Mietin miten pääsisin eteenpäin. Miten saan surtua sydänsuruni pois? Haluan irrottautua hänestä. Haluan, että kipu jo hellittäisi. Välillä ajatukset liitävät siihen, jos olisimme yhdessä, mutta totuus on se, että ikinä emme voi olla yhdessä. Hän rakentaa tulevaisuutta toisen kanssa. Minulla ei ole siinä mitään sijaa. Mieleni on raskas ja surullinen. Minä rakastuin häneen. Rakastuin hänen olemukseensa ja sisäisen elämään. Hän on fiksuimpia tuntemiani ihmisiä, mutta minulla ei ole paikkaa hänen sydämessään. Olen tuntenut hänet neljä vuotta. Nyt emme enää voi olla missään tekemisissä toistemme kanssa. Itken, sillä menetin samalla myös hyvän ystävän hänessä. Kuinka kauan minun täytyy itkeä hänen peräänsä. Minun itkuani ei kuule kukaan. Josksu toivon viestiä häneltä, mutta se on toiveajattelua ei tosiasioihin perustuvaa. Voi jos voisin repäistä itseni irti tästä sydänsurusta. Mieleni voisi rauhoittua seestyä ja lohduttautua. Kaikkea ei elämässä voi saada, mutta hänen kanssaan olisi halunut elää elämääni. Minä olen halunut harvoja asioita ja tämä on ollut yksi niistä. se ei ole mahdollista, itken.
Miten?
*keto-orvokki*
3316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sydänsurusi kanssa. Täällä on paljon tarinoita todellisesta elämästä, samanlaisia, erilaisiakin...
Minä kuulen itkusi, olen itse itkenyt samat itkut....
sydänsurut vielä hiukan, mutta enemmän itkettää nyt se, kun havahduin siihen, että mun täytyy tehdä elämässäni muutoksia ja niiden muutoksien tekeminen ei oo ihan yksinkertaista..(pitäisi hankkia uusia ystäviä kun tajuaa yhtäkkiä että ei voi hyvin vanhojen kanssa, mutta ystäviä on nykyään joskus jopa vaikeeta saada varsinkin kun lähipiirin ihmiset on hyvin erilaisia kun sinä)
tavallaan voin kiittää tätä kuka nää sydänsurut aiheutti tästä "herätyksestä" mut silti olisin tietysti onnellinen jos nyt olisin hänen kanssaan..
vaan jossain kohtaa se raja vastaan etten yksinkertasesti enään jaksanut itkeä ja miettiä koko eroa. Olin halunnut jo jonkin aikaa päästä yli, siis oikeasti halunnut! Halusin olla taas onnellinen ja mennä eteenpäin. Halusin tätä niin hirveästi mutta silti en pystynyt muuta kuin itkemään ja miettimään ex ja eroa. Oli pitkän aikaa jo ollut semmoinen olo etten enää jaksaisi,olin niin helvetitn väsynyt kaikkeen. Jossain kohtaa huomasin etten ollut pariin tuntiin miettinyt ex ja koko eroa ja voin sanoa että se tuntui hyvältä!! Oli ihanan rauhallinen ja helpottunut olo...niin kuin aivot olisivat olleet pienellä lomalla. Tämän jälkeen ei ole edes tehnyt mieli miettiä koko asiaa. Se helpotuksen tunne oli vaan niin ihana ja miksi suotta kiusaisin itseäni itkemällä ex perään. Siinä vaiheessa tajusin että rajani oli tullut vastaan. Kyllä vieläkin välillä itkettää ja surettaa ja silloin itken ja suren mutta ne hetket menevät suht. nopeasti ohi ja sitten on taas hyvä olla :)