Kysymys kohdistuu iältään 33-40-vuotiaille miehille:
Miksi suurin osa tämän ikäisistä eivät ole valmiita sitoutumaan,
vaan tahtovat pitää "hauskaa" yhden illan??
Ja tähän yhden illan "hauskaan" ei lukeudu seksiä,
vaan suudelmia sekä halauksia. Miksi niin
monet minun tapaamani miehet eivät tahdo
sitoutua, vaan hengaillaan yksi ilta vaihtaen
numeroita ja sitten yht'äkkiä lopettaa yhteydenpidon.
Ovatko kaikki miehet nykyään niin paskamaisia,
että etsivät mahdollisesti sitä "parempaa" tai
pyörittävät useita naisia samalla kertaa???
Mikä helkkari mättää nykyajan seuranhaussa???
Kun tuntuu, että sitten kun tapaat jonkun mukavan
jonka kanssa synkkaa, niin sitten vaan heivataan
sanomatta/antamatta selitystä.. Ei ymmärrä ei..
Itsekin pitäisi olla vaan kylmä paskiainen, joka
käyttää miehiä vain hyväksi ja antaa ymmärtää
tahtovansa vakiintua, mutta leikkiikin vain kaikkien
tunteilla...
Miksi suurin osa tämän ikäisistä eivät ole valmiita sitoutumaan,
vaan tahtovat pitää "hauskaa" yhden illan??
Ja tähän yhden illan "hauskaan" ei lukeudu seksiä,
vaan suudelmia sekä halauksia. Miksi niin
monet minun tapaamani miehet eivät tahdo
sitoutua, vaan hengaillaan yksi ilta vaihtaen
numeroita ja sitten yht'äkkiä lopettaa yhteydenpidon.
Ovatko kaikki miehet nykyään niin paskamaisia,
että etsivät mahdollisesti sitä "parempaa" tai
pyörittävät useita naisia samalla kertaa???
Mikä helkkari mättää nykyajan seuranhaussa???
Kun tuntuu, että sitten kun tapaat jonkun mukavan
jonka kanssa synkkaa, niin sitten vaan heivataan
sanomatta/antamatta selitystä.. Ei ymmärrä ei..
Itsekin pitäisi olla vaan kylmä paskiainen, joka
käyttää miehiä vain hyväksi ja antaa ymmärtää
tahtovansa vakiintua, mutta leikkiikin vain kaikkien
tunteilla...
Vastaukset 41
Vanhimmat
se seksi väliin?
Eikö läheisyys, tutustuminen ja tanssiminen, suuteleminen...riitä?
Olisiko miehillä halua enempään mutta vaistoavat naisen olevan lähinnä munatarjouksia vailla? Ja kun turvaseksi on jo lähes tappanut osalla ihmisiä koko seksuaalisen läheisyyden halun, voi olla, että mieskin tahtoo toisenlaisen reitin sinne naisen syliin. Ei ravintolaillan jälkeen.
Ja vielä...33-40 vuotiailla karjuilla on jo se kaikista pahin panemisvimma ohi, osaavat arvostaa ja antaakin laadukasta, kunhan tilanne on oikea.
Että, kyseessä EI OLLUT seksille antautuvaa naista, ettet olisi saanut juuri sinun saamaasi käsitystä asiasta....
Mutta pitää vissiin alkaa vääntään rautalangasta:
En ole hakemassa seksiseuraa, vaan PARISUHDETTA, johon kuuluu läheisyys ym. ja olisin itse valmis tutustumaan mieheen jonka kanssa on ollut mukavaa ja tultu hyvin juttuun sen yhden illan, mutta kun tuntuu etteivät sen ikäiset miehet tahdo muuta kuin leikkiä.
Lopettavat yhteydenpidon tuosta vaan, ehkä nämä minun tapaamani miehet olivat sitten seksin perään ja ajattelivat ettei minulta irtoa ensikäsittelyssä joten NEXT...
olin huomaavanani pientä kireyttä ja turhautumista, siitä tein johtopäätökseni.
