Että sellanen mökkiloma. Huh..
Matkatavarat lojuu eteisessä vielä, on turtunut paska fiilis.
No ajattelin laittaa jos nyt mitään järkevää osaan edes kirjoittaa.
Yritetään.
Ollaan oltu yhdessä noin 5v. Emme (luojan kiitos!) asu yhdessä.
Meidän suhteessa on todella paljon ollut varsinkin henkistä väkivaltaa. No ei niiltä tönimisiltä, käsien vääntelyiltä kunnon mustelmiinkaan saakka, ole vältytty.
Suhteen alussa olin kaunis, hoikka ja määrätietoinen, hyvin koulutettu nainen. Nyt taitaa olla tuo viimeksi mainittu enään voimassa. Kaikkien noiden väkivaltasuuksien seurauksena aloin syödä..no oma syy kun kiloja alkoi tulla. Itsetunto katosi sekin johonkin. Lukuisten erojen yrittäminen ja taas paluu "tuttuun ja turvalliseen" söi uskoa itseeni. Viimeaikoina en jaksa eroa edes ajatella,koska onhan tuo nähty. Minä idioottihan se takaisin ryömin ja otan riidoista täyden vastuun pyytämällä anteeksi lukuisia kertoja ja kertonut haluavani muuttua. Mitä minussa on enään muutettavaa? Alistunut vätys jonka tunteet, tarpeet ovat miehen kontrollissa.
No nyt siihen loma matkaan. Toivottavasti joku on jaksanut lukea tähän asti ja kenties auttaa jollain tavoin.
Vuosien kokemuksella tiesin mitä toi mökkiloma pitää sisällään. Miehen jumalatonta juomista ja sen seurauksena jostain pienestä se riita sitten lähtee. Ja tapahtuu muutakin ikävää.
Sanoin, etten nyt halua lähteä. Mies siihen, että sulla on joku toinen ja sitä rataa.
Lähdin matkalle. Muutin muutama vuosi sitten kaupunkiin, jossa minulla ei ole ketään ystäviä, joten yksin jääminen tuntui pahalta. Joten kaksi pahaa mistä toisin sitten valitsin.
Matkalla mies ajoi kuin raivopää. Hyvällä autolla voi hän kai näyttää myös muille kuka teidenkin kuningas on. Sanoin moneen otteeseen, että mua pelottaa nämä hullut ohitukset mutta mies siihen, että hypää pois kyydistä sitten. Joten olin matkan hiljaa.
Perille päästyä takka piti sytyttää ja kun en saanut sitä sytytettyä kosteiden puiden takia, mies alkoi solvaamaan, että paremmin koulutettu nainen ei saa mitään tehtyä aina hän. Takka jäi sytyttämättä ja hänen juominen alkoi ja solvaukset jatkui.
Kävimme veljeni luona kylässä matkalla, ja pitihän tietenkin mökillä käydä läpi veljeni mm. taulutv, miten pieni ja surkea se hänen omaansa verrattuna oli. Lisäksi haukkui ja irvaili veljen lasten ulkonäköä miten rumia nekin olivat ( mielestäni ihan nättejä pikku taaperoita) Mies istui takki päällä eikä juuri puhunut. Olihan hänen pistettävä muistiin kaikki "epäkohdat".
Kun humalatila paheni niin käytiin minun entinen mies läpi, joka on jo kuollut. Mutta kun hänelle tuli vielä jokin ihme mustasukkaisuus kohtaus niin sitten oltiin menossa hakkaamaan miesvainajan vanhemmat.,ystävät.Että haloo.. Miehet eivät koskaan edes tavanneet, eikä heidän välillään ollut yhteyden pitoa.
Yritin lopettaa koko ikävän riidan, joka oli kaikin puolin myös minua ja läheisiäni kohtaan loukkaavaa.
Jossain vaiheessa menin ulos tupakalle, tais olla jo pitkällä yö.
Mies heitti yhtäkkiä tavarani ulos ja lukitsi oven. Kännykkä ja rahat olivat sisällä ja nyt kun on niin perhanan kylmää niin pari-kolme tuntia hytisin ulkona ja pyysin päästä sisälle tai edes saada kännykkä ja rahat. Siellä sitten aikani oltuani keskellä ei mitään mies armollisesti päästi huoransa(sillä hän minua kivasti kutsuu:/ ) sisälle ennenkun otti ja sammu.
Aamu tuli ja sen loppuyön mietin ja päätin, että täältä lähden nyt pois.
Äijä heräs ja sanoin, etten jää tänne enään hetkeksikään. Mies totta kai haukkui ja huuti mutta ihme kyllä lähti. Matkalla käytiin syömässä ja mies vaan ihmetteli, miksi en ole hyvällä tuulella hän nyt syömäänkin vei, vaikka minä lomareissun halusin keskeyttää pilaten sen.
Nyt olen turvallisesti kotona.
Kertokaa hyvät ihmiset mikä tuota miestä vaivaa? On muuten selvinkinpäin raaka jos sille päälle sattuu. Vai mikä ihme mua vaivaa? En väitä, että olen täydellinen eikä minussa ole mitään vikaa, mutta jotenkin tämä on mennyt ja menee aina vaan hullumaksi.
Haluan tosissaan lopettaa tämän.Sen saatte uskoa. Mutta minulta puuttuu ystäviä, jotka voisivat olla henkisenä tukena. Mies tietää sen, ettei minun eropäätökset pidä, joten minua voi kohdella kuin arvotonta aivotonta.
Toivoisin saavani kavereita, kenties sitten ystäviäkin. Muuta ajateltavaa tai jotain , että tämä hullutus loppuu. Muuten tuhoudun lopullisesti.
Eli onko joitain samassa tilanteessa olevia ja kenties siitä selvinneitä? Linkkejä täällä netissäkin kenties. Kertokaa ja auttakkaa.
Erä seikka vielä. Mies on uhannut mahdollisen eron jälkeen kertoa minun hen.koht. kipeitä asioita esim netissä nimettömänä minä siinä olisin mutta täysin tunnistettavissa samoin levittää muutakin hänen mielestään aiheellista juttua joka on ensinnäkin valetta ja oman sairaan mielikuvituksensa tuotetta.
Matkatavarat lojuu eteisessä vielä, on turtunut paska fiilis.
No ajattelin laittaa jos nyt mitään järkevää osaan edes kirjoittaa.
Yritetään.
Ollaan oltu yhdessä noin 5v. Emme (luojan kiitos!) asu yhdessä.
Meidän suhteessa on todella paljon ollut varsinkin henkistä väkivaltaa. No ei niiltä tönimisiltä, käsien vääntelyiltä kunnon mustelmiinkaan saakka, ole vältytty.
Suhteen alussa olin kaunis, hoikka ja määrätietoinen, hyvin koulutettu nainen. Nyt taitaa olla tuo viimeksi mainittu enään voimassa. Kaikkien noiden väkivaltasuuksien seurauksena aloin syödä..no oma syy kun kiloja alkoi tulla. Itsetunto katosi sekin johonkin. Lukuisten erojen yrittäminen ja taas paluu "tuttuun ja turvalliseen" söi uskoa itseeni. Viimeaikoina en jaksa eroa edes ajatella,koska onhan tuo nähty. Minä idioottihan se takaisin ryömin ja otan riidoista täyden vastuun pyytämällä anteeksi lukuisia kertoja ja kertonut haluavani muuttua. Mitä minussa on enään muutettavaa? Alistunut vätys jonka tunteet, tarpeet ovat miehen kontrollissa.
No nyt siihen loma matkaan. Toivottavasti joku on jaksanut lukea tähän asti ja kenties auttaa jollain tavoin.
Vuosien kokemuksella tiesin mitä toi mökkiloma pitää sisällään. Miehen jumalatonta juomista ja sen seurauksena jostain pienestä se riita sitten lähtee. Ja tapahtuu muutakin ikävää.
