Lihavuus

Olen tavannut naisen, johon olen nyt ihastunut melko paljon. Hänkin on ihastunut minuun ja olisimme todennäköisesti onnellisia yhdessä. Ongelmana on se, että tämä nainen on keskivartalolihava ja minua se häiritsee. En voisi kuvitellakaan asiasta huomauttavani, mutta tämä vaivaa minua hyvin paljon. Ihminen joka muuten tuntuu niin täydelliseltä kumppanilta, on vain yhdestä kohtaa makuni vastainen, enkä itsekään ole mitenkään täydellinen. En kuitenkaan voi olla kiinnittämättä huomiota hänen vatsaansa, enkä tiedä olisko minusta harrastamaan seksiä hänen kanssaan koska jostain syystä ahdistun lihavuudesta. Vihaan omaa pinnallisuuttani, mutta syömishäiriöinen menneisyyteni on aiheuttanut minuun jonkinnäköisen läskifobian. Voiko tällaisesta ahdistuksesta päästä eroon, vai tuleeko koko suhde kaatumaan vain pullean vatsan vuoksi? En tiedä yhtään mitä tehdä.
11639
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Täällä huomauttelusi menee harakoille. Keskivartalolihavuus pitää varovasti ja rohkeasti ottaa puheeksi, jos se todella häiritsee. Itse en kenellekään siitä voisi missään tapauksessa huomauttaa.

Syömishäiriöt saa puolin ja toisin hillintään, kun löytää ihanan kenet haluaa. En kyllä ajattele, että ongelmat poistuu sim sala bim ja tulee joku joka ratkaisee tpisen ongelman. Kilot karisee, jos haluaa sitä toista ja itseään miellyttää ja ajattelee itse sinusta samalla lailla. Silloin sinulla olisi ongelma, jos ette olisi ihastuneita toisiinne. Syömisen saa aisoihin siinä, missä muunkin tahdonalainen toiminnan. Pitää antaa sortumiset itselleen anteeksi ja nousta jälleen.

Monilla on tapana syödä väsyneenä, hermostuneena ja ahdistuneena/huolestuneena. Tosi paha on, jos silloin on saatavilla vain huonoja energiapitoisia vaihtoehtoja. Sen verran paljon on tullut puhuttua painoasioista, että voi kääntäen sanoa, että riittavä uni, tasapainoisempi elämä yms. takaavat paremmin ihannepainon saavuttamisen ja siinä pysymisen.

Sitten pitäisi varmaan miettiä, miten taata riittävä unen saanti, mitkä asiat ahdistavat, murehduttavat ja pureutua niihin.

Äänestä
  • Ongelma todella häiritsee minua, mutta entisenä anorektikkona kyllä tiedän miten paljon painosta huomauttaminen voi loukata. En missään nimessä pysty asiasta ihastukselleni huomauttamaan. Toista pitäisi pystyä rakastamaan sellaisenaan, ei vain silloin kun hän muuttaa itsensä tietynlaiseksi. Kun en pysty itselläni liikakiloja hyväksymään, niitä on hyvin vaikea hyväksyä toiseltakaan. Jos asuisimme yhdessä toisen ruokavalioon pystyisi mahdollisesti hieman vaikuttamaan, mutta seurustelun alussa asiaan on todella vaikea saada minkään näköistä muutosta.

    En pysty olemaan hänen kanssaan lihavuuden vuoksi, mutta en myöskään pysty luopumaan hänestä vain yhden näinkin olemattoman asian vuoksi, joka nyt sattuu vaan häiritsemään minua aivan älyttömästi.

    Äänestä

joskus syömishäiriöistä molempiin suuntiin.

Valitettavasti sen vuoksi lihavat naiset eivät kiinnosta ja en voisi kuvitella edes aloittavani suhdetta "rasvaisen" naisen kanssa.

Sille ei mahda mitään. Kun on saanut hoikkaa niin ei palaa enää lihaviin.

Äänestä
  • kärsinyt syömishäiriöistä, ne ovat aina vakavia ongelmia. Sen vuoksikin ajattelisi ettet viittaisi naisiin kuin he olisivat jotain lihakimpaleita, toiset "rasvaisempia" ja toiset "vähärasvaisempia", ja sen "vähärasvaisen" saaminen olisi jotenkin sulka sun hattuusi. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla suhdetta, omat mieltymykset niin ulkonäön kuin luonteenkin suhteen määrää sen kenen kanssa suhteen aloittaa. Kaikkia pitäisi kuitenkin osata kunnioittaa ihmisinä.

