Tilanne on varsin mielenkiintoinen ja haluaisin kysellä hieman muidenkin mielipiteitä asiaan.
Pohjustusta tilanteeseen olemme tämän naisen kanssa tutustuneet jo vuosia sitten jossain chatissä. molemmat nuoria opiskelijoita ja minä se kokematon ja ujompi osapuoli. Juteltiin vaihettiin viestejä jonkin aikaa ja minähän häneen ihastuin jo silloin. plää plää plää ei kuitenkaan silloin tavattu kun ei mulla ollut ihan rohkeutta sitä ehdottaa ja hänkään ei sitä niin kauheasti painostanut.. kyllä siitä oli puhetta joskus.
Sitten tuli toinen mies kuvioihin.. ja aikaa kului ja tyttö tuli paksuksi.. jne. on kuitenkin aina välillä juteltu ja pidetty yhteyttä.
Tässä sitten jonkin aikaa sitten hän kertoi minulle olevansa myös minuun ihastunut.. ollut siitä asti kun ekan kerran tavattiin.. ja minä kerroin hänelle sitten kanssa mitä olen tuntenut häneen ja tunnen edelleen. hän on edelleen parisuhteessa sen miehen kanssa ja heillä on se 1.5v lapsi. meillä on tässä nyt pieni romanssi ollut ja ainakin minä olen häneen rakastunut. Seksiä emme ole harrastaneet.
Sitten ne ongelmat. hän on aina puhellut siihen suuntaan että ei tuo nykyinen parisuhde ole oikein hyvällä pohjalla (myös ennen tuota ihastumisesta kertomista). Hän ei kuulemma ole ollut onnellinen pitkiin aikoihin. Ja nykyinen ukko ei osoita hellyttää yms pidä naista hyvänä muuta kun sitten makuuhuoneessa eli ei pussaa kun tulee kotiin yms.. kuulemma pakottaa seksiinkin joskus. on myös ainakin yhden kerran lyönyt häntä (kerran se on semmoisen maininnu) harvemmin niitä vain kerran tapahtuu.. ja kyllähän se nainen rakastaa ukkoaan. Ja vaikka ihastuminen on normaalia niin se että asialle on jotain valmis tekemään kertoo mielestäni että ei ole asiat hyvin. Hän on yrittänyt puhua näistä ongelmista ukkonsakin kanssa joka pitää semmoisia puheita paskanjauhamisena.
Vaan kaikki mitä hän on puhunut minulle jo pitkän aikaa on saanut minussa semmoisen kuvan että hän haluaa pois siitä suhteesta. Mutta hänellä ei oikein ole ystäviä oikeastaan ainoa ystävä on sen ukon sisko. sen kanssa se puhuu noista ongelmista ja neuvot aina vähän on siihen suuntaan että pidä mies tyytyväisenä lisää seksiä yms. mä olen se toinen jonka kanssa se puhuu niistä asioista. Mä olen yrittänyt sitä saada tajuamaan että kyllä parempaakin on tarjolla.
Se on tässä miettiny asioita vaikka kuinka ja pitkään ja vähän kallistuu siihen suuntaan että ei halua lähteä. Ja perusteleekin hieman kantaansa erikoisesti ei oikeastaan vetoa ees rakkauteen.. vaan siihen kuinka hän olisi yksinäinen, ja ja toimeen tuleminen lapsen kanssa on vaikeaa ja semmoisia käytännön asioita Jotka pitävät hänet siellä ja onnettomana. kyllä hänen on pakko sitä miestään tietty rakastaakkin ei tommosta muuten voi kestää..
haluaisin asiallisia mielipiteitä asiaan ja ihan neuvojakin olisin kiinnostunut kuulemaan
Pohjustusta tilanteeseen olemme tämän naisen kanssa tutustuneet jo vuosia sitten jossain chatissä. molemmat nuoria opiskelijoita ja minä se kokematon ja ujompi osapuoli. Juteltiin vaihettiin viestejä jonkin aikaa ja minähän häneen ihastuin jo silloin. plää plää plää ei kuitenkaan silloin tavattu kun ei mulla ollut ihan rohkeutta sitä ehdottaa ja hänkään ei sitä niin kauheasti painostanut.. kyllä siitä oli puhetta joskus.
