Ajattelin mennä Suomen Kansallisoopperaan katsomaan jonkun oopperan ja olenkin rajannut vaihtoehdot seuraavaan neljään oopperaan: Don Giovanni, Carmen, Rigoletto ja Figaron häät. En kuitenkaan osaa päättää, mihin noista menisin, joten etsin apua täältä.
En ole mikään oopperan varsinainen ystävä. Klassista musiikkia kyllä kuuntelen, mutta ooppera ei ole ikinä sytyttänyt. Kuitenkin haluaisin tutustua oopperaan vähän paremmin. Olen tähän mennessä käynyt oopperassa vain kerran - katsomassa Jevgeni Oneginin. En pitänyt siitä erityisemmin, sillä tuo kyseinen ooppera ei ollut minulle ennestään oikeastaan ollenkaan tuttu ja muutenkin se oli hieman tylsä. Olettaisin, että yksi syy siihen, pidänkö oopperasta vai en, on se, että onko se minulle tuttu vai ei. Nuo edellä mainitsemani neljä oopperaa ovat minulle kaikki jotenkin tuttuja (Don Giovanni vähiten tuttu), joten tuttuudesta tuskin kiikastaa, jos en esityksestä tule tykkäämään.
Mutta siis mikä on mielipiteenne: mikä ooppera kannattaisi mennä katsomaan ja miksi?
En ole mikään oopperan varsinainen ystävä. Klassista musiikkia kyllä kuuntelen, mutta ooppera ei ole ikinä sytyttänyt. Kuitenkin haluaisin tutustua oopperaan vähän paremmin. Olen tähän mennessä käynyt oopperassa vain kerran - katsomassa Jevgeni Oneginin. En pitänyt siitä erityisemmin, sillä tuo kyseinen ooppera ei ollut minulle ennestään oikeastaan ollenkaan tuttu ja muutenkin se oli hieman tylsä. Olettaisin, että yksi syy siihen, pidänkö oopperasta vai en, on se, että onko se minulle tuttu vai ei. Nuo edellä mainitsemani neljä oopperaa ovat minulle kaikki jotenkin tuttuja (Don Giovanni vähiten tuttu), joten tuttuudesta tuskin kiikastaa, jos en esityksestä tule tykkäämään.
Mutta siis mikä on mielipiteenne: mikä ooppera kannattaisi mennä katsomaan ja miksi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos olet ensikertalainen. Siinä on elementtejä, joihin on paljon helpompi samaistua kuin Mozartin teoksiin tai Verdin juonellisesti etäiseen Rigoletto-saagaan.
poikkeuksellisen nerokas teos (DG:tä helpommin omaksuttava musiikki, erinomainen sävellys soitinmusiikin ystävälle), juoneltaan selkeä ja rakenteeltaan monipuolinen numero-ooppera. Luulisin, että produktion huumori tulee olemaan plussaa..
Musiikillinen merkittävyysjärjestys:
1) Don Giovanni
2) Figaron häät
3) Carmen
4) Rigoletto
Näyttämötaiteellinen järjestys:
1) Carmen
2) Don Giovanni
3) Figaron häät
Rigoletton juoneen ym. en ole pahemmin perehtynyt.
Mielestäni Mozartin oopperoihin kannattaa tutustua järjestyksessä Figaron häät-Taikahuilu-Don Giovanni-Così fan tutte. Bizet´n Carmen on toki myös ehdottomasti tärkeimpiä oopperoita ja kohtalaisen helposti lähestyttävä. Verdiä en suosittele ensimmäisten kuunneltavien oopperoiden joukossa.
Toivottavasti näistä vinkeistä oli jotain apua valinnassa.
