Ystävien kanssa on ollut paljon puhetta pettämisestä ja olen tullut siihen tulokseen, että jos mieheni pettäisi minua en varmaankaan haluaisi sitä tietää jos olisin onnellinen hänen kanssaan. Pyrin ajattelemaan, että ihmiselle on annettava toinen mahdollisuus. Tietenkin jos pettäminen olisi jatkuvaa tai se tapahtuisi toisenkin kerran, niin tottakai haluaisin tietää. Jos kerran joku hairahdus tapahtuisi, niin kärsiköön pettäjä itse! Toivon tietenkin ettei minua ole petetty, mutta jos puolisoni olisi, niin mistä saisin koskaan tietää ja olkoon asia niin. Mitä mieltä olette?
Haluaisitko tietää pettämisestä?
Tietämätön
232723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Haluaisin tottakai tietää. Suhteessa pitää tietää mielellään koko ajan missä mennään, yhdessä ja erikseen.
Tottakai se loukkaisi ja satuttaisi paljonkin, jos kuulisi kumppanin pettäneen. Kuitenkin haluan elämäni perustuvan tosiasioille, enkä kuvitelmille. Saisi itse päättää, haluaako yrittää paikata suhteen, vai jatkaakko matkaa uusiin seikkailuihin.
Pettäminen on merkki suhteessa olevasta vakavasta ongelmasta, tai toisen suhteessa olevan ihmisen vakavasta ongelmasta, jolle on tehtävä jotain joka tapauksessa.
Vähän sama asia, kuin mätäpaiseessa: se on puhkaistava ja puhdistettava, jotta parantuminen voisi alkaa tavalla taio toisella.
Minua ei tietämättömyys lohduttaisi.
Jos puolisosi tietoisesti pettää sinulle antaman lupauksen (en käy vieraissa, harrasta seksiä muiden kanssa, tee "syrjähyppyjä", tms.), ette ole onnellisessa ja toimivassa parisuhteessa. Olet sitten tietoinen pettämisestä tai et. Saatat elää illuusiossa onnelisesta parisuhteesta ... joko et todellakaan näe metsää puilta (mikä suhteessanne mättää -- molempien päässä tai vain toisen) tai sitten et tahdo.
Pettäminen ei ole hairahdus, vaan tietoinen valinta ... tosin, hairahdus on helppo tapa saada tapahtuneelle "syy" ...
Haluaisin ehdottomasti tietää. Suhde perustuu ehdottomaan luottamukseen, rehellisyyteen sekä avoimuuteen. Jos toinen puuhailee selkäni takana jotain niin salaista, ettei voi asiasta minulle kertoa, niin hän tekee siinä kyllä ihan itse tietoisen valinnan. Minä en suostu miehelleni "toiseksi" naiseksi, olemaan varalla kun hän tarvitsee.
Olen useasti vannottanut ystävilleni, että tulevat ehdottomasti kertomaan minulle, jos joskus näkevät mieheni toisen kanssa. En todellakaan syytä heitä, asian kertovia tapahtuneesta. Olen myös itse välittömästi kertonut ystävälleni asiasta, jos olen vaikka nähnyt baarissa ystäväni miehen toisen naisen kanssa.
vaikka meidän piiitkä avosuhde EI perustu "ehdottomaan luottamukseen, rehellisyyteen eikä (sekä) avoimuuteen."
Ehdottomasti haluaisin tietää, jos kumppanilla on sivusuhde. Parisuhteen täytyy perustua luottamukseen ja mitä tahansa ei voi puuhailla selän takana sillä verukkeella, että se mitä ei tiedä, se ei satuta. Sen kuuluu satuttaa ja asioita pitää pystyä käsitelemään. Fantasiamaailmassa eläminen ei kai edesauta oikein mitään.
Satunnainen "hairahdus" on myös pettämistä, jos sellaisesta "vapauttavasta klausuulista" ei ole nimenomaan sovittu. Mieluiten tietenkin tietäisin siitäkin, mutta siitä vaikeneminen ei liene suurkatastrofi. Mutta sellaisen paljastuminen kyllä söisi luottamusta aika lailla. Joten parempi kertoa.
