Rakastuin tyttöön ja lähdettyäni armeijaan,naapurikylän poika nai hänet ja vei mukanaan. Perjantaina n.55v myöhemmin tapasin hänet hautajaisissa kotikylällä ja ne kaikki vanhat muistot palautuivat mieleen.Ihana tunne sekin!
55-vuotta
sitten
3712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen itse rakastanut 22 vuotta menetettyä rakkauttani. Varmasti yhä kuolinvuoteellanikin rakastan häntä. Emme ole nähneet 20 vuoteen. Nyt heräsi toivo, ehkä vielä näkisimme ennen kummankaan kuolemaa...jos Jumala suo.
Kukakohan oot??? Alkaako nimesi K:lla??
Hienoa, että koit kohtaamisenne positiivisesti! Minä tapasin suuren nuoruudenrakkauteni yllättäen viime syksynä neljäntoista vuoden jälkeen! Se oli kertakaikkiaan hienoa. Se valtava kaipuun tunne, mitä olen kantanut sisälläni sai jotenkin luonnollisen päätepisteen. Mies oli edelleenkin juuri sellainen kuin erotessamme; ihana ja komea. Juttelimme paljon ja meillä oli kiva, lämminhenkinen ilta. Oli mukava nähdä häntä ja kuulla hänen elämäntarinansa, mutta sen tapaamisen jälkeen en ole enää tuntenut mitään kalvavaa kaipuuta häntä kohtaan. Tämä tapaaminen oli siis minulle erittäin terapeuttinen kokemus. Aika on tehnyt tehtävänsä; meillä on ihanat muistot ja asiat olisivat voineet mennä toisinkin, mutta nyt se ovi on helppo sulkea lopullisesti muistojen sinetillä!