Kiitos vinkeistä molemmille! Figaron häät ja Carmen olivat minunkin listalla ykkösiä, joten valitsen jomman kumman noista. Don Giovanninkin haluaisin joskus nähdä, sillä tiedän, että se on yksi arvostetuimmista oopperoista. Tosin minun varmaankin pitäisi tutustua siihen ensin paremmin kotisohvalla stereoista kuunnellen, ettei mene oopperaelämys ihan hukkaan. :)
Tosca kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.
myös hyvä teos aloittelijalle.
oopperat ovat sellaisia, jotka uppoavat kuulijaan heti. Melodisuus jää soimaan mieleen ja juonta pystyy helposti seuraamaan ymmärtämättä jokaista sanaa.
selittää, miksi DG:tä pidetään musiikillisesti niin merkittävänä? Onhan se loistava ooppera Figaron häiden, taikahuilun ja cosi fan tutten tapaan, mutta mikä sen musiikista tekee niin erityisen merkittävää.
Miksi pidät DG:tä Figaron häitä merkittävämpänä? En sano etteikö näin olisi, mutta kun en ymmärrä syytä niin utelen vain.
kuka Don Giovannia pitää merkittävämpänä kuin esim. Figaron häitä tai Cosi fan tuttea? Don Giovanni on dramaattisin näistä kolmesta, mutta Cosi on täynnä vähintäinkin yhtä lumoavaa musiikkia.
Cosi fan tutte on parhaista parhain Mozartin oopperoista, ja ehkä kaikista oopperoista. Parempi kuin Don Giovanni jopa, kauneudessaan häikäisevä.
Cosi fan tutte on suurenmoinen, mutta on se DG silti parempi. Ensinnäkin Mozartin taipumus yhdistellä eri oopperan lajeja - traagista ja koomista erityisesti - on parhaimmillaan Don Giovannissa, jossa on TODELLA vakavia, dramaattisia ja synkkiä sävyjä mutta vastineeksi perimozartlaista henkevää aarioiden kauneutta ja naissolistien äänenkäytön lumoa. Cosi fan tutte ei sisällä vastaavaa skalaa sävyjä.
Mutta tämä sävyjen/elementtien monipuolisuus ei ole syy Don Giovannin paremmuuteen, pääsyy on silkka taso. Aarioiden keskimääräinen laatu tässä oopperassa on huikea ja ikimuistettavia numeroita pursuilee joka nurkasta. Toisessa näytöksessä Mozart lainaa erästä jo unohtunutta wieniläisklassismin hittioopperaa (joka päihitti silloin suosiossa kaikki Mozartin omat oopperat) sekä Figaron häiden tunnettua aariaa. Nämä lainat alleviivaavat vaikutelmaa että Mozartilla on varaa ikään kuin mässäillä tarttuvalla ja nerokkaalla musiikilla, kaikista vahvimmin tämä vaikutelma tulee Don Giovannin alussa. Ensimmäisessä näytöksessä kun suunnilleen joka kohtaus on klassikko ja lisänimet "shampanja-aaria", "luetteloaaria" kertovat siitä miten ne ovat juurtuneet osaksi oopperan klisheitä.
Täydellinen kokonaisuus Don Giovanni lyö laudalta Cosi fan tutten, joka pystyy kilpailemaan ehkäpä kauneudessa sekä lähes tulkoon numeroiden keskimääräisessä tasossa, muttei monipuolisuudessa eikä ideoiden runsaudessa.
Siis jos ekaa kertaa niin Carmen tietenkin. Aivan upea, tosin tota produktiota en ole nähnyt.
Ja vinkki: 2 tai kolmas parvi, keskeltä. *EI* eka rivi kun siinä on kaide. 2 parven hinta on 44, kolmosen kolkyt ja risat. Kolmosparvikin on hintansa väärtti.
Carmenin jälkeen sitten Puccinit: Boheme, Tosca ja Turandot.
Ja kun nälkä kasvaa syödessä niin maailmalle: ekana LaScala (pääsee koppiin istumaan jakkaralle jossa ei ole selkänojaa...) sitten MET New Yorkissa (ainoa mesta missä miesten vessaan oli pidempi jono väliajalla kuin naisten vessaan - täynnä vanhoa setiä :-) ja sitten Covent Garden.
Ja tietty Berliini (deutche oper, ei se staatsoper): lähin mesta missä isot stärät esiintyy. Lennot&hotellitkin halpoja. Laatupakka, rento verrattuna staatsoperiin.
/f