Tarvisin neuvoja siihen kun mieheni harrastus vie kaiken huomion ja vapaa ajan. Olemme seurustelleet n.vuoden ja on alkanut tuntua että mieheni harrastus vie meiltä yhteisen ajan. Hän käy arkipäivisin töissä ja harrastaa liikuntaa 6-7 päivää viikossa. Viikonloppuisin on illat aikaa, mutta siihen se jääkin. En uskalla enään edes enään ehdottaa mitään yhteisiä juttuja kun pelkään vastausta. Suhteemme alkoi seksillä, ja on vieläkin hallitseva suhteessamme. Myös suhdettamme varjostaa se että en ole tavannut hänen perhettä,eikä kutsua ole tullut minkäänlaisiin kissanristiäisiin. Onkohan suhteemme yksipuolista, ja onkohan viisasta ratkaisua tähän yhteisen ajan löytämiseen.
Miehen harrastus vie kaiken ajan.
Flamigonkukka
112981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ei se siitä mihinkään muut kun noinkin kauan olette olleet jo yhdessä, sinuna miettisin parikin kertaa et lemppaisin miehen ja hommaisin tilalle semmosen kuka jaksaa olla sinun kans ja viettää aikaa, jos olet sitä itse vailla, toisille sopii paremmin että ei näe kuin vilaukselta puolisoa mutta toiset haluaa kyhnätä koko ajan yhdessä.
Kyllähän sitä jokainen suhteessa elävä tarvitsee omaa aikaa, meillä se vaan on kortilla. Sitten vielä asumme naapureina,jotenka välimatka ei ole este. En ole rajoittanut mieheni menemistä, harrastusta,mutta olen aina lähemmäs aloitteen tekijä jos yhteistä aikaa vietämme.
Ihmisillä on eri odotukset suhteelta, ilmeisesti teillä ne eivät kohtaa. Puhu tuntemuksistasi miehen kanssa. Jos hän pitää suhdettanne tärkeänä, hän kyllä muuttaa tapojaan ja löydätte jonkulaisen kompromissin.
Mitään "minä tai urheilu"- painostusta en kannata, koska parisuhde ei ole ainoa ilonaihe elämässä.
Jos meno jatkuu samana niin turha pysyä onnettomassa suhteessa. Kyllä niitä miehiä riittää. Ehkä hänelle sopisi paremmin toinen urheiluhullu.
varmaan edes huomaa ku siinä vaiheessa vasta, kun kaapissa ei ole puhtaita vaatteita......
Älä ole aina miehen saatavilla. Älä ole miehelle itsestään selvyys. Keksi itsellesi tekemistä, harrastuksia, ystäviä. Tee muitakin asioita.
Anna miehen ottaa sinuun yhteyttä. Todennäköisesti mies ei ole tosissaan sinun kanssasi ja suhteenne on hänelle pelkkä seksisuhde.
Liikuntaharrastus näyttää menneen vähän överiksi. Mitä jos ehdottaisit, että harrastaisitte parina päivänä liikuntaa yhdessä...pyöräretki eväineen, tanssiminen on hyvää liikuntaa.
Sano suoraan, että sinulla on ikävä yhdessäoloa. Ehkä hän ei ole edes huomannut liikuntariippuvaisuudessaan sitä, kuinka vähän yhteistä aikaa teillä enää on.
Miten kauan olette olleet yhdessä? Tiedätkö millaiset välit hänellä on perheeseensä. Mahdollista on, että häpeää perhettään. Toiset vievät näytille vasta kun ollaan tosi vakavissaan, toiset eivät näe tärkeäksi sukuloimista. Ymmärrän sinua, mutta älä tee siitä ongelmaa.
..suhdetta alottaessasi, että miehesi liikkuu paljon?
Itse reenaan lähes päivittäin ja usein vielä parikin kertaa päivässä...ja siitä en tingi kenenkään takia! Tämän olen tehnyt aina selväksi uudessa suhteessa...osa naisista on tämän hyväksynyt ja osa yrittänyt sitten muuttaa minua, lienee sanomattakin selvää, et tämä jälkimmäinen naisryhmä on aina saanut multa sitten kenkää...
