Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa noin kymmenen vuotta ja meillä on kaksi ihanaa poikaa. Mieheni nuorempi veli on ollut naimisissa noin 4 vuotta. Tämän nuoremman miehen veljen vaimo on aloittanut minun mieheni selvän vamppaamisen. Esittelee itseään joka paikasta. Pukeutuu epäsopivasti. Ensin ihmettelin hänen pukeutumistaan, kun kerran ei ollut kuin tyyliin "alusvaatteet" päällä, kun he tulivat meille, mutta sitten ajattelin, että suvun kesken vaikka alasti. Mutta sitten huomasin, että tämä pukeutuminen on tarkoitettu miehelleni. Tämä naikkonen koko ajan yrittää tunkea mieheni viereen istumaan, kyyristellä ja pyllistellä. Tätä on jatkunut jo yli vuoden. Näemme toisiamme noin 5 kertaa vuodessa. Ja yrittää jutella mieheni kanssa koko ajan. Mieheni sanoikin minulle, että mitään asiaa ei sillä yleensä koskaan ole, yrittää vain tikusta saada asiaa. Mieheni ei ole yhtään kiinnostunut ja osoittaakin koko ajan käytöksellään, että ei kiinnosta. Siksi tämä nainen ei ole käynyt käsiksi tai tehnyt suoria ehdotuksia. Vaikka miestäni ei yhtään kiinnosta, ärsyttää tämä nainen minua suunnattomasti. En tiedä mitä pitä tehdä, koska niitä "suoria" ehdotuksia tai kiinnikäymisiä ei ole tullut. Mitä te tekisitte?
Todella ÄRSYTTÄVÄÄ
Ärsyyntynyt...
12659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jollei niitä muutenkaan usempaa kuin viisi vuodessa ole, niin yhtä hyvin sitten on tapaamatta lainkaan. Voivat kai veljekset pitää yhteyttä keskenään ilmankin.
tapaamisia tämän vampin kanssa, voihan mies veljeään tapailla vaikka tämä ei olisi mukana lainkaan, luulisin ainakin niin.
Laita stoppi tuollaiselle käytökselle, sopivaa olisi tämän naikkosenkin huomata mikä on epäsopivaa käytöstä kyläillessä. Kyläilyt seis kunnes vamppi tajuaa yskän. Ihmettelen miehesi veljeä miten hän hyväksyy tuollaisen käytöksen, onko hän sokea vai mitä? Ei neljän vuoden jälkeen olla sokeasti in lovekaan enää. Itse jättäisin mokoman miestennielijän, en ymmärrä siis lainkaan miestä.
Olet aivan oikeassa. Pahintahan tämä on nimenomaan mieheni veljelle. Veli on muuttunutkin ihan "reppanaksi" kulkee vain tämän naisen perässä kuin koiranpentu. Ei uskalla sanoa mitään koskaan vastaan tälle naiselle (en ole ainakaan kuullut) ja on NIIN tossunalla.
Tai sitten tunnet vain itsesi vanhaksi ja et niin kauniiksi.. ja kuvittelet asioita...
Itselleni on käynyt juuri näin. Oli suuri virhe mennä viettämään aikoinaan juhannusta pariskuntien kesken, kun sai heti kuulla supinaa siitä että oli muiden miehiä (huom. vanhoja ukkoja) vamppaamassa..hah!. Kaiken sai alulle se, että nyt satuin näyttämään uimapuvussa paremmalta kuin vanhat haaskaat ja pystyin vetämään tansseihin ylleni kotelomekon, mihin muiden ihrat ei olisi mahtuneet. Vanhat, väsyneet perheenäidit todella osaavat rypeä kateudessa ja katkeruudessa! Olisi pitänyt varmaan säkkiin pukeutua ja seistä nurkassa koko ilta.
Joten en, sori vaan, pysty näkemään asiaa toisin tässäkään tapauksessa.
