tämän palstan taso on heikko, mutta uskon, että täälläkin jokunen järkevä osaa antaa mielipiteensä asiata.
Eli olen joutunut tilanteesseen joka on todella vaikea.
Olen suvusta, jossa ei ole yhtään ainutta kontaktia mihinkään ulkomaaliseen kulttuuriin tai on tosin käyty Espanjassa ja korkeintaan Turkissa ja Ruotsissa ja Helsingissä...
Peheeni asuu pienellä paikkakunnalla ja vihaavat ulkomaalaisia.
Ongelma on se, että minulla on ulkomaalainen mies ja olemme saamassa lapsen. Läheisimmät perheenjäsenetkin vittuilevat mieheni hieman tummemmasta ulkokuoresta, eivät häntä tunne kuitenkaan.
Yhteisissä sukutapaamisissa sukulaisten voimin haukutaa ulkomaalaisia ja kerrotaan nämä normaali "faktat" yököttää kun joku hakee thai-naisen, ne vie meidän työpaikat, ne vie meidän naiset, meidän verorahoilla kustannetaan sitä tätä ja tuota.Raiskaavat ja tekevät rikoksia ja pitävät isoa meteliä itsestään.
Miheni on työssä käyvä, Suomen kansalaisuuden omaava hekilö.
Olen yritänyt jättää heidän juttunsa omaan arvoonsa, koska tiedän mistä rasismissa on kyse. Se on ihmisen pelkoa tuntematonta kohtaan, se on moukkamaisuutta parhaimmillaan ja ilkeää ja ajattelematonta.
Luojan kiitos emme asu lähelläkään sukuani.
Kuinka paljon täytyy jaksaa ja voida ottaa vastaan? Herja on levinnnyt jo syntyvään lapseenikin. Mitä pahaa se lapsi on kenkelekään tehnyt?
Koska herjaava joukko on suuri, koen ettei minulla ole mitään millä taistella vastaan. Vanhempani ja sisarukseni ova samassa veneessä ja heidän mielestään heillä on oikeus omiin mielipiteisiinsä, niikuin tietysti onkin... mUtta tämä alkaa käymään jo raskaaksi minulle ja kiusaamiselta vaikuttavaksi.
Miksi ei sitten voi pitää vaikka suutaan kiinni, jos sieltä tulee vain paskaa ulos? Miten he voivat olla niin moukkia etteivät ymmärrä kuinka nämä asiat minua loukkaavat erittäin paljon ja satuttavat. Saavatkohan kenties jotain tyydytystäkin???
Sisarukseni puolustelevat vanhempieni herjaamista ja minun tulisi vaan sietää kun kaikkihan läppää heittävät ulkomaalaisista.
En todellakaan tule hyväksymään enkä henkisesti kestämään, että tämä kiusaaminen ja läpän heitto alkaa kohdistumaan minun pieneen lapseeni.
Eli jäänee ainoaksi vaihtoehdoksi, että katkaisen välinen omaan perheeseeni?
Kertokaa omia kokemuksianne! Ja voisko jostain saada jotain vertaisryhmää tms.
Eli olen joutunut tilanteesseen joka on todella vaikea.
Olen suvusta, jossa ei ole yhtään ainutta kontaktia mihinkään ulkomaaliseen kulttuuriin tai on tosin käyty Espanjassa ja korkeintaan Turkissa ja Ruotsissa ja Helsingissä...
Peheeni asuu pienellä paikkakunnalla ja vihaavat ulkomaalaisia.
Ongelma on se, että minulla on ulkomaalainen mies ja olemme saamassa lapsen. Läheisimmät perheenjäsenetkin vittuilevat mieheni hieman tummemmasta ulkokuoresta, eivät häntä tunne kuitenkaan.
Yhteisissä sukutapaamisissa sukulaisten voimin haukutaa ulkomaalaisia ja kerrotaan nämä normaali "faktat" yököttää kun joku hakee thai-naisen, ne vie meidän työpaikat, ne vie meidän naiset, meidän verorahoilla kustannetaan sitä tätä ja tuota.Raiskaavat ja tekevät rikoksia ja pitävät isoa meteliä itsestään.
Miheni on työssä käyvä, Suomen kansalaisuuden omaava hekilö.