Miehillä on samanlainen oikeus olla päättämätön ja varmasti epävarma, kuten naisillakin on aina ollut. Kyllä ja ei. Toisen tunteilla leikkiminen on kurjaa, mutta ei aina tietoisesti aiheutettua. Baareista seuranhaku on mielestäni erittäin kyseenalainen keino, mikäli toivoo aidosti löytävänsä elämäntoverin.
Älä nyt loukkaannu, mutta mikäli omakin ikäsi osuu tuohon 33-40 väliin, sinulla lienee vauvatoiveet aika pinnalla...Sekin on näille monesti jo ns. toisella kierroksella oleville miehille aika punainen vaate. Läheskään kaikki eivät sitä yhteistä onnea tahdo nahkakantisilla graduilla vakuutella...
Tämä mies ei ole vielä toisella kierroksella, vaan sillä ekalla niin kuin itsekin olen..
olisit voinut kysyä tämän tietyn miehen kanssa vietetystä ajasta ja mitä tunteita sekä tilanteita siinä on tapahtunut teidän välillänne jne.
Aina viehättävämpää lähestyä asiaa yksityisestä yleiseen, kun tässä ei olla yleistyksen mestareita kukaan, eikä täällä oppikirjamallit päde.
Olet ihastunut mieheen, jota et välttämättä voi saada. Tunteet eivät vaan aina käy molemminpuolin yhtä voimakkaina. Halut eivät aina kohtaa. Aika voi olla väärä..Kyllähän asian pohtiminen auttaa, mutta hedelmällisintä voisi olla tuon ihastuksen kanssa vietetty aika, jossa voi yhdessä jutella ja jakaa ajatuksia. Hitsi. En osaa sua enempää auttaa. Miehet ei lopu, jos yksi haluaa pitää hauskaa pidetään sitä ja sitten jatketaan matkaa.
pitää edes sen seittemän vuotta hauskaa jos sitten 41v iässä vaikka vakiintuu?
on mitään kollektiivista vastausta antaa ja eihän yksin elävä ole tilivelvollinen kenellekään kertomaan syistä, joiden takia ei halua/kykene sitoutumaan.
Toki se on väärin, jos tietoisesti leikkii toisen tunteilla, mutta parempi kysymys olisi, että tietääkö "nämä" miehet, että naisesta voi tietyt asiat tuntua tunteilla leikkimiseltä? Jos mies mielestään toimii korrektisti ja tapailee yhden illan rupattelun ja pienen latauksen vallitessa, se voi hänen mielestään olla hiukan lähempää sosiaalista kanssakäymistä, eikä sellainen yleisen ymmärryksen mukaan velvoita mitenkään jatkotoimenpiteisiin.
Haluaisin itsekin tavata ihmisen, joka tekee sitoutumispäätöksen yhden illan jälkeen. En sillä, että kaipaisin sitoutuvaa kumppania, vaan mielenkiinnosta keskustelisin tällaiseen ajatteluun pohjautuvasta perustasta.
Tarkoitatko, että miehet ovat paskamaisia, kun tapaavat yhden illan, mutta eivät lupaa mitään sen kummempaa?
Ymmärsin tekstisi loppuosasta, että viittaat kuitenkin hiukan pidempään tapailuun, jossa olet joutunut mielestäsi kaltoin kohdelluksi ja ehkä sen takia projisoit keskustelun ulottumaan elementteihin, jotka eivät oikeasti liity asiaan tai tilanteeseesi.
Aloittaja kirjoitti siitä, että mies tapaa vain yhden kerran, mitä hiton tunteilla leikkimistä se muka on? Ei yksikään tervejärkinen sitoudu keneenkään ensimmäisenä iltana. Esim. ap. vaikuttaa varsin häiriintyneeltä naiselta. Todennäköisesti sen takia kukaan ei halua tavata häntä toista kertaa saati mene kanssaan sänkyyn.