Sanoin, etten nyt halua lähteä. Mies siihen, että sulla on joku toinen ja sitä rataa.
Lähdin matkalle. Muutin muutama vuosi sitten kaupunkiin, jossa minulla ei ole ketään ystäviä, joten yksin jääminen tuntui pahalta. Joten kaksi pahaa mistä toisin sitten valitsin.
Matkalla mies ajoi kuin raivopää. Hyvällä autolla voi hän kai näyttää myös muille kuka teidenkin kuningas on. Sanoin moneen otteeseen, että mua pelottaa nämä hullut ohitukset mutta mies siihen, että hypää pois kyydistä sitten. Joten olin matkan hiljaa.
Perille päästyä takka piti sytyttää ja kun en saanut sitä sytytettyä kosteiden puiden takia, mies alkoi solvaamaan, että paremmin koulutettu nainen ei saa mitään tehtyä aina hän. Takka jäi sytyttämättä ja hänen juominen alkoi ja solvaukset jatkui.
Kävimme veljeni luona kylässä matkalla, ja pitihän tietenkin mökillä käydä läpi veljeni mm. taulutv, miten pieni ja surkea se hänen omaansa verrattuna oli. Lisäksi haukkui ja irvaili veljen lasten ulkonäköä miten rumia nekin olivat ( mielestäni ihan nättejä pikku taaperoita) Mies istui takki päällä eikä juuri puhunut. Olihan hänen pistettävä muistiin kaikki "epäkohdat".
Kun humalatila paheni niin käytiin minun entinen mies läpi, joka on jo kuollut. Mutta kun hänelle tuli vielä jokin ihme mustasukkaisuus kohtaus niin sitten oltiin menossa hakkaamaan miesvainajan vanhemmat.,ystävät.Että haloo.. Miehet eivät koskaan edes tavanneet, eikä heidän välillään ollut yhteyden pitoa.
Yritin lopettaa koko ikävän riidan, joka oli kaikin puolin myös minua ja läheisiäni kohtaan loukkaavaa.
Jossain vaiheessa menin ulos tupakalle, tais olla jo pitkällä yö.
Mies heitti yhtäkkiä tavarani ulos ja lukitsi oven. Kännykkä ja rahat olivat sisällä ja nyt kun on niin perhanan kylmää niin pari-kolme tuntia hytisin ulkona ja pyysin päästä sisälle tai edes saada kännykkä ja rahat. Siellä sitten aikani oltuani keskellä ei mitään mies armollisesti päästi huoransa(sillä hän minua kivasti kutsuu:/ ) sisälle ennenkun otti ja sammu.
Aamu tuli ja sen loppuyön mietin ja päätin, että täältä lähden nyt pois.
Äijä heräs ja sanoin, etten jää tänne enään hetkeksikään. Mies totta kai haukkui ja huuti mutta ihme kyllä lähti. Matkalla käytiin syömässä ja mies vaan ihmetteli, miksi en ole hyvällä tuulella hän nyt syömäänkin vei, vaikka minä lomareissun halusin keskeyttää pilaten sen.
Nyt olen turvallisesti kotona.
Kertokaa hyvät ihmiset mikä tuota miestä vaivaa? On muuten selvinkinpäin raaka jos sille päälle sattuu. Vai mikä ihme mua vaivaa? En väitä, että olen täydellinen eikä minussa ole mitään vikaa, mutta jotenkin tämä on mennyt ja menee aina vaan hullumaksi.
Haluan tosissaan lopettaa tämän.Sen saatte uskoa. Mutta minulta puuttuu ystäviä, jotka voisivat olla henkisenä tukena. Mies tietää sen, ettei minun eropäätökset pidä, joten minua voi kohdella kuin arvotonta aivotonta.
Toivoisin saavani kavereita, kenties sitten ystäviäkin. Muuta ajateltavaa tai jotain , että tämä hullutus loppuu. Muuten tuhoudun lopullisesti.
Eli onko joitain samassa tilanteessa olevia ja kenties siitä selvinneitä? Linkkejä täällä netissäkin kenties. Kertokaa ja auttakkaa.
Erä seikka vielä. Mies on uhannut mahdollisen eron jälkeen kertoa minun hen.koht. kipeitä asioita esim netissä nimettömänä minä siinä olisin mutta täysin tunnistettavissa samoin levittää muutakin hänen mielestään aiheellista juttua joka on ensinnäkin valetta ja oman sairaan mielikuvituksensa tuotetta.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mitä enää emmit eroon heti!
Hei.
Kun luin kirjoitustasi, muistin vuoden takaisen lähes samanlaisen mökkilomallani ja sydäntä kuristi puolestasi. Tunsin surusi ja muistan omani. Tiedän myös mitä on yrittää, kun ei ole turvaverkkoa. Siinä joutuu panemaan itsensä työhön ihan yksin ja olemaan tosi päättäväinen. Kyllä se onnistuu, vaikka yksinkin.
Kuitenkin muista, että et saa elää elämääsi vain tässä hetkessä. Ajattele, haluatko elää näin 1 vuoden, 5 vuoden, 10 vuoden kuluttuakin.
Jokainen on päätöksensä edessä yksin. Olet jo kokenut ihan riittävästi pahaa kohtelua. Usko tulevaan, usko hyvään elämään ja lähde rakentamaan sitä kuin työprojektia! Jos vapaa sydämesi tietää, ettei se hyvä elämä ole/tule tämän miehen kanssa, uskalla rohkeasti tehdä päätös. Usko, että elämä kantaa ja sinä selviät.
Olen oman elämäni rankkojen kokemusten ja tahtoni kehittyä ihmisenä takia lukenut paljon aiheesta ja nytkin on menossa eräs sellainen eepos. Tämän yhteydessä oivalsin, että aivot eivät tunnista totuutta ja uskomusta. Sanoilla on suuri merkitys. Sen sanallisen viestin, minkä sinne antaa suodattua, sen se uskoo olipa se totta tai ei. Eli jos kauan kuulet noita miehesi alentavia viestejä, etkä tee siitä loppua, kohta sinäkin todella uskot olevasi täysi nolla. Tämä saa kahtalajia ajatuksia kulkemaan, mutta entien LOHDUTTAA, niin pienellä jutulla pääsee taas kontalleen ja aika pian jaloilleenkin. On mahdollisuus, jota voi hyödyntää yksin.
Kerro itse itsellesi, että sinä olet arvokas, sinulla on vapaa tahto, itsemahti, olet upea ihminen, jota - kuule - kannattaa rakastaa! Sinä rakastat itseäsi. Sitä ei toinen tavallinen maapallon kulkija voi sinulta riistää, sanoipa,tekipä mitä tahansa. Jos päästäät tietoisuuteesi "Minä olen uhri", sinä olet. Ei liioin kannata sanoa "En ole uhri", koska silloinkin olet. Aivot eivät tunnista kieltoa. Sano suoria kannustavia sanoja, kehu vaan häpeämättä:) ja toista sitä usein.
Yksi kaunis hetki, kiristävä vanne löysää, ja osaat päättää, vaatia kunnioittavaa kohtelua, osaat suodattaa. Jos kohtelee itseään huonosti/antaa kohdella niin, se on sama, kuin tekisi itse niin toiselle. Ei saa jämähtää, kun näkee pahoinpideltävän ihmistä-itseään.
Sillä tiellä minä nyt yritän jatkaa nyt ja sydän alkaa pikkuhiljaa toipua, usko ja rakkauskin sieltä vielä nousee, hyvä elämäkin:) Sellainen vaihe nyt ja joskus vielä kukka kukkii täydellä terällä.
Ole rohkea, ei sinussa ole vikaa, mutta itsetunto vaatii vain herätystä. Miehelläsikin ehkä, mutta se on taas hänen oma työnsä - ei sinun.
