Polyamoria

yksin. Kandeisko pistää ajatusmaailma täysin uudeksi.

Miten kauan olet ollut kirjoitti:

yksin. Kandeisko pistää ajatusmaailma täysin uudeksi.

löytänyt sielunkumppanini. Olemme olleet yhdessä parisen vuotta. Meillä on sama ajatusmaailma, ja se on tehnyt varmasti osaltaan suhteestamme vahvan. Jos suhteemme ei jostain valitettavasta syystä kestäisikään, niin olisin mielummin yksin kuin...

Miksi pitää halveksia niitä, jotka haluavat elää toisin kuin sinä? Onko se sinusta oikein ja hyvää?

Avovaimollani on rakastaja, ja minulle järjestely sopii - saanpa pihdata rauhassa kun siltä tuntuu, ei tule enää riitoja seksistä. Kaikki tiedämme ja hyväksymme tämän kuvion. Aikatauluja pitää joskus vähän järjestellä, mutta se on pieni vaiva verrattuna erikokoisten ja -laatuisten seksihalujen parisuhteessa aiheuttamaan mielipahaan, murjotukseen ja mökötykseen. En tunne että olisin nyt tässä asiassa erityisen moraaliton. Mutta halveksi sinä minua rauhassa, jos se sinua lämmittää.

tuo kuulostaa hyvälle.
me ollaan vaimoni kanssa yhdessä etsitty naista jo pidemmän aikaa...ei löydy oikeaa, iso harmi.
tää ei tullut minun ajatuksena, vaan vaimoni, ja minulle se kolahti kympillä. kyse ei ole seksisuhteesta vaan oikeasta seurustelusta...meillä ei mene nyt kovin hyvin, kun sitä oikeaa ei tahdo löytyä...kumpaakin masentaa, mutta onneksi osaamme tukea toisiamme.
me ollaan toisillemme 100%:sen uskollisia ja onnellisia, mutta ahdistaa se, kun sitä kaipaamamme naista vaan ei löyd...kaksi vuotta olemme etsineet.
meidän suhde on hyvä muuten kaikin puolin ja lapsiakin on, mutta kaipaamamme nainen vaan kummittelee poissa olollaan...

No sitten sun nimimerkkis on ihan osuva.

Pohtija kirjoitti:

No sitten sun nimimerkkis on ihan osuva.

partneria ja lasta :) sun aivotoiminta ei ole kohdillaan ...

tarkoittanee kirjoitti:

partneria ja lasta :) sun aivotoiminta ei ole kohdillaan ...

pölyisellä on hallitseva äiti tai anoppi :D

Mun mielestä sellainen sotisi aivan kaikkea sitä vastaan, mitä minä arvostan elämässä ja parisuhteessa. Parisuhteen irvikuva sellainen mulle olisi. En pystyisi moiseen enkä tahtoisi. Mulle se täysin uskollinen ja yksiavioinen parisuhde on se ainut asia, jos sitä ei ole, olen yksin. En harrasta muutenkaan mitään irtosuhteita.

Tahdon syvän yhteyden yhteen ihmiseen, jakaa elämäni hänen kanssaan, jos hänet joskus löydän.

Mutta ei mulla sinällään ole mitään vastaan toisten elämäntyyliä, vaikka se tavallaan minua surettaakin ja on osoitus moraalin rappiosta, ihminen kun ei ole eläin eikä kaikkia mielihaluja tarvitsisi toteuttaa, mutta silti. Jos KAIKKI osapuolet ovat suostuvaisia ja tietävät missä mennään, niin kukin eläköön tyylillään. Ja minä omallani :)

123abc kirjoitti:

Mun mielestä sellainen sotisi aivan kaikkea sitä vastaan, mitä minä arvostan elämässä ja parisuhteessa. Parisuhteen irvikuva sellainen mulle olisi. En pystyisi moiseen enkä tahtoisi. Mulle se täysin uskollinen ja yksiavioinen parisuhde on se ainut asia, jos sitä ei ole, olen yksin. En harrasta muutenkaan mitään irtosuhteita.

Tahdon syvän yhteyden yhteen ihmiseen, jakaa elämäni hänen kanssaan, jos hänet joskus löydän.

Mutta ei mulla sinällään ole mitään vastaan toisten elämäntyyliä, vaikka se tavallaan minua surettaakin ja on osoitus moraalin rappiosta, ihminen kun ei ole eläin eikä kaikkia mielihaluja tarvitsisi toteuttaa, mutta silti. Jos KAIKKI osapuolet ovat suostuvaisia ja tietävät missä mennään, niin kukin eläköön tyylillään. Ja minä omallani :)

Lue lisää

että ihminen ON eläin, idiootti!!

tajua kirjoitti:

että ihminen ON eläin, idiootti!!

kunnolla, kun toista täytyy alkaa haukkumaan. Saitko muistutuksen omasta löyhästä moraalista? :)

123abc kirjoitti:

Mun mielestä sellainen sotisi aivan kaikkea sitä vastaan, mitä minä arvostan elämässä ja parisuhteessa. Parisuhteen irvikuva sellainen mulle olisi. En pystyisi moiseen enkä tahtoisi. Mulle se täysin uskollinen ja yksiavioinen parisuhde on se ainut asia, jos sitä ei ole, olen yksin. En harrasta muutenkaan mitään irtosuhteita.

Tahdon syvän yhteyden yhteen ihmiseen, jakaa elämäni hänen kanssaan, jos hänet joskus löydän.

Mutta ei mulla sinällään ole mitään vastaan toisten elämäntyyliä, vaikka se tavallaan minua surettaakin ja on osoitus moraalin rappiosta, ihminen kun ei ole eläin eikä kaikkia mielihaluja tarvitsisi toteuttaa, mutta silti. Jos KAIKKI osapuolet ovat suostuvaisia ja tietävät missä mennään, niin kukin eläköön tyylillään. Ja minä omallani :)

Lue lisää

"on osoitus moraalin rappiosta, ihminen kun ei ole eläin eikä kaikkia mielihaluja tarvitsisi toteuttaa, mutta silti. "

Olipas hauskasti sanottu, olenkohan minä nyt sitten moraaliton ihminen.
Se että elää polyamorisessa suhteessa ei tosiaankaan tarkoita sitä
että juostaan sängystä sänkyyn.
Eikä tosiaankaan kaikkia mielihaluja toteuteta.

Olemme tosiaankin kaikki ihan vapaaehtoisesti mukana.
Yksiavioisessa parisuhteessa on se vika,
että toinen voi ihastua johonkin muuhun ihmiseen
ja haluaa vaihtaa sinut häneen.
Meidän suhteessa voi ihastua toisiin ja harrastaa seksiä
jos haluaa, mutta ei tarvitse pelätä,
että suhde loppuu siihen,
niinkuin yleensä tapahtuu yksiavioisessa parisuhteessa.

123abc kirjoitti:

Mun mielestä sellainen sotisi aivan kaikkea sitä vastaan, mitä minä arvostan elämässä ja parisuhteessa. Parisuhteen irvikuva sellainen mulle olisi. En pystyisi moiseen enkä tahtoisi. Mulle se täysin uskollinen ja yksiavioinen parisuhde on se ainut asia, jos sitä ei ole, olen yksin. En harrasta muutenkaan mitään irtosuhteita.

Tahdon syvän yhteyden yhteen ihmiseen, jakaa elämäni hänen kanssaan, jos hänet joskus löydän.

Mutta ei mulla sinällään ole mitään vastaan toisten elämäntyyliä, vaikka se tavallaan minua surettaakin ja on osoitus moraalin rappiosta, ihminen kun ei ole eläin eikä kaikkia mielihaluja tarvitsisi toteuttaa, mutta silti. Jos KAIKKI osapuolet ovat suostuvaisia ja tietävät missä mennään, niin kukin eläköön tyylillään. Ja minä omallani :)

Lue lisää

koskaan tuklut aatelleeksi että polyamoria on synnynnäinen juttu,et sä sitä pääse pakoon,se on sisään rakennettu asia,toisilla se näkyy käytännössä.älä tuomihte toista.

reissupupu kirjoitti:

"on osoitus moraalin rappiosta, ihminen kun ei ole eläin eikä kaikkia mielihaluja tarvitsisi toteuttaa, mutta silti. "

Olipas hauskasti sanottu, olenkohan minä nyt sitten moraaliton ihminen.
Se että elää polyamorisessa suhteessa ei tosiaankaan tarkoita sitä
että juostaan sängystä sänkyyn.
Eikä tosiaankaan kaikkia mielihaluja toteuteta.

Olemme tosiaankin kaikki ihan vapaaehtoisesti mukana.
Yksiavioisessa parisuhteessa on se vika,
että toinen voi ihastua johonkin muuhun ihmiseen
ja haluaa vaihtaa sinut häneen.
Meidän suhteessa voi ihastua toisiin ja harrastaa seksiä
jos haluaa, mutta ei tarvitse pelätä,
että suhde loppuu siihen,
niinkuin yleensä tapahtuu yksiavioisessa parisuhteessa.

Lue lisää

En ole se kirjoittaja, jonka viestiin vastasit mutta heräsi muutama ajatus.

Mä en tuomitse kenenkään elämää, jokainen saa elää kuten haluaa. Omalle kohdalle polyamorinen suhde kuulostaisi todella ahdistavalta. Mulle parisuhde merkitsee sitoutumista yhteen ihmiseen, joka on mulle tärkein. Mulle parisuhde on jotain niin läheistä kumppanuutta, ettei siihen mahdu kolmatta ihmistä. Toki ystävät ja omat menot ja harrastukset on sitten erikseen eli omaakin elämää täytyy molemmilla olla. Koska mulle parisuhde merkitsee niin paljon, en ole koskaan pitkien, vuosia kestäneiden parisuhteiden (joita on ollu 2kpl) aikana edes halunnut muita. Toki jotain ohimeneviä hyvin lieviä tuntemuksia on ollut. Ne ovat olleet niin lieviä, ettei niitä voi kutsua edes ihastukseksi, enkä todellakaan olisi halunnut mitään. Mä vaan olen niin yksiavioinen, että en suhteessa ollessani ole kiinnostunut muista muuta kuin kaverimielessä. Mun kumppani on tässä asiassa samanlainen.

... kirjoitti:

En ole se kirjoittaja, jonka viestiin vastasit mutta heräsi muutama ajatus.

Mä en tuomitse kenenkään elämää, jokainen saa elää kuten haluaa. Omalle kohdalle polyamorinen suhde kuulostaisi todella ahdistavalta. Mulle parisuhde merkitsee sitoutumista yhteen ihmiseen, joka on mulle tärkein. Mulle parisuhde on jotain niin läheistä kumppanuutta, ettei siihen mahdu kolmatta ihmistä. Toki ystävät ja omat menot ja harrastukset on sitten erikseen eli omaakin elämää täytyy molemmilla olla. Koska mulle parisuhde merkitsee niin paljon, en ole koskaan pitkien, vuosia kestäneiden parisuhteiden (joita on ollu 2kpl) aikana edes halunnut muita. Toki jotain ohimeneviä hyvin lieviä tuntemuksia on ollut. Ne ovat olleet niin lieviä, ettei niitä voi kutsua edes ihastukseksi, enkä todellakaan olisi halunnut mitään. Mä vaan olen niin yksiavioinen, että en suhteessa ollessani ole kiinnostunut muista muuta kuin kaverimielessä. Mun kumppani on tässä asiassa samanlainen.

Lue lisää

Moraali perustuu uskonnolliseen yksiavioisuuskäsitteeseen joka antaa ihmiselle omistusoikeuden toiseen. Seksi siis merkitsee tässä mielessä sitä että kun olet riittävän lähellä toista omistat hänet. Tunteeseen perustuva oikeus ei ole luonnollinen, joten polyamorisuus on siis kielletty tunne tässä yhteiskunnassa. Meille on tahkottu tämä ajatus päähän lapsuudesta saakka joten ihmiselle luontainen toimintatapa on kielletty. Miksi suhteet eivät kestä? Siksi että se ei ole ihmiselle luontaista.

***** kirjoitti:

Moraali perustuu uskonnolliseen yksiavioisuuskäsitteeseen joka antaa ihmiselle omistusoikeuden toiseen. Seksi siis merkitsee tässä mielessä sitä että kun olet riittävän lähellä toista omistat hänet. Tunteeseen perustuva oikeus ei ole luonnollinen, joten polyamorisuus on siis kielletty tunne tässä yhteiskunnassa. Meille on tahkottu tämä ajatus päähän lapsuudesta saakka joten ihmiselle luontainen toimintatapa on kielletty. Miksi suhteet eivät kestä? Siksi että se ei ole ihmiselle luontaista.

Lue lisää

Toisten suhteet kestävät ja toisten suhteet eivät. Omassa lähipiirissäni uskolliset, yksiavioiset suhteet, jossa molemmat kumppanit ovat sitoutuneita toisiinsa, ovat kestäneet kauimmin. Mä tunnen pariskuntia, jotka ovat olleet 15 vuotta yhdessä, vaikka ovat nyt vasta 30-vuotiaita. Nämä pariskunnat ovat edelleen onnellisia. Kuka voi loppuen lopuksi sanoa, ettei yksiavioisuus ole ihmiselle luonnollista tai hyväksi? Toisille se ehkä ei ole sitä mutta toisille se taas on hyvinkin luonnollista.

***** kirjoitti:

Moraali perustuu uskonnolliseen yksiavioisuuskäsitteeseen joka antaa ihmiselle omistusoikeuden toiseen. Seksi siis merkitsee tässä mielessä sitä että kun olet riittävän lähellä toista omistat hänet. Tunteeseen perustuva oikeus ei ole luonnollinen, joten polyamorisuus on siis kielletty tunne tässä yhteiskunnassa. Meille on tahkottu tämä ajatus päähän lapsuudesta saakka joten ihmiselle luontainen toimintatapa on kielletty. Miksi suhteet eivät kestä? Siksi että se ei ole ihmiselle luontaista.

Lue lisää

sua, veit jalat suusta!

... kirjoitti:

Toisten suhteet kestävät ja toisten suhteet eivät. Omassa lähipiirissäni uskolliset, yksiavioiset suhteet, jossa molemmat kumppanit ovat sitoutuneita toisiinsa, ovat kestäneet kauimmin. Mä tunnen pariskuntia, jotka ovat olleet 15 vuotta yhdessä, vaikka ovat nyt vasta 30-vuotiaita. Nämä pariskunnat ovat edelleen onnellisia. Kuka voi loppuen lopuksi sanoa, ettei yksiavioisuus ole ihmiselle luonnollista tai hyväksi? Toisille se ehkä ei ole sitä mutta toisille se taas on hyvinkin luonnollista.