Sitten tuli toinen mies kuvioihin.. ja aikaa kului ja tyttö tuli paksuksi.. jne. on kuitenkin aina välillä juteltu ja pidetty yhteyttä.
Tässä sitten jonkin aikaa sitten hän kertoi minulle olevansa myös minuun ihastunut.. ollut siitä asti kun ekan kerran tavattiin.. ja minä kerroin hänelle sitten kanssa mitä olen tuntenut häneen ja tunnen edelleen. hän on edelleen parisuhteessa sen miehen kanssa ja heillä on se 1.5v lapsi. meillä on tässä nyt pieni romanssi ollut ja ainakin minä olen häneen rakastunut. Seksiä emme ole harrastaneet.
Sitten ne ongelmat. hän on aina puhellut siihen suuntaan että ei tuo nykyinen parisuhde ole oikein hyvällä pohjalla (myös ennen tuota ihastumisesta kertomista). Hän ei kuulemma ole ollut onnellinen pitkiin aikoihin. Ja nykyinen ukko ei osoita hellyttää yms pidä naista hyvänä muuta kun sitten makuuhuoneessa eli ei pussaa kun tulee kotiin yms.. kuulemma pakottaa seksiinkin joskus. on myös ainakin yhden kerran lyönyt häntä (kerran se on semmoisen maininnu) harvemmin niitä vain kerran tapahtuu.. ja kyllähän se nainen rakastaa ukkoaan. Ja vaikka ihastuminen on normaalia niin se että asialle on jotain valmis tekemään kertoo mielestäni että ei ole asiat hyvin. Hän on yrittänyt puhua näistä ongelmista ukkonsakin kanssa joka pitää semmoisia puheita paskanjauhamisena.
Vaan kaikki mitä hän on puhunut minulle jo pitkän aikaa on saanut minussa semmoisen kuvan että hän haluaa pois siitä suhteesta. Mutta hänellä ei oikein ole ystäviä oikeastaan ainoa ystävä on sen ukon sisko. sen kanssa se puhuu noista ongelmista ja neuvot aina vähän on siihen suuntaan että pidä mies tyytyväisenä lisää seksiä yms. mä olen se toinen jonka kanssa se puhuu niistä asioista. Mä olen yrittänyt sitä saada tajuamaan että kyllä parempaakin on tarjolla.
Se on tässä miettiny asioita vaikka kuinka ja pitkään ja vähän kallistuu siihen suuntaan että ei halua lähteä. Ja perusteleekin hieman kantaansa erikoisesti ei oikeastaan vetoa ees rakkauteen.. vaan siihen kuinka hän olisi yksinäinen, ja ja toimeen tuleminen lapsen kanssa on vaikeaa ja semmoisia käytännön asioita Jotka pitävät hänet siellä ja onnettomana. kyllä hänen on pakko sitä miestään tietty rakastaakkin ei tommosta muuten voi kestää..
haluaisin asiallisia mielipiteitä asiaan ja ihan neuvojakin olisin kiinnostunut kuulemaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on hyvin samantapainen tarina kuin naisella josta puhut.
Uskon, että sellainen suhde ei kestä, se rikkoutuu joko nyt tai myöhemmin.
Varsinainen irti päästäminen voi olla hyvin vaikeaa.
Joko hän päästää irti nyt (ja tutustuu sinuun vielä lähemmin?) tai sitten vasta myöhemmin (ja mahdollisesti ottaa silloin yhteyttä).
Tämä on siis minun henkilökohtainen mielipiteeni ja perustuu omaan kokemukseeni.