    Äänestä

  • ovat psyyken sairaus ja valitettavasti se näkyy, niin kuin tässäkin kommentissa. Itsekin anorektikon kanssa eläneenä tiedän kuinka rankka sairaus. Kannattaisi ihan oikeasti koittaa saada pää terveeksi, niin lakkaisi kiusaamasta oma ja muiden keho ja täydellisyyspyrkimykset. Syömishäiriöiset heijastavat sitä omaa pahaa oloaan ulospäin mm juuri näin ja yrittävät kontrolloida muita samaan ajatusmuottiin missä itse elävät. Niinhän se ei mene eikä maailma ole sellainen, miksi syömishäiriöinen sen hahmottaa. Niin kauan kuin ette sitä tajua ette ole terveitä vaikka mitä väitätte.

    Äänestä

  • bbb kirjoitti:

    ovat psyyken sairaus ja valitettavasti se näkyy, niin kuin tässäkin kommentissa. Itsekin anorektikon kanssa eläneenä tiedän kuinka rankka sairaus. Kannattaisi ihan oikeasti koittaa saada pää terveeksi, niin lakkaisi kiusaamasta oma ja muiden keho ja täydellisyyspyrkimykset. Syömishäiriöiset heijastavat sitä omaa pahaa oloaan ulospäin mm juuri näin ja yrittävät kontrolloida muita samaan ajatusmuottiin missä itse elävät. Niinhän se ei mene eikä maailma ole sellainen, miksi syömishäiriöinen sen hahmottaa. Niin kauan kuin ette sitä tajua ette ole terveitä vaikka mitä väitätte.

    Näinhän se on, mutta kun on hyvin todennäköistä, että nämä läskiin kohdistuvat fobiat eivät häviä vielä vuosiin. Itse sairaus on kyllä voitettu ja normaalit ruokailutottumukset löydetty, mutta inho rasvaa kohtaan ei tunnu häviävän sitten millään. Minä itse en pidä naisia minään lihakimpaleina, ja jos ongelma olisikin ratkaistavissa hoikempaan vaihtamisella niin olisin sen jo tehnyt. Minä en kuitenkaan halua luopua ihmisestä, jonka kanssa muuten tulen niin hyvin toimeen, välitän ja pidän hänen ulkonäöstäkin kaiken muun paitsi vatsan alueen suhteen. Eniten haluaisin päästä eroon juuri tuosta omasta pinnallisesta ajatusmaailmastani, mutta tietenkin naisenikin olisi hyvä päästä vyötärön suhteen terveellisiin mittoihin. Mitään mallimaista olemusta en naiseltani vaadi, vaan tahtoisin häneen ainoastaan hieman urheilullisuutta, mutta en tietenkään kehtaa tällaista häneltä vaatia/pyytää.

    Äänestä

  • Aloittaja kirjoitti:

    Näinhän se on, mutta kun on hyvin todennäköistä, että nämä läskiin kohdistuvat fobiat eivät häviä vielä vuosiin. Itse sairaus on kyllä voitettu ja normaalit ruokailutottumukset löydetty, mutta inho rasvaa kohtaan ei tunnu häviävän sitten millään. Minä itse en pidä naisia minään lihakimpaleina, ja jos ongelma olisikin ratkaistavissa hoikempaan vaihtamisella niin olisin sen jo tehnyt. Minä en kuitenkaan halua luopua ihmisestä, jonka kanssa muuten tulen niin hyvin toimeen, välitän ja pidän hänen ulkonäöstäkin kaiken muun paitsi vatsan alueen suhteen. Eniten haluaisin päästä eroon juuri tuosta omasta pinnallisesta ajatusmaailmastani, mutta tietenkin naisenikin olisi hyvä päästä vyötärön suhteen terveellisiin mittoihin. Mitään mallimaista olemusta en naiseltani vaadi, vaan tahtoisin häneen ainoastaan hieman urheilullisuutta, mutta en tietenkään kehtaa tällaista häneltä vaatia/pyytää.

    "en kehtaa tällaista häneltä vaatia/pyytää." !

    Äänestä

  • Aloittaja kirjoitti:

    Näinhän se on, mutta kun on hyvin todennäköistä, että nämä läskiin kohdistuvat fobiat eivät häviä vielä vuosiin. Itse sairaus on kyllä voitettu ja normaalit ruokailutottumukset löydetty, mutta inho rasvaa kohtaan ei tunnu häviävän sitten millään. Minä itse en pidä naisia minään lihakimpaleina, ja jos ongelma olisikin ratkaistavissa hoikempaan vaihtamisella niin olisin sen jo tehnyt. Minä en kuitenkaan halua luopua ihmisestä, jonka kanssa muuten tulen niin hyvin toimeen, välitän ja pidän hänen ulkonäöstäkin kaiken muun paitsi vatsan alueen suhteen. Eniten haluaisin päästä eroon juuri tuosta omasta pinnallisesta ajatusmaailmastani, mutta tietenkin naisenikin olisi hyvä päästä vyötärön suhteen terveellisiin mittoihin. Mitään mallimaista olemusta en naiseltani vaadi, vaan tahtoisin häneen ainoastaan hieman urheilullisuutta, mutta en tietenkään kehtaa tällaista häneltä vaatia/pyytää.