Puutun aluksi tähän: "Erä seikka vielä. Mies on uhannut mahdollisen eron jälkeen kertoa minun hen.koht. kipeitä asioita esim netissä nimettömänä minä siinä olisin mutta täysin tunnistettavissa samoin levittää muutakin hänen mielestään aiheellista juttua joka on ensinnäkin valetta ja oman sairaan mielikuvituksensa tuotetta"
Jätä tuo omaan arvoonsa. Uhkailla aina saa ja Suomen maassa on näitä sairaita miehiä, jotka ovat noin tehneetkin, mutta poliisi auttaa tutkinnassa ja olemme saaneet julkisuudesta lukea, kuinka nämäkin on saatettu oikeuteen ja tuomiot on rapsahtaneet. Sulla on yksityisyydensuoja siinä missä muillakin ihmisillä ja kun käy levittelemään toisen asioita saati keksimään omiaan niin käräjille siitä joutuu. Ota sellainen asenne asiaan, että "Tee se perkele, niin onnellisena maksatan sulla oikeudenkäyntikuluni ja nostan korvaukseni lompsastasi, senkin paska." Sinuna tekisin asian selväksi hänelle muutenkin. Vaikka nyt olet tossun alla, niin sinne et jää. Omaksu se asenne. Kiristettäväksi ei vain ryhdytä ja valtaa ei anneta toiselle.
Sun pitää jättää se mies, tiedät sen itsekin. Ja jättää se nyt heti. Tarvitset jutteluapua ja esim tuolta voit saada kriisiapua ja tukea irrottautumiseen, jollet voi/kehtaa tutuillesi (vielä) asiasta soittaa ja puhua:
Suomen Mielenterveysseuran kriisiapu kriisikeskus tai Mobile-tukiasema.
Suomen mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin 01019 5202
(ma - pe 9 - 06, la 15 - 06 ja su 15 - 22)
Lisäksi apua saa tilanteesta riippuen:
yleinen hätänumero 112
- poliisi 112
- terveyskeskus
- sosiaalitoimi
- perheneuvola
- mielenterveyspalvelut
- oikeusaputoimistot
- a-klinikka
Mikäli mies uhkailee sinua, koita saada uhkailu nauhoitettua/videoitua esim kännykälläsi ja ota heti yhteyttä poliisiin. Älä avaa ovea miehelle koskaan sen jälkeen kun olet tehnyt eropäätöksen ja asian saattanut miehen tietoon. Jos ei poistu oveltasi soita poliisit.
Noin muuten jakaisin taakkaani ystävien ja suvun kanssa. Voit ihan hyvin kertoa esim veljellesi miehen kommenteista ja siitä, että ne olivat viimeinen pisara. Tämä tukee sinua siinä, ettet enää kehtaa heikkona hetkenä palata miehen syliin. Vaikka olet yksin paikkakunnalla pidä yhteyttä puhelimella ihmisiin.
Noin muuten selviämisestä: Yritä suunnata energiasi muuhun, aloita vaikka kiinteyttävä jumppa tai uintiharrastus. Liity paikkareihin tai ala laihduamaan vähilihydraattisella ja hae tietoa netistä ja kirjastosta aiheesta. Opettele kokkaamaan laihdutustapaasi soveltuvaa ruokaa. Pidä päiväkirjaa/piirrä/maalaa tuntojasi pois jne jne. Koita hankkia niitä ystäviä, ei ne hetkessä tupsahda, mutta samanhenkisiä ihmisiä pitää alkaa vain etsimään. Kotoasi ne eivät arvaa tulla sua noutamaan.
Voit myös mietiä kerrotko työssä tilanteestasi. Jos pelkäät että mies tulee työpaikalle kerro esimiehellesi tilanne ja pyydä hälyttämään heti poliisit/vartijat tai jos pystyt kerro kaikille. Mutta muista, ettet saa solvata tai kertoa asioita mitkä eivät ole totta ja miettisin kaksi kertaa jos et voi toteennäyttää asiaa. Mutta voit kertoa, että pelkäät ja ettet halua kohdata miestä). Pelon vuoksi ei suhteeseen kannata jäädä. Ala taistelemaan vastaan, sekin antaa tyydytystä ja tarkoitusta ja uutta suuntaa. Ja mitä määrätietoisemmin hoidat asiat sitä enemmän itsetuntosi nousee. Jossain on sulle arvoisesi mies, mutta suhteessa ollessasi et voi häntä kohdata. Joten jätä se retku ja aloita oma elämäsi. Ihanaa loppukesää ja voimia Sinulle!
Kiitos kovasti viestistäsi!
Tuli paljon ajattelemisen aihetta. Alkuun pääseminen on aina hankalaa ja siihen varaudunkin.
Mutta kun ajattelin sitäkin sitten, että jospa kuitenkin vika on minussa. Ajatellaan tätä lihomista vaikka. Jos taas laihduttaisin ja saisin mittani takaisin, niin tuskin hän enään olisi minua kohtaan tuollainen. Tosin vuosia sitten kun noilta osin kaikki oli ok hän ei ollut sen kummempi. Vajaa vuoden seurustelun jälkeen kuitenkin rikkoi tavaroitani ja kävi ensimmäistä kertaa käsiksi.
Tiedän, että tekstini on naurettavaa. Mutta ajatus siitä, että hän löytää paremman ja ns meidän unelmat ja tavoitteet jää saavuttamatta. Sen tekee joku toinen.
Ja kun oikein ajattelee syvemmälle, pelkään sitä yksin jäämistä. Sitä etten saakkaan esim. lasta enään, ei löydy minkäänlaista kumppania. Luojalle kiitos, etten kuitenkaan ole tämän miehen pyyntöön suostunut tekemällä lapsen. Olen sanonut aina, että asioiden pitää muuttua ja olla pitkään muuttuneina ennenkuin viaton ihminen tähän suhteeseen syntyisi. Sitä muutosta ei taida tulla.
Ikä alkaa tulla vastaan. Ja taas kohta olen sinkku joka päätyy samanlaisen kuspään kanssa. Sori, taidan olla liian kyyninen ja onko tuo nyt mikään ihme enään.
Ei auttais laihdutus, ei tukan värjäys, ei vaikka muuttuisit äiti teresaksi.
miehes ei hakkaamista lopeta jollei ihme käy ja uskoon tule (mahdollisuudet taitaa olla nolla).
lähde kun olet vielä hengissä.
Sun pitää ruveta pitämään itsestäsi huolta! Olet hieno ja tärkeä ihminen juuri sellaisena kuin olet, etkä tarvitse ketään muuta kohottamaan sun arvoasi. Älä mieti mahdollista seuraavaa kumppania tai suhdetta ennen kuin saat itsesi jaloillesi, ei parisuhde ole mikään itsetarkoitus. Opettele arvostamaan itseäsi, niin muutkin oppivat näkemään sun hyvät puolet.
Liikakiloilla ei ole mitään merkitystä siihen, miten hieno olet, ja miten sua pitää kohdella, mutta jos et voi hyvin nykyisessä painossasi, laihduta itsesi takia, sen verran että olosi kohenee, ja osaat olla ylpeä itsestäsi.
Kyynisyys, sitä kai tarttuu meihin kaikkiin vuosien ja pettymysten karttuessa, mutta jos ajan kuluessa sen osaa laimentaa varovaisuudeksi, voi ajatella, että on sittenkin päässyt askeleen eteenpäin.
Ikä on vain numero, sinulla on koko loppuelämä edessäsi!