Lue lisää

Voisi olettaa että lesboilla on paremmat mahdollisuudet kestävään suhteeseen kuin heteroilla. Heteroliitoista yli puolet kariutuu, mutta kyllä lesbotkin eroavat tiuhaan tahtiin. Miksi? Erojen määrä vaan kasvaa sen myötä kun ihmiset vapautuvat yhteiskuntamoraalin kahleista ja alkavat toteuttaa omia toiveitaan ja tarpeitaan vapautuneesti. Ihminen on siis luonteeltaan polyamorinen?

ovat kaksi eri asiaa. kirjoitti:

Voisi olettaa että lesboilla on paremmat mahdollisuudet kestävään suhteeseen kuin heteroilla. Heteroliitoista yli puolet kariutuu, mutta kyllä lesbotkin eroavat tiuhaan tahtiin. Miksi? Erojen määrä vaan kasvaa sen myötä kun ihmiset vapautuvat yhteiskuntamoraalin kahleista ja alkavat toteuttaa omia toiveitaan ja tarpeitaan vapautuneesti. Ihminen on siis luonteeltaan polyamorinen?

Lue lisää

Minkä ihmeen takia lesboilla olisi paremmat mahdollisuudet kestävään suhteeseen? Ja toisekseen, en mä koe olevani vapautunut yhteiskuntamoraalin kahlesta, vaikka naisen kanssa elänkin.. Eikö sun mielestä yhteiskuntamoraali ole ihmiselle luontaista? Minkä seurauksena yhteiskuntamoraali on syntynyt? Mä itse uskon sen olevan lähtöisin siitä, että ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin ja kun eletään laumassa/yhteisössä, tarvitaan tiettyjä sääntöjä, jotta homma toimii, mikä siis sulkee mun mielestä pois anarkian. Niin ja voiko kukaan oikeasti ja tutkitusti sanoa, että ihminen on luonteeltaan polyamorinen? Olisiko mitenkään mahdollista että siinä missä joku saattaa olla polyamorinen, joku toinen ei sitä ole? Mä itse en kyseenalaista jonkun toisen polyamorisuutta mutta itse olen kyllä täysin yksiavioinen.

ovat kaksi eri asiaa. kirjoitti:

Voisi olettaa että lesboilla on paremmat mahdollisuudet kestävään suhteeseen kuin heteroilla. Heteroliitoista yli puolet kariutuu, mutta kyllä lesbotkin eroavat tiuhaan tahtiin. Miksi? Erojen määrä vaan kasvaa sen myötä kun ihmiset vapautuvat yhteiskuntamoraalin kahleista ja alkavat toteuttaa omia toiveitaan ja tarpeitaan vapautuneesti. Ihminen on siis luonteeltaan polyamorinen?

Lue lisää

Vaikka ihmiset eroavat, se ei todista, että ihminen olisi luonteeltaan polyamorinen, koska erot johtuvat usein muista asioista kuin kolmansista pyöristä yms. Sitä paitsi eihän yksiavoisuus tarkoita sitä, että olisi yhden ihmisen kanssa koko elämänsä, vaan sitä että haluaa olla yhden ihmisen kanssa kerrallaan.

... kirjoitti:

Minkä ihmeen takia lesboilla olisi paremmat mahdollisuudet kestävään suhteeseen? Ja toisekseen, en mä koe olevani vapautunut yhteiskuntamoraalin kahlesta, vaikka naisen kanssa elänkin.. Eikö sun mielestä yhteiskuntamoraali ole ihmiselle luontaista? Minkä seurauksena yhteiskuntamoraali on syntynyt? Mä itse uskon sen olevan lähtöisin siitä, että ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin ja kun eletään laumassa/yhteisössä, tarvitaan tiettyjä sääntöjä, jotta homma toimii, mikä siis sulkee mun mielestä pois anarkian. Niin ja voiko kukaan oikeasti ja tutkitusti sanoa, että ihminen on luonteeltaan polyamorinen? Olisiko mitenkään mahdollista että siinä missä joku saattaa olla polyamorinen, joku toinen ei sitä ole? Mä itse en kyseenalaista jonkun toisen polyamorisuutta mutta itse olen kyllä täysin yksiavioinen.

Lue lisää

Sehän on vuosituhansien ajan kieltänyt homo ja lesbosuhteet! Ymmärrän että polyamorisuuden myöntäminen on vaikeaa meille koska moraalikäsityksemme perustuu uskontoon. Ihminen on nisäkäs ja kaikkien nisäkkäiden piirissä esiintyy niin seksuaalista poikkeavuutta kuin polyamorisuuttakin. Laumassa vallitsee usein vahvemman oikeus ja vain vahvimmat yksilöt lisääntyvät.

On totta että sivistyneen yhteiskunnan rakenne perustuu kieltoihin ja sääntöihin, jotka esimerkiksi tässä tapauksessa tuomitsevat nisäkkäälle luontaisen käyttäytymismallin. Länsimaista sivistystä olisi tuskin syntynyt tässä mittakaavassa ilman kieltoja ja rajoituksia? Yksiavioisuus ei sinänsä ole huono asia. Kyky itsesäätelyyn ja omien tunteiden hallintaan on jopa kunnioitettavaa, mutta se ei toki ole luontaista. Jooga ja mietiskely voivat johtaa ihmisen käsityksen mukaan jopa yliluonnollisiin kykyihin, miksi? Koska emme kaikki pysty rajoittamaan omia fyysisiä tarpeitamme emmekä hallitsemaan psyykeämme. Yksiavioisuuteen kykeneminen voisi siis tavallaan olla jotain samankaltaista, yliluonnollinen kyky :) Harva vaan pystyy siihen tänä päivänä. En tunne ketään jolla olisi ollut elämänsä aikana vain yksi ihmissuhde.

... kirjoitti:

Vaikka ihmiset eroavat, se ei todista, että ihminen olisi luonteeltaan polyamorinen, koska erot johtuvat usein muista asioista kuin kolmansista pyöristä yms. Sitä paitsi eihän yksiavoisuus tarkoita sitä, että olisi yhden ihmisen kanssa koko elämänsä, vaan sitä että haluaa olla yhden ihmisen kanssa kerrallaan.

Lue lisää

paremmat mahdollisuudet kestävään suhteeseen koska he ovat fiksumpia :)

Yksiavioisuuden periaatteesta olemme eri mieltä = yksi elinikäinen suhde.

Suhteet eivät kariutuisi jos kyseessä olisi puhtaasti rakkaus ja se olisi ykisavioinen läpi elämän kestävä tunne. Avioliitossa on monia muitakin muuttujia kuin pelkkä rakkaus.

lesboilla on kirjoitti:

paremmat mahdollisuudet kestävään suhteeseen koska he ovat fiksumpia :)

Yksiavioisuuden periaatteesta olemme eri mieltä = yksi elinikäinen suhde.

Suhteet eivät kariutuisi jos kyseessä olisi puhtaasti rakkaus ja se olisi ykisavioinen läpi elämän kestävä tunne. Avioliitossa on monia muitakin muuttujia kuin pelkkä rakkaus.

Lue lisää

Rakastuminen ehkä on tunne. Mutta rakkaus on ennenkaikkea tahtotila.

... kirjoitti:

Rakastuminen ehkä on tunne. Mutta rakkaus on ennenkaikkea tahtotila.

paikkaansa. et sä voi väkisin päättää että nyt rakastan tota. muuten sinäkin olisit miehen kanssa.

kummatkin ovat tunteita. se on tahtotila, että ei mene pettämään. se on päätös..ja jos on rakastunut sitä ei todennäköisesti tapahdu.

ihmiselle luontaista. kirjoitti:

Sehän on vuosituhansien ajan kieltänyt homo ja lesbosuhteet! Ymmärrän että polyamorisuuden myöntäminen on vaikeaa meille koska moraalikäsityksemme perustuu uskontoon. Ihminen on nisäkäs ja kaikkien nisäkkäiden piirissä esiintyy niin seksuaalista poikkeavuutta kuin polyamorisuuttakin. Laumassa vallitsee usein vahvemman oikeus ja vain vahvimmat yksilöt lisääntyvät.

On totta että sivistyneen yhteiskunnan rakenne perustuu kieltoihin ja sääntöihin, jotka esimerkiksi tässä tapauksessa tuomitsevat nisäkkäälle luontaisen käyttäytymismallin. Länsimaista sivistystä olisi tuskin syntynyt tässä mittakaavassa ilman kieltoja ja rajoituksia? Yksiavioisuus ei sinänsä ole huono asia. Kyky itsesäätelyyn ja omien tunteiden hallintaan on jopa kunnioitettavaa, mutta se ei toki ole luontaista. Jooga ja mietiskely voivat johtaa ihmisen käsityksen mukaan jopa yliluonnollisiin kykyihin, miksi? Koska emme kaikki pysty rajoittamaan omia fyysisiä tarpeitamme emmekä hallitsemaan psyykeämme. Yksiavioisuuteen kykeneminen voisi siis tavallaan olla jotain samankaltaista, yliluonnollinen kyky :) Harva vaan pystyy siihen tänä päivänä. En tunne ketään jolla olisi ollut elämänsä aikana vain yksi ihmissuhde.

Lue lisää

Ensinnäkin, ei voi yleistää, että yhteiskuntamoraali olisi kieltänyt vuosituhansien ajan homoseksuaaliset suhteet. Esimerkiksi antiikin Kreikassa miesten väliset seksisuhteet olivat yleisesti hyväksyttyjä. Yhteiskuntamoraali on toki vaihdellut ajasta ja paikasta riippuen. Yhteiskuntamoraali on varmastikin tuominnut aina joitain asioita, jotka ovat osalle yhteisön jäsenistä luontaisia/kuuluu joidenkin jäsenten ominaisuuksiin. Mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö yhteiskuntamoraali olisi ihmisille ominaista.

Mun mielestä yleensäkin ollaan aika heikoilla vesillä silloin kun jotain asiaa perustellaan sillä, että se nyt vain 'sattuu olemaan ihmiselle luontaista' tai että 'luonnossakin asiat toimivat näin'. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia yksilöitä ja jokin asia voi olla toiselle luontaista ja toiselle ei.

Mä itse tunnen ihmisiä, jotka ovat eläneet yhdessä ainoassa suhteessa koko elämänsä. Ja mä itse ollessani parisuhteessa en halua muita. Mun ei tarvitse pyrkiä olemaan uskollinen tai yrittää rajoittaa omia tarpeitani. Mä en suhteessa ollessani yksinkertaisesti halua muita. Mulle ei vain suhteessa ollessani herää mitään vahvoja tunteita muita kohtaan, jos kaveruustunteita ei oteta huomioon. Jos ensimmäinen kumppanini ei olisi vuosia seurusteltuamme jättänyt mua, me oltais varmaan vieläkin yhdessä. (Tosin en tietty enää häntä takaisin huolis, vaikka on sitä joskus pyydellytkin.)

borntobi kirjoitti:

paikkaansa. et sä voi väkisin päättää että nyt rakastan tota. muuten sinäkin olisit miehen kanssa.

kummatkin ovat tunteita. se on tahtotila, että ei mene pettämään. se on päätös..ja jos on rakastunut sitä ei todennäköisesti tapahdu.

Lue lisää

Rakastuminen ja rakkaus on eri asioita. Rakastumiseen ihminen ei juurikaan voi vaikuttaa itse, se on ennen kaikkea tunnetila.

Mutta rakkaus on jotain paljon enemmän. Rakkaus on mun mielestä ehdotonta välittämistä toisesta ja halua olla toisen kanssa ja tietty paljon muutakin. Rakkauden säilyminen vaatii työtä. Se vaatii keskustelua, kuuntelua, ymmärrystä, halua olla toisen kanssa sekä hyvinä että huonoina aikoina (sitä tarvitaan hemmetisti etenkin kriisiaikoina). Rakkaus vaatii toisen huomioimista, tilan antamista toiselle ja myös toisen päästämistä lähelle.

Rakastuminen syntyy itsestään ja muuttuu (jos on muuttuakseen) pikkuhiljaa rakkaudeksi. Mutta rakkaus ei säily itsestään, vaan vaatii molemminpuolista työtä.

Siksi rakkaus on tahtotila.

... kirjoitti:

Ensinnäkin, ei voi yleistää, että yhteiskuntamoraali olisi kieltänyt vuosituhansien ajan homoseksuaaliset suhteet. Esimerkiksi antiikin Kreikassa miesten väliset seksisuhteet olivat yleisesti hyväksyttyjä. Yhteiskuntamoraali on toki vaihdellut ajasta ja paikasta riippuen. Yhteiskuntamoraali on varmastikin tuominnut aina joitain asioita, jotka ovat osalle yhteisön jäsenistä luontaisia/kuuluu joidenkin jäsenten ominaisuuksiin. Mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö yhteiskuntamoraali olisi ihmisille ominaista.

Mun mielestä yleensäkin ollaan aika heikoilla vesillä silloin kun jotain asiaa perustellaan sillä, että se nyt vain 'sattuu olemaan ihmiselle luontaista' tai että 'luonnossakin asiat toimivat näin'. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia yksilöitä ja jokin asia voi olla toiselle luontaista ja toiselle ei.

Mä itse tunnen ihmisiä, jotka ovat eläneet yhdessä ainoassa suhteessa koko elämänsä. Ja mä itse ollessani parisuhteessa en halua muita. Mun ei tarvitse pyrkiä olemaan uskollinen tai yrittää rajoittaa omia tarpeitani. Mä en suhteessa ollessani yksinkertaisesti halua muita. Mulle ei vain suhteessa ollessani herää mitään vahvoja tunteita muita kohtaan, jos kaveruustunteita ei oteta huomioon. Jos ensimmäinen kumppanini ei olisi vuosia seurusteltuamme jättänyt mua, me oltais varmaan vieläkin yhdessä. (Tosin en tietty enää häntä takaisin huolis, vaikka on sitä joskus pyydellytkin.)

Lue lisää

on ihmiselle luontaista ja toisaalta että ihminen on yksilö. Ihminen on yksilö ja hänellä on henkilökohtainen moraalikäsitys joka perustuu opittuun malliin ja vaikuttaa hänen asenteisiinsa. Hyväksyt seksuaalisen poikkeavuuden koska olet itse lesbo? Et hyväksy polyamorisuutta koska se on mielestäsi moraalitonta? Entä jos et olisi lesbo, hyväksyisitkö seksuaalisen poikkeavuuden? Ihminen on eläin, nisäkäs, ja hänellä on samanlaiset luontaiset taipumukset kun muilla eläimillä.

