Tuolla joku näytti jo pohtineen vähän saman suuntaista asiaa, mutta itselläni on vähän erilainen tilanne johon tarvitsisin nyt kipeästi ihmisten mielipiteitä. Olen siis saanut opiskelupaikan tulevaksi syksyksi (amk), mutta jo pitkään mulla on ollut palo lähteä ulkomaille au pairiksi. Olen nyt jonkun aikaa yrittänyt tehdä päätöstä näiden kahden välillä, mutta en vaan tiedä mitä tehdä. Olisiko ihan järjetön ajatus lykätä opintojen aloittamista vuodella ja lähteä nyt tänä syksynä au pairiksi? Mulla on ollut tässä jo yksi välivuosi, mutta olen sen ajan ollut töissä ihan suomessa. En tunnu pääsevän oikein lopullisesti eroon tästä au pair asiasta, mutta toisaalta myös epäilyttää opintojen lykkääminen kokonaisella vuodella... mullakin kun on sellainen tilanne, että puolen vuoden lykkäys ei ole mahdollinen. Jos sitten käykin niin että suunnitelmat menevät mönkään syystä tai toisesta, kokonainen vuosi on pitkä aika odottaa seuraavaa syksyä että pääsee kouluun.
Toisaalta taas ajatus siitä että lähtisin kouluun nyt, tuntuu jotenkin ahdistavalta... niin kauan mulla on kuitenkin enemmän tai vähemmän ollut mielessä tää ulkomaille lähtö.
Todella ahdistava umpikuja kun en todellakaan osaa päättää mitä kannattaisi tehdä! Nyt neuvoja ja mielipiteitä siis kehiin!!
Toisaalta taas ajatus siitä että lähtisin kouluun nyt, tuntuu jotenkin ahdistavalta... niin kauan mulla on kuitenkin enemmän tai vähemmän ollut mielessä tää ulkomaille lähtö.
Todella ahdistava umpikuja kun en todellakaan osaa päättää mitä kannattaisi tehdä! Nyt neuvoja ja mielipiteitä siis kehiin!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä oon ihan samassa tilanteessa..opiskelupaikka amk:ssa (joka ei niin mieluinen) ja kova halu ulkomaille, mut en tiiä mitä tehä. Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa.
Jotenkin tuntuu ihan mahdottomalta nyt päättää näiden välillä, molemmissa kun tosiaan on ne hyvät ja huonot puolensa. En tiedä yhtään mitä ajatella!
Vähän vaikea auttaa, kun ei tiedä koko elämäntilannettasi tai tunne sinua...mutta jos halu ulkomaille juuri nyt on tosi kova niin sitten kannattaa lähteä...toisaalta, jos aloittaa nyt opiskelun, niin voi lähteä sitten parin vuoden päästä opiskelijavaihtoon. Siitä on kuulunut lähinnä vain positiivisia kokemuksia (myös omani) kuin au pairina olemisesta. Ja voithan toisaalta mennä esim. vain joksikin kesäksi aupairiksi :)
Itse pidin välivuoden lukion jälkeen, koska en päässyt kouluun. No, syksyn tein töitä ja päätin, että lähden tammikuussa aupairiksi. Hain syksyllä uudelleen kouluun, sillä onnekseni haluamani koulutusohjelma aloitetaan kaksi kertaa vuodessa. Tiesin jo hakuaikana, että aion lykätä opintojen aloitusta puolella vuodella. Tiedän, minulla tuli nyt vain yksi välivuosi, sinulla se olisi "jo" toinen. En koe toisen välivuoden pitämistä yhtään huonona vaihtoehtona!
Tiedän sen tunteen, kun mieli tekisi kovasti ulkomaille. Siitä ajatuksesta ei pääse yli, ali eikä ympäri, ennen kuin sinne on kerran kulkunsa suunnannut! Sinun tilassasi pakkaisin elämäni matkalaukkuun ja menisin leikkimään aupairia :) Itse ainakin opin kasan uusia asioita itsestäni, muutuin avarakatseisemmaksi, sain uusia ihania kavereita eri puolilta maailmaa ja vietin ikimuistoisen puolivuotta ulkomailla. Siitä voi olla ylpeä, sillä loppuunsa harva meistä uskaltautuu matkustamaan ulkomaille, asumaan tuntemattomien ihmisten luokse, paimentamaan ventovieraita lapsia, vieraalla kielellä. Ja menipä reissu mönkään syystä tai toisesta, niin siitä on saanut varmasti enemmän oppeja, kuin mitä koulussa olisit koko vuonna saanut. Elämänkoulu on paras koulu, etenkin, jos uskaltaa tehdä sitä, mistä unelmoi. Verraten kouluun, minusta olisi isompi häpeä lopettaa koulu kesken, jos se ei sitenkään kiinnosta, kuin palata aupair hommista kesken kaiken! Kumpi iloitsee sinusta enemmän, koulun opettaja vai perhe ulkomailla? :) Päätit kummin vain, tärkeintä on se, mitä itse haluat! Tsemppiä päätöksen teossa :)
Mä oon täl hetkel au pairina saksassa. Oon kyl ollu vast neljä viikkoo mut kuitenki ja aion olla vuoden. Mä sain myös tietää tiistaina et mul opiskelu paikka amk:ssa ja aion todellakin lykäytä opintoja vuodel eteen päin. En haluu missään vaihees katuu sit et lähtisin täältä pois ja mult jäis tää vuosi kokonaan kokematta, jonkun opintojen takii. Se mun opiskelu paikka kyl siel pysyy mut tänne saksaa en varmaan pääsis enää takas ihan helpolla. Ja jos mä en viihykkään tääl voin aina lähtee takas suomeen ja etsiä sielt töitä.
Mut mun pointti on et lähe ihmees au pairiksi jos vaan pääset sitä sä et enää voi tehdä enää noin viiden vuoden päästä mutta opskella sä voit vaika olisit nelikymppinen. Siis tartu tilaisuuten kun siihen viel voit. Ei kannata katua mitään mitä on jättänyt tekemättä!
eikö nykyään pääse amk:stakin vaihtoon, ei vain yliopistosta. Opiskelemaan ja sitten puoleksi vuodeksi vaihtoon jonnekkin.
Erona se, että mulla olisi edessä aikuislukio. Olin siis viime marraskuusta tämän vuoden maaliskuuhun au pairina. Pari viikkoa Suomessa oltuani löysin uuden perheen, olin jo lähdössäkin, mutta olin jotenkin uupunut (ja hieman pettynyt, kun minut ajettiin pihalle ennen aikoja) tuosta edellisestä kerrasta että ei tullut sitten lähdettyä, mitä kadun nyt. Nyt on taas au pairiksi lähteminen ollut kovasti mielessä, olen aktivoinut taas kaikki profiilit mutta siltikään en tiedä yhtään mitä tehdä. Haluaisin toisaalta niin kovasti vielä lähteä, mutta en tiedä veisikö se asioitani paljon eteenpäin ja todennäköisesti minun on se lukio jossain vaiheessa käytävä, kun se kerta minulla meni niinpäin että lähdin ensin au pairiksi. Jotenkin ajattelen että mitä sitten jos opiskelu keskeytyy taas puoleksi vuodeksi tai vuodeksi, mutta sitten taas toisaalta että eikö nyt kannattaisi hoitaa se koulu alta pois ja sitten lähteä vaikka pariksikin vuodeksi. Ja myös pelkään etten pysty keskittymään opiskeluun kun kaukokaipuu on niin kova ja kun muutenkin nautin au pair-ajastani.
Anteeksi tämä sekava viesti joka ei topicin alottajan asiaa aja yhtään eteenpäin, mutta minulla ei nyt ollut oikeastaan muutakaan paikkaa minne purkaisin ajatuksiani. Minullekin saa antaa neuvoja, jos joku niitä vain osaa antaa.
Täytyy nyt kommentoida tuohon vaihtoon lähtemiseen sen verran, että usein tuossa aloittajan tilanteessa olevat ihmiset ovat niin siinä tunteessa, että se lähtö on tehtävä nyt eikä vasta joskus tulevaisuudessa. Ei tunnu kivalta loputtomiin ajatella että sitten joskus lähden sinne ja tänne, kun koskaan ei voi tietää tuleeko tilaisuutta enää. Eli toisaalta tuntuu että on pakottava tarve tarttua tilaisuuteen nyt heti siinä hetkessä kun mahdollisuus on, vaikka samaan aikaan tuntuu että olisi tavallaan "velvollisuus" lähteä opiskelemaan. Noiden kahden välillä tasapainoilu voi olla aika ahdistavaa, tiedän kokemuksesta.