Ymmärrän pointtisi! Mutta nyt ei ole kyse tuosta. Suvussani/ystäväpiirissäni ym. on PALJON kauniimpia naisia kuin minä. On aina ollut, tulee aina olemaan. Myös vähäpukeisia naisia löytyy tuttavapiiristämme. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että kauniit naiset näyttävät upeilta myös vähissä vaatteissa! Mutta tämä tapaus on vain aivan selvä. Kyllä sen huomaa, jos joku on vamppaamassa miestäsi.
Olisiko mahdollista, että kälysi saakin sinun ärtymyksestä intoa esiintyä miehellesi? Joillekin naisille se on suorastaan kutsumustyö ja mitä helpompi pariskunta jallittaa sen kivempaa joillakin naisilla on. Ymmärtäisin ominaisuuden johtuvan naisen huonosta itsetunnosta kuin muistakin naisellisuuteen liittyvistä epävarmuustekijöistä, joten jos miehesi ei osaa suhtautua kälyyn ja välttelee osoittamasta mitä mieltä on hänestä, niin ei se sinunkaan hommasi ole alentua järjestelemään asioita.
Anna kälysi keikistellä ja kokeile muutaman kerran kommentoida huumorilla. Se on pahinta, mitä huonolla itsetunnolla varustettu nainen ei kestä miesten läsnäollessa. Jos hän suuttuu siitä tiedät osuneesi napakymppiin ja sitäkin suuremmalla syyllä anna keikistellä sielunsa kyllyydestä, koska kälylläsi ei taida muuta sisältöä elämässään muutenkaan olla.
Mitä tulee miehesi veljen reppanuuteen, niin hän on ihan itse suostunut olemaan naisen kanssa. IHmisten tekemisiä ei aina ymmärrä, mutta sinun on aivan turha sääliä velipoikaa koska hänen täytyy joko oppia tai elää sellaista elämää, jonka hän ansaitseekin.
Hyviä pointteja. Kiitos. Mieheni on kyllä selvästikin vaihtanut paikkaa, kun tämä naikkonen on mennyt viereen. Ja kerrankin tämä nainen oikein tuhahti, kun mieheni taas teki "selväksi" eleillään ettei kiinnosta. Tämä nainen vain on lopputapaamisen aloillaan ja sitten taas aloittaa uudestaan uudella tapaamiskerralla. Mutta täytyy tosiaan katsoa joku hyvä tilanne, missä heittää jotain huumoria. En tiedä tehoaako tähän naiseen mikään. Jotenkin hän on vain päättänyt, että kyllä mieheni kohta huomaa, miten ihana hän on.
Teki jo eilen mieli ehdottaa huumoripuolelle esim. alushousuista. Olkoot ne millaiset pitsiunelmat tahansa, niin jos kälysi todellakin pomppii vain ne päällään seurassanne niin kysele ihan huviksesi kuinka korkealle kainaloon ne saa ulottumaan? Näyttää niin kivan joustavilta....
Ja hyvä, jos vastauksessani oli edes jotakin järkeä. Itse nimittäin inhoan kuvailemasi kaltaisia naisia ja todennut käytännössä joko hurtin huumorin tai välinpitämättömyyden tehoavan heihin parhaiten. Ei kannata uhrata yhtään tunteitaan heihin, koska moni heistä on jäänyt naiseutensa kanssa pikkutyttöasteelle.
Jos kyläilylle tulee henkilö, jonka paikalla olo on ahdistavaa ja ärsyttävää, niin miksi kutsut?
Kylään tullaan asiallisesti puettuna, istutaan sohvalla ja keskustellaan niitä näitä.
Ei kyläilijä kekkaloi pikkubikineissä eikä pyri isännän kainaloon.
Ajatteluttaa vain tässä ulkopuolista, että itseksesi olet päätellyt syitä, miksi vieraasi ei esitä suoria ehdotuksia tai käy käsiksi. Miten voit sen tietää? Mistä tiedät, että hän edes moisia on ajatellut, kun vain sinä ja miehesi niin päättelette? Jospa hän pukeutuu aina noin ja aina käyttäytyy vampin elkein? Ehkä miehesi ei olekaan ainoa kohde?