Ajan käsitteen ei pitäisi vaikuttaa rakkaudentunteeseen, koska rakkaus on ikuista? Jos sinulla on ns. "rakkaudentunne" jo katoaa jossain vaiheessa kyse ei ole rakkaudesta vaan kiintymyksestä?
Tämä menee pilkuttamiseksi, mutta jos rakkautta voi mielestä tuntea vuosien saatossa useisiin eri kohteisiin, niin miksi sitä ei voisi tuntea samanaikaisesti useampaan kohteeseen? Minun käsitykseni mukaan tätä rajoittaa vain moraalikäsitys joka kieltää sen. Sinun täytyy siis kieltää samanaikaiset tunteet, mutta voit sallia eriaikaiset samankaltaiset tunteet.

Minäpä kerron sinulle, minä rakastan edelleen eräitä entisiä tyttöystäviäni, mutta en harrastaisi seksiä enää heidän kanssaan. Voisin rakastua vaikka tänään johonkin uuteen ihmiseen ja mahdollisesti hyppäisin hänen kanssaan sänkyyn. Se että rakastan ex-tyttöystäviä edelleen ei sitä estä. Myönnän toki etten pystyisi kahteen seksisuhteeseen yhtä aikaa, mutta myönnän myös että se saattaa johtua kasvatuksesta ja moraalikäsityksestä, ei siitä ettenkö haluaisi.

... kirjoitti:

Rakastuminen ja rakkaus on eri asioita. Rakastumiseen ihminen ei juurikaan voi vaikuttaa itse, se on ennen kaikkea tunnetila.

Mutta rakkaus on jotain paljon enemmän. Rakkaus on mun mielestä ehdotonta välittämistä toisesta ja halua olla toisen kanssa ja tietty paljon muutakin. Rakkauden säilyminen vaatii työtä. Se vaatii keskustelua, kuuntelua, ymmärrystä, halua olla toisen kanssa sekä hyvinä että huonoina aikoina (sitä tarvitaan hemmetisti etenkin kriisiaikoina). Rakkaus vaatii toisen huomioimista, tilan antamista toiselle ja myös toisen päästämistä lähelle.

Rakastuminen syntyy itsestään ja muuttuu (jos on muuttuakseen) pikkuhiljaa rakkaudeksi. Mutta rakkaus ei säily itsestään, vaan vaatii molemminpuolista työtä.

Siksi rakkaus on tahtotila.

Lue lisää

etkä taida edes tietää mitä rakkaus on? Tahto ja tunne ovat kaksi täysin toisistaan erillään olevaa asiaa ... urheilija tahtoo voittaa ja kokee eufoorisen tunnetilan kun hän onnistuu siinä. Rakkaus on jotain paljon enemmän kuin halu rakastaa ...

yhteiskuntamoraali kirjoitti:

on ihmiselle luontaista ja toisaalta että ihminen on yksilö. Ihminen on yksilö ja hänellä on henkilökohtainen moraalikäsitys joka perustuu opittuun malliin ja vaikuttaa hänen asenteisiinsa. Hyväksyt seksuaalisen poikkeavuuden koska olet itse lesbo? Et hyväksy polyamorisuutta koska se on mielestäsi moraalitonta? Entä jos et olisi lesbo, hyväksyisitkö seksuaalisen poikkeavuuden? Ihminen on eläin, nisäkäs, ja hänellä on samanlaiset luontaiset taipumukset kun muilla eläimillä.

Ajan käsitteen ei pitäisi vaikuttaa rakkaudentunteeseen, koska rakkaus on ikuista? Jos sinulla on ns. "rakkaudentunne" jo katoaa jossain vaiheessa kyse ei ole rakkaudesta vaan kiintymyksestä?
Tämä menee pilkuttamiseksi, mutta jos rakkautta voi mielestä tuntea vuosien saatossa useisiin eri kohteisiin, niin miksi sitä ei voisi tuntea samanaikaisesti useampaan kohteeseen? Minun käsitykseni mukaan tätä rajoittaa vain moraalikäsitys joka kieltää sen. Sinun täytyy siis kieltää samanaikaiset tunteet, mutta voit sallia eriaikaiset samankaltaiset tunteet.

Minäpä kerron sinulle, minä rakastan edelleen eräitä entisiä tyttöystäviäni, mutta en harrastaisi seksiä enää heidän kanssaan. Voisin rakastua vaikka tänään johonkin uuteen ihmiseen ja mahdollisesti hyppäisin hänen kanssaan sänkyyn. Se että rakastan ex-tyttöystäviä edelleen ei sitä estä. Myönnän toki etten pystyisi kahteen seksisuhteeseen yhtä aikaa, mutta myönnän myös että se saattaa johtua kasvatuksesta ja moraalikäsityksestä, ei siitä ettenkö haluaisi.

Lue lisää

Mä kirjoitin heti ensimmäiseen tähän ketjuun kirjoittamaani viestiin, että mä en tuomitse muita. Mä olen oikeasti nähnyt aika paljon tätä elämää ja kaiken sen perusteella voin sanoa, että en todellakaan tuomitse. Mä annan muiden elää niin kuin parhaaksi näkevät ja oletan samaa kunnioitusta myös mun elämää kohtaan. Mä en ole missään viestissä kieltänyt, etteikö monen rakastaminen yhtäaikaa olisi mahdollista jollekin. Mulle itselleni se ei ole mahdollista. Mä olen kyllä rakastanut ihan sanan todellisessa merkityksessä eli mä tiedän, mitä rakkaus on. Eksääni en enää rakasta, enkä ole vuosiin rakastanutkaan. Tottakai mä toivon hänelle pelkkää hyvää ja toivon, että hän olisi onnellinen. Sen voin sanoa, että mä en ymmärrä polyamorisuutta. Mutta ei mun tarvitse kaikkea ymmärtääkään. Se että ei jotain asiaa ymmärrä, ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi hyväksyä. Jos mun paras ystäväni kertoisi mulle, että he ovat puolisonsa kanssa päätyneet tällaiseen polyamoriseen ratkaisuun, tottakai mä hyväksyisin ystäväni ja hänen elämänsä kuten ennenkin.

Musta ei kuitenkaan ole oikein väittää, että polyamorisuus olisi jotenkin osa ihmisluontoa. Eikä tässä asiassa ihmistä voi verrata eläimiin. Ihmiset ajattelevat ja käyttäytyvät eri tavoin kuin muut nisäkkäät. Ihmisten väliset suhteet sekä yhteisöllisyys on kuitenkin jotain ihan muuta kuin eläimillä. Puhut itsekin viestissäsi rakkaudesta mutta eihän eläimet kai rakasta samalla tavalla kuin ihmiset? Mä uskon niin, että joillakin ihmisillä polyamorisuus voi toimia mutta toisilla se ei toimi. Mä kuulun ehdottomasti jälkimmäisiin mutta ei mua millään tavalla häiritse, jos joku muu haluaa elää elämäänsä toisella tavalla. Minä itse en pystyisi rakastamaan useampaa samanaikaisesti (kyseessä on siis muunlainen rakkaus kuin se mitä tunnetaan sisaruksia, omia lapsia jne. kohtaan) eikä sillä ole mitään tekemistä moraalin kanssa. Eli ei mun tarvitse kieltää mitään tunteita moraalin takia, koska mä en vaan parisuhteessa ollessani tunne samanlaisia tunteita muita kohtaan kuin tunnen kumppaniani kohtaan.

Kysyit hyväksyisinkö homoseksuaalisuuden, jos en itse olisi lesbo. Mun mielestä heterot, homot ja bisset ja kaikki siltä väliltä on aina ollut ihmisinä yhtä arvokkaita. Sitä mieltä olin jo paljon ennen kuin itse tajusin olevani lesbo. Mä hyväksyn kyllä kaikki ihmiset sellaisina kuin ne on ja usko pois, mä olen tuntenut aikamoisen kirjon kaikenlaisia ihmisiä, mikä on mun mielestä rikkaus.

todella rakastunut, kirjoitti:

etkä taida edes tietää mitä rakkaus on? Tahto ja tunne ovat kaksi täysin toisistaan erillään olevaa asiaa ... urheilija tahtoo voittaa ja kokee eufoorisen tunnetilan kun hän onnistuu siinä. Rakkaus on jotain paljon enemmän kuin halu rakastaa ...

Lue lisää

Kyllä mä olen rakastanut ja todellakin tiedän mitä se on. Et vain ymmärtänyt mun pointtia eikä mun sen takia tarvitse sulle perustella mitään.

... kirjoitti:

Kyllä mä olen rakastanut ja todellakin tiedän mitä se on. Et vain ymmärtänyt mun pointtia eikä mun sen takia tarvitse sulle perustella mitään.

meillä on erilainen rakkauskäsitys, sillä minulle rakkaus on myös luopumista. Rakkautta on myös se ettei ryhdy suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa jota ei voi tehdä onnelliseksi. Tai ei ryhdy suhteeseen jos se tekee jonkun muun onnettomaksi. On opittava tuntemaan omat rajansa ja oma rajallisuutensa. Voin haluta jotain, mutta en ota sitä koska se olisi väärin. Se olisi väärin häntä kohtaan ja jotakuta toista kohtaan ...

... kirjoitti:

Mä kirjoitin heti ensimmäiseen tähän ketjuun kirjoittamaani viestiin, että mä en tuomitse muita. Mä olen oikeasti nähnyt aika paljon tätä elämää ja kaiken sen perusteella voin sanoa, että en todellakaan tuomitse. Mä annan muiden elää niin kuin parhaaksi näkevät ja oletan samaa kunnioitusta myös mun elämää kohtaan. Mä en ole missään viestissä kieltänyt, etteikö monen rakastaminen yhtäaikaa olisi mahdollista jollekin. Mulle itselleni se ei ole mahdollista. Mä olen kyllä rakastanut ihan sanan todellisessa merkityksessä eli mä tiedän, mitä rakkaus on. Eksääni en enää rakasta, enkä ole vuosiin rakastanutkaan. Tottakai mä toivon hänelle pelkkää hyvää ja toivon, että hän olisi onnellinen. Sen voin sanoa, että mä en ymmärrä polyamorisuutta. Mutta ei mun tarvitse kaikkea ymmärtääkään. Se että ei jotain asiaa ymmärrä, ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi hyväksyä. Jos mun paras ystäväni kertoisi mulle, että he ovat puolisonsa kanssa päätyneet tällaiseen polyamoriseen ratkaisuun, tottakai mä hyväksyisin ystäväni ja hänen elämänsä kuten ennenkin.

Musta ei kuitenkaan ole oikein väittää, että polyamorisuus olisi jotenkin osa ihmisluontoa. Eikä tässä asiassa ihmistä voi verrata eläimiin. Ihmiset ajattelevat ja käyttäytyvät eri tavoin kuin muut nisäkkäät. Ihmisten väliset suhteet sekä yhteisöllisyys on kuitenkin jotain ihan muuta kuin eläimillä. Puhut itsekin viestissäsi rakkaudesta mutta eihän eläimet kai rakasta samalla tavalla kuin ihmiset? Mä uskon niin, että joillakin ihmisillä polyamorisuus voi toimia mutta toisilla se ei toimi. Mä kuulun ehdottomasti jälkimmäisiin mutta ei mua millään tavalla häiritse, jos joku muu haluaa elää elämäänsä toisella tavalla. Minä itse en pystyisi rakastamaan useampaa samanaikaisesti (kyseessä on siis muunlainen rakkaus kuin se mitä tunnetaan sisaruksia, omia lapsia jne. kohtaan) eikä sillä ole mitään tekemistä moraalin kanssa. Eli ei mun tarvitse kieltää mitään tunteita moraalin takia, koska mä en vaan parisuhteessa ollessani tunne samanlaisia tunteita muita kohtaan kuin tunnen kumppaniani kohtaan.

Kysyit hyväksyisinkö homoseksuaalisuuden, jos en itse olisi lesbo. Mun mielestä heterot, homot ja bisset ja kaikki siltä väliltä on aina ollut ihmisinä yhtä arvokkaita. Sitä mieltä olin jo paljon ennen kuin itse tajusin olevani lesbo. Mä hyväksyn kyllä kaikki ihmiset sellaisina kuin ne on ja usko pois, mä olen tuntenut aikamoisen kirjon kaikenlaisia ihmisiä, mikä on mun mielestä rikkaus.

Lue lisää

*Musta ei kuitenkaan ole oikein väittää, että polyamorisuus olisi jotenkin osa ihmisluontoa. * onhan se nyt osa ihmisluontoa kun sitä kerran ihmisten välillä tapahtuu koko aika,aina ollut vaikkei se just sulle ominaista oiskaan.ihminen on kuules aika veikee olento,ei me olla samallaisia!

ovat kaksi eri asiaa. kirjoitti:

Voisi olettaa että lesboilla on paremmat mahdollisuudet kestävään suhteeseen kuin heteroilla. Heteroliitoista yli puolet kariutuu, mutta kyllä lesbotkin eroavat tiuhaan tahtiin. Miksi? Erojen määrä vaan kasvaa sen myötä kun ihmiset vapautuvat yhteiskuntamoraalin kahleista ja alkavat toteuttaa omia toiveitaan ja tarpeitaan vapautuneesti. Ihminen on siis luonteeltaan polyamorinen?

Lue lisää

voi johtua siitä, että suhteessa (naissuhteissa mutta myös muissakin) ei yritetä tarpeeksi, tuijotetaan vaan omaa napaa ja mennään vain oman mielen mukaan. Osalle loppujen lopuksi omat hedonistiset tavat ovat tärkeimpiä kuin toinen ihminen. Tai sitten osalle on tärkeämpää, että saa vain seksiä, rakkaudessa viis. Osa kuvittelee, että pelkkä seksisuhde=rakkaussuhde. (tällainen ihminen ei kyllä koskaan ole oikeata rakkautta edes kokenutkaan...)

Osa lesbosuhteista varmasti kariutuu siihen, että lähdetään suhteeseen liian hepposin perustein, ei olla "aidosti" mukana, vaan aluksi riittää se, että toinenkin on nainen ja tykkää naisista, ei oikeasti olekaan paljon mitään yhteistä vaan riittää kun saa vain olla toisen lesbon kanssa. Sitten kuvioon tuleekin mukaan se, että kappas ei olekaan mitään aitoja tunteita tai toinen käyttää hyväkseen tai ollaan vaan käytännössä kavereita. Toisaalta ollaan liian helposti yhdessä eikä tutustua kunnolla. Muutetaan heti yhteen vaikka ei edes tunneta toista kunnolla.