Sun pitää ruveta pitämään itsestäsi huolta! Olet hieno ja tärkeä ihminen juuri sellaisena kuin olet, etkä tarvitse ketään muuta kohottamaan sun arvoasi. Älä mieti mahdollista seuraavaa kumppania tai suhdetta ennen kuin saat itsesi jaloillesi, ei parisuhde ole mikään itsetarkoitus. Opettele arvostamaan itseäsi, niin muutkin oppivat näkemään sun hyvät puolet.
Liikakiloilla ei ole mitään merkitystä siihen, miten hieno olet, ja miten sua pitää kohdella, mutta jos et voi hyvin nykyisessä painossasi, laihduta itsesi takia, sen verran että olosi kohenee, ja osaat olla ylpeä itsestäsi.
Kyynisyys, sitä kai tarttuu meihin kaikkiin vuosien ja pettymysten karttuessa, mutta jos ajan kuluessa sen osaa laimentaa varovaisuudeksi, voi ajatella, että on sittenkin päässyt askeleen eteenpäin.
Ikä on vain numero, sinulla on koko loppuelämä edessäsi!
hei! sun täytyy miettiä, mikä tuossa miehessä enääsua kiehtoo. näyttäs olevan ihan höpö mies. sulla on työpaikka, etkä ole riippuvainen tosta miehestä taloudellisesti,niin jätä hänet. mulla on joskus ollut vaikea ihmissuhde, kyllä se luonnetta vaatii, että uskaltaa entisen jättää. kyllä sinä pystyt siihen.
täältä, mutta mielestäni itse kokeneena ja niin monta kertaa sivusta nähneenä tapauksesi on klassinen tilanne läheisriippuvaisesta ihmisestä ja sitten hyvin itsekeskeisestä alkoholistitapauksesta. Mielestäni sun ongelma on se, että roikut miehessä jonkun ihme hoivaamisvietin ja huolehtimisen tähden. Ajattele - voisit huolehtia jostain ihanasta lapsesta sen sijaan että huolehdit tuosta miehestä. Uhmaat omaa terveyttäsi. Mies on niin itsekeskeinen, että voin melkein sadan prosentin varmuudella sanoa, että hän ei siitä muutu miksikään muuksi. Meno vain pahenee. Kohta te tappelette ja nujikoitte. (Itse sain kerran niin hirveän raivokohtauksen, että löin miestä ja oli pienestä kiini, etti mitään kamalampaa tapahtunut. Kyllähän hän väänsi käsiäni ja oli murskata sormeni. Ajattele, en olisi koskaan pystynyt soittamaan tai maalaamaan sen jälkeen.) Ulkomailla on ollut suuntaus, jonka mukaan huolehditaan lähimmäisten terveydestä, mutta unohdetaan kokonaan alkoholisti. Sitten vasta kehitystä ja parannusta tapahtuu. Sinun pitäisi nyt ehdottomasti lakata tuosta miehestä huolehtiminen ja hänen tunteiden alla kieriskeleminen. Hänhän raivostuu ja pitää sinua vallan alla. Hän vie sinua ja sinä vikiset. Niin kauan kuin olet siinä tunnesiteessä kiinni, mies pitää sinua vallan kahvassaan. Seksikään ei ole edes niin hyvää kännisen tai krapulaisen miehen kanssa. Siitä on romantiikka kaukana. Hyi olkoon. Tottakai ihminen etsii tuttua ja turvaa ja luo sitä oman perheensä dynamiikkaa tulevissa ihmissuhteissa. Jos oma isä oli porsas ja käyttäytyi miten lystäsi ja oli voimaton, niin tottakai se on niin helvetin helppoa ottaa sellainen mieskin. Älä missään nimessä muuta sen kanssa yhteen, vaikka lupaisi kuun taivaalta. Luot oman elämän miellyttäväksi ja mukavaksi, nautit työstäsi, omasta kropastasi, harrastuksistasi, mutta yksikään mies ei tule pilaamaan mielenrauhaasi. Muista se.
Ja muista tämä. Tilenteet saattavat mennä niin uhkaaviksi, että syntyy ruumiita. Mieti sitä ennenkuin jatkat suhdetta. On todella vaarallista olla alkoholistin kanssa yhdessä.
kello on jo aika paljon. Vedin sitten minäkin nupin turvoksiin.
Mikä etuoikeus se vaan vaan miehillä on???
Tohon viimeseen viestiin: totta, seksi on huonoa pahan hajuisen, itseään ainoaastaan tyydyttävään äijään.
Mä olen täynnä tätä sontaa!
Nyt uudestaan pitäs mennä, ei mökille vaan hänen luokse,
niinku aina.
Alan nukkuun. Huora, huora mikä olekin.
huorittelulla tarkoitin itseäni.sori.
Olen 34v nainen, ollut väkivaltaisen miehen kanssa suhteessa n7 vuotta. Erosta on yli 2 vuotta ja se oli elämäni paras päätös!!!
Kun tutustuin mieheeni, hän oli kuin unelmien prinssi, osasi sanoa ja tehdä kaiken sen mistä olin ikinä haaveillut. Jonkun aikaa seurusteltuamme kävi onnellinen vahinko, tulin raskaaksi. Mies halusi aborttia, itselleni se ei käynyt tietenkään vaan halusin pitää lapsen. Menimme kihloihin ja raskausaikana mieheni muuttui väkivaltaiseksi.
En halua käydä omia muistoja tässä läpi koska ne olen jo käsitellyt mutta haluan sanoa sinulle että lukiessani sinun kirjoituksiasi tunsin aivan samalla tavalla mitä tunsin silloin kun olin miehen kanssa. Nyt näen ristiriidan niissä ajatuksissa. Mies kohteli minua huonosti, aloin syömään ja lihoin.. Sain kuulla siitä mikä läski lehmä olen, ja söin enemmän. Syytin itseäni vaikka syy oli miehessäni. Syöminen oli vain minun keinoni helpottaa jotenkin pahaa oloani.
Kun lapsi syntyi, mies uhkasi tappaa lapseni ja minut, monta pelottavaa ja kauheaa tapausta tuli eteen ja minä vaan urheasti uskoin että kun vaan tarpeeksi rakastan niin kyllä se mieskin siitä rakastaa takaisin, sillä vaan on vaikeaa yms keksin itselleni tekosyitä millä vakuuttelin että miksi minun pitää pysyä suhteessa ja miksi mies käyttäytyy niin kuin tekee.
Minulla ei ollut sukulaisten tukiverkostoa, minulla ei ollut ystäviä, oli vain mies jossa roikuin ja joka kohteli minua nöyryyttävästi, alistaen ja väkivaltaisesti.
Turvakoti oli minulle se ratkaisu millä pääsin miehestäni irti. Siellä sain vertaistukea ja tajusin että minä en ole ansainnut tälläista elämää.
Otan lainauksia kirjoituksestasi jotka jäi mietityttämään minua:
"Jos taas laihduttaisin ja saisin mittani takaisin, niin tuskin hän enään olisi minua kohtaan tuollainen. Tosin vuosia sitten kun noilta osin kaikki oli ok hän ei ollut sen kummempi. Vajaa vuoden seurustelun jälkeen kuitenkin rikkoi tavaroitani ja kävi ensimmäistä kertaa käsiksi"
-tässä sinä toteat että jos laihduttaisit niin kaikki olisi hyvin ja samaan hengenvetoon myönnät että mies oli jo väkivaltainen ennen lihomistasi. Eli syy ei ole siinä, painonpudotus ei ratkaise asiaa!!!
"ajatus siitä, että hän löytää paremman ja ns meidän unelmat ja tavoitteet jää saavuttamatta. Sen tekee joku toinen."
-käännä tämä lause toisinpäin. Ajatus siitä että SINÄ voisit löytää jonkun paremman ja SINUN unelmat olisivat yhtä jonkun toisen kanssa!! Mikä olisikaan ihanampaa! mies jolla on noin iso ongelma ei muutu! Ja hän voi valitettavasti löytää jonkun toisen jota kohtelee huonosti.