Nooh, eihän kukaan vapaa ihminen olekaan tilivelvollinen tekemisistään, mutta ois vaan ihan fiksua ilmoittaa syy, miksi ei enään tahdokaan nähdä tai miksi mielenkiinto loppui kuin seinään...
Itsellä alkaa vaan mennä luottamus sekä uskomus "nykyajan" miehiin, kun ei tunteilla tunnu olevan väliä, luvataan kyllä pitää yhteyksiä ja miksiköhän muuten numeroita vaihdettaisiin????
Ehkäpä nämä tapaamani miehet ovat tulleet toisiin aatoksiin, tai vaimot/tyttöystävät/uudet mimmit odottaa jo seuraavaa siirtoa.
En vaan jaksaisi enään leikkiä kissa-hiiri leikkiä, vaan jos ja kun tapaan jonkun mukavan miehen ja molemmat tulevat hyvin juttuun keskenään (tietäen mitä ainakin minä tahdon, suhteen, en yhden illan juttua), niin mikä ettei voisi odottaa että jos tässä olisi se ihana mies jonka kanssa voisi elää loppuelämän laav stooria.
Luvattu on pitää yhteyksiä, ollaan lähetelty ihania viestejä mutta sitten kaikki loppuu kuin seinään, ja ei jaksa enään yrittää, enkä ole roikkuja tyyppiä, jollei viestiini vastata niin en lähde ahdistelemaa toista, jollei tämä sitä tahdo.
Mutta, ehkä tämä on sitä naisen ja miehen logiikan eroavaisuuksia, ymmärretään väärin.. Mutta sitten kun tunteilla leikitään, niin mielestäni silloin homma menee likaiseksi.. :(
tekstissäni tahalliseen, eli tietoiseen tunteilla leikkimiseen. Luitko edes tekstiäni loppuun, tai ehkä en osannut kirjoittaa sitä riittävän ymmärrettäväsit.
*Virhe on aina kirjoittajan, ei lukijan*
Hmm.. Minä, häiriintynyt... Tuo olikin ensimmäinen kerta kuin tuollaisella herjataan.......
Mielestäni se, että on viettänyt mukavan illan miehen kanssa, pidetään yhteyttä muutamia päiviä, MOLEMMAT tahtovat nähdä uudestaan ja sitten NAPS, kaikki loppuu ilman selitystä, ei leimaa minua "häiriintyneeksi" henkilöksi.....
Onneksi en kuitenkaan ole törmännyt kaltaisiisi ihmisiin... koskaan...
siltä, että sisäiset odotuksesi eivät nyt ihan kohtaa reaalielämän kanssa ja tulee tällaisia pettymyksiä vastaan.
Kyllä mä uskon, että tunteilla on edelleen väliä, mutta sitä tosiasiaa on vaikea ohittaa, että molempien tunteilla on väliä. Jos se tilanne on vain sellainen, että toinen ei tunne mitään, vaikka toisella kipinä välkehtii, vaikea siinä on löytää yhteistä tunnetta. Teeskentely menee tunteilla leikittelemiseksi.
Ehkä se seinään loppuminen kertoo nimen omaan siitä tunteiden eroavaisuudesta ja on siinä se lohtu, että seinään loppuminen on paljon helpompi sulattaa, kuin pidempiaikainen teeskentely.
Voipi siinä olla vähän sellaista miesmäistä tuoraviivaisuuttakin, että jos ollaan viestittelyasteella, niin se voi hyvinkin tarkoittaa miehen prosessorissa, että viestitellään ja katellaan syntyykö mitään ja jos miehestä tuntuu, ettei tästä taida tulla mitään, niin saattaa yhteydenpito loppua sen kummempaa syytä. Ei ole läheskään varmaa, tietääkö mies edes itse syytä ja nyt on pakko lainata miesten eduksi "kemiat ei vain kohdanneet" lausetta.