Osa taas lesboista odottaa tulevalta naiseltaan vaikka mitä täydellisyyttä ja sitten kun tällaista ei olekaan, niin petytään ja ollaan sinkkuja. Osa lesboista ei sitten oikeasti uskalla tutustua sellaiseen, joka oikeasti tuntuukin kivalta ja hyvältä. Pelätään, että oikeasti sittenkin rakastutaan ja rakkaushan myös satuttaa. Helpompi olla ns. huonomman vaihtoehdon kanssa kuin Sen Oikean.

Jos joku ajattelee, että lesbosuhteet ovat helppoja, niin eivät ole. Naiset ovat niin oikukkaita, välillä mikään ei kelpaa (jos menee hyvin niin sekään ei kelpaa), osa on maanis-depressiivisiä.

Ylipäätänsä suomalaiset ovat muutenkin niin siisäänpäinkääntyneitä ja varautuneita, että vaikea on jo tutustua naisiin. Kukaan ei uskalla jutella kenellekään, pelätään omien kasvojen menettämistä. Kaikki laitetaan ujouden piikkiin. Suomalaisnaiset eivät myöskään kaikki osaa keskustella tunteistaan, mielummin möllötetään baarissa kaljatuoppi kädessä tai tv:n ääressä kuin puhutaan henkeviä. Tai sitten oleillaan siellä baarin nurkassa ja odotetaan, että joku tulisi tekemään aloitteen sen sijaan, että itse tekisi yhtään mitään. Tällaista se on välillä lesbosuhteissa, luovutetaan eikä edes viitsitä yrittää edes. Kai se Joku Muu hoitaa kaiken, myös parisuhteen.

takakiree kirjoitti:

koskaan tuklut aatelleeksi että polyamoria on synnynnäinen juttu,et sä sitä pääse pakoon,se on sisään rakennettu asia,toisilla se näkyy käytännössä.älä tuomihte toista.

ketään. minä vaan sitä että silloin kannattaa polyamoristen seukata keskenään niin ei satu ketään eikä polyn tarvii esittää kenellekkään muuta kun on.

... kirjoitti:

voi johtua siitä, että suhteessa (naissuhteissa mutta myös muissakin) ei yritetä tarpeeksi, tuijotetaan vaan omaa napaa ja mennään vain oman mielen mukaan. Osalle loppujen lopuksi omat hedonistiset tavat ovat tärkeimpiä kuin toinen ihminen. Tai sitten osalle on tärkeämpää, että saa vain seksiä, rakkaudessa viis. Osa kuvittelee, että pelkkä seksisuhde=rakkaussuhde. (tällainen ihminen ei kyllä koskaan ole oikeata rakkautta edes kokenutkaan...)

Osa lesbosuhteista varmasti kariutuu siihen, että lähdetään suhteeseen liian hepposin perustein, ei olla "aidosti" mukana, vaan aluksi riittää se, että toinenkin on nainen ja tykkää naisista, ei oikeasti olekaan paljon mitään yhteistä vaan riittää kun saa vain olla toisen lesbon kanssa. Sitten kuvioon tuleekin mukaan se, että kappas ei olekaan mitään aitoja tunteita tai toinen käyttää hyväkseen tai ollaan vaan käytännössä kavereita. Toisaalta ollaan liian helposti yhdessä eikä tutustua kunnolla. Muutetaan heti yhteen vaikka ei edes tunneta toista kunnolla.

Osa taas lesboista odottaa tulevalta naiseltaan vaikka mitä täydellisyyttä ja sitten kun tällaista ei olekaan, niin petytään ja ollaan sinkkuja. Osa lesboista ei sitten oikeasti uskalla tutustua sellaiseen, joka oikeasti tuntuukin kivalta ja hyvältä. Pelätään, että oikeasti sittenkin rakastutaan ja rakkaushan myös satuttaa. Helpompi olla ns. huonomman vaihtoehdon kanssa kuin Sen Oikean.

Jos joku ajattelee, että lesbosuhteet ovat helppoja, niin eivät ole. Naiset ovat niin oikukkaita, välillä mikään ei kelpaa (jos menee hyvin niin sekään ei kelpaa), osa on maanis-depressiivisiä.

Ylipäätänsä suomalaiset ovat muutenkin niin siisäänpäinkääntyneitä ja varautuneita, että vaikea on jo tutustua naisiin. Kukaan ei uskalla jutella kenellekään, pelätään omien kasvojen menettämistä. Kaikki laitetaan ujouden piikkiin. Suomalaisnaiset eivät myöskään kaikki osaa keskustella tunteistaan, mielummin möllötetään baarissa kaljatuoppi kädessä tai tv:n ääressä kuin puhutaan henkeviä. Tai sitten oleillaan siellä baarin nurkassa ja odotetaan, että joku tulisi tekemään aloitteen sen sijaan, että itse tekisi yhtään mitään. Tällaista se on välillä lesbosuhteissa, luovutetaan eikä edes viitsitä yrittää edes. Kai se Joku Muu hoitaa kaiken, myös parisuhteen.

Lue lisää

Jos ei yritä tarpeeksi mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa että haluat saavuttaa jotain mutta sinulla ei ole riittävää kykyä tai motivaatiota tavoitteen saavuttamiseen. Luulen että lesbosuhteiden vaikeus johtuu paljolti ympäristön paineista ja tietysti tuosta iänikuisesta moraalisesta paineesta joka tulee sekä yksilöstä itsestään mutta myös ympäristöstä. Kun meidät on kasvatettu yhteiskuntaan jossa poikkeavuus on väärin, kiellettyä ja tuomittavaa on vaikeaa toteuttaa itseään luonnollisella tavalla. Toisaalta nykypäivänä kun poikkeavuus ei enää ole niin tuomittavaa syntyy myös lieveilmiöitä kun halutaan olla niin vapaita, niin vapaita ja tehdään just niin kun halutaan ja huvittaa. Sama kun vasikka keväällä pääsee laitumelle se juoksee ja hyppii kuin hullu :) Tilanne on täysin meidän omissa käsissämme. Millaiset toimintatavat me hyväksymme, miten me käyttäydymme ja osoitamme oman "arvomme" tässä yhteiskunnassa. Suomalaisen lesbon ongelma on sama kuin kenen tahansa suomalaisen. Emme me eroa noista jukolan jusseista muuta kuin sukupuolemme osalta. Olemme samaa jöröjukkakansaa kaikki ja tuijotamme kaljatuoppia silmiin kapakan nurkassa toivoen että joku tulee poimimaan nuukahtaneen seinäruususen :)

Sorry likat, tää on just näin.

tuomita kirjoitti:

ketään. minä vaan sitä että silloin kannattaa polyamoristen seukata keskenään niin ei satu ketään eikä polyn tarvii esittää kenellekkään muuta kun on.

Vai miten se nyt meni. Tässä on vaan se ero että Matkajänis kertoi sen avoimesti tällä palstalla ja me muut yritetään moralisoida ja esittää jotain muuta. Ihminen on edelleen eläin ja hänellä on alkukantaiset tapansa ja vaistonsa. Matkajäniksen moraali on korkeampi kuin meidän, sillä hän rehellisesti on sitä mitä ihminen on, me muut yritämme olla jotain muuta - yksiavioisia joutsenia, jotka muuten nekin saattavat nuorella iällä avioitua uudelleen. Uskonnollinen yksiavioisuusperiaate näyttää olevan istutettu ihmisen selkäytimeen, ainakin puheiden ja kirjoitusten tasolla, mutta tilastot kertovat jotain aivan muuta ...

123abc kirjoitti:

Mun mielestä sellainen sotisi aivan kaikkea sitä vastaan, mitä minä arvostan elämässä ja parisuhteessa. Parisuhteen irvikuva sellainen mulle olisi. En pystyisi moiseen enkä tahtoisi. Mulle se täysin uskollinen ja yksiavioinen parisuhde on se ainut asia, jos sitä ei ole, olen yksin. En harrasta muutenkaan mitään irtosuhteita.

Tahdon syvän yhteyden yhteen ihmiseen, jakaa elämäni hänen kanssaan, jos hänet joskus löydän.

Mutta ei mulla sinällään ole mitään vastaan toisten elämäntyyliä, vaikka se tavallaan minua surettaakin ja on osoitus moraalin rappiosta, ihminen kun ei ole eläin eikä kaikkia mielihaluja tarvitsisi toteuttaa, mutta silti. Jos KAIKKI osapuolet ovat suostuvaisia ja tietävät missä mennään, niin kukin eläköön tyylillään. Ja minä omallani :)

Lue lisää

Niin, no omalla kohdallani on kyse siitä, että meitä on kolme naista jotka kaikki ovat rakastuneita toisiinsa, ja olemme siis kolmestaan myös yhdessä. Suhteemme on lisäksi myös ns. "suljettu", eli kyse ei ole vapaasta suhteesta.

Vapaa parisuhde, jossa molemmilla tai toisella suhteen osapuolilla on sivusuhteita on kuitenkin eri asia kuin polyamorinen suhde, eli ns. polygamia.

Polyamorisuus on mielestäni vain sitä, että kykenee elämään ja rakastamaan myös monisuhteessa. Polyamorisuus on ihmisen ominaisuus kuten monoamorisuuskin, eikä se tarkoita pettämistä. Polyamorinen ihminen kykenee elämään myös parisuhteessa, ja mitään sisäistä pakkoa ei ole monisuhteeseen silti ryhtyä.

toteat : kirjoitti:

*Musta ei kuitenkaan ole oikein väittää, että polyamorisuus olisi jotenkin osa ihmisluontoa. * onhan se nyt osa ihmisluontoa kun sitä kerran ihmisten välillä tapahtuu koko aika,aina ollut vaikkei se just sulle ominaista oiskaan.ihminen on kuules aika veikee olento,ei me olla samallaisia!

Lue lisää

Kannattais ehkä opetella lukemaan.

Just sitähän mä sanoin, että me ei olla samanlaisia ja siksi ei voi väittää, että polyamorisuus olisi osa ihmisluontoa. Joillekin se ehkä sitä on ja toisille ei mutta kaikkia se ei koske. Muistelen sitäpaitsi jostain lukeneeni, että kulttuureissa, joissa moniavioisuus on hyväksyttyä, kuitenkin 80% elelee yksiavioisesti.

... kirjoitti:

Kannattais ehkä opetella lukemaan.

Just sitähän mä sanoin, että me ei olla samanlaisia ja siksi ei voi väittää, että polyamorisuus olisi osa ihmisluontoa. Joillekin se ehkä sitä on ja toisille ei mutta kaikkia se ei koske. Muistelen sitäpaitsi jostain lukeneeni, että kulttuureissa, joissa moniavioisuus on hyväksyttyä, kuitenkin 80% elelee yksiavioisesti.

Lue lisää

ei kaikilla ihmisillä ole hiuksiakaan joten ei se oo ihmiselle luontaista et on tukka päässä :)

... kirjoitti:

Kannattais ehkä opetella lukemaan.

Just sitähän mä sanoin, että me ei olla samanlaisia ja siksi ei voi väittää, että polyamorisuus olisi osa ihmisluontoa. Joillekin se ehkä sitä on ja toisille ei mutta kaikkia se ei koske. Muistelen sitäpaitsi jostain lukeneeni, että kulttuureissa, joissa moniavioisuus on hyväksyttyä, kuitenkin 80% elelee yksiavioisesti.

Lue lisää

sun kannattais opetella lukemaan! siis jos polyamorisuustta ESIINTYY ihmisten keskuudessa niin SE ON osa ihmisluontoa!!!!! toisilla sitä esiintyy luontaisesti, lue:synnynnäisesti toisilla peitellysti. menikö perille!

palikka kirjoitti:

sun kannattais opetella lukemaan! siis jos polyamorisuustta ESIINTYY ihmisten keskuudessa niin SE ON osa ihmisluontoa!!!!! toisilla sitä esiintyy luontaisesti, lue:synnynnäisesti toisilla peitellysti. menikö perille!

Lue lisää

Ei kannattais alkaa ollenkaan arvostelemaan :) Mä en edes viitsi alentua sille tasolle.

Mut siis ei todellakaan mennyt. Mitä ihmettä tarkoittaa että toisilla sitä esiintyy peitellysti ja mistä just sä voit tietää tän asian niin hyvin? Oletko tehnyt asiasta laajaa tieteellistä tutkimusta?

... kirjoitti:

voi johtua siitä, että suhteessa (naissuhteissa mutta myös muissakin) ei yritetä tarpeeksi, tuijotetaan vaan omaa napaa ja mennään vain oman mielen mukaan. Osalle loppujen lopuksi omat hedonistiset tavat ovat tärkeimpiä kuin toinen ihminen. Tai sitten osalle on tärkeämpää, että saa vain seksiä, rakkaudessa viis. Osa kuvittelee, että pelkkä seksisuhde=rakkaussuhde. (tällainen ihminen ei kyllä koskaan ole oikeata rakkautta edes kokenutkaan...)

Osa lesbosuhteista varmasti kariutuu siihen, että lähdetään suhteeseen liian hepposin perustein, ei olla "aidosti" mukana, vaan aluksi riittää se, että toinenkin on nainen ja tykkää naisista, ei oikeasti olekaan paljon mitään yhteistä vaan riittää kun saa vain olla toisen lesbon kanssa. Sitten kuvioon tuleekin mukaan se, että kappas ei olekaan mitään aitoja tunteita tai toinen käyttää hyväkseen tai ollaan vaan käytännössä kavereita. Toisaalta ollaan liian helposti yhdessä eikä tutustua kunnolla. Muutetaan heti yhteen vaikka ei edes tunneta toista kunnolla.

Osa taas lesboista odottaa tulevalta naiseltaan vaikka mitä täydellisyyttä ja sitten kun tällaista ei olekaan, niin petytään ja ollaan sinkkuja. Osa lesboista ei sitten oikeasti uskalla tutustua sellaiseen, joka oikeasti tuntuukin kivalta ja hyvältä. Pelätään, että oikeasti sittenkin rakastutaan ja rakkaushan myös satuttaa. Helpompi olla ns. huonomman vaihtoehdon kanssa kuin Sen Oikean.

Jos joku ajattelee, että lesbosuhteet ovat helppoja, niin eivät ole. Naiset ovat niin oikukkaita, välillä mikään ei kelpaa (jos menee hyvin niin sekään ei kelpaa), osa on maanis-depressiivisiä.