"pelkään sitä yksin jäämistä. Sitä etten saakkaan esim. lasta enään, ei löydy minkäänlaista kumppania"
-yksinjääminen pelottaa kaikkia, mutta ensin on saatava "MINÄ ITSE" kuntoon ennenkun on valmis suhteeseen. Suhteen kuuluu olla tasa-arvoinen, rakkaus ja luottamus on suhteen perus-asioita. Jos näitä ei ole, onko suhteella mitään pohjaa? Sinun olisi jostain kaivettava se oma itsesi esille. Kuka sinä olet, mitä sinä elämältä haluat ja mitä sinä ansaitset.
Sinä et voi yrittää toisten puolesta, tämä elämä on jokaisella oma, omat valinnat ja jokaisen pitäisi saada se elää onnellisena.
Minä haluan sanoa sinulle näin "ystävänä", et ole yksin. On ihmisiä jotka välittää, ja jos sinulla on vaikka puhelinyhteyden päässä joku niin soita ja kerro mitä sinulla on elämässä meneillään tällä hetkellä.
Itse pelkäsin että jään yksinhuoltajaksi koko loppuelämäksi ja sitten tapasinkin nykyisen avo-mieheni. Hän on kiltti, hellä kunnollinen mies. Arvostan jokaista päivää minkä saan elää ja olla koska nyt kotimme on täynnä rakkautta iloa ja turvallisuutta!! :)
Toivotan sinulle onnea, ero ei ole helppoa mutta kyllä aurinko paistaa ihan varmasti vielä sinullekin!! :)
Olen nyt päätökseni tehnyt. Toivon todella, että tämä päätös pitää!
Kuten kerroin, näitä päätöksiä on ennenkin tehty..
Miehellä on loma nyt samoin minulla.
Tosiaan mies pyysi sinne hänen luokseen. Lähtö olis tänään.
Taitaa tyyppi tosiaan pitää itsestään selvyytenä, että kaiken tämän jälkeen kaikki olisi ok. Kännissä se haukkuminen ja nujertaminen alkaisi taas uudestaan.
Mietin miten kertoisin ja sellasilla sanakäänteillä mitä ei ole mun suusta vielä kuullut. Eli otan vinkkejä vastaan. Selkeää, lyhyttä ja ytimekästä.
Koskaan muuten äijä ei ole ahdistellut eikä vongannut takaisin. Eli ei pelkoa siitä.
Tässä jokin aika sanoin ihan ystävällisesti, että olisi kiva saada minuakin tyydyttävää seksiä. En maata ja olla jätesanko. En edes muista milloin olen itse saanut taitaa olla viime vuoden puolella..no kuitenkin kerroin, mistä tykkäsin jne. Mies siihen, että eti toinen mies ja piste.
Joten tuntuu siltä, että oikein odottaa, että jättäsin hänet ja minä tyhmä vaan olen roikkunut. En enään.
Tosiaan nyt on tämä loma. Ei voi edes työhön upottaa ajatuksia eron jälkeen.
Voisinko johonkin teistä pitää yhteyttä nämä hankalimmat päivät?
Olisi oikein mukava juttu!
SInun ei tarvitse kuin ilmoittaa että olet kyllästynyt siihen miten mies sinua kohtelee, olet katsellut niitä touhuja jo tarpeeksi pitkään ja nyt on mitta täysi. Et jatka enää suhdetta ja jos mies ei jätä rauhaan, sano että haet vaikka lähestymiskieltoa!
Parempi kerralla tehdä selväksi ettet hyväksy sitä mitä mies on tehnyt ja että sinulle riittää.
Nyt tarvitaan sinulta sitä lujuutta pysymään päätöksessä, ja toki täällä ainakin me autetaan "henkisenä tukena" jos on tarvis... :)
Menepäs peilin eteen..katso itseäsi tiukasti silmiin ja sano vaikka ääneen itsellesi että MINÄ EN OLE TÄTÄ ANSAINNUT; ANSAITSEN PALJON ENEMMÄN JA PAREMPAA!!!!!!!!!!!!!!!!!
sillätavoin itse olen valanut itseeni sitä lujuutta ja voimaa mitä olen tarvinnut kun on ollut vaikeita tilanteita.
Tsemppiä, ollaan hengessä mukana!!! :):):)
no niin. nyt olet oikealla tiellä. sen sanon kans, että vaikka mies kuinkatahtois sua luokseen, niin älä mene. sun täytyy keksiä jotain muuta tekemistä. lähde pitkälle kävelylenkille näin aluksi. se jos mikään selkeyttää ajatuksia. sitten myöhemmin voisit hommata itsellesi koiran. oikein paljon tsemppiä sinulle.
kanssa olin aviossa yli 20v ja ei muuttunut miksikään,aina kun hänellä oli salainen suhde,alkoi minun halveksunta.
Uhkaili myös ja lopulta olin ihan yksin,meinasin masentua niin etten olisi jaksanut erota.
Itse löysin täältä netin kautta ulkopuolisen henkilön josta tuli ystävä,hänen tuella pääsin eroon siitä avioliitosta.
Sukulaiset ei uskaltanut auttaa,he tiesivät minkäläisen kanssa elän.
Nyt olen saanut elää rauhassa,vaikka toipuminen kesti,kun pelkäsin vielä eronkin jälkeen.
Miten voikin olla niin samanlainen ihminen ja hän ei juonut koskaan.Mutta ihan kuin olisi nauttinut minun kiduttamisesta.
Onneksi erosin ja mitään tukea ja turvaa en olisi hänestä koskaan saanut,yksin eläminen on turvallista nyt.
Voimaa ja tiedän miten vaikeaa on erota tämäntyyppisestä ihmisestä,minäkin tein eroa monta kertaa,ja rahaa paloi,mutta lopulta oma elämä on arvokkaampi kuin raha.
Itseään pitää ja saa rakastaa,eikä ketään ole tarkoitettu muiden kynnysmatoksi.
Selviät kyllä,vaikka se nyt tuntuu pahalle,sillä taustalla on myös pelko,ettei uskalla lähteä tuollaisen luota,koska hän on arvaamaton.
Mutta,jostain nyt tukea pitäs saada,yksin ei vaan jaksa tehdä pitävää päätöstä.
tai jostain täällä netissä olet löytänyt ystävän? Tahtoisin todella jakaa näitä ajatuksia jonkun kanssa.
Myönnän häpeäkseni sen, että olen tässä pitkin kevättä ja kesää yrittänyt löytää kaveria täältä netistä. Ne nyt on sitten paljastuneet miehiksi vaikka ovatkin naisena ensin esiintyneet (luottamus meni). Tulee tyyliin "millaset vaatteet sulla on nyt päällä"..sinänsä sama onko ystävä/tukija mies vai nainen mutta tuli paska fiilis. En ollut millään sex/chat palstoilla vaan luulin saavani ihan juttukaverin ja paljon kerettiin "jutella" mutta sitten parin kanssa kävi näin.
Olet oikeassa, että tarvitsen kipeesti ystäviä/tukijoita. Minunkin perhe ei enään ottanut koko eroa tosissaan, sanoivat vaan että onhan tämä nähty. Että omapa on elämäsi. Eli ei sieltäkään tule mitään tukea.
Ystäväni muualla Suomessa elävät ihan erilaista vaihetta. On talonrakennusta, vauvanodotusta..ei heistä ole nyt tukijaksi. Muutenkin tuntuu, että ne ystävät ovat ns. kadonneet. Ja näihän se on, että hyvin harvan ystävän saat pitää niin ilon kuin surun kohdatessa. Ikävä sinänsä.
Mies soittikin kerran tietämättäni eräälle naispuoliselle ystävälleni ja mitä lie puhunut sitä ystäväni ei kertonut, mutta ei halua pitää enään yhteyttä.