Jos kerran vaihdatte numeroita, miksei sitten sinustakaan kuulu mitään yhden illan jälkeen? Mikset ota yhteyttä? Miksi haukut miehiä paskapäiksi, vaikka itse teet samoin. (Miehet varmaan tosin maksaa useammin ohjelman, ruoat, juomat ja taksit kuin sinä...)
Joo, sulla on asioita vinksin vonksin. En ihmettele, ettei sulle puhelin soi.
Elämäni on ihan mallillaan, ei vinksin vonksin...
En kuitenkaan tyrkytä itseäni ja se ettei toinen vastaa viestiini, kertoo mielestäni jotain... Enkä todellakaan ole haukkunut miehiä paskapäiksi.
Koskaan en ole kenellekään maksattanut omia iltojani, itseasiassa en edes anna miehen maksaa mulle mitään, koska tässä vaiheessa tutustutaan, eri homma jos osoiten on sama ja näinollen menot jaetaan.
"Ovatko kaikki miehet nykyään niin paskamaisia," (oletat, että ovat)
"Itsekin pitäisi olla vaan kylmä paskiainen, joka" (itsekin, siis kuten miehet)
piupau.
Niin ymmärrän pointtisi, mutta kun kuviota sekoittaa se, että tämä mies on "hyppinyt" perässäni jo vuoden päivät, tunnetaan kyllä entuudestaan ja nyt sitten omalta puoleltanikin leimahti..
Et kuulu kyseiseen ikäryhmään..... Grow up...
se aukeaa, kun nähdään asiaa laajemmin. Eli mulle nyt selvisi, ettei kyse olekaan yhdestä illasta tai sellaisesta lyhytaikaisesti viestittelysuhteesta, vaan pidempiaikaisesta "säätämisestä". Ehkä huono sana tuo säätäminen, mutta en parempaakaan keksinyt.
Eli käsitinkö oikein, jos oletan sen miehen olleen sinun perässä vuoden pivät ja nyt, kun sinulla alkaa leimahtaa, niin hänen puoleltaan ei kiinnostus olekaan enää niin valtaisaa? Jos näin on, niin saattaisiko miehestä tuntua, että hänen tunteitaan ei ole huomioitu kuluneen vuoden aikana ja niillä on jopa leikitelty?
joskus itse vonisin samankaltaisissa tilanteissa oikein urakalla että on se nyt piru kun ei miehet voi suoraan sanoa että miksi ei kiinnosta. Tein siitä oikein valitusvirren jota jauhoin.
Nyt muutaman vuoden kuluttua kun en haluakkaan itse seurustella huomaan käyttäytyväni samanlailla kuin nuo miehet. Oikein toivon ettei mies pyytäisi puhelinnumeroani kun ei tiedä miten siitä taas kiemurtelisi. Ja jos alkaa yhteydenpitoon ja sitten toisella on tosi mielessä niin itse haluaa lopettaa sen kuin seinään ja kadota kuin pieru saharaan koska ei haluta sanoa sille miehelle että kun et nyt vaan jaksa kiinnostaa.
Kun tosiasiassa ei vaan kiinnosta. Ei sitä voi eikä jaksa selitellä.
Heh.. ei nyt noinkaan mennyt.. :DDDD
Vaan.....
Ollaan tunnettu vuoden päivät, ja olenhan tiedostanut että mies pitää minusta ja ollaankin tähän asti juteltu vaan silleen kaverillisesti, mutta kuitenkin tiedän että tämä kaveri on kiinnostunut itsestäni, mutta mutta.. nyt homma meni hankalaksi koska nyt minä en tiedä mitä hän mahdollisesti haluaa..