Ylipäätänsä suomalaiset ovat muutenkin niin siisäänpäinkääntyneitä ja varautuneita, että vaikea on jo tutustua naisiin. Kukaan ei uskalla jutella kenellekään, pelätään omien kasvojen menettämistä. Kaikki laitetaan ujouden piikkiin. Suomalaisnaiset eivät myöskään kaikki osaa keskustella tunteistaan, mielummin möllötetään baarissa kaljatuoppi kädessä tai tv:n ääressä kuin puhutaan henkeviä. Tai sitten oleillaan siellä baarin nurkassa ja odotetaan, että joku tulisi tekemään aloitteen sen sijaan, että itse tekisi yhtään mitään. Tällaista se on välillä lesbosuhteissa, luovutetaan eikä edes viitsitä yrittää edes. Kai se Joku Muu hoitaa kaiken, myös parisuhteen.

Lue lisää

Mä uskoisin, että erot johtuvat usein niin hetero- kuin homosuhteissakin siitä, ettei viitsitä yrittää tarpeeksi. Kaikissa parisuhteissa tulee esiin ongelmia ja ehkä vaikeita aikoja tai toinen mahdollisesti loukkaa toista anteeksiantamattomalta tuntuvalla tavalla. Monesti tilanteesta selviämiseen vaaditaan molemmilta keskustelua, kuuntelemista ja työtä suhteen eteen.

Oon keskustellut tästä asiasta usein vanhemman sukupolven ihmisten kanssa. Useampi heistä on kertonut, että vuosikymmenten pituisissa parisuhteissa on ollut ne omat vaikeutensa, joihin moni nykypäivän liitto olisi kaatunut. Ennen asiaan suhtauduttiin enempi asenteella, että kun on kerran päätetty mennä naimisiin, liitossa pysytään. Ja välillä tuli aikoja, jolloin tuntui että mikään ei suju ja silloin se rakkaus vaan piti kaivaa jostain ja ajatella, että p***e kyllähän tässä rakastetaan vaikeinakin aikoina..

Se että suhteessa on välillä vaikeita aikoja/asioita, ei tee suhteesta onnetonta, koska jokaisessa suhteessa tulee välillä vaikeuksia ja jos silloin ei löydy tuota halua selvittää asioita, halua olla yhdessä vaikka tuntuu että just nyt ei mitenkään suju, suhde kaatuu tai siitä tulee onneton. Tiukan paikan tullen pitää löytyä hitsisti tahtoa. Ja sitä siis tarkoittaa se, että rakkaus on pitkissä suhteissa tahtotila. Ilman sitä suhde ei kestä vaikeiden aikojen yli.

Eikä ole nyt tarkoitus väittää, että kaikkiin suhteisiin tulisi jäädä mutta ehkä ihmiset kuitenkin nykyään eroavat sellaisissakin tilanteissa, joissa jotain olisi vielä tehtävissä.

silmin katsotaan ... kirjoitti:

Vai miten se nyt meni. Tässä on vaan se ero että Matkajänis kertoi sen avoimesti tällä palstalla ja me muut yritetään moralisoida ja esittää jotain muuta. Ihminen on edelleen eläin ja hänellä on alkukantaiset tapansa ja vaistonsa. Matkajäniksen moraali on korkeampi kuin meidän, sillä hän rehellisesti on sitä mitä ihminen on, me muut yritämme olla jotain muuta - yksiavioisia joutsenia, jotka muuten nekin saattavat nuorella iällä avioitua uudelleen. Uskonnollinen yksiavioisuusperiaate näyttää olevan istutettu ihmisen selkäytimeen, ainakin puheiden ja kirjoitusten tasolla, mutta tilastot kertovat jotain aivan muuta ...

Lue lisää

Jotkut oikeastikin haluavat olla vain yhden ihmisen kanssa. Ei me kaikki olla polyamorisia..

reissupupu kirjoitti:

"on osoitus moraalin rappiosta, ihminen kun ei ole eläin eikä kaikkia mielihaluja tarvitsisi toteuttaa, mutta silti. "

Olipas hauskasti sanottu, olenkohan minä nyt sitten moraaliton ihminen.
Se että elää polyamorisessa suhteessa ei tosiaankaan tarkoita sitä
että juostaan sängystä sänkyyn.
Eikä tosiaankaan kaikkia mielihaluja toteuteta.

Olemme tosiaankin kaikki ihan vapaaehtoisesti mukana.
Yksiavioisessa parisuhteessa on se vika,
että toinen voi ihastua johonkin muuhun ihmiseen
ja haluaa vaihtaa sinut häneen.
Meidän suhteessa voi ihastua toisiin ja harrastaa seksiä
jos haluaa, mutta ei tarvitse pelätä,
että suhde loppuu siihen,
niinkuin yleensä tapahtuu yksiavioisessa parisuhteessa.

Lue lisää

Kovasti on SINUN mielipiteesi muuttunut muutaman vuoden sisällä,empä ollut uskoa silmiäni kun luin!
ETKÖS SINÄ JUURI ollut se joka ei voinut hyväksyä että toisella olisi
ollut edes ystäviä tai kavereita kenen kanssa oli tekemisissä!
Vieläkö prätkä kulkee ?

Selvennetään tälle yhdelle, että [rautalanka]viittasin kommentillani siihen, että ihmisellä, toisin kuin eläimellä, on harkintakykyä, moraalia jne. ainakin periaatteessa, eli monenlaisia ominaisuuksia joita ei eläimillä ole. Toki ihminen on esim. biologisessa mielessä eläin, nisäkäs siinä missä vaikka leijona.[/rautalanka]

Ja kommenttisi osoitti sen että niitä idioottejakin löytyy, vain ihmisten parista, ei eläinten ;)

Tuomitsevat polyamorisen lesbonaisen :) Sama asia kuin että heteromiehet yrittävät keksiä selityksiä naisten lesboudelle ja panettelevat heitä mennen tullen. Tämä osoittaa ihmisluonteen ja yhteiskuntamme moraalikäsityksen vaikutuksen meihin - jos olet erilainen tai eri mieltä et kuulu meihin ja sinut voidaan tuomita ilman oikeudenkäyntiä - kivi käteen ja heittämään :)

Olen ihan samaa mieltä siitä että jokaisella pitää olla vapaus elää sellaisessa suhteessa kuin haluaa, kunhan muita ei satuteta. Jos useampi henkilö on keskenään sopinut polyamorisen suhteen, ei siinä pitäisi olla kenelläkään yhtään mitään nokan koputtamista. Itse en osaa kuvitella itseäni polyamoriseen suhteeseen, olen hiukan mustasukkainen aina kumppanistani ja voisi olla vaikeaa tietää hänen olevan myös jonkun muun kanssa.

Pettämisessä on kyse selän takana puuhastelusta tai sovittujen sääntöjen rikkomisesta, polyamorisessa suhteessa useamman ihmisen suhteesta, jossa osapuolet tietävät homman nimen.

Mun mielestä tärkeintä, että ihmiset ovat näissä suhteissa vapaaehtoisesti ja pelisäännöt ovat kaikille osapuolille selvät. Mitä se meitä muita haittaa? Ei pitäisi haitata. Luonnonoikkuihin, eläimiin tms. vertaaminen on minusta myös loukkaavaa. Minä ymmärrän polyamorisia suhteitakin juuri siksi, että olen lesbo ja tiedän sen takia miten suvaitsematonta valtaväestö lesboja kohtaan on. En missään nimessä halua itse syyllistyä samaan muita vähemmistöjä kohtaan.

vaikken ole kokeillut kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä siitä että jokaisella pitää olla vapaus elää sellaisessa suhteessa kuin haluaa, kunhan muita ei satuteta. Jos useampi henkilö on keskenään sopinut polyamorisen suhteen, ei siinä pitäisi olla kenelläkään yhtään mitään nokan koputtamista. Itse en osaa kuvitella itseäni polyamoriseen suhteeseen, olen hiukan mustasukkainen aina kumppanistani ja voisi olla vaikeaa tietää hänen olevan myös jonkun muun kanssa.

Pettämisessä on kyse selän takana puuhastelusta tai sovittujen sääntöjen rikkomisesta, polyamorisessa suhteessa useamman ihmisen suhteesta, jossa osapuolet tietävät homman nimen.

Mun mielestä tärkeintä, että ihmiset ovat näissä suhteissa vapaaehtoisesti ja pelisäännöt ovat kaikille osapuolille selvät. Mitä se meitä muita haittaa? Ei pitäisi haitata. Luonnonoikkuihin, eläimiin tms. vertaaminen on minusta myös loukkaavaa. Minä ymmärrän polyamorisia suhteitakin juuri siksi, että olen lesbo ja tiedän sen takia miten suvaitsematonta valtaväestö lesboja kohtaan on. En missään nimessä halua itse syyllistyä samaan muita vähemmistöjä kohtaan.

Lue lisää

Voisin väittää, että on paljon rankempaa tulla kaapista polyamorisena ihmisenä kuin lesbona tai minään muunakaan vähemmistön edustajana. Kiviä sataa niskaan joka puolelta...

Pyrin yleensä suhtautumaan aika avoimesti erilaisiin asioihin. Polyamoria on sellainen asia, joka jakaa näkemykseni melko pahasti.

Olen joskus katsonut dokumentteja, joita on kuvattu polyamorisista suhteista. Toisaalta ne ovat vaikuttaneet melko tavanomaisilta ja suloisiltakin suhteilta, joissa vain enemmän kuin kaksi ihmistä sattuu rakastamaan toisiaan. Rakkautta vastaan minulla ei ole mitään, eivätkä toisten asiat minulle kuulu niin kuin eivät minun ja vaimonikaan asiat muille.

Henkilökohtaisesti en tunne ketään, joka olisi polyamorisessa suhteessa, ja kieltämättä minua vähän kummastuttaisi tavata sellainen ihminen. Ensimmäiseksi mieleeni tulisi varmasti ihmetellä, eikö hän koe jäävänsä mistään paitsi? Toisaalta en usko, että sen kummemmin hätkähtäisin. Erotan polyamorian aivan eri asiaksi kuin sen, että pettää omaa puolisoaan. Polyamoria on vapaaehtoista, pettäminen on toisen satuttamista.

Dokumentteja katsoessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka polyamoriset suhteet kuitenkin silloin tällöin vaikuttavat siltä, kuin yksi kolmesta tai jopa kaksi kolmesta osapuolesta olisi mukana osittain vastentahtoisesti. Toisin sanoen, ovat rakastuneet henkilöön, joka haluaa elää elämänsä polyamorisesti, vaikkeivat itse koekaan välttämättä olevansa polyamorisia. Ovat kuitenkin liian rakastuneita, ja liian kilttejä, eivätkä tiedä olisiko parempi olla suhteessa vain eikö olla. Suhteen kaksi muuta osapuolta voivat vaikuttaa tavallaan ihanilta ja suhde toimivilta, mutta kolmas olisi mieluummin kuitenkin vain kahdestaan toisen osapuolen kanssa, jos saisi "aidosti" valita. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, paitsi koko suhteen jättäminen.

Miten polyamorisessa suhteessa käy silloin, kun kaksi suhteen osapuolta kokeekin olevansa enemmän rakastuneita toisiinsa kuin kolmanteen henkilöön? Kai tällainen olisi varsin tyypillinen "uhkakuva"? Vai onko rakkaus oikeasti aina niin tasapuolista ja tasa-arvoista, kuin luullaan ja uskotellaan? Vai riittääkö se, minkä saa, vaikka muilla voisikin olla välillä enemmän?

Itse en koskaan polyamoriaan taipuisi. Olen aivan liian omistushaluinen, jotta koskaan kykenisin jakamaan omaani toisen kanssa, sen voin suoraan myöntää. Pidän kuitenkin polyamoristen suhteiden avointa rehellisyyttä parempana kuin oman kumppanin pettämistä, enkä näe polyamorisissa suhteissa sinänsä mitään pahaa, sillä eihän vapaaehtoinen rakkaus ole koskaan pahasta. Omasta puolestani luulisin kokevani hyvin vaikeaksi ja rasittavaksi elämäni jakamisen kahden eri ihmisen kanssa. Usein kun tuntuu, että jo aikataulujen yhteensovittamisessa oman vaimon kanssa on jatkuvasti organisoimista.

tämä polyamoria... kirjoitti:

Pyrin yleensä suhtautumaan aika avoimesti erilaisiin asioihin. Polyamoria on sellainen asia, joka jakaa näkemykseni melko pahasti.

Olen joskus katsonut dokumentteja, joita on kuvattu polyamorisista suhteista. Toisaalta ne ovat vaikuttaneet melko tavanomaisilta ja suloisiltakin suhteilta, joissa vain enemmän kuin kaksi ihmistä sattuu rakastamaan toisiaan. Rakkautta vastaan minulla ei ole mitään, eivätkä toisten asiat minulle kuulu niin kuin eivät minun ja vaimonikaan asiat muille.

Henkilökohtaisesti en tunne ketään, joka olisi polyamorisessa suhteessa, ja kieltämättä minua vähän kummastuttaisi tavata sellainen ihminen. Ensimmäiseksi mieleeni tulisi varmasti ihmetellä, eikö hän koe jäävänsä mistään paitsi? Toisaalta en usko, että sen kummemmin hätkähtäisin. Erotan polyamorian aivan eri asiaksi kuin sen, että pettää omaa puolisoaan. Polyamoria on vapaaehtoista, pettäminen on toisen satuttamista.

Dokumentteja katsoessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka polyamoriset suhteet kuitenkin silloin tällöin vaikuttavat siltä, kuin yksi kolmesta tai jopa kaksi kolmesta osapuolesta olisi mukana osittain vastentahtoisesti. Toisin sanoen, ovat rakastuneet henkilöön, joka haluaa elää elämänsä polyamorisesti, vaikkeivat itse koekaan välttämättä olevansa polyamorisia. Ovat kuitenkin liian rakastuneita, ja liian kilttejä, eivätkä tiedä olisiko parempi olla suhteessa vain eikö olla. Suhteen kaksi muuta osapuolta voivat vaikuttaa tavallaan ihanilta ja suhde toimivilta, mutta kolmas olisi mieluummin kuitenkin vain kahdestaan toisen osapuolen kanssa, jos saisi "aidosti" valita. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, paitsi koko suhteen jättäminen.

Miten polyamorisessa suhteessa käy silloin, kun kaksi suhteen osapuolta kokeekin olevansa enemmän rakastuneita toisiinsa kuin kolmanteen henkilöön? Kai tällainen olisi varsin tyypillinen "uhkakuva"? Vai onko rakkaus oikeasti aina niin tasapuolista ja tasa-arvoista, kuin luullaan ja uskotellaan? Vai riittääkö se, minkä saa, vaikka muilla voisikin olla välillä enemmän?

