Nykyään kun tuntuu että pettäminen on yleistynyt niin kuinkahan moni isä kasvattaa lasta ja luulee biologisekseen vaikka lapsi ei olisi hänen? Saako isä missään vaiheessa sitä tietää?
Tiedän yhden pariskunnan, jossa nainen on naimisissa ja odottaa ehkä toisen miehen lasta, tunnen siis tämän miehen jolle lapsi ehkä saattaa olla ja hän meinasi että ei sekaannu elämään ollenkaan vaan antaa naisen miehen kasvattaa lapsen omanaan. Kuinka paljon tätä tapahtuu? Olen yrittänyt miehelle sanoa että asia paljastuu joskus, mutta missä yhteydessä? veriryhmäkään ei välttämättä ole sama vaikka olisi biologinen. (Jos pitäisi vaikka verta luovuttaa lapselle tms.)
Ei tarvi kuin yksi hairahdus, mutta ensimmäisenä varmaan oletetaan lapsen olevan oman miehen. Toivoisin siis Teiltä mielipiteitä asiaan, ja ehdotuksia miten asia voi paljastua? Voisin yrittää puhua vielä miehelle järkeä päähän.. Tuntuu hurjalta, kun on kuitenki ihminen kyseessä.
Tiedän yhden pariskunnan, jossa nainen on naimisissa ja odottaa ehkä toisen miehen lasta, tunnen siis tämän miehen jolle lapsi ehkä saattaa olla ja hän meinasi että ei sekaannu elämään ollenkaan vaan antaa naisen miehen kasvattaa lapsen omanaan. Kuinka paljon tätä tapahtuu? Olen yrittänyt miehelle sanoa että asia paljastuu joskus, mutta missä yhteydessä? veriryhmäkään ei välttämättä ole sama vaikka olisi biologinen. (Jos pitäisi vaikka verta luovuttaa lapselle tms.)
Ei tarvi kuin yksi hairahdus, mutta ensimmäisenä varmaan oletetaan lapsen olevan oman miehen. Toivoisin siis Teiltä mielipiteitä asiaan, ja ehdotuksia miten asia voi paljastua? Voisin yrittää puhua vielä miehelle järkeä päähän.. Tuntuu hurjalta, kun on kuitenki ihminen kyseessä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mitä ei tiedä, ei voi satuttaa..eli toisaalta jos isä ei tiedä ettei ole biologinen, niin eipä se häntä vaivaakkaan...mutta asia on tietty eri, jos moraalisesti asiaa mietiskelee...
Jossain joskus oli joku tutkimus että en muista kuinka suuri osa, mutta suuri osa miehistä tosiaan kasvattaa toisen lasta tietämättään..
Ite en kyllä tiiä miten voisin olla kertomatta, toisaalta kyllä en tiedä miten asian kertoisinkaan..
mites miesten ulkonäöt, poikkeavatko jotenkin niin paljon toisistaan että totuus voisi tulla esiin kun "isä" lastansa katselee..
Oikeastaan kaverisi on aika hyvillä linjoilla, jos ei itse lasta halua eikä tätä äitiäkään, eikä halua sotkeentua heidän elämäänsä tai tilanteeseen niin on vaan järkevää että pysyy hiljaa ja antaa äidin elää huonon omantuntonsa kanssa jos näin haluaa...