Ehkä hän kuitenkin vain tahtoi koittaa niin kauan, että sai minut ja sitten kiinnostus lopahti, mutta kun... hmm.. vaikeaa :/
Ja minä en koskaan ole leikkinyt hänen tunteillaan, tarviin vaan sen oman ajan toiseen tutustumiseen ja nyt kun oon huomannut että kaveri on tosi mukava sekä tullaan sen verran hyvin juttuun että tästä voisikin kehkeytyä jotain enemmän. Nyt sitten kun vietettiin kiva ilta yhdessä niin höh kaikki lopahti ja samoin on käynyt erään toisenkin kanssa muutama vuosi sitten, siksi hämmästyttää että mikäköhän mättää...
että ei parisuhdeasia ole läheskään aina ihan yksinkertainen varsinkaan siinä vaiheessa, kun on "tietoisuus" molempien tunteiden mukanaolosta. Silloin joutuu punnitsemaan toden teolla, mitä ja kenen kanssa haluaisin tulevaisuudessa. Sehän on jatkon koetinkivi, kun molemmilla on tunteet mukana. Silloin tulisi olla myös mukana molempien tasapuolinen aktiivisuus.
Tällä aktiivisuudella en viittaa jatkuviin yhteyksiin, vaan vastavuoroiseen keskusteluuh, jossa ei ole välttämättä valmiita vastauksia kysymättömiin kysymyksiin. Koska et tiedä, mitä hän haluaa, niin kysy, vai oletko jo kysynyt. Koita ymmärtää häntä myös siinä tilanteessa, että hän vastaa tunteella, joka ei välttämättä anna mitään järkeenkäyvää vastausta tähän hetkeen tai vallitsevaan tilanteeseen.
Se on mahdollista, että mies joutuu tutustumaan ensin itseensä uudessa tilanteessa, jonka jälkeen on ehkä valmiimpi puhumaan yhteisistä asioista. Mehän emme voi määritellä toiselle aikaa, jonka aikana tunteet on selvitettävä. Kysy häneltä, mitä hän haluaisi. Käytä "-isi"-päätteitä, ne helpottaa vastaamaan.
Niin kauan, kuin tunteet on enemmän yksipuolisia, niin voi enemmän elellä haaveessa kuvitelmista, jotka vastaavat omia odotuksia tulevaisuudelta.
PS. En sanokaan, että oisit leikkinyt hänen tunteillaan, mutta on mahdollista, että hän on kokenut jossakin vaiheessa niin. Hänen tuntemuksensa on hänelle totta, vaikka mikään teko tai tekemättä jättäminen ei sinulta olisikaan tarkoituksellista.
Hmm, kiitos vastauksistasi =) tunnut olevan tosi fiksu mies, kirjoituksiisi/vastauksiisi viitaten. Kiitos!
Eli miten niin nykyään? Mä väitän et nykyinen suomalainen kulttuuri suosii enempi pariutumista kuin 150 luvun Rooma - ja taasen me häviämme joillekin viidakon heimoille.
Mut miten asioiden tulisi olla - mä en usko et meistä ikinä tulee totaalisen yksiavioisia (edes pakottamalla) ja toisaalta tulemme aina olemaan sitä osittain. Uskon myös et meidän ei tule muodostaa kulttuuria jossa yritämme ihmiset pakottaa ihmiset yhteen muottiin.
Silti mä uskon et itsensä kohdalla täytyy toimia niin kuin kokee oikeaksi - eikä antaa kulttuurin pakottaa (ainakaan liikaa) - ja Suomessa siihen on, luojan kiitos, kaikki edellytykset. Hienoa tietenkin olisi jos jokaisen ilmoittaisi rehellisesti millä mielellä liikkuu, mut sitä kun ei välttämättä tiedä edes henkilö itse. Rehellistä olisi myös näyttää ulkonäkönsä ilman maskeja, mut maskitkin kuuluvat kulttuuriin.
vastaan silti, ite olen tällä hetkellä sinkku ja en meinaa alkaa seurusteleen vain seurustelun vuoksi vaan odotan sitä että vastaan tulee sellainen nainen jonka kanssa voisi oikeasti ajatella jakavansa loppuelämä.
