Osaatteko pysähtyä hetkeen? Tuleeko ikinä tunnetta, että ei tää niin paha rasti ollutkaan, kaikkihan sujuu kuin rasvattu?
Milloin viimeksi pysähdyit hetkeen?
Mä pysähdyin hetki sitten, kun kuuntelin tän ja kattelin työhuoneen ikkunasta ulos:
http://www.youtube.com/watch?v=vJMLJVha5sw
Milloin viimeksi pysähdyit hetkeen?
Mä pysähdyin hetki sitten, kun kuuntelin tän ja kattelin työhuoneen ikkunasta ulos:
http://www.youtube.com/watch?v=vJMLJVha5sw
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mä asun hetkessä.
voiko toi olla mahdollista?
toki hetki muuttaa muotoaan, mutta samana hetkenä se silti pysyy.
ei edes haluis elää hetkessä koko ajan, koska silloin se menettäisi merkityksensä ja muuttuisi arjeksi.
Katsos, kun jotkut rikolliset ovat keksineet jemma-nimisen piilopaikan, niin itse lainkuuliaisena kansalaisena keksin hetki-nimisen piilopaikan.
sä asut siis piilossa? Miksi?
sanotaanko, että olosuhteiden johdatuksesta.
Usein, mä tahallani pysähdyn hetkeen ja pyrin ikuistamaan sen mieleeni. Kauneimmillaan mun hetkeni on, kun olen kävelyllä illalla ja musiikki soi korvissani, näen esim. laskevan auringon tai jonkun voimakkaan ja pysäyttävän luonnonmaiseman. Tunnelma houkuttelee ajattomuuden vietäväksi ja pääkoppa tykkää tyhjetä tai sydämestä nousee asioita, joita usein mietin.
Myös hetket tiettyjen ihmisten parissa ovat sellaisia, jolloin pysähdyn. Ikuistan sen mun sydämeeni, sillä se on samassa hetkessä ohitse. Koko ikuisuus mahtuu yhteen hetkeen ja ikuisuus koostuu hetkistä :)
on ehkä juuri se juju:
"...mä tahallani pysähdyn hetkeen..."
Kyse ei ole Oravanpyörstä irtaantumisesta, niin kuin jotkut Trainspotting-huuruissa väittävät. Maailma toimii tiettyjen parametrien mukaan, joista ei ole mielekästä irtaantua. Hyvän elämän voi elää meille asetetuissa rajoissa.
Sen sijaan Oravanpyörän voi pysäyttää hetkeksi ja näihin kokemuksiin pitäisi pyrkiä ja varata aikaa nykyistä enemmän.
tuo on niin totta. Sitä mennään niin "sokeina eteenpäin", tai paremmin sanottuna laput silmillä, ja pyöritetään kuvioita päivästä toiseen. Vauhti pysyy joko vakiona tai se kiihtyy ja sitten ihmetellään kuinka elämä valuu hukkaan.. Mua on kutsuttu usein haaveilijaksi koska mä tahallani pysähtelen ja tunnustelen, mulle se on niin luontaista jo. Musta on ihanaa ikuistaa tunteita ja elämyksiä ja ne hetket jolloin mä niin teen mä käyn läpi elämän prosessia, työstän minuuttani :)
Meidän elämäntapaintiaanit täällä kuhertelee...
on elämäntapaintiaani?
sulla on kuule housuissas :D
Kuhertelu ja keskustelu on kaksi eri asiaa *vink vink*
voi heittää kengät ja sukat nurkkaan kesken työpäivän ja ryhtyä tanssimaan sadetanssia.
mä en halua sadetta.
teidän silmänne kohtasivat ja uppouduitte toistenne sielun syvyyteen näkemättä muuta maailmaa lainkaan. Oli vain alruna, einsten ja hetki.
kun helle porottaa päätäsi. Et vain itse tiedä sitä!
ja lehmät lentää :D
mua nauratti.
hetkenne nosti teidät korkealle yläilmoihin. Katselitte sieltä käsin maailmaa ja vilkutitte maan matosille kuin kuninkaalliset konsanaan.
nauraessa, kun on sielun kaivo pintaa myöden täynnä raikasta vettä, jota yhdessä nautiskelette toisianne silmiin tuijottaen.
mä käyn välillä syömässä, mutta lupaan lukea runosuonesi tuotokset myös maha pulleana.
lehvien lomasta sonnustautuneena aatamin asuun, varoen astumasta risujen päälle, joita te olette tielleni asetelleet haluten säilyttää kahdenkeskisen yhteytenne, jonne kenelläkään ei ole sisäänpääsyä.
