Alan olla vaikeuksissa mieheni käytöksen johdosta. Ennen niin hyväntuulinen mies mököttää ja saa raivokohtauksia ihan jonninjoutavista asioista. Milloin mikäkin on hukassa ja minä olen syyllinen. Pauhaa, syyttelee, puhuu rumasti kunnes , useimiten hänen itsensä hukkaama, löytyy.
Marmattaa rahoista, vaikka tienaa hyvin. Kieltää käyttämästä tarvevälineitä, jos on ne itse hankkinut mutta sumeilematta käyttää minun hankkimia.
Matkat olivat alussa ihania kaikin puolin, nyt hän murjottaa apaattisena kunnes keksii uuden aiheen haastaa riitaa. Kaiken huipuksi äskeinen matkamme josta olisikin pitänyt lähteä kesken kaiken takaisin.
Parissa vuodessa ennen niin rakastetava parisuhde on muuttunut ikäväksi, jatkuvaksi riidanhaastamisen kestämiseksi. Rakkauselämä on kuihtunut varjoksi entisestä.
Mieheni on 56 vuotias. Oliskohan kyse andropaussin oireista. Moni asia viittaa siihen.
Lähinnä toivoisin kanssasisarten mielipiteitä siitä, miten jaksaisin parhaiten luovia tässä jatkuvan pahan mielen suossa.
Mieheni ilkeys saa minut itkun partaalle lähes päivittäin. Elämä on muuttunut kovin epämiellyttäväksi.
Marmattaa rahoista, vaikka tienaa hyvin. Kieltää käyttämästä tarvevälineitä, jos on ne itse hankkinut mutta sumeilematta käyttää minun hankkimia.
Matkat olivat alussa ihania kaikin puolin, nyt hän murjottaa apaattisena kunnes keksii uuden aiheen haastaa riitaa. Kaiken huipuksi äskeinen matkamme josta olisikin pitänyt lähteä kesken kaiken takaisin.
Parissa vuodessa ennen niin rakastetava parisuhde on muuttunut ikäväksi, jatkuvaksi riidanhaastamisen kestämiseksi. Rakkauselämä on kuihtunut varjoksi entisestä.
Mieheni on 56 vuotias. Oliskohan kyse andropaussin oireista. Moni asia viittaa siihen.
Lähinnä toivoisin kanssasisarten mielipiteitä siitä, miten jaksaisin parhaiten luovia tässä jatkuvan pahan mielen suossa.
Mieheni ilkeys saa minut itkun partaalle lähes päivittäin. Elämä on muuttunut kovin epämiellyttäväksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta mieheni on vasta 35v..Kaikki syy on minussa, puhuu kun hänelle sopii, muulloin saa kuulla olevani nalkuttaja vaikka yrittäisin tehdä aloituksen kuinka nätisti:(. Tästä ei nyt sinulle ollut apua, mutta pakko oli purkaa sydäntä..
Minusta sinun miehesi ikä vs käytös viittaa johonkin muuhun kuin ikäääntymisestä mahdollisesti johtuviin ongelmiin.
Tyytymättömyys itseen ja sen aiheuttama pahoinvointi yritetään usein sysätä sijaiskärsijän kontolle. Sinä voit olla sellainen sopivasti tulilinjalla sovun syntyä odotteleva uhri. Älä suostu uhriksi. Hymyile päin naamaa, ole iloinen ja repäise vaikkka paita auki ja näytä rintasi.
Jos 35 vuotias mies mököttää vielä siinä vaiheessa, vedä johtopäätökset. Sinullla on vielä paljon iihanaa elämäää odottamassa.
Hei, tuo kuulostaa huolestuttavalta. Jos ihmisen persoonallisuus muuttuu tuolla tavoin yhtäkkiä, niin tulee mieleen joku "andropaussia" vakavampi hormonihäiriö. Kyse saattaa olla jopa aivovauriosta, ehkä syöpäkasvaimesta. Lääkäriin mars!