Olen yritänyt jättää heidän juttunsa omaan arvoonsa, koska tiedän mistä rasismissa on kyse. Se on ihmisen pelkoa tuntematonta kohtaan, se on moukkamaisuutta parhaimmillaan ja ilkeää ja ajattelematonta.
Luojan kiitos emme asu lähelläkään sukuani.
Kuinka paljon täytyy jaksaa ja voida ottaa vastaan? Herja on levinnnyt jo syntyvään lapseenikin. Mitä pahaa se lapsi on kenkelekään tehnyt?
Koska herjaava joukko on suuri, koen ettei minulla ole mitään millä taistella vastaan. Vanhempani ja sisarukseni ova samassa veneessä ja heidän mielestään heillä on oikeus omiin mielipiteisiinsä, niikuin tietysti onkin... mUtta tämä alkaa käymään jo raskaaksi minulle ja kiusaamiselta vaikuttavaksi.
Miksi ei sitten voi pitää vaikka suutaan kiinni, jos sieltä tulee vain paskaa ulos? Miten he voivat olla niin moukkia etteivät ymmärrä kuinka nämä asiat minua loukkaavat erittäin paljon ja satuttavat. Saavatkohan kenties jotain tyydytystäkin???
Sisarukseni puolustelevat vanhempieni herjaamista ja minun tulisi vaan sietää kun kaikkihan läppää heittävät ulkomaalaisista.
En todellakaan tule hyväksymään enkä henkisesti kestämään, että tämä kiusaaminen ja läpän heitto alkaa kohdistumaan minun pieneen lapseeni.
Eli jäänee ainoaksi vaihtoehdoksi, että katkaisen välinen omaan perheeseeni?
Kertokaa omia kokemuksianne! Ja voisko jostain saada jotain vertaisryhmää tms.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mennessäni naimisiin afrikkalaisen miehen kanssa, vanhempani tiesivät,että eivät näe saati kuule minusta jos eivät osaa käyttää järkeään. Hyvä,että valitsivat järjen käytön ja lapsenlapset ovat heille kaikki kaikessa. Suurin osa muista sukulaisista "katosivat" meidän elämästä yli 10v sitten, eivät ole koskaan nähneet lapsiamme jne, mutta eipä ole meille mikään häviö, heidän häpeänsä!
Jos välität todellakin välität miehestäsi ja lapsestanne, puhut vanhemmillesi suoraan, jos ei mene perille, ei teidän tarvitse sietää sellaista typeryyttä. Setäni aikoinaan lateli kaikkea p***** minulle päin naamaa, "arvostettu valtion virkamies", sanoin hänelle yhtä törkeästi takaisin, eipä ole hänen perhe sen jälkeen meitä häiriköineet.
Moikka! Mulla on sisko, joka on totaalisen erilainen. Sanoittaisiinko vaikka... Minä olen suvaitsevainen, ajattelija-tyyppi, seikkailija ja matkustaja. Hän ei todellakaan ole, hän on rasistinen, jyrkkä, yhden paikan ihminen ja melko mustavalkoisen sokeahko. Äitini ja isäni olivat hieman lievempiä, mutta selkeästi hänen puolellaan ja enmmänkin pitivät mun juttuja haihatteluna tai tietkö... Semmosena, että ei tarvii kuunnella eikä välittää.
Siedin hänen pottuiluaan ja kaiken karvaisten ystävieni haukkumista, enkä todellakaan ole herkkänähkainen, enkä kiihkoile yli, jne. mutta sitte meni hermo. Olin yrittänyt aijemminkin sanoa jotenkin nätisti ja puhua asiallisesti, yrittää ymmärtää ja jotenkin myötäillä niin, että hän ymmärtäisi, että en ole häntä vastaan, mutta että asioilla oisi toinenkin puoli.
Mutta siis, ei auttanut ei. Joten. Sanoin suoraan mitä ajattelen, että hän on todella törkeä ja loukkaava mua kohtaan: pitäisikö sanoa juntti ja punaniska sitten, avauduin rauhallisesti ja ilman huutoa siitä, että olen kurkkuani myöten täynnä tuota pään aukomista ja vittuilua, se loukkaa minua, se loukkaa mun ystäviä, ja jos se aikoo jatkaa ku**päistä linjaansa, tulen laittamaan välit poikki.