"Erä seikka vielä. Mies on uhannut mahdollisen eron jälkeen kertoa minun hen.koht. kipeitä asioita esim netissä nimettömänä minä siinä olisin mutta täysin tunnistettavissa samoin levittää muutakin hänen mielestään aiheellista juttua joka on ensinnäkin valetta ja oman sairaan mielikuvituksensa tuotetta."
Ei muuta kuin laitat äijän nimet ja kuvat nettiin, osoite ja muuta sekä kaikki mitä on tehnyt.
Jos olisin ollut miehesi veli, niin olisin itse vetänyt äijää kunnolla turpaan. Minua kun ei tulla omaan talooni haukkumaan.
Oletko jo ukon lempannut? Miten meni?
Voitontanssia odotellen....;);)
"Vai mikä ihme mua vaivaa?"
Sinussa ei ole mitään vikana. Mies tuntuu olevan sairas. Olet kuitenkin vähän itse ruokkinut tilannetta sillä, että olet osoittanut miehelle aina taipuvasi hänen tahtoonsa. Olet nyt itse huomannut tilanteen mahdottomuuden ja vaikuttaa sille, että et haluaisi elää noin. Olet huomannut myös oman ongelmasi - sen että, aina jotenkin vaan tilanne jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Näiden asioiden huomaaminen on jo paljon ja mahdollistavat muutoksen asiaan.
Oman turvallisuutesi tähden suosittelen eroa. Ihan varmasti mies kilahtaa siitä, kun huomaa, että haluat erota. Ja sitten pyytää kauniisti jäämään ja lupaa muuttaa tapojaan. Mieti silloin, mitä haluat elämältäsi. Haluatko olla toisen pompoteltavana vai elää turvallista ja rikasta elämää. Vaihtoehtoja on. Iltalehden tai iltasanomien nettisivuilla oli n. viikko sitten hyvä artikkeli "ota pelottavista muutoksista kaikki irti", löytyy varmasti vieläkin. Siinä oli hyvää asiaa. Tsemppiä sinulle!
joo voiton tanssia ei voi sanoa tanssineeni. Nyt tuli kunnolla turpiin ja enköhän mä tästä lihava, paska,kelvoton, avuton, huorake kenties nouse.
Ei naurata.
Se parhaiten nauraa kenellä on paras lääkitys!
Hae itsellesi apua ja hoitoa noihin tuntemuksiisi itsestäsi. Heti.
Ja poista se MYRKKY elämästäsi. Rohkeasti!
Minusta ihan selvä tapaus että erotahan tossa pitää, ei se mies siitä parempaan muutu. Ymmärrän myös sukulaisiasi ja ystäviäsi jotka ovat alkaneet kartella teitä koska eihän kukaan fiksu ihminen halua tulla mukaanvedetyksi noin sairaaseen leikkiin mitä teillä on. Mutta jos osoitat että olet eron kanssa tosissasi ja olet muutaman kuukauden erossa äijästä niin uskoisin että sieltä ystävistä ja sukulaisistakin alkaa taas löytymään niitä auttajia ja kuuntelijoita. Ja hae nyt ihmeessä netistä joku nainen ystäväksi ettet ole kohta samanlaisessa suhteessa uudestaan. Vai oletko niitä naisia jotka eivät koskaan ole eläneet ilman miesystävää? Nyt on siis korkea aika opetella itsenäiseksi naiseksi. Kyllä se kirpaisee ja itkettää mutta myöhemmin huomaat että on sen arvoista. Olet nyt vaan lähes lannistettu ja uupunut tosta tilanteesta ja eron aikaansaaminen tuntuu mahdottomalta mutta nyt pitää mennä eteenpäin eikä jäädä tuleen makaamaan.
Kamalaa seurata näin sivullisena anonyymillä nettipalstalla, että miten kauan aloittaja selviää vielä hengissä. Pahalle tuntuu tämä. Viestit menee kerta kerran jälkeen entistäkin huolestuttavammiksi, viimeisin taisi olla jo kunnolla hakattuna. Mitäs kun/jos aloittajan viestit loppuu kokonaan? Ilman tietoa paremmasta? Kuka meistä lukijoista jää miettimään, että mitä oikeasti tapahtui? Onko kohta jossain hautajaiset?
Täältä nettipalstoilta käsin ei voi kukaan meistä konkreettisesti häntä auttaa, jos aloittaja ei kykene itse pyytämään oikeasti selkeää apua muutokseen ihan siellä tosielämässä, täällä ei voida muuta kuin levitellä käsiä.
Mutta pidetään keskustelu yllä. Tämä palsta saattaa olla aloittajalle ainoa elämänlanka. Niin hirvittävän surulliselta kuin se kuulostaakin.
Ei ole sun vikasi, jos miesystäväsi käyttäytyy noin järkyttävän törkeästi.
Ymmärräthän itsekin, ettei huonoon käytökseen ole syy sinussa, painossasi tai muussa, vaan mies itse vastaa itsestään ja käytöksestään.
Vaikka laihtuisit kukkakepiksi, ei mies siitä muutu. Ymmärräthän tämän? Ongelma ei ole sinussa.
Älä jää odottamaan pahenemista!!!!!
Koko ajan lähtemisen kynnys kasvaa, miehen väkivalta lisääntyy ja omanarvontuntosi romuttuu entisestään.
Lopeta suhde. Tämä on minun neuvoni. Muuta vaikka toiselle paikkakunnalle ja hanki tarvittaessa lähestymiskielto. Jo väkivallalla uhkailu on rikos. Meillä on oikeus odottaa hyvää kohtelua ja velvollisuus kohdella itseämme ja toisiamme kunnioittavasti! On rikollista uhkailla toisen häpäisemisella. Hän haluaa tehdä sinut uhrikseen ja pitää siinä roolissa vahvistaakseen omaa minuuttaan.
Suosittelen, että käyt lukemassa narsistienuhrientuki -sivuston kirjoituksia! Sieltä voit löytää apua ja tukea.
Voimia ja halauksia sinulle!!!
Huom!!! älä käytä nyt alkoholia, koska se pahentaa oloasi!
Olet kokenut traumatisoivia tilanteita ja ehkä masentunutkin jonkinverran, mikä on ihan ymmärrettävää. Alkoholin käyttö pahentaa oloasi ja lisää masennusta.
Traumaterapiakeskuksen sivustoilla on itseapuohjeita traumatisoituneille ihmisille. Nyt sulle on tärkeää elää terveellisesti, välttää liikaa kahvia ja alkoholia, liikkua luonnossa, yrittää rentoutua ja ENNEN kaikkea nukkua riittävästi. Syödä hyvin. Elää kaikenkaikkiaan säännöllistä ja terveellistä elämää, että saisit voimasi takaisin.
Eron jälkeenkin on paljon prosessoitavaa ja se vie voimia. Fyysisestikin.
Pidä hyvää huolta itsestäsi. Halauksia sinulle!!!
Luin noita kirjoituksia ihan alusta alkaen ja onhan tämä melkoinen soppa mitä elän nyt.
Jossain kirjoituksessa oli pohdinnaksi annettu, että osaanko elää yksin ja kysyttiin onko aina minulla ollut mies ns.kehissä.
Olen ollut naimissa noin 10 vuotta. Menin 19v naimisiin ja muutama vuosi sitten tuli siitä ero.
Pakkohan tässä on jotain elämänsä tilitekoa suorittaa kun näyttää siltä, että avioeronjälkeiset miehet ovat toistensa kopioita. Sama paska eri paketissa.
Avioliitossa ei ollut väkivaltaa, joten täytyy tosiaan miettiä, että miksi hakeuduin nyt moisten tyyppien seuraan ja JÄÄN myös vaikka alkumetreillä tajuan asioiden huonon laidan.