Jotenkin uskon tuohon avoimuuteen. Kaikkea ei tarvitse raportoida ja valkoiset valheet välillä aina ok. Mutta jos syö omat lupauksensa, niin siinä tapauksessa pitää olla myös rohkeutta sanoa asiat ääneen. Niitä voidaan sitten ihmetellä ja puida.
Harvempi hairahtaa vain sen yhden kerran. Se ensimmäinen kerta saattaa aiheuttaa kovan morkkiksen ja jos tarpeeksi kaduttaa niin ehkä kerta jää viimeiseksi. Yleisempää taitaa kuitenkin olla, että kun edellisen pettämisen aiheuttamat tunnontuskat on voitettu, niin sitten mennään uudelleen. Kyllä tuollainen itsekurin puute ja luonteen löysyys joka pettämiseen johtaa, on hyvä tunnistaa ennen kuin tuloksena on luotetulta partnerilta saatu sukupuolitauti.
Tahtoisin tietää.Tyttöystäväni kertoi pettäneensä exäänsä useita kymmeniä kertoja vain hyväksytyksi tulemisen tunteen vuoksi. Uskomattomia tarinoita, pokasi ravintolaillan jälkeen ensimmäisen vastaantulevan ja jo kymmenen minuutin päästä olivat autossa panolla,ym,ym. Aika raastavaa kuultavaa. En voi mitää, että kun hän lähtee kavereidensa kanssa kapakkakierrokselle, tulee nämä kertomukset mieleen ja odottelen kuin tulisilla hiilillä, mitä on tapahtunut.
alkuaikoina olisin halunnut ehdottomasti tietää, mutta nyt, 20 v yhteiselon jälkeen en haluaisi. Oikeastaan pidän pettämisenäkin enää sitä, että mieheni muuttaisi pois ilman minkäänlaista selitystä tai keskustelua.
...haluaisi tietää jotain yksittäistapaukseksi jäävää juttua. Olisiko yksi ainoa kerta jopa loppuelämän epäluulojen arvoinen? Ei, mutta ne voisivat olla seurauksena, jos tietäisin. Mieluummin kiitos ei. Olen nimittäin nähnyt ihmisiä, jotka katuvat sitä ainoaakin hairahdustaan eivätkä missään tapauksessa halua sitä toistaa.
Mieluummin tietäisin, miten itse voisin vaikuttaa siihen, ettei mieheni tarvitse lähteä vieraisiin - siis esim hakemaan muualta sitä, mitä ei kotoakin saisi.
Kyllä minäkin haluaisin tietää jatkuvan pettämisen, tapahtuisi se yhden tai useamman naisen kanssa.
Haluaisin ehdottomasti tietää. Ja pettäjält itseltään mieluiten. Vaikka se tieto varmasti satuttaisikin, sen avulla voisi sitten alkaa miettiä elämää ja suhdetta uudestaan. Luottamus on minulle yksi tärkeimmistä asioista suhteessa, jos se menisi, en tiedä voisinko suhdetta jatkaa. Jo pelkkä epäily joku aika sitten satutti niin pahasti, vaikka aiheettomaksi sitten osoittautuikin. Vieläkin tieto siitä, että mies saa viestejä tuolta ystävältään saa sydämen hakkaamaan :(
Toisaalta taas jos en tietäisi, eläisin todennäköisesti tyytyväisenä jonkin aikaa. Satunnainen hairahdus ei ehkä kerran tapahtuessaan koskaan tulisi ilmi, toistuessa riski kasvaisi aika äkkiä. Sitten, kun joskus joku lipsauttaisi myöhemmin jotain, minulta todennäköisesti romahtaisi kaikki sitä pahemmin, mitä pidempi aika siinä välissä olisi ollut. Kaikki yhteiset haaveet ja tulevaisuuden suunnittelut menettäisivät todennäköisesti arvonsa minun silmissäni ja muuttuisivat pelkäksi tomuksi...
poikaystäväni touhuista, hän jäi kiinni rysän päältä, he olivat laitelleet viestejä toisilleen jo ainakin 3 viikkoa ja sitten sinä "ihanana" iltana satuin tulemaan asunnolle kun mies oli puuhissa sen toisen kanssa. taisin keskeyttää touhut aika pahanpäiväisesti. Siinä samalla sain kuulla mieheltä en tiedä kuka tuo kusipää on, mutta hän ei ole minun tyttöystäväni(kädessäni oli hänen asuntonsa avain!!!!)