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Keskustaväki haluaa Vanhasen jatkavan puheenjohtajana/1135247412270
et kun luopuu päämäärähakuisuudesta niin tuo tulee kaupan päälle. Joku vois väittää et silloin kaikki on pelkkää säntäilyä, mut musta jokaiseen hetkeen keskittyminen takaa parhaan lopputuloksen. Eli pyrkimys tuhoaa hetken - ja vie ilon.
että tiedostaa päämääränsä?
että tiedostaa päämääränsä, jolloin vapautuu kohteen etsinnän kahleista?
päämäärälle - musta elämä/hetki itsessään on se päämäärä. Et ehkä kuitenkin sen tiedostaminen et päämäärä ei tarvita - eikä sen etsintää.
kokenut tarvetta päämäärälle? Kaikki on ollut aina itsestään selvää?
tärkeää - nykyään harvemmin. Itsestäänselvyyttä en ymmärrä - ei kait epävarmuus estä tai mahdollista hetkessä elämistä.
mä hahmotan, että hetkeen voi päästä olit sä sitten minkälainen pyrkyri tai kunnianhimoinen tyyppi tahansa. Pitää vaan osaa silloin tällöin pysähtyä ja nauttia hetkestä. Tavoitteellisuus ei mun mielestä estä hetkeen pääsyä.
Kovasta liikkeestä pysähtyminen vaan vaatii enempi energiaa.
kaipa se hetken tulo kuitenkin vaatii tapauksesta riippuen otollisia olosuhteita.
Ja siksi koska niitä pysähtymisen arvoisia hetkiä on mun elämässäni ollut niin vähän, niin senkin takia kahta suuremmalla syyllä olen arvostanut niitä.
Kyllä sen jossain tilanteessa todellakin huomaa, että tää on nyt sellanen hetki, joka tulee olemaan tärkeä, joka tarvii muistaa ja jolla on merkitystä ja silloin siitä pystyykin ottamaan kaiken irti.
tuli tänään vaan sellanen pysähdysmomentti, vaikka ei tässä päivässä mitään ihmeellistä ollut. Hetkeen pysähtymiinen ei välttämättä edellytä ulkoisia tekijöitä (tyyliin lottovoitto).
että heräsin sunnuntaiaamuun ja tv:ssä soi Professori Balthazarin tunnusmusiikki. Olin pieni.
kun se on käsillä. Tarttua siihen, tietoisesti ... olemalla läsnä, juuri siinä hetkessä. Kaikkien muiden häiritsevien osatekijöiden häipyessä taustalle merkityksettömäksi osaksi olevaa. Toisaalta antaa mielen elää valppaana kaiken siinä hetkessä kokien. Olemisen sietämätöntä keveyttä ;) ...
Joogatessa tuo tuntuu selkeimmin. Siihen pyrin vähintään kerran päivässä.
en itse osaa etsiytyä hetkiin, ne vaan tulevat. Tätä pitäis varmaankin yrittää korjata.
kun pääsin pitkästä aikaa sivistyksen pariin ja nettiin.
Sitä taitoa ei ole mulle suotu..
ton tosi hyvin. Se vaan sanoo saaneensa kaikesta ja varsinkin meistä tarpeekseen, ja menee koirien kanssa pihalle.
Sitten se menee metsään, päästää koirat irti ja istuu männyn juurelle. Se ei ajattele mitään.
Ja se näkyy. Viddu, kukaan ei oo siivonnu eikä leiponu meille mitään.