Sitä ennen sitä saattaa välillä tarvita hellyyttä ja läheisyyttä, aina välillä. Ongelmaksi tulee se että suurimmalle osalle miehistä on ihan ok sellanen lyhytaikainen suhde, vaikkapa se yhden yön, nautitaan vaan toistemme vartaloista.
No ongelma tulee siinä kun aika moni suomalainen nainen ei jostain syystä voi myöntää itselleen että se tarvitsee seksiä aina silloin tällöin ja siksi se yrittää pukea sen tarpeen tarpeeksi alkaa leikkimään kotia ja siksi miehen on esitettävä että on enemmänkin kiinnostunut kuin siitä yhdestä yöstä vaikkei olisikaan. Toinen vaihtoehto olisi käydä huorissa tai sitten kolmas vaihtoehto on oma käsi.
Voi olla että kärjistin asioita että tekstin tarkoitus tulisi selväksi, mutta eikö se rehellisesti tarkasteltuna noin mene? Vai oonko käsittäny jotain väärin?
Itse vain olen tilanteessa, että tykästyn TODELLA HARVOIN johonkin mieheen, ja en todellakaan huoli viereeni vain jotain miestä vaan tunteet pelaa tässä hommassa suurta osaa.
Ehkä olen liian tunteellinen sitten kun tykästyn johonkin kerran kahdessa vuodessa, mutta uskomus alkaa jo mennä...
Noista kertapanoista ei naisena saa yhtään mitään, eli niissä ei siksi ole mitään järkeä. Ei siis yhtään mitään - miksi tehdä sellaista, mistä ei nauti?
Vakipano ois ok (ei-sitoutuvaa seksiä) mutta eihän ne ukot suostu edes siihen.
Ihan kiva kuulla naisnäkökulmaa asiaan, mies näkökulmasta vähän ihmettelen tuota että miten sulle on tullut käsitys että miehet ei halua vakipanoa. Se on itse asiassa monelle miehelle unelma, ainakin jos syystä tai toisesta ei halua sitoutua tällä hetkellä. Syynä voi olla että on elämässä muutenkin niin paljon työ ja opiskeluasioita ja on mahdoton alkaa sovittamaan siihen parisuhdetta. Silloin ei hirveesti ole myöskään aikaa juosta baareissa. Itellä joitain ollu sellaisia "vakipanoja". Sattunut vaan että ne on silti alkanu omistamaan minua ja epäilemään että olen pettänyt heitä vaikka en ole ollut muiden kanssa ja toisaalta vaikka olisinkin ollut niin mitä sitten?
No näitä en kumminkaan yleistä kaikkiin naisiin, mutta sellaisia kokemuksia itellä vaan.
vakipanoa on täysin mahdoton löytää - olen tässä pari vuotta etsinyt
nekin on vain nuorille ja kauniille ne
eli muut voi tyytyä kurkkuun (johon voi täysin rinnastaa myös yhdenyönpanon.... humalainen kurkku, vähän vetelä, kuorsaa päälle ja haisee...)
Suurin osa mainitsemastasi 33-40-vuotiaista tuntemistani miehistä elää jo parisuhteessa. Varmaan neljä viidestä, aivan kuten tietysti naisistakin. Ja ketä jää jäljelle? Ikisinkkuja, pitkästä suhteesta vasta eronneita ja niitä, jotka eivät syystä tai toisesta kelpaa naisille. Ei ainakaan niille naisille, joita he itse kelpuuttaisivat.