Nämä on vaikeita asioita kirjoittaa, syitä ja seurauksia ja antaa teille mahdollisuuden kuitata tämäkin tyyliin NYT-ON-AIKA-ELÄÄ-YKSIN.
Yksin olen elänyt koko elämäni. Koulukiusaamiset tekivät minut jo siinä iässä ilman kavereita olevan outolinnun.
Ja se jatkui myös aikuisikään. Muutama ystävä on toki ollut, mutta kuten olen tainnut mainita lukuisten muuttojen (johtuen työstä) ystävät ovat jääneet milloin mistäkin syystä pois kyydistä.
On erilaiset elämäntilanteet jne. Eivätkä ystävyyssuhteet ole voineet kehittyä kovinkaan vakaiksi kun olen joutunut kohta pian jo muuttamaan.
Tämä nyt poukkoilee koko teksti..on tullut nukuttua hemmetin huonosti ja mietittyä kaikkee.
Kuitenkin kyse ei ole siitä ettenkö osaisi elää yksin. En vain halua elää. Haluan kuitenkin todennäköisesti aina pitää oman asuntoni, en muuttaa yhteen enkä päästää ns. minun tontille.
Tämä on miehille sopinut. Siinäpä se ainoa sopiminen sitten on. Ja hyvä vaan, etten tuonkaan miehen kanssa yhteen muuttanut enkä lapsia alkanut tekemään.
Tässä tapauksessa mikä nyt on meneillään, koen olevani ansassa itseni kanssa. Haluaisin repäistä itseni kokonaan näistä kuvioista pois. Mutta itseäni en pääse pakoon vaikka minne muuttaisin. Käytännössäkään ehdotuksenne muuttaa pois on mahdoton. Työpaikka on täällä, asuntolaina päällä ja ei näinä aikoina ukon takia kannata lopareita ottaa!
Olen tosiaan kymmeniä kertoja yrittänyt saada itseäni tekemään muuta kun roikkua tuossa miehessä. Se on parhaimmillaan kestänyt joitakin viikkoja kunnes tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja haluaa edes jonkun olevan hetken aikaa hän, kuten jossain laulussa sanotaan.
Vihaan sitä, että jään niin totaalisen yksin ja vihaan sitäkin itsessäni, että olen niin saamarin heikko, että palaan miehen luo. Moni nainen olisi ajat sitten tehnyt
lopun tälle.
Tarvisin ihan oikeesti kavereita jonka kanssa vaikka käydä lenkillä tai mitä vaan että sais jotain muuta ajateltavaa. Mutta en tosiaan tiedä mistä niitä ihmisiä löytyy. Harrastusjutut alkaa vasta syksyllä ja sitä ennen mä olen jo tätä jojo-suhdetta jatkanut.
Masentavaa.
Ihan hyvin olet oivaltanut että itseäsi et pääse pakoon. Oletko harkinnut käydä jonkun terapeutin juttusilla muutaman kerran edes? Jospa sieltä saisit jotain ajattelemisen aihetta että miksi edelleenkin välität ihmisestä joka kohtelee sinua huonosti! Ja olet vielä valmis jatkamaan hänen kanssaan?! Mietipä missä haluat olla 10 vuoden päästä, aina vaan samassa taistossa?
paljon! Käypä vaikka lukemassa ystävyys -otsikon alta.
Mullakaan ei ole oikeita ystäviä ollenkaan - siis sellaisia, joihin oikein voisin luottaa. Hyvän päivän tuttuja ja kavereita on. Ei sellaista, joka kuuntelisi myös minua, jolta saisi tukea eikä tarvitsis pelätä, että esim. levittelee valheellisia juoruja ympäriinsä.
Olen yrittänyt sopeutua tilanteeseen ja katsella, olisiko muitakin kaltaisiani naisia oikeasti olemassa, sellaisia, jotka ovat rehtejä ja reiluja eivätkä ns "puukota selkään". En ole vielä löytänyt. Mutta voihan lenkillä esimerkiksi yksinkin käydä!! Useimmat lenkkeilevät yksin.
Sauvakävely metsäpolulla on tosi virkistävää.
Metsässä voi vaikka itkeäkin, metsä hoitaa ihanasti. Luonto on paras lääkitsijä.
Liikunta on tosi tärkeää, etenkin silloin jos on mieli maassa. Endorfiinit lähtee liikkeelle, ajatus kirkastuu, kunto kohoaa ja kaikkea hyvää!!!
Mun ohje on, että ala tekemään itseksesi ja yksiksesi sellaista mistä tykkäät, mihin sulla on intohimo. Ystäviä sitten tulee ajallaan. Et ole riippuvainen muista. Hyvä olo voi olla myös yksinäisyydessä, ole itse itsellesi ystävä. Pidä huolta itsestäsi, vie itsesi kävelylle. Tai uimaan. Tai eväsretkelle. Mukaan voi ottaa kirjan, joka on aina uskollinen ystävä.
Voimahalaus sinulle ja kaikille lähisuhdeväkivallan uhreille!
Ihmissuhteesta on aina vaikea irrottautua ja taitaa olla paradoksaalisesti niin, että huonosta suhteesta on vaikeampi irrottautua kuin hyvästä. Varsinkin kun omanarvontunto on kärsinyt naisena ja ihmisenä. Prosessi kesti mulla tosi pitkään. Tsemppiä! Älä anna masennukselle valtaa! Kyllä sinä selviät! Ota tästä kaikki oppi irti: millaista suhdetta et halua ja millaisen suhteen haluat. Mitä olet oppinut itsestäsi jne jne. Sitten alat vähitellen jatkamaan, ehkä terapian avullakin, eteenpäin.
Mitä sinulle kuuluu, miten sinulla menee nyt? Toivon todella, että asiasi ovat alkaneet kääntyä valoisampaan suuntaan ja olet löytänyt itsestäsi voimaa pahan poistamiseen elämästäsi.
Mutta kerrohan kuulumisia, olivat sitten mitä tahansa. Koeta jaksaa :)
pääsin juuri kotiin.
Tilanteeni meni niin solmuun, että hommasin unilääkkeet( ajatuksena oli todellakin saada nukuttua näiden valvomisten jälkeen). Jostain syystä otinkin kaikki kerralla ja lopun varmaan arvaattekin.
Naurettava teko. Jotain sellaista, mitä en olisi kuuna päivänä ajatellut tekeväni.
Nyt kesäloma jatkuu sairaslomalla.
Tavallaan tuo kaikki pysäytti. Epätoivoinen avunhuuto otettiin vastaan ja aloitan terapian ensi vkolla. Nyt olen käynyt hoitajan juttusilla joka päivä..muutoin vaihtoehtona olisi ollut lataamo.
Toisaalta olen miettinyt, että mitäkö tässä enään omia kulissiani mietin. Olisiko niin paha, että joku taho pitäis hetken huolen kun itse ei tahdo jaksaa, hyvä jos suihkuun mennä?
Kiitän teitä kaikkia jotka olette myötäeläneet nämä vkot. Ja kiva, jos jaksatte vielä eteenkinpäin vaikka nämäkään uutiset eivät nyt hyviä olleet.
Voi, ikävää kuulla että meni noin äärimmilleen, ennenkuin sait apua!
Hyvä kuitenkin, että nyt tilanne on selkiytymässä. Turha niitä kulisseja on pönkittää, koska samalla tulee jatkaneeksi samaa valheellista toive-elämää.
Oletko käynyt narsistien uhreille tarkoitetulla nettisivustolla? Sieltä voisit saada vertaistukea tässä kriisivaiheessa!
Kyllä minä ainakin haluan vielä lukea kuulumisistasi, olivat ns hyviä tai huonoja.
