Voidaanko sitä tarkastella suoritusperusteisesti?
Onko maallinen elämä suoritus?
tt
15137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
voidaan
suoritukselta?
ihmiseltä, pointtini on vain se, että periaatteessa olemme vapaita tarkastelemaan elämää mistä näkökulmasta tahansa, ainoa rajoitus on kunkin mielikuvitus
onkin tuoda julki omaa mielikuvitustaan...
Voidaan arvioida kuinka hyvin elämä on palvellut tuota tarkoitusta.
"Lisääntykää ja täyttäkää maa" ei ainakaan ole elämän tarkoitus. Se on nimittäin jo suoritettu.
näkisit suoritetun?
tunne täysin päämäärötöntä elämää? Maallisiinkiin filosofioihin sisältyy eettisiä päämääriä.
Osaammekohan edes ajatella sellaista elämää, joka olisi eettisesti täysin suoritusvapaa: meillä ei olisi täällä yhtään mitään täytettävänä?
Ainakin mulle tuottaa vaikeuksia kuvitella elämää ilman elämänkaarta, jonka kuljen läpi ja lopussa olen tehtäväni suorittanut, vaikkakaan en ehkä osaa määritellä sitä tehtävää.
ruoanhankinta ja nukkuminen päämääränä. Sitten saimme niskoillemme mielikuvituksen...
että jos on tarpeeksi mielikuvitusta, kaiken sen aineellisen, mitä ihminen on keksinyt, pystytään myös näin halutessa konkreettisesti hävittämään?
enkä ymmärrä, mikä suoritus se sitten olisi :-)
Onko sulla joku filosofia joka pitää aineellisen kulttuurin hävittämistä päämääränä? Mitäs niille hävitysvehkeille sitten lopussa tehdään, kun mitään muuta ei enää ole jäljellä?
Kantia mukaillen; jokaisella ihmisellä on velvollisuus tehdä mahdollisimman paljon hyvää toisille ihmisille.
Jos laitetaan oikeat mikro-organismit liikkeelle, voidaan tarpeettomat ja elämälle vieraat aineet (ihmisten keksimät) hävittää.
se on tehtävä, joka on täytettävä? Jotain meidän pitää täällä tehdä ja se maali on yleensä oman itsen ulkopuolella?
erilaiset virheellisten valta-asetelmien luomat velvollisuussuhteet luovat illuusion suorituksellisuudesta. Todellisuudessa se, kenelle pitää suorittaa, on sadistinen ihmisjumala. Kuten Nietzsche sanoi... mitä sitten, kun jumala on kuollut? Meneekö elämältä tarkoitus... Eli tästä voidaan päätellä, että suorituskeskeinen elämä on merkityksetöntä.
lehmiä miten korkealle?