Itse en koskaan polyamoriaan taipuisi. Olen aivan liian omistushaluinen, jotta koskaan kykenisin jakamaan omaani toisen kanssa, sen voin suoraan myöntää. Pidän kuitenkin polyamoristen suhteiden avointa rehellisyyttä parempana kuin oman kumppanin pettämistä, enkä näe polyamorisissa suhteissa sinänsä mitään pahaa, sillä eihän vapaaehtoinen rakkaus ole koskaan pahasta. Omasta puolestani luulisin kokevani hyvin vaikeaksi ja rasittavaksi elämäni jakamisen kahden eri ihmisen kanssa. Usein kun tuntuu, että jo aikataulujen yhteensovittamisessa oman vaimon kanssa on jatkuvasti organisoimista.

Lue lisää

Tapoja olla suhteessa on hyvin monenlaisia. Minusta ainoa kriteeri on se, että ihmiset todella voivat hyvin niissä suhteissa. Että kukaan ei alistu siksi, kun jostain syystä kokee sen pakoksi, sisäiseksi tai ulkoiseksi. Ettei kukaan hallitse ja omista muiden elämiä. Ettei kukaan jää vajaaksi tai liian vähälle koko elämänsä ajan vain siksi, ettei osaa pyytää enempää. Eli siis Jos vapaat ja itsenäiset ihmiset kokevat polyamorian omakseen, niin mitään väärää siinä ei pitäisi olla.

Minä en ole vakuuttunut asiasta. Ne kokemukset, joita itselläni asiasta on, ovat kaikki enemmän tai vähemmän sitä, että joku polysuhteessa on aurinko, jota muut kiertävät. Vaikka sitä ei tietenkään kukaan halua myöntää. Se ei minusta ole tasapainoisen suhteen elementti. Mutta jos ihmiset ihan oikeasti sisimmässään asti ovat onnellisia siinäkin kuviossa, eivät mustasukkaisia tai kateellisia, eivät tunnetasolla vajaakäytöllä, niin antaa mennä vain.

Itse en ryhtyisi ikinä. Koen juuri samalla tavalla kuin sinäkin, vaikka itse olen juuri päinvastainen eli en pisaraakaan omistushaluinen. Minusta yhdessä, hyvin toimivassa suhteessa on aivan tarpeeksi minulle, siihen minun energiani riittää niin, että se toinen on onnellinen kanssani ja se ei vie minulta muuta elämää. Olen vahvasti niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat elämäänsä ehdottomasti muutakin käyttövoimaa kuin rakkaussuhteen.

tämä polyamoria... kirjoitti:

Pyrin yleensä suhtautumaan aika avoimesti erilaisiin asioihin. Polyamoria on sellainen asia, joka jakaa näkemykseni melko pahasti.

Olen joskus katsonut dokumentteja, joita on kuvattu polyamorisista suhteista. Toisaalta ne ovat vaikuttaneet melko tavanomaisilta ja suloisiltakin suhteilta, joissa vain enemmän kuin kaksi ihmistä sattuu rakastamaan toisiaan. Rakkautta vastaan minulla ei ole mitään, eivätkä toisten asiat minulle kuulu niin kuin eivät minun ja vaimonikaan asiat muille.

Henkilökohtaisesti en tunne ketään, joka olisi polyamorisessa suhteessa, ja kieltämättä minua vähän kummastuttaisi tavata sellainen ihminen. Ensimmäiseksi mieleeni tulisi varmasti ihmetellä, eikö hän koe jäävänsä mistään paitsi? Toisaalta en usko, että sen kummemmin hätkähtäisin. Erotan polyamorian aivan eri asiaksi kuin sen, että pettää omaa puolisoaan. Polyamoria on vapaaehtoista, pettäminen on toisen satuttamista.

Dokumentteja katsoessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka polyamoriset suhteet kuitenkin silloin tällöin vaikuttavat siltä, kuin yksi kolmesta tai jopa kaksi kolmesta osapuolesta olisi mukana osittain vastentahtoisesti. Toisin sanoen, ovat rakastuneet henkilöön, joka haluaa elää elämänsä polyamorisesti, vaikkeivat itse koekaan välttämättä olevansa polyamorisia. Ovat kuitenkin liian rakastuneita, ja liian kilttejä, eivätkä tiedä olisiko parempi olla suhteessa vain eikö olla. Suhteen kaksi muuta osapuolta voivat vaikuttaa tavallaan ihanilta ja suhde toimivilta, mutta kolmas olisi mieluummin kuitenkin vain kahdestaan toisen osapuolen kanssa, jos saisi "aidosti" valita. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, paitsi koko suhteen jättäminen.

Miten polyamorisessa suhteessa käy silloin, kun kaksi suhteen osapuolta kokeekin olevansa enemmän rakastuneita toisiinsa kuin kolmanteen henkilöön? Kai tällainen olisi varsin tyypillinen "uhkakuva"? Vai onko rakkaus oikeasti aina niin tasapuolista ja tasa-arvoista, kuin luullaan ja uskotellaan? Vai riittääkö se, minkä saa, vaikka muilla voisikin olla välillä enemmän?

Itse en koskaan polyamoriaan taipuisi. Olen aivan liian omistushaluinen, jotta koskaan kykenisin jakamaan omaani toisen kanssa, sen voin suoraan myöntää. Pidän kuitenkin polyamoristen suhteiden avointa rehellisyyttä parempana kuin oman kumppanin pettämistä, enkä näe polyamorisissa suhteissa sinänsä mitään pahaa, sillä eihän vapaaehtoinen rakkaus ole koskaan pahasta. Omasta puolestani luulisin kokevani hyvin vaikeaksi ja rasittavaksi elämäni jakamisen kahden eri ihmisen kanssa. Usein kun tuntuu, että jo aikataulujen yhteensovittamisessa oman vaimon kanssa on jatkuvasti organisoimista.

Lue lisää

argumentteihin uskotaan vaikka muutamia vastaväitteitä on tullutkin. Jos tämä keskustelu olisi käyty jollain muulla palstalla olisi vastaanotto ollut paljon tuomitsevampi. Se että mies kokee polyamorismin uhkaavampana kuin nainen johtunee siitä että miehellä on aina ollut valta-asema yhteiskunnassa ja kaikki erilainen ja poikkeava nakertaa sitä. Naiselle joka on ollut alistetussa asemassa yhteiskuntamoraali ei ole niin pyhä asia. Lesbolle joka on kautta vuosisatojen joutunut piiloutumaan ja kieltämään oman identiteettinsä on erilaisuuden hyväksyminen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta paljon helpompaa.

Se miksi muutamat lesbot eivät hyväksy erilaisuutta johtuu siitä että heillä on samanlainen asioiden käsittelytapa kuin heteromiehillä. Erilaisuus uhkaa haurasta lesboidentiteettiä?

Mutta tuollainenhan ei ainakaan minusta ole polyamoriaa, kun suhteen osapuolet eivät ole selvillä asioista. Polyamoria ei ole yhden ihmisen päätös. Mielestäni tuollaiset salasuhteet ovat yhdenlaista pettämistä ja kaukana polyamoriasta. Polyamoriassa suhteen JOKAINEN osapuoli on selvillä muista suhetista ja hyväksyy ne. Polyamoriassa ei ole mitään salasuhteita, joista sitten vain yhtäkkiä kerrotaan, että niin mulla mulla muuten on ollut tässä kymmenen vuoden ajan pari muutakin vaimoa. Itse en ainakaan ikinä voisi tehdä noin kenellekään. Salarakkaita ja salasuhteita voi olla suhteessa kuin suhteessa, mutta polyamoriassa ei ole kyse siitä. Monet suhteet ovat pettämistä niin kauan kuin toinen niistä ei tiedä tai ei hyväksy. Näin minä sen asian näen.

ei jummarra !

Ei mun avopuolisoni ainakaan ole mun omaisuuttani, vaikka haluankin elää uskollisessa parisuhteessa. Ehkä meillä siihen uskollisuuteen liittyy enempikin se, että emme halua loukata toista olemalla muiden kanssa emmekä edes halua olla muiden kanssa. (Siis ystävyyshän on toki asia erikseen.)

Mä uskon niin, että nykyajan 'monipuoliset' ja mitä erilaisimmat ihmissuhteet perustuvat siihen, että nykyajan ihminen on yksilöllinen, eikä yhteiskuntaa enää tarvita sanelemaan, mikä on näissä asioissa oikein ja mikä väärin. Entisaikoina koko maailmankuva on ollut sikäli toinen, että ihmisellä yksilönä ei ole ollut samaa merkitystä kuin nykyään. Ihminen on ollut varmaankin lähes kaikissa kulttuureissa tuhansien vuosien ajan osa yhteisöä ja tärkeintä on ollut yhteisön pärjääminen ja sen etu. Ihminen ilman yhteisöään ei ollut mitään, vain avuton rääpäle. Yhteisö taas ei toimi ilman sääntöjä ja lakeja. Yhteisössä tietyt säännöt ja lait luovat myös turvaa yhteisön jäsenille; kaikki tietävät miten pitäisi toimia ja mikä on oikein ja mikä väärin. (Sitähän voisi melkein verrata liikennesääntöihin. Yhtälailla nekin ovat vain ihmisen keksimiä ja käytännössä hyväksi havaittuja keinoja jonkin asian hallitsemiseksi ja aika harva meistäkään kyseenalaistaa liikennesääntöjä, koska ne luovat meille turvaa ja takaavat liikenteen sujumisen.)

Varmasti monet nykyajankin käsitykset (yleisellä tasolla) ja moraali pohjautuvat noihin ikivanhoihin sääntöihin ja uskontoon. Esimerkiksi käsitys uskollisesta ja yksiavioisesta parisuhteesta kuuluu niihin. (Ja tiedän kyllä, että ihmiset ovat aikojen alusta lähtien käyneet vieraissa.) Tarkoitukseni oli vain sanoa, että mun mielestä asioille on aina syynsä ja loppuen lopuksi nykyajan ihminen tuomitsee ehkä vähän liiankin helposti yhteiskunnassa vallitsevat/vallinneet säännöt ja moraalikäsitykset. Kuka nimittäin voi sanoa, että mikä loppujen lopuksi on ihmiselle parasta: yhteisö, jossa vallitsevat tiukat säännöt ja moraalikäsitykset mutta joka myös pitää jäsenistään huolta ja jossa välitetään toinen toisistaan vai iso, sekalainen ihmisläjä, jossa jokainen ajattelee vain lähinnä omaa parastaan ja saa tehdä mitä haluaa? Tuohon kysymykseen ei mun mielestäni ole oikeaa vastausta.

Koska mä kuitenkin elän 2000-lukua enkä 1800-lukua, olen tietty sitä mieltä, että nykyajan yhteiskunnassa toimii parhaiten se, että ihmisillä on lain puitteissa oikeus elää elämäänsä kuten haluavat. Siksi mä en myöskään halua tuomita ketään. (Ajattelen niin, että jos on olemassa Jumala, Hän kyllä hoitaa sitten aikanaan tuomitsemisen parhaaksi näkemällään tavalla eli se ei ole ihmisen tehtävä eikä oikeus/velvollisuus. Ja jos taas ei ole Jumalaa, niin sitten ei ole.) Ihminen kuitenkin voi valita seuransa sen mukaan, minkälaisessa seurassa on hyvä olla. Kumppanikseen ihminen voi valita sellaisen ihmisen, jolla on samanlainen arvomaailma ja moraalikäsitykset kuin itsellä. Kuitenkin olen sitä mieltä, että nykyaikainen Suomi on melko itsekäs paikka elää ja uskoisin, että se voisi olla parempi paikka, jos ihmiset pyrkisivät noudattamaan edes sitä kaikista tärkeintä ja yleisesti hyväksi todettua moraalisääntöä, että kohtele muita kuten haluaisit itseäs kohdeltavan.

Okei, meni vähän off topic mutta mä olen hiton kova miettimään asioita :)

Nyt kyllä vaikutat aika skeptiseltä rakkauden suhteen. On ihan mahdollista olla uskollinen rakastetulleen ja haluta olla sitä. Ei parisuhde ja rakkaus ole eri asioita, vaan ihan samaan pakettiin mahtuvat. Uskonnosta viis!

mutta.. kirjoitti:

Ei mun avopuolisoni ainakaan ole mun omaisuuttani, vaikka haluankin elää uskollisessa parisuhteessa. Ehkä meillä siihen uskollisuuteen liittyy enempikin se, että emme halua loukata toista olemalla muiden kanssa emmekä edes halua olla muiden kanssa. (Siis ystävyyshän on toki asia erikseen.)

Mä uskon niin, että nykyajan 'monipuoliset' ja mitä erilaisimmat ihmissuhteet perustuvat siihen, että nykyajan ihminen on yksilöllinen, eikä yhteiskuntaa enää tarvita sanelemaan, mikä on näissä asioissa oikein ja mikä väärin. Entisaikoina koko maailmankuva on ollut sikäli toinen, että ihmisellä yksilönä ei ole ollut samaa merkitystä kuin nykyään. Ihminen on ollut varmaankin lähes kaikissa kulttuureissa tuhansien vuosien ajan osa yhteisöä ja tärkeintä on ollut yhteisön pärjääminen ja sen etu. Ihminen ilman yhteisöään ei ollut mitään, vain avuton rääpäle. Yhteisö taas ei toimi ilman sääntöjä ja lakeja. Yhteisössä tietyt säännöt ja lait luovat myös turvaa yhteisön jäsenille; kaikki tietävät miten pitäisi toimia ja mikä on oikein ja mikä väärin. (Sitähän voisi melkein verrata liikennesääntöihin. Yhtälailla nekin ovat vain ihmisen keksimiä ja käytännössä hyväksi havaittuja keinoja jonkin asian hallitsemiseksi ja aika harva meistäkään kyseenalaistaa liikennesääntöjä, koska ne luovat meille turvaa ja takaavat liikenteen sujumisen.)