Käytännön elämään en valitettavasti osaa antaa neuvoja. Kiukkupussin kanssa eläminen on varmasti viheliäistä, varsinkin kun toinen on ennen ollut mukava ja yhä rakastaa. Silloin ei ole helppo kasvattaa ylleen paksua nahkaa. Mutta ei ole helppo erotakaan.
Mieheni käytös muuttui myös ihan samankaltaisesti kun alottaja kertoo.
Jopa miehen ikä on sama, kävi myös niin että lääkärintarkastuksessa
sai lähetteen lisätutkimuksiin ja todella miehellä oli kasvain päässä.
Hyvä oli se että kasvain löytyi se leikattiin ja todettiin myös pahanlaatuioseksi.
Leikkauksen jälkeen alkoi sädehoidot ja kauhea jokaäiväiväinen sairaalasa juoksu.
Todella raskasta aikaa. Miehen mielialat vaihtelivat edelleen ja aina vaan
rajummin. Puhuin lääkärille ja hän totesi että kaikki selittyy sillä syöpäkasvaimella ja sen aiheuttamalla masennuksella.
Olin mukana ja tukena koko rulijanssin läpi. Sain kuulla minkälainen olen siis ihan paska ja kuulla myös olevani mukana vain koska olen hyvilläni hänen sairaudesta.
Taas ajattelin sen kaiken johtuvan masennuksesta ja syövästä ja varmasti jonkinlaisesta pelosta miten tässä käy.
Tosiasia tällähetkellä on että olemme eronneet ja mies edelleen jaksaa syyttää minun vaan nauttineen hänen ahdingostaan. Jos miehellä tuli masennus kasvaimen ja sairauden vuoksi niin minulla varmasti tuli masennus ja ahdistus siitä samasta sairaudesta johtuen.
Hän siis mieheni löysi heti uuden naisen, minä olen yksin.
Syöpä ainakin saatiin pois ja tarkkaillaan vuosia että pysyykin pois.
Toivon että paranee kokonaan.
Olisiko mahdollista,että hänestä tuntuu vain pahalta alistua omaan ikääntymiseensä? Ja purkaa sen sitten sinuun. Omat fyysiset seksuaalisuuteen liittyvät ongelmansa joita ikääntyessä tulee,on siedettävämpi kestää,kun on aina
pieni riita päällä,eikä sen varjolla tarvitse kohdata tilannetta ja pettymystä
itseensä.
Joskus vanheneminen voi ottaa todella lujille mieheen,joka on tottunut "äijäilemään" voimillaan ja tekemisillään.
Tosi kurjaa sinulle kuitenkin. Koita jaksaa.
Luulen, että eniten on kyse juuri tästä. Ihminen on hämilllään itsessään tapahtuneista muutoksista. Ne tuntuvat tappioilta koska paluuta parempiin aikoihin ei ole. Vaimon katse kertoo kaipuusta jota mies ei pysty täyttämään, siispä torjunnalla päästän nöyryytyksestä että kyky ei ole tallella. Ikäänkuin sysätään raskas lasti sivuun ja se osuukin vaimon syliin.
Ne, joiden miehuus on ollut voimallista, varmaankin kokevat maskuliiisuuutensa heikkenemisen raskaammmin. Ikäänkuin putoavat korkeammalta?
Kyllä kai minä jaksan mutta on lohdullisempaa kun saa jakaa ajatuksia toisten ihmisten kanssa.
neurologinen sairaus alkaa noin, esim. dementtia, alzheimer. Neurologinen kartoitus olis hyvä, dementtiaan kuuluupi aluksi muistihäitiöt, mielialan nopeat muuttokset ja epäluuloisuus läheisen käyttäytymisestä.
nimim. kokemus
että molemmat mainitsemistasi sairauksista kulkevat suvuissa perinöllisenä geenitestamenttina?
Mieheni suvuissa ei näitä kumpaakaan esiinny. MUTTA never say never ...
eikai tässä suljeta mitään vielä pois
geeniperimääkin, mutta voi aiheutua em. taudit muistakin syistä, jotka eivät perinnöllisiä, esim. alkoholin aiheuttamana jne...