Vähissä on tämän ikäiset, "normaalit" pariutumishaluiset sinkkunaisetkin, joten puntit ovat tasan.
jotka elää tavallista tylsää elämää, on vaimo joka on otettu nuoruudessa, rivitalon pätkä, ratikkakuskin duuni, vaimo mäkättää ja on rupsahtanut, ainoa lohtusi on kantabaarissa iltakalja ja siellä tapaat kaltaisiasi, mietit siellä että tässäkö on elämäni ja sitten pidät tätä normaalina ja kaikki jotka eivät elä samalla tavalla ovat jotain normaalista poikkeavaa, jotain ikisinkkuja tai yksinhuoltajia tai jotain muita rassukoita, sinä olet aito lihaa syövä, pitkässä tylsässä avioliitossa elävä keski-ikäinen heteromies josta ei asema enää parane. Menikö mikään oikeaan?
Hauskoja arvauksia! ;-)
Elämä on varmaan tavallisen tylsää, mutta minulla on hyvä arjensietokyky. Ei ole rivarinpätkää (enää) eikä ole ratikkakuskin duunia koskaan ollutkaan paitsi nettinimimerkissä. Vaimokin löytyi yli 30:nä, ei mäkätä, ei ole rupsahtanut enkä käy iltakaljoilla paitsi vaimon kanssa lauantaina. Enkä ole koskaan miettinyt taaksejäänyttä loistavaa tulevaisuutta tai kadotettuja unelmia.
Hyvin harva ikäiseni elää tavallani, joten enemmistön omituisuutta ei kannattane paljoa ihmetellä. Eläköön kukin tavallaan, kunhan minun ei tarvitse mennä samaan muottiin.
Kiitos kuitenkin hyvästä yrityksestä!
Siperia on kai opettanut...
kohta joka kolmas on työtön! Ja osa omasta tahdostaan. Kun ei ole mitään koulutusta, saisi vain siivoustöitä. Mutta eihän sellainen työ kelpaa, kun siellä on niitä mamuja! Jos tuntuu vieraalta, menkääpä silmät auki ostarille. Siellähän nämä isänmaan toivot ja taunot heiluvat. Surkeita ovat Suomen tulevat miehenmallit!
mutta vastaan silti. Jos susta tuntuu, että teillä synkkaa niin oletko varma, että miehestäkin tuntuu siltä? Jos todella olisi niin, ei hän sinua noin vain hylkäisi vaan olisi valmis katsomaan vähän pidemmällekin ainakin niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu. Koska kenenkään tunteita ei voi pakottaa, se on vaan pakko hyväksyä että etsiessä kumppania joutuu pettymään ja "kiertämään" monen miehen kautta kunnes se osuu kohdalle, joka tuntee myös sinua kohtaan jotain vähän isompaa.
Hellyyttä, halauksia ja suudelmia. Niitä vaihdetaan ensihuuman tienoilla mutta kun se laantuu ja alkaa tulemaan ihmisen todellinen luonto esille, se ei ehkä olekaan sitä mitä toivoisi ja jonka kanssa tulisi toimeen. Se vaan on niin ja silloin on oikeutettua jättää asia sikseen ja hakeutua sellaiseen seuraan joka tuntuu hyvältä :)
Älä kuitenkaan "ryhdy" miksikään paskiaiseksi tai mulkuksi joka vain kierrättää naisia (eli tapauksessasi miehiä) vain siksi, että susta tuntuu että kaikki miehet olisivat sellaisia ja kierrättäisivät sua kuin pumpattavaa barbaraa. Olisit vain aito oma itsesi pettymyksistäsi huolimatta.. Se on asia mihin rakastutaan ja jos alun alkaen uskaltaa olla sitä mitä on, niin johan tärppää jos on tärpätäkseen :)
"Miksi niin
monet minun tapaamani miehet eivät tahdo
sitoutua, vaan hengaillaan yksi ilta vaihtaen
numeroita ja sitten yht'äkkiä lopettaa yhteydenpidon"
Sehän on juuri tarkoituskin kun haetaan seuraa baareista.
Etsi mies jostain muualta!