Et varmaan voi kysyä suoraan, meinaako iskeä sinun kumppanisi ja sanoa, että ei käy, tyttöseni. Vaatteet päälle ja istu nätisti!
Niinpä paras ratkaisu on ettei esitä kutsua ollenkaan. Oppikoon hän ensin käyttäytymään.
Jos hänen "identiteettinsä" olisi yleisesti sellainen, niin ymmärtäisin paremmin. Mutta tämä kohdistuu vain minun mieheeni. Hän oli aikasemmin ihan erilainen (tavallinen pukeutuja ja muutenkin ihan erilainen) ja nyt yhtäkkiä on muuttunut. Kerrankin kun mieheni ei päässyt tulemaan hän oikein harmitteli ja istui koko illan hiljaa eikä hakenut kenekään huomiota (miehelläni on toinenkin veli, yhden vuoden miestäni nuorempi ja miesserkkujakin oli paikalla). Mutta tottakai vamppi on myös muualla vamppi, mutta meidän "piirissämme" mieheni on ollut nyt vain kohteena. Emme heitä enää kutsukaan, mutta yleisessä sukutapahtumissa tavataan. Ja en enää ole edes niin ärsyyntynyt, kun olen saanut sitä nyt täällä purkaa:) kiitosta vaan. Eikä hän ole meille mikään uhka, mutta koen silti suuren suurta epäkunnioista, eikä sitä ole koskaan kiva saada. Varsinkin alussa, kun tällä naisella oli todella vaikeata ja minä tuin häntä kovasti. Hän todella on epävakaa persoona, mutta silti jokainen voi valita hyvän tai pahan. "Puhuminen" tosiaan helpottaa ja täytyy vaan oppia olematta loukkaantumatta.
Olen ruvennut miettiminää, että ehkä tämä nainen on rahan perässä. Minä nimittäin ainoana lapsena perin vanhempani (heillä oli oma firma) ja mitäs jos tämä nainen ajattelee, että jos mieheni jättää minut hän saa omaisuudesta puolet...? No en tiedä, mutta käytös tosiaan on muuttunut ja se arveluttaa...
Voithan jossain sopivassa välissä väittää, ettei miehesi saa sinun perinnöistäsi mitään koska teillä on avioehto, tai että vanhempiesi testamentissa on pykälä, joka sulkee puolison pois.
Vanhemmillani on itseasiassa testamentissa pykälä, joka sulkee puolisot pois. Täytyypä tuoda tämä ilmi (ei ole tosiaan tullut puheeksi) ja testata miten käy:) Kiitos kaikille vastanneille. Kyllä ihminen pitää tuntea pitkän aikaa, että sen todella tuntee. Minäkin olin oikein alussa iloinen, kun mieheni pikkuveli löysi mukavan ja kunnollisen oloisen tytön. Nyt tämä tyttö viihtyy ylimielisessä ilmeessä ja on tosiaan kuin eri tyttö.
Huvittavaa tässä on, että alussa tämä nainen koki olevansa ruma, lihava ja muutenkin huono. Sitten minä kehuin ja kannustin. Sanoin, että kauneus on sitä kuinka itseään ilmaisee ja kannattaa panostaa vaatteisiin, parturiin ym. Hän kyllä näyttää nykyään paljon paremmalta. Olisi ihan ok, jos hän ilmaisisi itseään tasapuolisesti kaikille (vaikka eihän sellainen mikään hyvä juttu ole), mutta olen huomannut, että muutkin sukulaiset ovat huomanneet ja ihmetelleet. Mainitsin kerran asiasta appivanhemmilleni ja he sanoivat, että eivät tiedä mistä tarkkaan on kyse, mutta ovat pistäneet merkille.
Mutta minun pitää nyt vain itse "kasvaa isommaksi". Olla enemminkin huolissaan kuin ärsyyntynyt. Mutta jotenkin se on aika vaikeaa. Onneksi hän ei ole poikieni kummi. Olen luonteeltani kiltti, enkä oikein haluaisi ikinä loukata ketään ja siksi en saa sanottua mitään. Huumoriin taidan kuitenkin pystyä, kunhan tässä psyykkaan.