Ajan tällä takaa sitä, että en sinuna lähtis yrittämään muuttaa miehesi liikuntatottumuksia, koska osalle meistä liikunta on ELÄMÄNTAPA! ..josta emme luovu kenekään takia...
Juuri tämän takia aktiiviliikkujan on parasta seurustella ainoastaan toisen aktiiviliikkujan kanssa..
Vaikka harmittavista asioista puhuminen tuntuu vaikealta niin jos sitä ei tee, ongelmat siirtyvät vain ajassa eteenpäin. Liitto on terveellä pohjalla jos kumpikin on rehellisiä toisilleen, avoimia, pystyy keskustelemaan vaikeistakin asioista ja näyttämään tunteita toiselle. Voisit ehdottaa miehellesi yhteisen harrastuksen aloittamisesta, vie tapaamaan sinun perhettä (jotta ehkä tuntee piston omassa sydämessään ja saattaa johtaa siihen että tapaat hänen perheen), järjestä kissanristiäisiä. Voi olla että mies käy harrastuksissa jotta pääsee tapaamaan ystäviä ja että ystävät hänelle tärkeitä joten harrastamiseen ei ehkä kannattaisi heti puuttua. Tuntuu myös siltä että sinun täytyisi selville oma asemasi parisuhteessa, mutta ei kannata hötkyillä. Vietä miehesi kanssa laatuaikaa tekemällä asioita yhdessä ja kaveriporukassa jotain sellaista joka saa aikaan yhteenkuuluvuuden tunteen. Tästä on hyvä aloittaa. Tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Pääasia että sinulle tulee tunne että olet ainakin yrittänyt muutosta ja olet tehnyt parhaasi parisuhteen eteen. Älä masennu vastoinkäymisistä - kaikella mitä tapahtuu elämässä on tarkoituksensa.
Itse lopetin juuri seurustelun joka kesti reilu kaksi vuotta. Emme käyneet kodin ulkopuolella yhdessä - vaikeaa uskoa mutta päivät olivat sitä että mies vietti suurimman osan ajastaan tietokoneen tai television ääressä. Emme puhuneet tunteista emmekä tulevaisuudesta vaan elimme päivä kerrallaan (mies osannut puhua tunteista). Tuntui että miehelle on kaikki ihan sama enkä saanut minkäänlaisia tunteenosoituksia. Kaikki tuntui liian yksipuoliselta. Tänään ilmoitin miehelle että on parempi että emme näe enää - olin saanut vaan tarpeeksi.
"Itse lopetin juuri seurustelun joka kesti reilu kaksi vuotta. Emme käyneet kodin ulkopuolella yhdessä - vaikeaa uskoa mutta päivät olivat sitä että mies vietti suurimman osan ajastaan tietokoneen tai television ääressä. Emme puhuneet tunteista emmekä tulevaisuudesta vaan elimme päivä kerrallaan (mies osannut puhua tunteista). Tuntui että miehelle on kaikki ihan sama enkä saanut minkäänlaisia tunteenosoituksia. Kaikki tuntui liian yksipuoliselta. Tänään ilmoitin miehelle että on parempi että emme näe enää - olin saanut vaan tarpeeksi."
Ihan kuin olisit puhunut miehestäni...onkohan sama mies kyseessä ;-)
Itse tiesin suhteen aloittaessa,että tälle miehlle on hänen harrastus tärkeä,ja myös olen antannut hänen harrastaa. Yhteinen aika on vähentynyt vuoden aikana huomattavasti, ja minusta tämän miehenkin pitäisi joustaa. Itselläni on tytär,ja meidän kolmen aika on mitätön.Kuitenkin mies päätti suhteemme alussa ottaa koko paketin, vaikka seksisuhteesta tämä alkoi,kun kysyin n,vuosi sitten et mikä on kuvio,niin hän halusi seurustella. on tavallaan vaikea irtautua suhteesta koska asumme samassa taloyhtiössä,ja kaiken kukkuraksi sama rappu,sama kerros.
Niin ja itse arvostan sitä että on motivaatiota harrastaa,mutta arvostus mielestäni pitäisi olla molemminpuolista. Pohdin useati sitä että rakastan kuitenkin tätä miestä, mutta onko suhteella tulevaisuutta koska olemme kuitenkin niin erinlaisia.