Varmasti monet nykyajankin käsitykset (yleisellä tasolla) ja moraali pohjautuvat noihin ikivanhoihin sääntöihin ja uskontoon. Esimerkiksi käsitys uskollisesta ja yksiavioisesta parisuhteesta kuuluu niihin. (Ja tiedän kyllä, että ihmiset ovat aikojen alusta lähtien käyneet vieraissa.) Tarkoitukseni oli vain sanoa, että mun mielestä asioille on aina syynsä ja loppuen lopuksi nykyajan ihminen tuomitsee ehkä vähän liiankin helposti yhteiskunnassa vallitsevat/vallinneet säännöt ja moraalikäsitykset. Kuka nimittäin voi sanoa, että mikä loppujen lopuksi on ihmiselle parasta: yhteisö, jossa vallitsevat tiukat säännöt ja moraalikäsitykset mutta joka myös pitää jäsenistään huolta ja jossa välitetään toinen toisistaan vai iso, sekalainen ihmisläjä, jossa jokainen ajattelee vain lähinnä omaa parastaan ja saa tehdä mitä haluaa? Tuohon kysymykseen ei mun mielestäni ole oikeaa vastausta.

Koska mä kuitenkin elän 2000-lukua enkä 1800-lukua, olen tietty sitä mieltä, että nykyajan yhteiskunnassa toimii parhaiten se, että ihmisillä on lain puitteissa oikeus elää elämäänsä kuten haluavat. Siksi mä en myöskään halua tuomita ketään. (Ajattelen niin, että jos on olemassa Jumala, Hän kyllä hoitaa sitten aikanaan tuomitsemisen parhaaksi näkemällään tavalla eli se ei ole ihmisen tehtävä eikä oikeus/velvollisuus. Ja jos taas ei ole Jumalaa, niin sitten ei ole.) Ihminen kuitenkin voi valita seuransa sen mukaan, minkälaisessa seurassa on hyvä olla. Kumppanikseen ihminen voi valita sellaisen ihmisen, jolla on samanlainen arvomaailma ja moraalikäsitykset kuin itsellä. Kuitenkin olen sitä mieltä, että nykyaikainen Suomi on melko itsekäs paikka elää ja uskoisin, että se voisi olla parempi paikka, jos ihmiset pyrkisivät noudattamaan edes sitä kaikista tärkeintä ja yleisesti hyväksi todettua moraalisääntöä, että kohtele muita kuten haluaisit itseäs kohdeltavan.

Okei, meni vähän off topic mutta mä olen hiton kova miettimään asioita :)

Lue lisää

Miettimisessä on hyvät ja huonot puolensa. Mitä enemmän mietit sitä enemmän löydät uusia ideoita ja ajatuksia ja ne saattavat olla ristiriidassa vallitsevan tilanteen kanssa.

Ihminen ei voi omistaa toista ihmistä. Se on orjuuttamista. Mutta perinteisen avioliittokäytännön mukaan kuitenkin puoliso, vaimo, on miehen omaisuutta. Mielestäni ihminen ei välttämättä voi omistaa mitään, mutta yhteiskuntarakenteemme ja järjestelmämme tukevat kuitenkin tätä omistuskäytäntöä. Se erottaa ihmisen muista eläimistä, mutta perusolemukseltaan ihminen on edelleen vain eläin. Ei sivistys, älykkyys ja viisaus tee ihmisestä sen parempaa kuin muut älylliset olennot maan päällä. Delfiini on erittäin älykäs, jopa viisas, mutta ei se omista mitään. Valas voi elää 160-vuotiaaksi, on ilmeisen älykäs ja kyvykäs, mutta ei omista mitään. Koira on älyltään 2-vuotiaan ihmisen tasoinen, mutta ei sen arvo perustu omistukseen. Ihmisen arvo sen sijaan perustuu nykyisen näkemyksen mukaan siihen miten paljon hänellä on omaisuutta ja erityisesti miesten osalta, miten kaunis nuori vaimo hänellä on tai miten montaa naista hän on elämänsä aikana pyörittänyt. Tästä voimme lukea iltapäivälehtien otsikoita päivittäin. Vai mitä muuta siellä muka kirjoitetaan?

Seksuaalivähemmistöt haluavat kopioida elämäntapansa tästä samaisesta vanhasta sakramentista vaikka heidän elämäntapansa on luontainen?

Nykyiset käytäntömme ja asenteemme esimerkiksi aloituksessa mainittuun polyamoriaan perustuvat vanhoihin sakramentteihin joilla ei ole mitään tekemistä ihmisen luontaisen käyttäytymismallin kanssa. Siksi sivistyksellämme on aina perässään itseään suurempi varjo, käsityksemme mukaan erilainen, väärä ja ei hyväksyttävä elämäntapa joka halutaan kitkeä pois. Mutta ihminen ei voi kitkeä itsestään nisäkkäälle luontaista käyttäytymismallia. Lopuksi haluan vielä muistuttaa että ihminen on laumaeläin, joten yksilöllisyys on meille luontaista vain hyvin suppeassa muodossa. Ihmisellä on laumaeläimen perustarve liittoutua ja kuulua joukkoon, oli se joukko sitten mikä tahansa.

Off topic tämäkin.

joojajuu kirjoitti:

Nyt kyllä vaikutat aika skeptiseltä rakkauden suhteen. On ihan mahdollista olla uskollinen rakastetulleen ja haluta olla sitä. Ei parisuhde ja rakkaus ole eri asioita, vaan ihan samaan pakettiin mahtuvat. Uskonnosta viis!

Lue lisää

Hmm, sinulla taitaa olla aika rajoittunut ja ahdasmielinen käsitys rakkaudesta? Liität sen yksinomaan parisuhteeseen. Otapa laput pois silmiltäsi ja katsele tätä maailmaa ihan avoimesti. Mitä näet?

Ardea_C kirjoitti:

Miettimisessä on hyvät ja huonot puolensa. Mitä enemmän mietit sitä enemmän löydät uusia ideoita ja ajatuksia ja ne saattavat olla ristiriidassa vallitsevan tilanteen kanssa.

Ihminen ei voi omistaa toista ihmistä. Se on orjuuttamista. Mutta perinteisen avioliittokäytännön mukaan kuitenkin puoliso, vaimo, on miehen omaisuutta. Mielestäni ihminen ei välttämättä voi omistaa mitään, mutta yhteiskuntarakenteemme ja järjestelmämme tukevat kuitenkin tätä omistuskäytäntöä. Se erottaa ihmisen muista eläimistä, mutta perusolemukseltaan ihminen on edelleen vain eläin. Ei sivistys, älykkyys ja viisaus tee ihmisestä sen parempaa kuin muut älylliset olennot maan päällä. Delfiini on erittäin älykäs, jopa viisas, mutta ei se omista mitään. Valas voi elää 160-vuotiaaksi, on ilmeisen älykäs ja kyvykäs, mutta ei omista mitään. Koira on älyltään 2-vuotiaan ihmisen tasoinen, mutta ei sen arvo perustu omistukseen. Ihmisen arvo sen sijaan perustuu nykyisen näkemyksen mukaan siihen miten paljon hänellä on omaisuutta ja erityisesti miesten osalta, miten kaunis nuori vaimo hänellä on tai miten montaa naista hän on elämänsä aikana pyörittänyt. Tästä voimme lukea iltapäivälehtien otsikoita päivittäin. Vai mitä muuta siellä muka kirjoitetaan?

Seksuaalivähemmistöt haluavat kopioida elämäntapansa tästä samaisesta vanhasta sakramentista vaikka heidän elämäntapansa on luontainen?

Nykyiset käytäntömme ja asenteemme esimerkiksi aloituksessa mainittuun polyamoriaan perustuvat vanhoihin sakramentteihin joilla ei ole mitään tekemistä ihmisen luontaisen käyttäytymismallin kanssa. Siksi sivistyksellämme on aina perässään itseään suurempi varjo, käsityksemme mukaan erilainen, väärä ja ei hyväksyttävä elämäntapa joka halutaan kitkeä pois. Mutta ihminen ei voi kitkeä itsestään nisäkkäälle luontaista käyttäytymismallia. Lopuksi haluan vielä muistuttaa että ihminen on laumaeläin, joten yksilöllisyys on meille luontaista vain hyvin suppeassa muodossa. Ihmisellä on laumaeläimen perustarve liittoutua ja kuulua joukkoon, oli se joukko sitten mikä tahansa.

Off topic tämäkin.

Lue lisää

Mikä loppuen lopuksi on ihmiselle luontaista ja miten se voidaan todistaa? Tavallaanhan mikään nykyaikaisesta elämästä ei ole ihmiselle luontaista, sillä mikään eläin ei tuhoa yhtä määrätietoisesti omaa elinympäristöään kuin ihminen.

Mä uskon siihen, että on olemassa ihmisiä, joille yksiavioisuus tai vähintäänkin yhden kanssa kerrallaan seurustelu on luontaista ja paras vaihtoehto. Uskon myös, että on ihmisiä, joilla se ei käytännössä toimi.

On totta että ihminen on laumaeläin. Mikään lauma tai joukko ei kuitenkaan toimi ilman sääntöjä. Oli sitten kyse ihmisistä tai elämistä. Eli tavallaanhan myös sääntöjen voitaisiin sanoa olevan luontainen osa ihmisten käyttäytymistä. Muistan kun ala-asteen kansalaistaidon tunnin aluksi opettaja käski meidän lähteä ulos pelaamaan. Me kysyimme hiukan hämmentyneinä, että mitä me pelaamme. Opettaja käski vain lähteä pelaamaan ja sanoi itse tulevansa katsomaan. Me kysyimme, että otammeko pallon mukaan. Opettaja vastasi, että tehkää kuten haluatte, ottakaa tai jättäkää. Me otimme pallon mukaan ja joitain muitakin pelivälineitä. Kysyimme ulkona, että mitkä ovat säännöt. Opettaja sanoi, että sääntöjä ei ole, jatkakaa vain peliä. No eihän siitä mitään tullut. Aluksi seisoimme ihan äimän käkenä ympäri koulun pihaa ja lopulta koko homma päättyi riitaan, kun jokaisella oli eri näkemys siitä, miten peliä tulisi pelata. Opettaja halusi valaista meille, mihin elämässä tarvitaan sääntöjä :)

että.. kirjoitti:

Mikä loppuen lopuksi on ihmiselle luontaista ja miten se voidaan todistaa? Tavallaanhan mikään nykyaikaisesta elämästä ei ole ihmiselle luontaista, sillä mikään eläin ei tuhoa yhtä määrätietoisesti omaa elinympäristöään kuin ihminen.

Mä uskon siihen, että on olemassa ihmisiä, joille yksiavioisuus tai vähintäänkin yhden kanssa kerrallaan seurustelu on luontaista ja paras vaihtoehto. Uskon myös, että on ihmisiä, joilla se ei käytännössä toimi.

On totta että ihminen on laumaeläin. Mikään lauma tai joukko ei kuitenkaan toimi ilman sääntöjä. Oli sitten kyse ihmisistä tai elämistä. Eli tavallaanhan myös sääntöjen voitaisiin sanoa olevan luontainen osa ihmisten käyttäytymistä. Muistan kun ala-asteen kansalaistaidon tunnin aluksi opettaja käski meidän lähteä ulos pelaamaan. Me kysyimme hiukan hämmentyneinä, että mitä me pelaamme. Opettaja käski vain lähteä pelaamaan ja sanoi itse tulevansa katsomaan. Me kysyimme, että otammeko pallon mukaan. Opettaja vastasi, että tehkää kuten haluatte, ottakaa tai jättäkää. Me otimme pallon mukaan ja joitain muitakin pelivälineitä. Kysyimme ulkona, että mitkä ovat säännöt. Opettaja sanoi, että sääntöjä ei ole, jatkakaa vain peliä. No eihän siitä mitään tullut. Aluksi seisoimme ihan äimän käkenä ympäri koulun pihaa ja lopulta koko homma päättyi riitaan, kun jokaisella oli eri näkemys siitä, miten peliä tulisi pelata. Opettaja halusi valaista meille, mihin elämässä tarvitaan sääntöjä :)

Lue lisää

Mielestäni se että ihmiset voivat pahoin todistaa että elämäntapamme ja ympäristömme on luonteemme vastainen. Se että entistä suurempi osa populaatiosta kärsii masennuksesta tai syrjäytyy nyky-yhteiskunnasta todistaa että joku on pahasti pielessä. En tiedä olenko oikeassa, tämä saattaa olla sairasta mielikuvitustani.

Jengikulttuuri on mielestäni hyvä huono esimerkki laumaeläimen säännöistä. Me tarvitsemme säännöt, mutta laumassa säännöt voivat olla myös ekosysteemin vastaisia ja suoranaisesti rikollisia. Ihminen pienissä ryhmissä käyttäytyy hyvinkin samoin kuin eläin, vaikkapa susi. Me tarvitsemme säännöt, mutta sääntöjen tulee olla ihmiselle luontaisia niin etteivät ne lisää pahoinvointia ja aiheuta syrjäytymistä. Syrjäytynyt ihminen käyttäytyy kuin yksinäinen susi, on vaaraksi itselleen ja muille. Miksi on prostituutiota? Johtuuko se siitä että ihmiselle luontaiset eläimelliset tarpeet on hoidettava puolirikollisella tavalla koska järjestelmämme kieltää ne?

Yksiavioisuus jo käsitteenä on harhaanjohtava. Useimmilla meistä on ollut ja tulee olemaan enemmän kuin yksi ihmissuhde elämänsä aikana. Se että kahta samanaikaista suhdetta ei hyväksytä on siis vain ahdasmielinen asenne. Yhden kanssa kerrallaan seurustelu on toki luonnollista, kuka nyt pystyy pitämään kahta naista samanaikaisesti tyytyväisenä :)

Peli-esimerkkisi on hyvä. Opettaja oli fiksu, mutta teidän ryhmänne ei ollut luonnollinen. Luonnollisessa ryhmässä olisi aina noussut esiin johtaja joka olisi ehdottanut tai jopa määrännyt mitä pelataan. Jos hän olisi ehdottanut, olisi ryhmä ollut demokraattinen ja olisitte tehneet päätöksen jonkinlaisen demokraattisen käytännön mukaisesti. Jos hän olisi määrännyt, olisitte olleet diktaattorin alaisia. Taisitte olla liberaaleja tyttöluokkalaisia ja opettaja oli mies?

Ardea_C kirjoitti:

Mielestäni se että ihmiset voivat pahoin todistaa että elämäntapamme ja ympäristömme on luonteemme vastainen. Se että entistä suurempi osa populaatiosta kärsii masennuksesta tai syrjäytyy nyky-yhteiskunnasta todistaa että joku on pahasti pielessä. En tiedä olenko oikeassa, tämä saattaa olla sairasta mielikuvitustani.

