Olen onnistunut tiputtamaan kesäkuun alusta lähtien reilut 3 kiloa. Lähtöpaino oli 66,6 ja nyt siis painan 63,3. Laihdutuskuuri alkoi onnistuneesti opiskelupaikkakunnallani, jossa lenkkeilin, jätin herkut pois, söin terveellisesti lautasmallin mukaisesti ja kolme ateriaa päivässä.
Nyt kun olen tullut vanhempien / sukulaisten tykö tänne etelään niin eihän tästä tule mitään! Menee hermo! :( Kokoajan joku on tyrkyttämässä jäätelöä, munkkia, pullaa, pitsaa, makkaraa... Ja kun yrität selittää että ei kiitos niin sitten loukkaannutaan tai aletaan valittamaan että mitä mä muka laihdutan kun ei tarvis muka ja mähän olen normaalipainoinen ja blabla..
He ei eivät tiedä sitä helvettiä minkä jouduin käymään läpi talvella, kun sain masennuslääkekuurin ja lihoin 10kg. En mahtunut yksiinkään housuihin mitä kaapista löytyi. Minulla ei lähtökohtaisesti olisi ollut VARAA lihota, koko vaatekaappihan siinä pitää pistää uusiksi jne..
No nyt kun olen onnistunut laihtumaan näinkin paljon niin pelottaa että se kaikki tulee ryminällä takaisin. Olen vihainen läheisilleni kun he eivät TAJUA että laihtuminen vaatii ponnisteluita ja se on tarpeeksi vaikeaa jo ilman että joku heiluttelee sipsipussia edessäni, mässyttelee pitsaa kun minä lappaan suuhuni kasvissosekeittoa happamana.
Nyt kun olen tullut vanhempien / sukulaisten tykö tänne etelään niin eihän tästä tule mitään! Menee hermo! :( Kokoajan joku on tyrkyttämässä jäätelöä, munkkia, pullaa, pitsaa, makkaraa... Ja kun yrität selittää että ei kiitos niin sitten loukkaannutaan tai aletaan valittamaan että mitä mä muka laihdutan kun ei tarvis muka ja mähän olen normaalipainoinen ja blabla..
He ei eivät tiedä sitä helvettiä minkä jouduin käymään läpi talvella, kun sain masennuslääkekuurin ja lihoin 10kg. En mahtunut yksiinkään housuihin mitä kaapista löytyi. Minulla ei lähtökohtaisesti olisi ollut VARAA lihota, koko vaatekaappihan siinä pitää pistää uusiksi jne..
No nyt kun olen onnistunut laihtumaan näinkin paljon niin pelottaa että se kaikki tulee ryminällä takaisin. Olen vihainen läheisilleni kun he eivät TAJUA että laihtuminen vaatii ponnisteluita ja se on tarpeeksi vaikeaa jo ilman että joku heiluttelee sipsipussia edessäni, mässyttelee pitsaa kun minä lappaan suuhuni kasvissosekeittoa happamana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä olin vähän yli viikon silleen, että söin mitä vain mieli teki. Olin lomalla muilla paikkakunnilla. Ravintoloissa kävin, herkuttelin yms. Olin myös kylässä, jossa oli tarjolla esim. juustoa, jota itse en syö kuin harvoin.
Painoni nousi. Nyt yli kilo on tullut. Ensin näytti että tuli enemmän, mutta se oli ilmeisesti nesteturvotusta.
Ne, jotka eivät laihduta/tarkkaile painoaan, eivät kertakaikkiaan voi käsittää meidän ylipainoisten/painontarkkailijoiden elämää, vaikeuksia ja ajatuksia. On tosi ikävää, että joudut taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. En osaa antaa tyhjentävää neuvoa. Ymmärrystä vain. :/
Itsekin lihoin tunne-elämän ongelmien myötä. Painoin keväällä 78 kg, ja nyt olen 10 kiloa laihempi, mutta tarkoitus on laihduttaa lisää. Olin yhdessä vaiheessa jo 65-kiloinen, mutta lihoin pari kiloa.
