Niin kauan kuin muistan ovat juhlapyhät (joulu, pääsiäinen, juhannus) olleet elämässäni painajaista.Se vain harmittaa, kun en saa perinnettä poikki ja lapsuudenkodin antaman mallin mukaan pilaan omienkin lasteni juhlat.
Äitini on ollut toisaalta juhlaihminen, mutta toisaalta stressannut ja höösännyt itsensä uuvuksiin asti juhlien järjestämisessä. Hän on kokenut suurta pätemisen tarvetta ja siksi on koti pesty katosta lattiaan ja leivottu seitsemän sortin kahvipöydät vaikka lopputuloksena on ollut suuri katastrofi lähes vuosittain.
Vuoisien saatossa opin lukemaan tilannetta ja aistimaan, milloin ja mistä riidan siemen saadaa aikaan. Aikuistuttuani välttelin perhejuhlia työsyihin vedoten monen vuoden ajan.
Harmikseni huomaan noudattavani samaa skeemaa oman perheeni kanssa. Huomaan ärsyyntyväni juhlista jo etukäteen ja vaikka menen valmisteluissa yli siitä missä aita on matalin, niin riitahan siitä loppujen lopuksi tulee.
Miten saisin tämän käyttäytymismallin katkaistua? Lapsilleni pyhien vietto on tärkeä perinne, mutta harmittaa jos siitä jää ikävä muisto kaikille.
Äitini on ollut toisaalta juhlaihminen, mutta toisaalta stressannut ja höösännyt itsensä uuvuksiin asti juhlien järjestämisessä. Hän on kokenut suurta pätemisen tarvetta ja siksi on koti pesty katosta lattiaan ja leivottu seitsemän sortin kahvipöydät vaikka lopputuloksena on ollut suuri katastrofi lähes vuosittain.
Vuoisien saatossa opin lukemaan tilannetta ja aistimaan, milloin ja mistä riidan siemen saadaa aikaan. Aikuistuttuani välttelin perhejuhlia työsyihin vedoten monen vuoden ajan.
Harmikseni huomaan noudattavani samaa skeemaa oman perheeni kanssa. Huomaan ärsyyntyväni juhlista jo etukäteen ja vaikka menen valmisteluissa yli siitä missä aita on matalin, niin riitahan siitä loppujen lopuksi tulee.
Miten saisin tämän käyttäytymismallin katkaistua? Lapsilleni pyhien vietto on tärkeä perinne, mutta harmittaa jos siitä jää ikävä muisto kaikille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinunhan se tyhmä toiminta vaan on katkaistava. Luulet vaan, että se pyhien vietto on lapsillesi tärkeää sellaisena kuin niitä nyt vietätte! Niitä ahdistaa aivan yhtä paljon sinun käytöksesi kuin sinua oman äitisi käytös. Säästä edes lapsiasi ja lopeta tuo tyhmyys. Missään ei ole määrätty, että jonkun juhlanvietto olisi jalompaa kamalan häslingin kanssa.
Olet oikeassa, että käytösmallit periytyvät. Meillä oli toisinpäin eli juhlapäivien odottelu oli mukavaa, koska äitini stressaamisesta huolimatta sai tunnelman pidettyä aisoissa. Toki minäkin näen nyt siinä touhussa paljon yliampumista, mutta itseäni on auttanut kasvaa opitusta mallista irti mm olemalla viettämättä juhlapäiviä jos ei vaan huvita tehdä mitään.
Tunnetko ketään lähituntumassa, jonka tiedät järjestävän perhetapahtumat hyväntuulisenä ja motivoituneena? Kysy hänen "salaisuuttaan" ja karkoita vaikka keskustelupalstojen kautta, mistä lähtee hyvätunnelmaisen juhlan järjestely ilman kiukuttelua ja turhaa stressiä.
Minä opin äidiltäni sen, ettei komeroissa juhlita (=niitä ei siivota) ja valmistelut aloitetaan ajoissa kirjoittamalla lista mitä kaikkea tehdään ja kuka vastaa mistäkin. Äiti aloitti puhumisen isälle ja muulle perheelle ajoissa niin, että esim. juhlavaatteet oli ommeltu tai ostettu likiman kuukausi ennen tapahtumaa. Ja yksi äidin nyrkkisääntö oli ja jolla on ihmeellinen vaikutus minuunkin: kaiken on oltava valmista muutama tunnin ennen vieraita, myös kahvi virtanapin painallusta vailla, ja siinä ehtii olemaan aivan rauhassa aloillaan keräten voimia itse tapahtumaan. Myös jouluisin kaiken piti olla valmista aatonaatona, jolloin aattona äiti oli tosi hyväntuulinen ja ehti viettää joulua meidän lasten kanssa. Olen jatkanut samaa perinnettä itsekin.
Mitä vertaan stressaavaan ystävääni, jossa perheessä on kauheat tappelut ennen juhlia, niin yksi vaikutin ystävälläni on kyvyttömyys jakaa töitään. Hän on hyvä organisoimaan kyllä omat työnsä ja komentamaan perhettään hommiin itse tilaisuudessa, mutta hän juoksee helmat hampaissa keittiön ja vieraiden väliä ja on järjettömän hermostunut emäntä että hän ei herätä muuta kuin levotonta liikehdintää voisko olla avuksi. Hän ei halua muuttua, vaan mieluummin valittaa ja tekee.
Hei kirjoituksesi kuvaa hyvin omia tunteitani, mulla vaan on ollut isosisko joka on aina pilannut kaikki juhlapyhät just esim.joulun ja isoimmat synttärijuhlat.
Sen vuoksi mulle nää juhlat aiheuttaa ihan hirveen ahdistusen enkä oikeestaan pysty edes edes järjästämään mitään juhlia.
Mun vanhin poika sanoi kerran että hän inhoaa joulua niin mulle tuli aika kurja olo siitä, mutta kyllähän lapset aistivat minkälainen tunnelma on.
Sisko on käyttäytynyt aika väkivaltaisestikkin ja toinen yhtä paha on että itkee toisessa huoneessa koko illan koeta siinä sitten luoda juhlatunnelmaa.
Syytä hänen käyttäytymiseensa en tiedä mutta minkäänlainen apu ei kelpaa eikä mikään mitä muut tekevät auta asiaa.
Tätä on vaikeaa kirjoittaa niin ahdistavaksi kuin se on ollut, mutta melkein aina kuitenkin ollaan vietetty äidilläni joulutkin, olenko itsekkin ollut ihan pohlö kun aina kuitenkin olen mennyt sinne, joskus olen ajatellut ottaa osaa vapaaehtoistyöhön jotta pääsen näistä tilanteista.