Kaikki pettämistään puolustelevat, voisitteko listata:
a) yhdenkin parisuhdeterapeutin (oikeasti alan ammattilainen, ei paras ystävänne)
b) yhden vakavasti otettavan lähdeteoksen (ei Harlekiini-sarjaa)
c) oikean tutkimuksen,
joka/jossa pettäminen todetaan kypsän aikuisen toiminnaksi ja hyväksi tavaksi edesauttaa sopuisaa ja hyvinhoidettua avioeroa?
Kiitos jo etukäteen!
a) yhdenkin parisuhdeterapeutin (oikeasti alan ammattilainen, ei paras ystävänne)
b) yhden vakavasti otettavan lähdeteoksen (ei Harlekiini-sarjaa)
c) oikean tutkimuksen,
joka/jossa pettäminen todetaan kypsän aikuisen toiminnaksi ja hyväksi tavaksi edesauttaa sopuisaa ja hyvinhoidettua avioeroa?
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuskin kukaan pettämistään varsinaisesti puolustelee, kunhan kertoo miksi petti.
On ihan eri asia todeta syyt pettämisen takana kuin puolustella pettämistään. Pettämistä(kin) voi siis ymmärtää, vaikkei sitä hyväksyisikään.
(sitäpaitsi tämä on avioero- eikä pettämisosio...)
.. ja välillä saa sen kuvan, että pettäminen on ihan hyvä asia ja jopa toivottavaa.
Eipä tällä avioero-puolella kyllä juuri pettämistä käsitellä, ja vielä vähemmän sitä koetaan oikeutetuksi toiminnaksi.
..olevat vanhemmat -ketjut ja hämmästy..
Pettäminen on vain syy-seurausta suhteen ongelmista. Jos avioliitossa/suhteessa kaikki pelaa, ei ole syytä lähteä vieraisiin, jollei ole sitten ihan valehtelijasta kyse, jolla ei ole koskaan ollut tarkoitustakaan ilman muita olla.
esitettyyn kysymykseen?
Miksi pettämistä pitäisi puolustella? Tai tuomita? Ja miksi siitä pitäisi edes kertoa? Etenkään siinä tapauksessa, jos muutenkin aikoo erota?
Kannattaisi miettiä myös miksi kumppani ei halua kuulla uskottomuudesta. Tai jos sanoo haluavansa, kestääkö totuuden. Joskus nimittäin näyttää siltä, että liitto ei ns. kaadu uskottomuuteen, vaan siihen, ettei petetty osapuoli kestä totuutta. Liitothan voivat toimia pitkäänkin, vaikka toinen juoksisi vieraissa sen kun ehtii. Vaikka molemmat (vain ;)) periaatteessa kannattavat uskollisuutta eikä mistään avoimesta liitosta ole sovittu.
Pettämistä ei mielestäni oikeuta mikään. Jos on onneton eikä halua jatkaa liittoa, niin pitää erota. Pelkkä erokin on usein traumaattinen kokemus, pettäminen tekee siitä erityisen kivuliaan.
Epäonnistuneen suhteen laastaroiminen hyppäämällä suoraan seuraavaan suhteeseen on alkeellista. Ennemmin tai myöhemmin myös uudessa suhteessa tulee arki vastaan ja jos mikään ei ole itsessä muuttunut, niin asia harvoin paranee ihmistä vaihtamalla. Tänä päivänä löytyy ihmisiä, jotka avioituvat elämänsä aikana viisi -kuusikin kertaa, koska vika on aina toisessa.
Jokaisen parisuhteeessa kompuroivan on syytä mennä itseensä, ja väitän liittomme aikana tehneenikin näin. Dialogia on kuitenkin mahdotonta käydä yksin jos toinen tuntiessaan, ettei tule kuulluksi hakeutuu suhteeseen, jossa haluaa unohtaa arjen ja sitoutumisen. Se on eettisestikin väärin.
Elämä ei ole mustavalkoista. Silti olisi reilua että kaikki, jotka ryhtyvät suhteeseen perheellisen ihmisen kanssa, varmistaisivat, että salaisen suhteen puolisokin tietäisi elävänsä ”epätyydyttävässä suhteessa” tai ”kylmässä liitossa”. Olisi tyylikästä lopettaa vanha liitto ensin ja sotkea vasta sen jälkeen kuvioon kolmansia osapuolia. Olen tässä asiassa hirveän mustavalkoinen, sillä tiedän asiasta paljon, omaan siihen useita perspektiivejä, sillä olen ollut itse sekä pettäjä, että toinen nainen ja kun niistä kasvoin ulos, tiesin etten koskaan halua olla enää kumpaakaan.
Vaikka rakkautta ei olisikaan jäljellä, voisi erotilanteessa kunnioitus entistä puolisoa kohtaan säilyä. Pettämisessä niin ei valitettavasti tapahdu. Pettäminen tekee kaikesta rumaa, se mitätöi hyvän ja aiheuttaa elinikäiset arvet. Pettäjäjättäjän on helppo maalata ex-puolisosta ilmestyskirjan peto: hullu akka, tai kusipää äijä. Hyvä, että pääsin tuollaisesta eroon. Harva pettäjäjättäjä tajuaa lähdettyään katselevansa ex-puolisossaan täysin omaa luomustaan.
Kilteimmästäkin ihmisestä löytyy tappaja kun tarpeeksi ronkitaan. Jos syytetään kaikesta ja jätetään yksin huolehtimaan. Kun pettäjä itse elää villiä, uutta suhdetta uuden onnen kanssa niin on hyvä päivitellä, kuinka mielenvikainen ja sairas ex-puoliso onkaan. Kuinka kummassa hänenlaisensa kanssa pystyi yleensä elämään näinkin pitkään?
"Miksi pettämistä pitäisi puolustella? Tai tuomita? Ja miksi siitä pitäisi edes kertoa? Etenkään siinä tapauksessa, jos muutenkin aikoo erota?"
Ilmeisesti rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ovat sinulle aivan tuntemattomia käsitteitä. Voitko vastata ap.n esittämään kysymykseen, sen sijaan että kirjoittelet mutu-tuntumallasi ja ilmeisesti oman syyllisyytesi ajamana?
ja silloin tapaat ihmisen jonka kanssa haluat nauttia seksistä ja läheisyyden tunteesta?