Minulla on samoja ongelmia sukulaisten kanssa, kun sanotaan että ei sinun tarvitse laihtua, tarjotaan herkkuja vaikka varsin hyvin tietävät laihdutuksestani. Eräs sukulaiseni jopa kehtasi ruokapöydässä pilkata minua tästä asiasta, vaikka itse on todellakin ylipainoinen ja hänellä on kolesteroliarvot koholla.
MUTTA: Sinun ei auta kuin jatkaa sinnikkäästi kaikesta siitä tuputtamisesta huolimatta, vaikka tiedän että se on vaikeaa. Pidä mielessä tavoitteesi. Voithan tietysti olla pirullinen ja antaa takaisin samalla mitalla...
Tsemppiä!
Sukulaisia täytyy kuunnella,jokainen tekee omat päätöksensä itse,jollakin tavalla tuntuu kun on aikuisista ihmisistä kysymys missä on maalaisjärki,jos laihduttaa niin laihduttaa sillä selvä,muutenkin tämä laihdutus juttu on mennyt överiksi,tavallinen ruoka/hyötyliikunta niin kilot pysyvät kasassa,ajatelkaapa lapsia jotka näkevät nälkää,ja sitten valittakaa sukulaisten tuputamisesta,,itsekkyyshän on päivän trendi jonnin joutavaa sanon minä,tuleehan noita kiloja jos makaa sohvalla ja syö kaiken mitä kiinne saa!Olen saanut kilot pois,kävelemällä/syömällä tavan kotiruokaa,eikä kukaan ole väkisin suuhuni mitään laittanut!
Itselläni on välillä samanlaisia ongelmia läheisten kanssa. Mitä olen itse huomannut, niin tuntuu että se loukkaantuminen liittyy siihen että saamalla minut syömään kaiken maailman herkkuja he oikeuttavat sen itselleen. On ok syödä tätä koska tuokin syö. Kun sitten toinen ei syö, ajatellaan että jaaha, mitäs vikaa tässä on, miksei tätä voisi vähän syödä kun tekee mieli. On vain pysyttävä tiukkana, sanottava kohteliaasti ei kiitos, minulle ei nyt maistu, mutta ota sinä toki. Jos aletaan kettuilemaan että ollaanko sitä laihdutuskuurilla, voi sanoa, että haluaa tarkkailla painoaan, ei nyt välttämättä laihtua, mutta pysytellä samoissa mitoissa, ja pyrkii kiinnittämään huomiota ruuan laatuun. Ei kukaan ala lusikoimaan ruokaa pakolla kurkkuusi.
Kun taas läheiseni ovat saaneet laihdutuskärpäsen puraisun, niin kas kun ei olekaan enää herkkuja tarjolla yhtään ja silloin löytyy ymmärrystä kyllä NIIN paljon, että kyllä minäkin ennen mutta on ne sitten epäterveellisiä. Se on vain niin hassua.
Mutta älä lapa sitä kasvissosekeittoa happamana, saat sinäkin herkutella vaikket sipsejä vetelisikään. "Herkku" on niin suhteellinen käsite. Herkkua on mikä ruoka vain, jonka mausta pitää ja joka tuottaa mielihyvän tunnetta kun sitä syö. Kehittele itsellesi omat herkut, jotka ovat terveellisiä ja kevyitä. Ja jos lasket kaloreita, voit hyvin silloin tällöin niiden rajoissa ottaa vaikka pienen suklaaptukan, vanukkaan tms. jolla saat herkutella täysin puhtaalla omallatunnolla.
Laihduttamisen ei kuuluisi olla naama vääränä vedettyä tuskaa, vaan oivaltamisen ja voitonriemun aikaa. Muista kehua itseäsi hyvästä työstä ja sinnikkyydestä, niin huomaat että laihduttaminen on paljon mukavampaa. Itseään voi palkita myös niin monella muulla tavalla kuin syömällä. Itse suunnittelen shoppailupäivää jonka toteutan kun olen päässyt tavoitteeseeni :)