Kun ei edes tavattu baarissa... Joten???
että ilmaisu on epäselvää. Ei ihme, että mieskin menee sekaisin. Näitä lukiessa selviää, että annat pala palalta lisää tietoa tilanteestasi, joka alkuperäisen aloituksen vastaisesti alkaakin näyttää hieman monimutkaisemmalta. Vastaajalle tulee nenästävedetty olo.
Seuraavaan aloitukseen kannattaa laittaa vähän enemmän ajatustyötä mukaan.
Ulosanti tässä töiden lomassa on ehkä "hieman" epäselvää, mutta antaa olla..
Valtaosalla mainitsemasi ikäryhmän miehistä on jo se parisuhdestatus, jonka he haluavat tällä hetkellä. Siis parisuhteessa viihtyvillä on kumppani ja sen kanssa asutaan tai ei ja on menty tai aiotaan mennä naimisiin tai ollaan tyytyväisenä vissillä puheella, kuka mitenkin. Osa viihtyy sinkkuina ja osa sinkuista tykkää tutustua uusiin ihmisiin eikä pidä ihan mahdottomana että jos kiva nainen osuu kohdalle niin vaikka sitten olisi yksissä tiiviimminkin.
Kaikki miehet eivät pyöritä useita naisia samaan aikaan, osalla on monta rautaa tulessa mutta niin on naisillakin. Naisista ja miehistä osa myös koettaa tavoitella yhä parempaa saalista pariutumismarkkinoilla. Luonnekysymys, ei sukupuolen sanemelemaa.
Ja minusta ei ole paskamaista olla raportoimatta tulavaisuudensuunnitelmiaan satunnaiselle tuttavalle, ennemminkin neuroottisen epänormaalia olettaa että yhden illan aikana syntyisi tilivelvollisuus vieraalle ihmiselle. Huh, ajatuskin on kalsea. Pitäisi olla, minun mielestäni siis, itse asiassa syvästi tunnevammainen jotta alkaisi kaikille satunnaisesti kohtaamilleen ihmisille tilittämään arvioitaan näistä ja polkujen kohtaamisesta tulevaisuudessa. Eihän kukaan merkitse mitään heti, ei voi merkitä. Tavatessa tulee fiilis että olisipa kiva nähdä uudestaan tai sitten ei tule. Useimmiten ei tule. Jos kumpikin kokee että homma jatkuu niin sitten se jatkuu, joillakin kunnes kuolema erottaa ja useimmilla ei ihan niin kauan. Jos on tavattu eikä ole jatkofiilistä niin ei kai sitä tarvitse erikseen kuuluttaa: vasta jos toinen asettaa täkyjä niin voi niihin reagoida tavalla joka kertoo että tää oli tässä. Joskus se on suora sanallinen ilmaus, mutta monesti hienovaraisempi homma toimii myös.
Eli rukkaa odotuksesi realistisiksi eläkä kollektiivisesti ryöpytä miehiä.
Ai niin, pakko kysyä: jos miehet ovat niin paskoja ja huonoja käytännössä jokainen, niin mikä niissä sitten vetoaa?
ovat jo huomanneet, että parisuhde ei sovi heille? Monille sitoutuminen on myös sitä vaikeampaa, mitä kauemmin he ovat olleet sinkkuina. Tai sitten bongaat vääränlaisia miehiä, jotka ovat kiinnostuneet erityyppisistä naisista. Ainakin nämä variaatiot ovat mahdollisia.
...olevat 33-40-vuotiaat miehet ovat sitoutuneet yli 10 vuotta sitten, aika useat jo alle kakskymppisenä. Sitten jos siirrytään toiselle kierrokselle, niin rima voi ollakin aika korkealla, kun on virheistä opittuja ja tiedetään vähän tarkemmin minkälainen se nainen ei ainakaan saisi olla. Tosin ei ne toisen kierroksen miehetkään kovin pitkään sinkkuna oo viihtyneet.
Ehkä toi kuvailemasi ongelma tulee eteen vain ns. ikisinkkujen kanssa.