Kyllähän se totuus voi tulla esiin joskus jos lapsi/ isä sairastuu ja pitäisi jtn luovuttaa??luulisin..
sinuna antaisin asian olla kun asia ei millään lailla sinua edes liikuta..jos oikea isä haluaa olla sekaantumatta, eikä halua olla tekemisissä lapsen kanssa, niin anna olla, heidän perheensä on heidän perheensä ja he hoitavat sen tavallansa...
toisaalta, kun asiaa miettii lapsen kannalta, niin kumpi on parempi: jos vaihtoehtoina on mies kuka on lapsen elämässä satunnaisesti tai ei ollenkaan tai mies kuka on lapsen elämässä jatkuvasti ja pitää häntä lapsenaan ja rakastaa häntä? tietenkin jos asia joskus tulee ilmi, voi olla vähän hankalaa...
anna olla ja anna miehen tehdä omat päätöksensä...
tuota aviomiestä. se on heidän keskeisensä juttu, eikä kuulu sinulle pätkääkään. entä jos on kysymys vain apahntahtoisista juoruista.? Lapsi saattaa hyvinkin olla aviomiehen.
näin sanoo laki. Mahdollinen toinen biologinen isä ei voi tehdä mitään jos lapsen äiti ja aviomies eivät halua muutosta. Sinun, joka et ole asianosainen ollenkaan kannattaisi unohtaa koko juttu, koska ystäväsikään halua asiaa selvittää.
Kuten täällä moni on tuonut esiin muiden kuin aviomiehen lapsia syntyy syrjähyppyjen seurauksena avioliittoihin ja elämä jatkuu.
tulin paksuks kerroin miesystävälle ja koko asia romahti, idea omasta lapsesta oli miehelle kammo! se pakeni elämästämme.
tapasin uusmies, kerroin sille että odotan toisen vauva, ei mitään. oti meitä vatsaan ja osallisui kaikkeen mikä liittyy vauvaan, rakauskäynnit, synnytys ja vauvan neuvola käyntei käydään yhdessä eli kertakaikki huippu mies.
biologinen isälle kerroin että lapsi syntyi, se innostui ja kävimme tunnistaa lasta.. sitten alkoi miettiä yhteyshuoltajuudesta.
Elämä, eikä asiat koskaan mee niin et pakene se 9kk ja ilmestyy kun se itse muksu syntynyt. sain yksin huoltajuus ja hän joitui maksaa elarit koska pidin se vuos äitiyslomaa. elarit oli sen verran suuret että häntä vitutti ja ei halunnutkaa yhtäkkiä olla enää ees yhteydessä.. eli siirsii vaan rahat tilille.
jossain vaiheessa hän tajusi ettei se viha minua kohtaan pahemmin auta, niin hän tuli sopimaan välit kanssani.. ja jopa soitti kun lapsi täytti vuoden.
yrittänyt puhua että jos vaikka tulis takas lapsen elämään kun tää on 2v ja alkais tutustua siihen jne.
se on minun mielestä hienosti tehty et se joskus ees ajattelee et sillä on elävä lapsi jossain tuol maapallossa, ja se on sitä mitä toivoin kun se pakeni että ois ees välissä lapseen.
mutta nyt kun olemme eläneet ihan onnellisesti yhdessä mun avomieheni kanssa ja meijän lapsi kutsuu sitä isäksi ja se on tehnyt kaikki mitä isät tekee lapsensa puolesta. en vältämättä halua enää sitä pelkuria meijän elämään. jostain syystä se idea ei vaan kuulostaa hyvältä. hän ei kuitenkaa aio asua koko elämänsä samassa maassa kuin me, minkä takia lapselle joku silloin tällöin isää kun kotona on joka pvn isä??
huh tulipa pitkä ja sori kirjoitusvirheistä.
Joskus oli jossain tutkittuna asiana n. 95 % on raskaana kun mennään vihille. (kautta aikain)
Myös minun äitini oli jo 4 KK raskaana, kun pappi aamenen lausahti. Miehelleni oli melkoinen yllätys kuolinpesän selviämisessä nähdä vihkipäivä ja todeta isoveli olin jo 7 kk masussa kun vanhemmat vihittiin.
Joskus oli myös väite että Heta Niskavuoria on 5-10 % nuorikoista. Selittää pitkälle miniän ja anopin välejä, kai sitä on kylmärinki rinnassa, milloin anoppi oivaltaa ettei lapsella ole mitään miehen suvun piirteitä..