Sanoin, että ajatelkoot mitä ajattelee, mutta jos ei aivot tuon parempaan riitä, niin välit tulevat menemään poikki. Sen jälkeen mä kysyin miltä tuntuisi käytännön esimerkki: haukuin esimerkiksi hänen poikaystävänsä ulkonäön (hiusten värin, ihon värin), kotikaupunkinsa ihmiset ja tuomitsin heidät kaikki jonkun yleistyksen mukaan ("siellä ja siellä asuu pelkkiä idiootteja..."), jne.
Tein siis kertakaikkisesti asian idioottivarman selväksi ja sanoin, että en missään tapauksessa tule enää ottamaan yhteyttä, pallo on hänellä: ajatelkoot mitä ajattelee, mutta minua kohdellaan tästä lähtien kunnioituksella, ja vaikkei mun kaikkia juttuja vois ymmärtää, niin niin kauan kun ne ei ole lain vastaisia, täytyy vaan joskus opetella pitämään turpansa kiinni ja hyväksyä se, ettei se oma paremmuus loistakaan kaikkien silmiin... Joko kunnioitat mua ja mun valintoja tai painu vit**un.
Ja todella, mäkin sanoin siis sen, että mielipiteitähän maailmassa on ja mahtuukin olemaan, emmä ketään yritä käännyttää, mutta mullakin on oikeus olla ja mikäli mun perhe ei mua tue, mä hankin paremman.
Näin olin siis myös valmis tekemään, olin niin paljon saanut tarpeekseni. Viesti meni perille. Meillä on välit poikki yli kuukauden, kunnes hän vihdoin sai tilaisuuden ottaa yhteyttä, sovimme asian, ei nyt mitenkään siitä jauhaen, ei sellaista voi odottaa, mutta sovimme että olemme eri mieltä asioista ja yritämme hieman enemmän jatkossa.
Hänen poikaystävänsä ei antanut anteeksi moneen, moneen kuukauteen, jos on antanut anteeksi vieläkään, mutta mua se ei kiinnosta, koska sekin pitää päänsä jo kiinni.
Näin, pitää ilmaista ihmisen omalla kielellä, mitä haluaa, jos haluaa että se menee perille, olla valmis vastaamaan seurauksista ja muistaa, että suomeakin puhutaan monilla eri merkityksillä. Etsi siis se ilmaisutapa, millä se menee jakeluun. Mulla ei toiminut se ymmärtäminen eikä nätti, pieni puhe, mutta suora veetuilu, suoraan puhuminen ja jyrkkä määräys&vaatimus auttoi.
Voi olla, että joudutkin katkaisemaan välinne, mutta älä tee sitä raukkamaisesti, vaan anna palaa, vedä niitä (sanallisesti) ympäri korvia ja naamaa päin kuin märkää rättiä, tee niinkuin hekin tekevät, mutta paremmin: selitä miksi teet niin ja mitä sillä haluat. Älä käytä liikaa tai liian jyrkkiä törkeyksiä, vaan sen verran kovaa kieltä vain, että viesti tulee ymmärrettyä. Sano selkeästi, mitä haluat ja mitä tunnet. Älä anna vaihtoehtoja ja älä jätä mitään tilaa naureskelulle: mullekin yritettiin ja mä totesin että AIVAN SAMA, tilanne on tämä ja te pelaatte nyt joko mun säännöillä tai ollenkaan. Älä vaan huuda, missään tapauksessa, pysy asiassa, vaikka hermostuisit ja pidä kiinni vaatimuksistasi, opettele nyt jo pitämään puolesi. Älä unohda, että olet hyvin rohkea valitessasi jotain, mitä lähipiirisi vastustaa, moni ei tee kuten haluaa, jo jos kaverit on eri mieltä. Moni ei ajattele omilla aivoillaan ollenkaan.
Joten yritä nyt vielä, se saattaa viedä hetken, mutta jos kuitenkin saatat joutua laittamaan välit poikki, ei sulla ole mitään menetettävää. Olet todella rohkea ja vahva ihminen, ja myös oikeasti suvaitsevainen, koska olet perhettäsikin ymmärtänyt ja hyväksynyt eri mielipiteet asioista. Olet fiksu tyyppi ja nyt on heidän vuoronsa arvostaa sinua. Yritä ja tsemppiä!
vanhempasi tietävät että ovat epäonnistuneet kasvatuksessasi..