    Oletko kertonut hänelle sairaudestasi? Tiedän, että monet ovat avoimen epäluuloisia psyykkisen sairauden sairastaneita kohtaan, joten siitä voi olla vaikea kertoa. Itse en ole "rasisti" siinä suhteessa, mutta koska tiedän, miten syömishäiriö voi pyörittää elämää ja ihmistä, niin voisin miettiä 2 kertaa ennen seurustelua uudelleen ihmisen kanssa, jolla on ollut jokin psyyken sairaus. Olet itse vielä toipumisvaihessa, joka voi kestää tosiaan vuosia, joten mun mielestä voisit kertoa, ellet ole jo kertonut. Ja samalla voisit kertoa, miksi terveellinen syöminen ja tasapainoinen elämä on sulle niin tärkeitä. Mun mielestä voisit kertoa näistä asioista puuttumatta kuitenkaan suoraan naisen vatsanseutuun.

    Mun mielestä voisitte ottaa homman niin, että sä tsemppaat häntä parempaan elämään ja hän katsoo, ettei sulta homma mene överiksi. Anoreksia heilahtaa kuntoilijalla helposti ortoreksiaan jne, eli olisi hyvä olla partneri, joka ymmärtää minkä kanssa painit. Voisitte ikäänkuin täydentää toisianne ja tasapainottaa toisianne. Luulen että kannattaisi käynnistellä asiaa ystäväpohjalta, sillä jos olet fobioinen kuin annat ymmärtää, ette onnistu seksielämässä millään, ellei nainen saa itseään hoikemmaksi.

    Se ongelma voi kuitenkin räjähtää käsiin siinä, että mikä sulle on tarpeeksi laiha? Koska alipainoiseksi hän tuskin haluaa. Riittääkö sulle esim 5kg pois ja kiinteämpi vartalo? Ero voi nimittäin olla entiseen uskomaton pienelläkin painonpudotuksella, jos samalla treenaa lihakset kuntoon. Vai onko sulle kauhistus se, että on lihaksia luiden ympärillä, eli pitäisikö olla muodikas lihakseton laiha? Vaikeita kysymyksiä, etenkin kun naisen kehon rasva% on normaalisti n 20%. Eli sitä ihonalaista rasvaa on terveessä kehossa...

    Äänestä

  • bbb kirjoitti:

    Oletko kertonut hänelle sairaudestasi? Tiedän, että monet ovat avoimen epäluuloisia psyykkisen sairauden sairastaneita kohtaan, joten siitä voi olla vaikea kertoa. Itse en ole "rasisti" siinä suhteessa, mutta koska tiedän, miten syömishäiriö voi pyörittää elämää ja ihmistä, niin voisin miettiä 2 kertaa ennen seurustelua uudelleen ihmisen kanssa, jolla on ollut jokin psyyken sairaus. Olet itse vielä toipumisvaihessa, joka voi kestää tosiaan vuosia, joten mun mielestä voisit kertoa, ellet ole jo kertonut. Ja samalla voisit kertoa, miksi terveellinen syöminen ja tasapainoinen elämä on sulle niin tärkeitä. Mun mielestä voisit kertoa näistä asioista puuttumatta kuitenkaan suoraan naisen vatsanseutuun.

    Mun mielestä voisitte ottaa homman niin, että sä tsemppaat häntä parempaan elämään ja hän katsoo, ettei sulta homma mene överiksi. Anoreksia heilahtaa kuntoilijalla helposti ortoreksiaan jne, eli olisi hyvä olla partneri, joka ymmärtää minkä kanssa painit. Voisitte ikäänkuin täydentää toisianne ja tasapainottaa toisianne. Luulen että kannattaisi käynnistellä asiaa ystäväpohjalta, sillä jos olet fobioinen kuin annat ymmärtää, ette onnistu seksielämässä millään, ellei nainen saa itseään hoikemmaksi.

    Se ongelma voi kuitenkin räjähtää käsiin siinä, että mikä sulle on tarpeeksi laiha? Koska alipainoiseksi hän tuskin haluaa. Riittääkö sulle esim 5kg pois ja kiinteämpi vartalo? Ero voi nimittäin olla entiseen uskomaton pienelläkin painonpudotuksella, jos samalla treenaa lihakset kuntoon. Vai onko sulle kauhistus se, että on lihaksia luiden ympärillä, eli pitäisikö olla muodikas lihakseton laiha? Vaikeita kysymyksiä, etenkin kun naisen kehon rasva% on normaalisti n 20%. Eli sitä ihonalaista rasvaa on terveessä kehossa...

