Lasten kanssa rannalla nauttimassa ihanasta Suomen suvesta. Ja rinnasta kirpaisee. Yksinäisyys nousee pintaan täydellä tuskalla.
Olen eronnut pitkästä avioliitosta, mikä oli täynnä väkivaltaa ja pettämistä. Liian kauan jaksoin jatkaa, kunnes heräsin ja hain eroa. Muutoin elämäni lasten kanssa on raiteillaan, mutta nämä hetket, kun katson ympärilleni ja näen vain perheitä, nauramassa, iloitsemassa yhdessä, puolisot hellinä toisilleen, opettamassa lapsiaan uimaan, kiipeilemään telineissä, syömässä eväitä.... Tunnen oloni enemmän kuin yksinäiseksi. Minulla on verkostoni, on ystäväni. Mutta tätä tuskaa se ei helpota.
Ei exäni tällaista meille edes tarjonnut koskaan, yksin olin avioliitossakin. Mutta tämä kaipuu paremmasta... Kyllä, ottaa niin kipeää.
Nauttikaa te, joilla on asiat hyvin, elämästänne. Muistakaa, etteivät kaikki ole yhtä onnekkaita.
Olen eronnut pitkästä avioliitosta, mikä oli täynnä väkivaltaa ja pettämistä. Liian kauan jaksoin jatkaa, kunnes heräsin ja hain eroa. Muutoin elämäni lasten kanssa on raiteillaan, mutta nämä hetket, kun katson ympärilleni ja näen vain perheitä, nauramassa, iloitsemassa yhdessä, puolisot hellinä toisilleen, opettamassa lapsiaan uimaan, kiipeilemään telineissä, syömässä eväitä.... Tunnen oloni enemmän kuin yksinäiseksi. Minulla on verkostoni, on ystäväni. Mutta tätä tuskaa se ei helpota.
Ei exäni tällaista meille edes tarjonnut koskaan, yksin olin avioliitossakin. Mutta tämä kaipuu paremmasta... Kyllä, ottaa niin kipeää.
Nauttikaa te, joilla on asiat hyvin, elämästänne. Muistakaa, etteivät kaikki ole yhtä onnekkaita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samanlailla ajattelen kun katson esim. perjantaina kaupassa perheitä viikonlopun ostoksilla.. minä olen yksin lapseni kanssa. Tai vapaapäivän aamut, jolloin lapseni kiipeää viereeni ja iloitsee kun on vapaapäivä, minä olen yksin ja yritän yksin rakentaa lapselleni turvallista pohjaa elämälle. Me olemme onnellisia kyllä, olen iloinen lapsestani, mutta ahdistaa silti. Nautin yhteisistä retkistä metsään tai sinne rannalle lapseni kanssa, käymme kylässä jne.. mutta olen silti yksin. Lapseni isä lähti vapauden perään kun lapsemme oli ihan pieni, minä jäin koska oli pakko. Olen katkera, en voi sitä kieltää ja toivon että joskus pääsen siitä eroon. Jotenkin vain odotan sitä parempaa aikaa, olen varma että se koittaa. Keskityn nyt tähän päivään, hetkeen, lapseeni, minun aikani tulee vielä. Ja haluan nämä kaikki muistot lapsestani, meistä sydämeeni. Loppuviimein elän nyt niin hyvää aikaa kuin itse haluan sen olevan.
tiedä... Aika monille tuntuu parisuhde - huonokin sellainen, kunhan vain jotain on - olevan jonkinlainen ihmisarvon ja onnistumisen mitta..? Tunnutaan ajattelevan, että jollei ole siippaa, ei ole mitään - ja että ihmisessä on jotain pielessä, jollei sitä siippaa löydy vuosienkaan saatossa.
No, itse olen eronnut jonkin aikaa sitten, asun kouluikäisen tyttäreni kanssa. Rannalla kävimme ahkerasti menneellä viikolla - mutta minua ei pätkääkään haitanneet toisten "perheidyllit" enkä tuntenut itseäni yksinäiseksi. Seuraa varmasti saisin, mutta mutta... Kynnys seurusteluun tai jonkinlaiseen sitoutumiseen on varsin korkealla, ja pelkästä seksiseurasta en piittaa, en vaikka miten olisi "ikävä toisen iholle". Elämä menee mukavasti näinkin, minulla on ystäväni ja tyttäreni, enkä tunne itseäni mitenkään onnettomaksi tai "parittomaksi". Vanha kansa "pruukasi" sanoa, että parempi vallan ilman kuin huonon kumppanin kanssa, ja tätä mieltä olen minäkin.