Erosimme ja tapailimme syksyn ystävinä. Molemmilla oli omat touhunsa ja palasimme yhteen. Mies ei ole vieläkään antanut minulle mitään syytä hairahdukseensa, mutta on kyllä imeisen katuva. Mitään syytä ei ole sen jälkeen antanut epäilyyn. Sanoo vain, että omaa tyhmyyttään häsläsi ja ei todellakaan tajua miksi niin meni tekemään. On jopa itkenyt asiasta. Sanoo vain tajunneensa syksyn aikana, että minä olen paras nainen hänelle, eikä halua enää muita. Toivon niin...
En tiedä olisinko tyytyväisempi jos en olisi saanut tietää, niin pirusti se sattuu vieläkin. Monta keskustelua on aiheesta käyty, mutta syynä on se, että meillä meni silloin todella huonosti, riitoja oli jatkuvasti. Nyt asiat näyttäisi olevan hyvin, mutta luottamus on mennyt siinä määrin, että joskus pelottaa, että sama toistuu uudestaan.=(
annan kuitenkin tälle kaikelle vielä yhden mahdollisuuden, niin paljon on kuitenkin rakkautta pelissä.Ehkä on hyvä että hän jäi kiinni, näki miten paljon se toiseen sattuu kun menee pettämään, ettei ihan hevillä mene tekemään sitä uudestaan.Tästä eteenkin päin haluaisin todellakin tietää, vaikka romahtaisin täysin. Valheissa en haluaisi elää.
miehesi jatkaneen pettämistä, mikäli jos hän ei olisi jäänyt kiinni ja mitä pitempään sitä olisi jatkunut, sitä vaikeampaa hänellä olisi olla pettämättä jatkossa. Nyt teillä on kuitenkin paremmat edellytykset jatkaa eteenpäin suhteessa, mutta se ei todellakaan merkitse, että se onnistuisi, sillä parisuhteen jatkumiselle ei ole mitään takuita, vaikka mitään pettämistä ei olisikaan tapahtunut. Syitä on niin monia, miksi niin käy.
Ilman kovaa yritystä se ei kuitenkaan onnistu, joten tsemppiä siihen.
...taisit juuri jakaa pienen ajatuksen kanssani. Ehkä hänen pitikin jäädä kiinni, jotta tajuaisi mitä toiselle tekee. Toisaalta jos pettäminen jatkuu, saattaa hän nyt olla ovelampi kuin silloin suhteeni.
kiitos kuitenkin tuestasi;)
mutta toivotaan miehesi kuuluvan niihin, jotka oppivat kerrasta, sillä jos ei opi kerrasta, niin ei todennäköisesti opi ollenkaan.
Kuten sanoit mikäli miehellä on enpatiaa olemassa, jolloin hän ymmärtää sinun kärsimyksesi, hänen pettämisen takia, jäänee se viimeiseksi kerraksi, mikäli hän ei sitä näe, kuin itsensä kannalta ja häntä harmittaa vain kiinnijääminen, pettämisen uusiminen on tällöin paljon pienemmän kynnyksen takana kuin ensimmäisellä kerralla. Pyrkii peittämään tietysti jälkensä paremmin, jottei jäisi kiinni, aivan kuin totesitkin.
Olet varmasti loistava nainen, joten pidä lippu korkealla, että miehesikin huomaa sen.
..mikäli asia ei merkitsisi miehelleni kuin ohimenevää seikkailua niin suotta surisin jos tietäisin.. Jos taas kysymyksessä olisi vakavampi juttu niin kaipa hän aikanaan kertoisi.
Minä aikuista ihmistä holhoamaan ala. Jokainen tekee päätöksensä itse vaikka kuinka vahtisi.
vahtimisesta vaan toisen kunnioittamisesta ja rehellisyydestä.
