Olen ollut poikaystäväni kanssa yhdessä nyt 6vuotta ja meillä on 11kk ikäinen poika. Olen ihan sekaisin kaikesta! Meillä ei ole mennyt pojan syntymän jälkeen hyvin,jatkuvaa riitelyä. Jokapäivästä huutamista,haukkumista jne. Tää suhde on ajautunut pahaan kriisiin. Ennen me ei olla edes toisia haukuttu mutta nyt jo aika pitkään olemme ottanut pahat sanat käyttöön:Läski,huora jne.. Niin pahoja sanoja mistä varmasti tietää toisen loukkaantuvan syvästi! Ei osata enään rauhassa keskustella riidoistamme ja sopia,jos yritämme tulee jo heti uusi riita. Meillä ei ole ainakaan pojan syntymänjälkeen ollut hirveäati mitään läheisyyttä.. en ees muista koska oltais suudeltu.. Ja seksiäkin ollut muistaakseni tasan kaksi kertaa 11kuukauden aikana! Myös olemme alkaneet käyttää väkivaltaa niin pahaan kriisiin tämä suhde on mennyt! ekaks mä aloin miestäni läpsimään kun mua vitutti sen käytös ja haukkuminen,nyt mieskin on ruvennut vähän mua läpsimään käsivarsiin,ikinä ei kuitenkaan lujaa,se on taas niin turhautunut kun mä lyön sitä niin sekin on ajautunut tähän että läpsii takasin! 100 kertaa ollaan erosta puhuttu että nyt erotaan mutta vähän ajan päästä me unohdetaan sen täysin tai tuntuu helpommalta vaan jatkaa suhdetta eikä osata vaan päästää irti vaikka tiedän etten ole tässä suhteessa onnellinen. kai se on vaikeeta kun on niin toiseen takerrettu ja niin kauan yhessä oltu! mutta tälläistä suhdetta en halua enkä halua että poikanikaan joutuu näistä riidoista kärsimään.. Pelottaa erota.. Pärjäänkö yksinään pojan kanssa?? Ja yleisesti pelottaa kun kanssani on 6vuotta asunut kumppani... Pliis kirjottakaa jotain,omia mielipiteitänne!! Kiitos!
HELP!!!!!!
HELPPPP!!!
6442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Perheneuvola/Seurakunnan neuvonta voisi olla teidän juttunne; yhdessä tai erikseen - erota ei kannata, ennenkuin olette purkaneet suhdettanne ulkopuolisen avun turvin.
Tärkeintä olisi nyt saada rauhoitettua kotitilanne lapsen kannalta; lapsella on oikeus
kasvaa lapsuuttaan rakkauden ilmapiirissä.
edellisen kirjoittajan mukaan olen sitä mieltä että tarvitsette KIPEÄSTI ulkopuolista erotuomaria tilanteeseen. Pienen lapsen kasvatus voi olla erittäinkin rankkaa, ja hermot ovat kireällä - SE HELPOTTUU!! (itsellä 4v ja 2v lapset) ensimmäinen ratkaisu ei mielestäni teidän tilanteessa ole ero,toki voitte tilaisuuden tullen rauhottua hiukan erillään ja pohtia asioita itsenäisesti. Kirjoittakaa vaikka ylös tuntemuksia ja mikä on muuttunut, mitä haluaisitte parantaa jne. Noin pienen kanssa yhteinen laatuaika on kortilla, ja siitä, sekä univajeesta, yleisestä stressistä ja lukuisista muista asioista jontuen yhteinen elämä voi mennä hyvinkin brutaaliksi aivan hetkessä. Nyt heti avunhuuto teitä mielelään auttaville tahoille!!! Toivottavasti suhteenne kestää tämän karikon - ja jos kestää, se on entistä huomattavasti vahvempi!
ps. älkää menkö nyt hölmöilemään (esim pettämään) ennen kuin haetta apua.
Pistä ensi alkuun pilkun jälkeen tyhjälyönti!
Miksi ihmiset ei osaa sellaista perusjuttua?
Menkää sen jälkeen parisuhde-neuvolaan.
Toi oli just sitä mitä alkuperäinen kirjoittaja kaipas.....opettele oikeenkirjoitus...voi pyhä sylvi mikä vatipää.
täällä ihmiset kaipaa tukea, ei vittuilua!
Kokeilkaa ensi jutella täysin ulkopuoliselle ongelmistanne.
Ellei se auta, lapsen takia on parhaaksi että eroatte. Kumpi vanhempi hoitaa lapsen, on sama. Pääasia on ettei lapsi joudu kuulemaan ja näkemään tuollaista mieletontä riehumista. Se tuhoaa lapsenne koko loppuelämäksi. Siitä ei kärsi ainoastaa, lapsi ja te (vanhempina) vaan koko yhteiskunta yritäessään korjata sinun ja miehesi tekemää hirmutuhoa!