voihan hän olla vain mukava!?
Jos avaan sanaisen arkkuni, niin pelottaa että kaikki tämä kiva ja hyvä mitä nyt on, muuttuu vaivalloiseksi ja sitäkään en tiedä miten ystäväni suhtautuisi...Saati tämän miehen vanhemmat, jotka myös tunnen hyvin. Eihän muiden mielipiteillä sinänsä väliä ole.
Onko jollain kokemusta tämmöisestä? Mitä voisin tehdä vai kannattaako edes tehdä mitään...Onko veljen tai siskon ystävät sellaista, joihin ei kosketa? Äääähhh...
Myös kertoo naisjutuistaan minulle, mikä on vähän pistänyt mietityttämään, että kertooko hän siksi että suhtautuu minuun ihan täysin kaverina, vai siksi että olisin ehkä mustasukkainen vai siksi että naisia riittäisi mutta kun kukaan ei kolahda..vinkvink..
Hajoan tähän epätietoisuuteen, mutta en uskalla kysyäkään. Olen miettinyt tätä jo pitkään, sain hänet jo pois mielestäni, mutta nyt on taas palattu lähtöruutuun. Hän katsoo aina silmiin ja kehuu aina jos vaikka joku mekko tai kengät sopivat minulle hyvin. Mutta voihan hän olla vain mukava!?
Jos avaan sanaisen arkkuni, niin pelottaa että kaikki tämä kiva ja hyvä mitä nyt on, muuttuu vaivalloiseksi ja sitäkään en tiedä miten ystäväni suhtautuisi...Saati tämän miehen vanhemmat, jotka myös tunnen hyvin. Eihän muiden mielipiteillä sinänsä väliä ole.
Onko jollain kokemusta tämmöisestä? Mitä voisin tehdä vai kannattaako edes tehdä mitään...Onko veljen tai siskon ystävät sellaista, joihin ei kosketa? Äääähhh...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minun tietääkseni ujot, pakkipelkoiset ja perinteiset "mies tekee aloitteen"-naisista on vanhojapiikoja paljon suurempi osa kuin moderneista ja aloitteellisista.
Että tee ihan niin kuin itsestäsi tuntuu. Onko mahdollisuus vai pakkejen pelko suurempi?
että haluaa sinun tietävän niistä edes pääpiirteittäin. Miksikö, niin pitäisikö sinua joko kaverina tai sitten "katsellaanpa mitä tästä tulee ja luikkiiko akka käpälämäkeen missä vaiheessa".
Alahan suunnitella seuraavaa koukun porailua ja paukauta sanoa miehelle jotain. Voihan olla, ettei siitä jää lopulta muuta kuin luu käteen, mutta mitäs sitten. Olet ainakin tehnyt jotain tilanteen eteen.
Mutta entäs tuo, ettet sanoisi mitään ettei homma muuttuisi vaivalloiseksi, niin mitäs tuo NYT sitten oikein on? Helppoa? Kivaa? Vaivaan päätäni tällä asialla ja saan siitä kivan fiiliksen?
"Olen sitten mennyt ihastumaan hyvän ystäväni veljeen. Vaikka kaikkeni tein ettei näin kävisi."
Ihan uteliaisuudesta: mitä tuo kaikkensa tekeminen käytännössä on?
"Myös kertoo naisjutuistaan minulle, mikä on vähän pistänyt mietityttämään, että kertooko hän siksi että suhtautuu minuun ihan täysin kaverina, vai siksi että olisin ehkä mustasukkainen vai siksi että naisia riittäisi mutta kun kukaan ei kolahda..vinkvink.."
Ensin mainittu lienee todennäköisintä; jälkimmäiset mahdollisuudet kumpuavat enemmänkin toivostasi, että miehellä on taka-ajatuksia sinun suhteesi.
"Jos avaan sanaisen arkkuni, niin pelottaa että kaikki tämä kiva ja hyvä mitä nyt on, muuttuu vaivalloiseksi ja sitäkään en tiedä miten ystäväni suhtautuisi...Saati tämän miehen vanhemmat, jotka myös tunnen hyvin. Eihän muiden mielipiteillä sinänsä väliä ole."
Jos vanhemmat vähänkään pitävät sinusta, he olisivat varmaankin ihan tyytyväisiä. Vai pelottaako nimenomaan heidän innostumisensa?
Kaikkeni tein, siis päätin olla ajattelematta miehestä mitään enempää. Ja kyllä itse olen seurustellut tässä välissä ja olin täysillä siinä jutussa mukana, kuten myös hän. Asia jäi tavallaan kytemään pitkäksi aikaa, mutta nyt se on taas tullut pinnalle kun molemmat eläilee yssikseen.
Tuota juuri mietin, että ehkä tulkitsen kaiken itselleni suosiollisena kun olen häneen ihastunut. Mutta en ole ainoa, joka miettii onko siinä jotain, vaan tällaista utelua olen kuullut ulkopuolisiltakin. Voi hitto että voi olla vaikeaa kysyä suoraan asiasta. Mietin asioita liikaa...Vanhemmilla tuskin olisi valittamista, mutta mutta...vähän lähelle tulee tällaiset kuviot :)
Minä en ole viime aikoina ottanut mieheen yhteyttä, mutta hän on minuun. Milloin mistäkin asiasta. Minulla on yksi tilaisuus mihin ei ole avecia niin hän sanoi, että voihan hän lähteä jollen saa ketään....mitä tuostakin sitten voi rivien välistä lukea. Kaikki voi olla vain kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä....!!
Ehdota miehelle yhteistä uimareissua. Siellä voit sitten tarkkailla miehen kiinnostusta sinuun fyysisesti.
kieroa.
Ei tosin välttämättä anna lähellekään absoluuttista totuutta, riippuu kovasti kaverista.
tää oli paras :)