Itsestäni:
Olen nuori nainen, minulla on exäni kanssa 2 pientä lasta, 3v ja 1,5v.
Tapasin pitkästä aikaa entisen poikaystäväni yläasteajoilta, joka oli pyörinyt
mielessä aina siitä lähtien kun tiemme erosivat hänen muuttaessaan perheensä kanssa ulkomaille.
Ihastuin samantein, ja niin teki hänkin.
Tällä välillä olin siis ehtinyt olla 5 vuotta suhteessa, josta olin saanut kaksi ihanaa lasta. Suhteen tila oli kuitenkin epävarma; en enää tuntenut rakastavani lasten isää. Totta, ilman ihastusta en olisi varmastikaan lähtenyt silloin, mutta myöhemmin olisin. rakkaus oli loppu ja olimmekin kasvaneet hyvin erilaisiksi, ja minä olin vasta kasvanut aikuiseksi.. eikä tulevaisuudenkuvamme oikein osunut kohdilleen.
Ero oli helppoa ihastuksen siivillä, mutta pitkä sitoutuminen ihmiseen, joka on kuitenkin lasteni isä ja pitkäaikainen kumppanini, jätti syvän siteen, ja myöhemmin rupesin oireilemaan asiasta.
Jos tai kun suhteenne syvenee ja jos alatte seurustelemaan, voit odottaa naisen tekevän suruprosessia samaan syssyyn, joka ei välttämättä ole kaunista. Hän saattaa kaivata entistä miestään, itkeä asiaa ja ajatella jopa paluuta - hän saattaa jopa palata.
Omassa tapauksessani (sairastan kaksisuuntaista mielihäiriötä, eli mielialanvaihteluni ja tunteeni ovat erityisen herkistyneet) juuri nämä asiat kävivät toteen; usein itkin ja mietin pitäisikö lasten takia palata (koskaan en tuntenut rakastavani häntä kuten uutta miestäni). muutimme yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen, koska mies oli muutenkin meillä kokoajan, kun itse kotiäitinä olin kodissa kiinni, joten tämä oli oikeastaan vain paperilla asian virallistamista. Mies tuli ihailtavan hyvin toimeen lasteni kanssa ja hän kesti myös ihailtavasti suruaikani. Olin täysi raunio.
Vähitellen tuhkata kuitenkin nostin pääni ja elämä rupesi hymyilemään. Tässä kuitenkin kesti KAUAN ja se vaati mieheltäni hyyyvin paljon.
En enää kaipaa lasten isää, enkä elämää hänen kanssaan vaan olen onnellinen uuden(tai todella vanhan;)) mieheni kanssa, joka nyt ei oikeastaan enää ole kovinkaan uusi.. jo tässä ollaan 3 vuotta oltu yhdessä :)
Joka tapauksessa se mitä yritän sanoa, on, että jos haluat todella tämän naisen kanssa alkaa seurustella ennen kuin hän on surutyonsä tehnyt (ja tämä hänen täytyy tehdä!) sinun tulee varautua vaikeisiin aikoihin, hyvinkin vaikeisiin. Hän tulee tarvitsemaan samaan aikaan paljon tukeasi eronsa takia konkreettisissa asoissa, kuin henkisissäkin ja ymmärrystä mielialojen heittelyyn ja epäröintiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö suhteenne voisi omani tapaan toimia ja kestää, jos ymmärrät häntä ja koet että se kaikki on lopulta onnellisesti hänen kanssaan elämisen arvoista.
Tunnelin päässä on siis valoa ja yhteinen terve elämä häämöttää - mutta ensin on kuljettava kivikon läpi.
Toivon teille kaikkea hyvää ja uskon että varotuksen saaneena voitkin ymmärtää tilannetta paremmin, kuin jos yksin pähkäilisit hänen kummallista käytöstään.
Toivottavasti asiat lopulta ovat sitä mitä meilläkin,eli saatte olla yhdessä onnellisina, vanhoja haikailematta! =)