olisiko parempi malli lapsille elämään jos eron sattuessa pojat jäisivät isälle ja tytöt äidille? Näin lapset saisivat tarvitsemaansa tukea omaa identiteettiään ym elämänvarrella tapahtuvaa varten. (kuten murrosiän ongelmat ja muu kehitys)
Tietysti poissuljetaan juoppovanhemmat ja nistit ym roskasakki mutta näin normaalien ihmisten erotessa.
Tietysti poissuljetaan juoppovanhemmat ja nistit ym roskasakki mutta näin normaalien ihmisten erotessa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
perskeles
Asiaan vihkiytyneet väittävät, että on haitallista vanhempien erotessa vielä erottaa sisaruksetkin toisistaan.
Itse avioerolapsena sanon, että kyllä vähintäänkin sisarukset olisi pidettävä yhdessä, jos vanhemmat eivät pysy.
.
On että lapset erotetaan toisistaan. Niiden kuuluu olla aina samassa paikassa. jos kerran järkevä ero pystytään tekeen, niin sitten sujuu kyllä muukin järkevä yhteistyö, joten tarvetta millekkään tuollaiselle ei ole.
.
yhteisöissähän noin tapahtuu ihan ilman erojakin. Itse en kyllä kannata.
En millään usko että erotilanteessa lapsille olisi hyväksi se, että paitsi joutuvat eroon toisesta vanhemmastaan, niin heidät vielä erotetaan sisaristaankin.
Vaikka se meissä miehissä herättää usein katkeruutta, niin on luonnollista että pienet lapset jäävät äidille.
Lasten etu on se, että erossa heidän tilanteensa muuttuu mahdollisimman vähän. Usein se tarkoittaa sitä, että äiti jää lasten kanssa asumaan LASTEN kotia. Tämä voisi olla toisinkin, eli että isä jää alkuperäiseen kotiin lasten kanssa.
Vaikka miehet ei tätä ehkä hyväksy niin mielestäni äiti on tärkeämpi henkilö pienten lasten elämässä kuin isä. Äiti antaa ensimmäisten vuosien suojan. Isä taas usein pärjää paremmin isompien lasten kanssa: hänen roolinaan on usein ohjata lasten itsenäistymistä maailmaan. (Tiedän että tämä on vähän kliseinen yleistys, mutta tuolta se on näyttänyt).
Joskus isompien lasten ollessa kyseessä he osaavat itse kertoa, että tahtovat asua jomman kumman kanssa. Silloinhan asia ratkeaa helposti, jos vanhemmat ovat siihen valmiita.
Paras tapa hoitaa asia olisi koko ajan miettiä sitä, mikä juuri nyt on lapsille parasta. Jos molemmat vanhemmat pystyvät pitämään sen ykkösprioriteettina, niin asioiden pitäisi sujua jotenkin tuskattomasti.
kohtaa aloittaja puhui sisaruksista? Eiköhän se itsestäänselvyys ettei sisaruksia pitäisi erottaa toisistaan, mutta jos eronneilla on vain yksi lapsi niin mielestäni tämä olisi hyvä ja tasa-arvoinen ratkaisu.
en tarkottanut et sisarukset erotettais tietenkään.
on selvästi tulkittavissa kahdella eri tavalla.
Jos perheessä on kuitenkin sekä tyttöjä että poikia, niin miten hoitaisit tämän roolimalliasian eron sattuessa?
huomasin virheen iteki...
tsemppiä vaan, ei ole helppoa.
Olen sitä mieltä, että eiköhän muuteta systeemit niin, että annetaan kaikki lapset erossa vastedes isille.
Siitä seurais paljon hyvää:
-yksinhuoltajien arvostus kasvais yleisesti (yh-isiä ei parjata eri foorumeilla, ja livenäkin lähinnä ihannoidaan ja kannustetaan)
-sitä kautta saataisiin sosiaalipoliittinen lainsäädäntökin varmaan kuntoon ja vastaamaan ajan vaatimuksia (90-luvun alussahan poistettiin mm.verovähennysoikeus yksinhuoltajilta, muttei kuitenkaan elatusvelvollisilta)
-poissaolevien isien määrä romahtaisi, se olisi lasten etu(kolmasosa elatusvelvollisista miehistä nykyään eivät ole lastensa kanssa missään tekemisissä, miksei tästä puhuta?)
-miehet miehistyisivät hurjasti, kun saisivat ottaa vastuuta ja huomaisivat, että pärjäävät ja osaavat (surullista, kun oikeita miehiä on nykyään niin vähän, varmaan naisetkin tähän osasyyllisiä)
-naisilla riittäisi rahat paremmin, kun saisivat pienemmistä palkoistaan maksella vain elatusmaksuja ja ehkä jotain pientä kun lapset ovat äidin luona
Terveisin ex-yh, lapsi jo aikuinen
Ps. Jos olisi nyt ero tulossa, vaatisin saada olla se etävanhempi. On tämä sen verran koiranvirka ollut.
.
Toi on hyvä idea. Sitten vaan kovaa valitusta perään elatustuista, että " emmää sua halua elättää senkin lortto!!!". Hauskaa katsella kun ne kiemurtelee, kun kerrankin tajuaa miten se homma oikeasti menee :)
.