Jos eläisit matrix-maailmassa ja saisit valita, ottaisit siis sinisen pillerin ja jatkaisit untasi valheiden orjana...
Jos puolisoni pettäisi ja kertoisi asiasta minulle niin entäs sitten?? Pitäisikö minun reagoida asiaan jotenkin: repiä hiuksia päästäni tms että olisitte tyytyväisiä? En nimittäin tekisi niin enkä mitään muutakaan.. Joten on aivan sama olla tietämättä koko jutusta mitään.
JOS puolisoni pettäisi minua niin se on HÄNEN henkilökohtainen asiansa, myös kertoa tai jättää väliin.. Ei minun päätettävä laisinkaan. Koska en usko että se vaikuttaisi kummoistakaan suhteeseemme niin pakko sanoa vaikka se useampia masentaakin: Ei kiinnosta tippaakaan =)
hyvä suhde teillä tosiaan näyttää olevan, jos kumpaankaan ei kiinnosta =D
..perustuu uskoon aikuisen ihmisen kyvystä päättää asioistaan. Ei kyttäämiseen ja holhoamiseen.
Meillä on ollut näillä ehdoilla jo 25 vuotta hyvä suhde ja koko ajan paranee..
Haluan aina tietää totuuden vaikka se satuttaisi. Kuka missään valheessa suostuisi elämään.
Tuntuu kun kymmenen vuotta toinen eli ja kusetti. Sattuu niin saatanasti että nyt siitä ei enää pääse yli, aikoinaan siitä olisi riidelty ja ehkä jatkettu. Nyt tiedän mies petti ja kykeni elämään sen tiedon kanssa ilman tunnontuskia ja valehtelemaan päin naamaa 10 vuotta. Eroa haen sillä tälläisen ilmitulo vei kaiken sen pohjan mille 20 vuotta rakensimme suhteen. Rehellisyyden jota näköjään koskaan ei välillämme ole ollutkaan vain minun haaveissa. Rehellisyydestä tuleva ex ei koskaan ole varmaan edes tiennyt.
Oli menty kesällä naimisiin, lapsemme syntyi seuraavassa huhtikuussa. Raskauden aikana mieheni oli jo hairahtanut työpaikalla sitkeään ihailijaan. Salasi ja kiemurteli puoli vuotta salaisuutensa kanssa. Sitten alkoi olla tosi hajalla, minkä minäkin huomasin ja olin huolissani. Hän ei olisi halunnut kertoa, koska tiesi sen satuttavan minua, mutta rehellisyydessään ei pysytynyt enää salaamaan. Sitten (huonosti valittuna ajankohtana!) syntymäpäivänäni seuraavana kesänä joutui tunnustamaan tekosensa. En vieläkään tiedä kertoiko kaikkea tapahtunutta, mutta haluan luottaa. Oli flirttaillut syksyn sen muijan kanssa ja sitten päätynyt suutelemaan työpaikalla. Oli kuulemma siinä herännyt huomaamaan, että ei halua sellaista. Oli paikkaillut huonoa itsetuntoaan nauttien saamastaan huomiosta. Raskausaikana minä en ollut enkelein ja seksi ei juurikaan maistunut. Mieheni koki sen torjumisena... Kyllä satutti, eniten juuri se, että hän oli kuitenkin pystynyt sen minulta salaamaan. Mutta en voinut kuin yrittää ymmärtää. Näin kuitenkin, että hän oli todella "hajalla" asian kanssa. En usko vastaavaa enää tapahtuneen. Ja siitä oppineena en enää päästä tilannetta siihen pisteeseen kuin silloin=puhun kun tuntuu oudolta/pahalta/erilaiselta... Raskausaikana en oikein itsekään ymmärtänyt itsessäni tapahtunutta muutosta ja yritin vain vaikenemaalla saada sen unohtumaan. Ja miten kävi! Kieltämättä olen vähän sätkynä välillä mieheni työpaikan naisista... Mutta kamalampaa olisi ollut jos olisin kuullut asiasta vielä paljon myöhemmin. koska eniten tosiaan sattui asian salaaminen, ei välttämättä itse teko!