    Näinpä taidan tehdä, kerron rehellisesti hänelle syömishäiriöstäni, huomauttamatta kuitenkaan hänen vatsastaan. Kerron miten tärkeää minulle olisi, että voisimme yhdessä urheilla, vaikka ihan vaan kevyen lenkkeilynkin merkeissä, ja minunkin olisi helpompi pitää ruokavalioni normaalina, jos meillä molemmilla voisi olla terveelliset elämäntavat. Mikäli hän ei halua elää syömishäiriöisen kanssa, voidaan siirtyä kaveripohjalle.

    Kumppanin ei tarvitse olla laiha, normaalipainoinen riittää. Pieni pyöreyskään ei ole ongelma, mikäli on kiinteä. Sairaan näköistä naista en tahdo, eli en yli- tai alipainoista, sinänsä ihan pelkkä kiinteytyminenkin voisi riittää, painolla ei ole niin väliä.

    Äänestä

  • Aloittaja kirjoitti:

    Näinpä taidan tehdä, kerron rehellisesti hänelle syömishäiriöstäni, huomauttamatta kuitenkaan hänen vatsastaan. Kerron miten tärkeää minulle olisi, että voisimme yhdessä urheilla, vaikka ihan vaan kevyen lenkkeilynkin merkeissä, ja minunkin olisi helpompi pitää ruokavalioni normaalina, jos meillä molemmilla voisi olla terveelliset elämäntavat. Mikäli hän ei halua elää syömishäiriöisen kanssa, voidaan siirtyä kaveripohjalle.

    Kumppanin ei tarvitse olla laiha, normaalipainoinen riittää. Pieni pyöreyskään ei ole ongelma, mikäli on kiinteä. Sairaan näköistä naista en tahdo, eli en yli- tai alipainoista, sinänsä ihan pelkkä kiinteytyminenkin voisi riittää, painolla ei ole niin väliä.

    Mun mielestä erinomainen tapa lähestyä asiaa "Kerron miten tärkeää minulle olisi, että voisimme yhdessä urheilla, vaikka ihan vaan kevyen lenkkeilynkin merkeissä, ja minunkin olisi helpompi pitää ruokavalioni normaalina, jos meillä molemmilla voisi olla terveelliset elämäntavat". Toivotan sulle paljon onnea matkaan sekä naisen kanssa että ongelmasi kanssa. Kuulostat hyvälle tyypille ja tiedän miten vaikeaa on nousta noista ongelmista tavalliseen arkeen ja suhteisiin, joten olet jo tehnyt ison urakan. Toivottavasti tämäkin onnistuu ja löydätte onnen ja rakkauden toisistanne.

    Äänestä

Tohtori tohtori. Poikaystävälläni on ongelma. Hän sairastaa anoreksiaa ja täydellisyydentavoittelua, nyt hän ahdistuu vatsastani. Se on hänen mielestään liian iso. Napit eivät lentele ja mahdun ovesta silti sisään. Painoindeksi on normaali, kyllä muut musta tykkää eikä minun mahani häiritse kenenkään elämää, enkä itse häiriinny kenenkään isosta tai pienestä mahasta.

Mitä tehdään? kutistetaanko poikaystävän kallo, vai minun vatsani, vai jätänkö poikaystävän ja etsin uuden?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mitä tehdä? kirjoitti:

Olen tavannut naisen, johon olen nyt ihastunut melko paljon. Hänkin on ihastunut minuun ja olisimme todennäköisesti onnellisia yhdessä. Ongelmana on se, että tämä nainen on keskivartalolihava ja minua se häiritsee. En voisi kuvitellakaan asiasta huomauttavani, mutta tämä vaivaa minua hyvin paljon. Ihminen joka muuten tuntuu niin täydelliseltä kumppanilta, on vain yhdestä kohtaa makuni vastainen, enkä itsekään ole mitenkään täydellinen. En kuitenkaan voi olla kiinnittämättä huomiota hänen vatsaansa, enkä tiedä olisko minusta harrastamaan seksiä hänen kanssaan koska jostain syystä ahdistun lihavuudesta. Vihaan omaa pinnallisuuttani, mutta syömishäiriöinen menneisyyteni on aiheuttanut minuun jonkinnäköisen läskifobian. Voiko tällaisesta ahdistuksesta päästä eroon, vai tuleeko koko suhde kaatumaan vain pullean vatsan vuoksi? En tiedä yhtään mitä tehdä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu