olemme olleet yhdessä noin kahdeksan vuotta, on ostettu talo ja on myös pari lasta..... olemme käyneet noin vuoden pariterapiassa ja välillä näytti et se auttaa,mut nyt minusta on ruvennu tuntumaan siltä että tämä kaikki on yhtä suurta näytelmää... rakastan lapsiani yli kaiken ja pahin pelkoni onkin eron tullen että miten minä/lapset jaksavat? he ovt vasta2 ja 4 vuotiaat.... muita samanlaisessa tilanteessa painivia? tai sellaisia jotka ovat tämän taistelun jo käyneet?
miten kestän?
dascan
2885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 21 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikkein vaikeinta on se, kun tarvis astua tuntemattomaan! Mutta tarvitset kaikkein eniten nyt ROHKEUTTA astua sinne tuntemattomaan. MUISTA; elämä kantaa! Tämän neuvon sain itse, kun mieheni kuoli yllättäin tapaturmassa ja jäin kolmen lapsen (2v, 17v ja 18v)yksin. Tuosta ajasta on pian 5 vuotta ja elämä on kantanut. Ero on vähän samantapainen kriisi, kuolema vain lopullinen lopullinen. Et ole yksin, saat takuulla tukea ystäviltäsi (=puhu asioistasi) Rohkeutta ja voimia sinulle!
jos sä todella haluat erota sun miehestä ja jos oikeesti asiat ei tule toimimaan niin kannattaa erota nyt kun sun lapset on vielä nuoria ja eivät tajua ja eivät muista sit sitä eroa niin hyvin ?