Joskus elämä yllättää meidät kaikki, emmekä me kukaan loppujen lopuksi niin vahvoja ole, ettei joskus murtumisia tulisi. Tärkeintä olisi löytää tilaa ja aikaa kuunnella itseään ja rohkeutta olla rehellinen omille tunteilleen! Joskus elämässä täytyy tehdä suuriakin suunnan muutoksia.
Kaikkea hyvää sinulle ja kaikille meille perheväkivallan uhreille!
Toipuminen on työlästä, mutta ei mahdotonta!
Tsemppiä ja lämmin virtuaalihalaus sinulle minulta!
Ikävä kuulla tosta unilääke-episodista mutta hienoa että nyt olet saanut vähän "järeämpiä" apuja kuin keskustelupalstan vinkit. Toki hyviä kirjoituksia täälläkin on ollut. Älä mieti mitään kulisseja tai häpeää terapiasta, se on turhaa, olis hyvä jos sulla olis joku tuttu kenelle voisit jopa kertoa tosta kaikesta. Ja hemmottele itseäsi nyt terveellisellä elämällä: riittävästi unta, liikuntaa, ei alkoholia, monipuolinen ruokavalio. Tukevat tunne-elämän solmujen selvittelyä. Tykkäätkö käydä hieronnassa, kasvohoidossa? Nyt älä pihtaa itsesi hemmottelussa, ansaitset kyllä hyviä asioita elämässä vaikka et itse ehkä aina niin uskokaan, ja tarvitset muuta ajattelemisen aihetta kuin miehet. Tsemppiä sinulle!
Rikosuhripäivystyksen kautta eroon. Et voi muuttaa häntä. Muuta oma helvettisi onneksi. Pääset kyllä jaloillesi. Tuollainen uhkailija ei yleensä saa aikaan kuin uhkailuja. Rikosuhripäivystyksessä sinua tuetaan ja saat apua mahdollisiin uhkatilanteisiin tai lähestymiskiellon hankkimiseen. Ole rohkea. Selviät kyllä!
http://www.riku.fi/fi/etusivu/
tämä ahdistus alkaa helpottamaan?
Mies on todella jättänyt rauhaan ja nyt olen sekaisin sitten mitä tällä rauhalla tekisin. Miehellä on uusi nainen ja sain senkin tietää, että monesti näiden vuosien aikana pettänyt.
Koko ajan äijä pyörii mielessä. Välillä tärisen raivosta välillä itken ja mietin koko eron järkevyyttä.
Mies sai jostain tietää, että olen yrittänyt itsemurhaa ja siitähän riemu repesi. Oli joutunut katsomaan hullua akkaa ja kärsimään. Voi häpeä ja ketutus.
elikkä, tuo mies on ihan pimeä, kun tollasen keksi. että tavallaan hän kiusaa sua vieläkin. mulla on kokemuksia tuon tapaisesta, ja paras konsti oli mun tervehtymiseen se, että en välittänyt enää, vaikka kuulin aina jostain, mitä minusta oli mukamas puhuttu. ne kostautuu pahan puhujille ne asiat myöhemmin.taitaa muuten käydä niin, että miehes uus hellu on kohta samassa tilanteessa kuin sinä.tuota miestä ei muuta kuin joku ihan utopinen juttu. pidä pää pystyssä ja hanki itelles joku kotieläin.
Ja oikeudenmukainen....selvinpäin !!! Et haluaisi luopua, jännittävää !
Kerro lisää meille taviksille, uuuh' niin jännittävää ! Et löydä mistään toista samanlaista, pidä kiiiiiiii....... harmaa nalle.
Ensimmäinen asiaton viesti. No ei tunnu missään.
olet saanut kauheasti viestejä missä sinua tuetaan ja rohkaistaan mikä on hyvä asia!! ja mitä sä teet, kerrot heti seuraavassa että teit hölmösti yritit itsaria jne.... just tollaisiin menee hermo kun yritetään antaa apua ja puhua järkeä mut mitään ei kuunnella eikä opita.
jos on niin surkea olo niin surkeampi olo tulee meillä kun näkee että et edes yritä. mies mies mies... mies sitä mies tätä... kuka sä itse olet mieti sitä, anna sen miehen jo olla!!!!!!!!!!!!!!!!1
kuule vaikka tässä ollaan menty ylös alas tunnetasolla niin kuuluneepi asiaan.
On totta, että olen saanut todella paljon hyviä viestejä ja kiitos ihan jokaiselle.
Mikäli olet seurannut tilannetta alusta saakka niin olen saanut niitäkin viestejä joissa on kyselty kuulumisia jatkossa. Ne eivät ole olleet hyviä vielä tähän asti mutta kenties joskus kirjoitan mitä hyvää kuuluu vaikka vuoden päästä.
Kuulut varmaan niihin henkilöihin, että kun murheensa vuodattaa ja saa kannustavia ja tsemppaavia viestejä, kaiken pitäs naks vaan muuttua mahtavaksi ja elämisen arvoiseksi.
Jos niin paljon ärsyttää niin ÄLÄ LUE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Lueskelin viestiketjua ja on vähässä ajassa tapahtunut kohdallasi paljon. Hyvä silti, että on tapahtunut, kaikkihan voisi jatkua ennallaan. Nyt sinulla on oma elämäsi käsissäsi ja tokihan se pelottaa, sinähän et tiedä mitä tuleman pitää. Usko minua, ei se huonompaa ole, päin vastoin. Nyt pitää löytää uskoa ja luottamusta tulevaan!
Totta mooses sulla on ikävä, saa ollakkin. Niitä yhteisiä HYVIÄ hetkiä. Se on pelkästään inhimillistä ja kuuluu prosessiin. Muista silti se kokonaisuus ja toisaalta sinun kannaltasi on hyvä, että mies juoksi toiseen syliin -eipähän tule mielijohdetta uskotella itselleen että juttu voisi vielä toimia. Se on nyt niin kuin pieni pakko pärjätä omillaan, ja miksi et pärjäisi -tunnut olevan fiksu nainen.
Ylilyöntejä tapahtuu, vahvimmillekkin. Tiedät itsekkin että pillereiden napsiminen oli tyhmää ja hyvä että tiedät. Ei täällä netissä voi kenenkään elämää valmiiksi elää. Ei tähän ole käsikirjoitusta, elämä tarjoilee mitä tarjoilee ja sieltä napsitaan ne parhaat palat. Joskus vain käy niin että paskan päällä onkin suklaakuorrute, eikä sitä heti huomaa kun ensi kertaa nuolaisee!
Mutta muista että nämä kaikki tunteesi kuuluvat asiaan: viha, pettymys, epätoivo, suru, epävarmuus. Sitten tulevat helpotus, ymmärrys siitä että selvisi, sitä alkaa kiinnostua ympäristöstään. Helpotus muuttuu iloksi, nauruksi, pärjäämiseksi, voimaksi, jopa onneksi. Ihminen voi olla monella tapaa onnellinen.
Nyt pian huomaat, että sulla on lupa tehdä niitä pieniä arkipäivän asioita ja askareita ihan koska huvittaa; peset pyykin silloin kun se sulle sopii, nautit siitä että saat ripustaa taulun sinne minne haluat, keität kahvia jos tekee mieli ja tiskaat kahvikuppisi vaikka huomenna jos tänään ei huvita! Siitä se lähtee. Tutustu yhteen ihanaan ihmiseen; sinä itse. Sinä itse olet ollut hukassa, poissa, epävarma ja piilossa toisen vallan alla alistettuna. Sitten alat tutustua mitä muuta mukavaa maailmasta löytyy! Mutta anna itsellesi aikaa!!! Tämä ei ole valmis päivässä, eikä kahdessa, ei kuukaudessakaan! Mulla siihen meni kaksi vuotta, mutta nyt nautin elämästäni :)
Jos tykkäät vaihtaa ajatuksia, niin kirjoita [email protected]