eilen Suomenlinnassa.
Pääsin tyttären ja nuorimmaisen pojan kanssa vähän eksymään ja mentiin ihan vika suuntaan. Siihen ilmaantui sitten kaksi miestä joilta kysyimme neuvoa. Toinen heistä kertoi heti oikoreittiä, ettemme joudu kiertämään koko lenkkiä uusiksi ja lähti kysymättä näyttämään tietä. Siinä reitissä oli vain ongelma vesialueen ylitys, jossa meni erittäin kapea silta, ja meillä oli brion istumarattaat mukana. Sillan nähtyämme aloin aprikoimaan ylitystä ja mielessä mietin rattaiden kasaamista, josko silloin onnistuisi.
Mitä teki mies, samoi voin mä noi rattaat kantaa ja nappasi rattaat käsiinsä ja lähti painelemaan sillan ylitse, minä ja muksut kirjaimellisesti kipitimme perässä. Sen verran oli rivakasta menoa. Kiitimme tietenkin.
Miehen mentyä tyttö alkoi marmattamaan "äiti taas sä teit ton ja nolasit" Tytöstä se oli noloa, vaikka olikin hyvin onnellinen ettei joutunut kävelemään koko reittiä uusiksi.
Tänään isoveljet kysyivät 2,5-vuotiselta oliko eilen kivaa Suomenlinnassa, niin poika kertoi vaan sedästä joka kantoi hänen rattaansa ja auttoi meitä, kuten kertoillut muillekin.
-> Ainahan kaikessa se miehen malli ei tarvitse olla miehet jotka lapsi tuntee.
Jokatapauksessa ystävällisillä teoilla voimme kaikki olla malli esimerkkinä toisillemme ja ennen kaikkea lapsille.
Tuossakin se että mies tuhlasi ajastaan muutaman minuutin, niin vaikutti siihen että pienen pojan eilinen kohokohta oli tuo.
Mitä se taas vaikutti meihin tyttöihin, niin eipä tuo tyttökään ole tottunut saamaan vilpitöntä ystävällisyyttä mieheltä jonka kuuluisi sitä ensimmäisten joukossa antaa.
Mitä taas itseeni tulee, niin vieläkin hätkähdän "voiko joku mies oikeasti olla mua kohtaan ystävällinen", vaikka kyseessä olikin ihan tuntematon, joskus nuorempana en edes pystynyt ottamaan tarjottua apua vastaan, saatika ystävällistä sanaa. Nykyisin minusta on ihan mukavaa vaikka joku onkin ystävällinen ja tarjoutuu kantamaan tai muuten vain auttamaan.
Pääsin tyttären ja nuorimmaisen pojan kanssa vähän eksymään ja mentiin ihan vika suuntaan. Siihen ilmaantui sitten kaksi miestä joilta kysyimme neuvoa. Toinen heistä kertoi heti oikoreittiä, ettemme joudu kiertämään koko lenkkiä uusiksi ja lähti kysymättä näyttämään tietä. Siinä reitissä oli vain ongelma vesialueen ylitys, jossa meni erittäin kapea silta, ja meillä oli brion istumarattaat mukana. Sillan nähtyämme aloin aprikoimaan ylitystä ja mielessä mietin rattaiden kasaamista, josko silloin onnistuisi.
Mitä teki mies, samoi voin mä noi rattaat kantaa ja nappasi rattaat käsiinsä ja lähti painelemaan sillan ylitse, minä ja muksut kirjaimellisesti kipitimme perässä. Sen verran oli rivakasta menoa. Kiitimme tietenkin.
Miehen mentyä tyttö alkoi marmattamaan "äiti taas sä teit ton ja nolasit" Tytöstä se oli noloa, vaikka olikin hyvin onnellinen ettei joutunut kävelemään koko reittiä uusiksi.
Tänään isoveljet kysyivät 2,5-vuotiselta oliko eilen kivaa Suomenlinnassa, niin poika kertoi vaan sedästä joka kantoi hänen rattaansa ja auttoi meitä, kuten kertoillut muillekin.
-> Ainahan kaikessa se miehen malli ei tarvitse olla miehet jotka lapsi tuntee.
Jokatapauksessa ystävällisillä teoilla voimme kaikki olla malli esimerkkinä toisillemme ja ennen kaikkea lapsille.
Tuossakin se että mies tuhlasi ajastaan muutaman minuutin, niin vaikutti siihen että pienen pojan eilinen kohokohta oli tuo.
Mitä se taas vaikutti meihin tyttöihin, niin eipä tuo tyttökään ole tottunut saamaan vilpitöntä ystävällisyyttä mieheltä jonka kuuluisi sitä ensimmäisten joukossa antaa.
Mitä taas itseeni tulee, niin vieläkin hätkähdän "voiko joku mies oikeasti olla mua kohtaan ystävällinen", vaikka kyseessä olikin ihan tuntematon, joskus nuorempana en edes pystynyt ottamaan tarjottua apua vastaan, saatika ystävällistä sanaa. Nykyisin minusta on ihan mukavaa vaikka joku onkin ystävällinen ja tarjoutuu kantamaan tai muuten vain auttamaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että on myös miehiä jotka tarjoavat apua ja osaavat tarttua toimeen :)
Olen menossa Suomenlinnaan ja haluaisin ylittää tuon sillan. Missä päin Suomenlinnaa se on?
aluetta se taisi olla, ettei sieltä oikeasta päästä kyllä vahingossakaan sinne eksy, mutta sieltä linnan sisäpiha-alueen kautta kylläkin.
Noilla ohjeilla en löydä sillalle. Osaisitko ohjata mut sinne kartan avulla? Alla olevalla sivulla on useampia karttoja, mutta osoitekartta on varmaankin paras. Mikä on siltaa lähinnä oleva osoitenumero?
http://www.suomenlinna.fi/index.php?menuid=70&lang=fin
on itsellekin antoisaa (win-win), joten on aika mystistä miksi siinä pihdataan (vai pihdataanko?)
Mutta kun ei niin ei..
"Mitä taas itseeni tulee, niin vieläkin hätkähdän "voiko joku mies oikeasti olla mua kohtaan ystävällinen" Mietin vaan millainen käsitys sulla on miehistä. Ihan kuin tämä teko olisi maailman kahdeksas ihme. Taidat olla katkeran yh-ämmän kasvattama?
pakotettu 13-vuotisena seksisuhteeseen ja asumaan aikuisen miehen kanssa, myös lastensuojelutyöntekijöiden toimesta, (jolla päihde-ja väkivalta ongelma, sitä ei vain kukaan uskonut silloin). Ei muuta ole takana.
ei kumminkaan edusta koko mieskuntaa. Sulla olisi varmasti ihan toinen käsitys miehistä mikäli olisit kasvanut kunnollisten miesten ympärillä.
loistava huomio
yllärit on aina kivoja, ja toisaalta, pyytämättä ei mitään saa :)
Kyl sellaisia miehiä vielä on, jostain syystä ne on joko aikas nuoria tai sit keski-ikäisiä (ei-tieteellisen määritelmän mukaisesti).