Jengikulttuuri on mielestäni hyvä huono esimerkki laumaeläimen säännöistä. Me tarvitsemme säännöt, mutta laumassa säännöt voivat olla myös ekosysteemin vastaisia ja suoranaisesti rikollisia. Ihminen pienissä ryhmissä käyttäytyy hyvinkin samoin kuin eläin, vaikkapa susi. Me tarvitsemme säännöt, mutta sääntöjen tulee olla ihmiselle luontaisia niin etteivät ne lisää pahoinvointia ja aiheuta syrjäytymistä. Syrjäytynyt ihminen käyttäytyy kuin yksinäinen susi, on vaaraksi itselleen ja muille. Miksi on prostituutiota? Johtuuko se siitä että ihmiselle luontaiset eläimelliset tarpeet on hoidettava puolirikollisella tavalla koska järjestelmämme kieltää ne?

Yksiavioisuus jo käsitteenä on harhaanjohtava. Useimmilla meistä on ollut ja tulee olemaan enemmän kuin yksi ihmissuhde elämänsä aikana. Se että kahta samanaikaista suhdetta ei hyväksytä on siis vain ahdasmielinen asenne. Yhden kanssa kerrallaan seurustelu on toki luonnollista, kuka nyt pystyy pitämään kahta naista samanaikaisesti tyytyväisenä :)

Peli-esimerkkisi on hyvä. Opettaja oli fiksu, mutta teidän ryhmänne ei ollut luonnollinen. Luonnollisessa ryhmässä olisi aina noussut esiin johtaja joka olisi ehdottanut tai jopa määrännyt mitä pelataan. Jos hän olisi ehdottanut, olisi ryhmä ollut demokraattinen ja olisitte tehneet päätöksen jonkinlaisen demokraattisen käytännön mukaisesti. Jos hän olisi määrännyt, olisitte olleet diktaattorin alaisia. Taisitte olla liberaaleja tyttöluokkalaisia ja opettaja oli mies?

Lue lisää

Itse asiassa opettamme oli nainen ja meidän kuppikuntainen luokkamme taisi sisältää useammankin johtajatyypin, jotka saivat keskenään aikaiseksi riidan. Saatoin olla itsekin mukana riitelemässä, en ole ihan varma, koska tapahtuneesta on noin 18 vuotta aikaa (ei hitsi, enhän minä voi olla näin vanha..)

Itse asiassa tunnen montakin avioparia (nyt jo kolmekymppisiä), jotka ovat olleet (uskollisesti) yhdessä vuosia ja ovat toistensa ainoat ja ensimmäiset. Itse olen seurustellessa sellainen, että minua ei vain kiinnosta muut. Seksi muun kuin kumppanini kanssa tuntuu jo ajatuksena lattealta, tylsältä ja ikävältä. Mä kyllä uskon, että muitakin mun kaltaisiani on olemassa eli ei maailma ole niin mustavalkoinen eivätkä kaikki ihmiset ole polyamorisia eikä kaikille sängystä toiseen hyppiminen ole luontaista. Niin ja onhan olemassa sellaisiakin ihmisiä, joita seksi ei kiinnosta ollenkaan. Ja yksi asia on ihan varma, ilman seksiäkin voi elää :) Ehkä koko seksin merkitys nykyaikana on ihan ylikorostunut ja jo siksikin ihmiset eivät enää tiedä mitä haluavat ja samalla haluavat ihan kaiken.. Mä olen jutellut teinityttöjen kanssa, jotka menevät sänkyyn kenen tahansa kanssa vain siksi, että luulevat, että niin kuuluu tehdä ja että voivat kehua asialla kavereilleen..

Ardea_C kirjoitti:

Hmm, sinulla taitaa olla aika rajoittunut ja ahdasmielinen käsitys rakkaudesta? Liität sen yksinomaan parisuhteeseen. Otapa laput pois silmiltäsi ja katsele tätä maailmaa ihan avoimesti. Mitä näet?

Lue lisää

En ole kyllä missään sanonut, etten uskon rakkauden liittyvän vain parisuhteeseen.

joojajuu kirjoitti:

En ole kyllä missään sanonut, etten uskon rakkauden liittyvän vain parisuhteeseen.

toi ardee kyl lukee miten itte lystää. ja sitte se haukkuu kaikki muut. ymmärryksessä se vika on.

joojajuu kirjoitti:

En ole kyllä missään sanonut, etten uskon rakkauden liittyvän vain parisuhteeseen.

Suora lainaus aikaisemmasta kommentistasi :"Ei parisuhde ja rakkaus ole eri asioita, vaan ihan samaan pakettiin mahtuvat." Joka oli siis vastaus aikaisempaan viestiini?

Mielestäni suurin virhe on juuri siinä että rakkaus liitetään kuuluvaksi yhteen parisuhteen kanssa. Eihän parisuhteella tai avioliitolla ole alun alkaenkaan ollut suoranaista yhteyttä rakkauteen. Parisuhteen tai pariutumisen alkuperäinen tarkoitus on ollut siittää jälkeläisiä. Avioliitto on taas juridinen sopimus jolla taataan omaisuuden säilyminen ja periytyminen suvussa. Aikojen saatossa kristillinen oppi on liittänyt tähän rakkauden, mutta eri merkityksessä kuin missä siitä täällä puhutaan. Kristillisen opin mukainen rakkaus ei ole kahden ihmisen välinen tunne vaan liittyy jumalakäsitteen mukaiseen "jumala on rakkaus" -ajatukseen, jolla on sitoutettu ihmiset kristilliseen yhteisöön.
Nykypäivänäkin vielä eri kulttuureissa on esimerkkejä lapsi-avioliitoista ja alaikäisen naittamisesta aikuiselle. Tässä ei siis ole kyse rakkaudesta, eikä edes seksistä, kyse on sitoumuksesta joka takaa omistusoikeuden ja omaisuuden säilymisen tietyillä suvuilla. Me kauhistelemme näitä tapauksia koska meidän mielissämme avioliitto on rakkautta ja seksiä, mutta todellisuudessa se on alkuperältään aivan jotain muuta.

Kahden ihmisen välinen tunneside ei vaadi juridista sitoumusta jos kerran ihminen ei voi omistaa toista ihmistä eikä toinen ole toisen omaisuutta? Yhteiskuntamme valitettavasti tukee tätä järjestelmää, koska juridisessa suhteessa oleville annetaan verotuksellisia etuuksia jne. Mutta tämä käytäntö on mielestäni epäoikeudenmukainen ja väärä. Se on tasa-arvon vastainen ja suorastan pakottaa omaisuudelle ahneet ihmiset solmimaan liittoja rakkauden nimissä. Rakkaus on aivan jotain muuta kuin juridinen sopimus omistussuhteista ja omaisuuden periytymisestä. Rakkaus on tunne joka ei tunne rajoja ja rajoituksia, sitä ei voi säätää lailla eikä ohjata säännöillä ja asenteilla.
Oletteko koskaan tunteneet rakastuneenne täysin väärään ihmiseen tai asiaan? Onko teistä tuntunut että tämä on väärin ja epäsovinnaista? Miksi? Olisiko siksi että omat asenteemme kieltävät meitä toimimasta niin.

Ardea_C kirjoitti:

Suora lainaus aikaisemmasta kommentistasi :"Ei parisuhde ja rakkaus ole eri asioita, vaan ihan samaan pakettiin mahtuvat." Joka oli siis vastaus aikaisempaan viestiini?

Mielestäni suurin virhe on juuri siinä että rakkaus liitetään kuuluvaksi yhteen parisuhteen kanssa. Eihän parisuhteella tai avioliitolla ole alun alkaenkaan ollut suoranaista yhteyttä rakkauteen. Parisuhteen tai pariutumisen alkuperäinen tarkoitus on ollut siittää jälkeläisiä. Avioliitto on taas juridinen sopimus jolla taataan omaisuuden säilyminen ja periytyminen suvussa. Aikojen saatossa kristillinen oppi on liittänyt tähän rakkauden, mutta eri merkityksessä kuin missä siitä täällä puhutaan. Kristillisen opin mukainen rakkaus ei ole kahden ihmisen välinen tunne vaan liittyy jumalakäsitteen mukaiseen "jumala on rakkaus" -ajatukseen, jolla on sitoutettu ihmiset kristilliseen yhteisöön.
Nykypäivänäkin vielä eri kulttuureissa on esimerkkejä lapsi-avioliitoista ja alaikäisen naittamisesta aikuiselle. Tässä ei siis ole kyse rakkaudesta, eikä edes seksistä, kyse on sitoumuksesta joka takaa omistusoikeuden ja omaisuuden säilymisen tietyillä suvuilla. Me kauhistelemme näitä tapauksia koska meidän mielissämme avioliitto on rakkautta ja seksiä, mutta todellisuudessa se on alkuperältään aivan jotain muuta.

Kahden ihmisen välinen tunneside ei vaadi juridista sitoumusta jos kerran ihminen ei voi omistaa toista ihmistä eikä toinen ole toisen omaisuutta? Yhteiskuntamme valitettavasti tukee tätä järjestelmää, koska juridisessa suhteessa oleville annetaan verotuksellisia etuuksia jne. Mutta tämä käytäntö on mielestäni epäoikeudenmukainen ja väärä. Se on tasa-arvon vastainen ja suorastan pakottaa omaisuudelle ahneet ihmiset solmimaan liittoja rakkauden nimissä. Rakkaus on aivan jotain muuta kuin juridinen sopimus omistussuhteista ja omaisuuden periytymisestä. Rakkaus on tunne joka ei tunne rajoja ja rajoituksia, sitä ei voi säätää lailla eikä ohjata säännöillä ja asenteilla.
Oletteko koskaan tunteneet rakastuneenne täysin väärään ihmiseen tai asiaan? Onko teistä tuntunut että tämä on väärin ja epäsovinnaista? Miksi? Olisiko siksi että omat asenteemme kieltävät meitä toimimasta niin.

Lue lisää

mutta eihän parisuhde ja avioliitto ole ensinkään sama asia! Parisuhde on kahden ihmisen välille vapaaehtoisesti, omien tunteiden pohjalta kehittynyt asetelma. Avioliitto on sen sijaan se kristillisen kirkon kautta tullut ja myös juridiseksi muodostunut kehitelmä, johon hyvin vahvasti on liittynyt (miehen) omistusoikeus. Ei siis pidä myöskään tuomita ajatusta kahden ihmisen välillä aidosti toimivasta parisuhteesta näiden avioliittohöpötysten takia.

Paljon on nyt tätä polyamoriajuttua joka puolella. Se alkaa vähän kääntyä jo siihen, että parisuhteessa onnellisesti olevat ovat jotenkin sairaita ja estyneitä ja eivät seuraa "todellista luontoaan". Aivan samaa puhetta kuin bi-seksuaalisuudenkin kohdalla usein. Niissäkin mielipiteissä ne, jotka ihan vapautuneesti ja luonnostaan tuntevat vetoa vain yhteen sukupuoleen, ovat jotenkin estyneitä todelliseen onneen ja vapauteen. Ei voi kuin hymyillä lempeästi.

Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää? Siinä, että meitä on monenlaisia. Aika monet kuitenkin ovat ihan oikeasti ja tosissaan onnellisia myös sen yhden ihmisen kanssa, eivätkä kaipaile muita. Joka sinnikkäästi sitä epäilee, voisi ehkä vilkaista itse peiliin. Onko omassa suhtautumisessa omiin ja toisen ihmisen tunteisiin luottamiseen kenties jotain vikaa?

Minusta nimittäin vähän haiskahtaa siltä, että tässä polyamoriakohinassakin on osittain kyse juuri siitä, että on lauma ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua, eivät halua ottaa vastuuta yhtään mistään ja tärkeintä pohjimmiltaan on vain tyydyttää omat tarpeet. Siihen ajatteluun pintapuolinen ajatus polyamoriasta sujahtaa mukavasti.

LaikaQ kirjoitti:

mutta eihän parisuhde ja avioliitto ole ensinkään sama asia! Parisuhde on kahden ihmisen välille vapaaehtoisesti, omien tunteiden pohjalta kehittynyt asetelma. Avioliitto on sen sijaan se kristillisen kirkon kautta tullut ja myös juridiseksi muodostunut kehitelmä, johon hyvin vahvasti on liittynyt (miehen) omistusoikeus. Ei siis pidä myöskään tuomita ajatusta kahden ihmisen välillä aidosti toimivasta parisuhteesta näiden avioliittohöpötysten takia.

Paljon on nyt tätä polyamoriajuttua joka puolella. Se alkaa vähän kääntyä jo siihen, että parisuhteessa onnellisesti olevat ovat jotenkin sairaita ja estyneitä ja eivät seuraa "todellista luontoaan". Aivan samaa puhetta kuin bi-seksuaalisuudenkin kohdalla usein. Niissäkin mielipiteissä ne, jotka ihan vapautuneesti ja luonnostaan tuntevat vetoa vain yhteen sukupuoleen, ovat jotenkin estyneitä todelliseen onneen ja vapauteen. Ei voi kuin hymyillä lempeästi.

Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää? Siinä, että meitä on monenlaisia. Aika monet kuitenkin ovat ihan oikeasti ja tosissaan onnellisia myös sen yhden ihmisen kanssa, eivätkä kaipaile muita. Joka sinnikkäästi sitä epäilee, voisi ehkä vilkaista itse peiliin. Onko omassa suhtautumisessa omiin ja toisen ihmisen tunteisiin luottamiseen kenties jotain vikaa?

Minusta nimittäin vähän haiskahtaa siltä, että tässä polyamoriakohinassakin on osittain kyse juuri siitä, että on lauma ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua, eivät halua ottaa vastuuta yhtään mistään ja tärkeintä pohjimmiltaan on vain tyydyttää omat tarpeet. Siihen ajatteluun pintapuolinen ajatus polyamoriasta sujahtaa mukavasti.

Lue lisää

Ei mitään lisättävää. Puit paremmin kuin hyvin sanoiksi myös mun ajatukseni.

LaikaQ kirjoitti:

mutta eihän parisuhde ja avioliitto ole ensinkään sama asia! Parisuhde on kahden ihmisen välille vapaaehtoisesti, omien tunteiden pohjalta kehittynyt asetelma. Avioliitto on sen sijaan se kristillisen kirkon kautta tullut ja myös juridiseksi muodostunut kehitelmä, johon hyvin vahvasti on liittynyt (miehen) omistusoikeus. Ei siis pidä myöskään tuomita ajatusta kahden ihmisen välillä aidosti toimivasta parisuhteesta näiden avioliittohöpötysten takia.

Paljon on nyt tätä polyamoriajuttua joka puolella. Se alkaa vähän kääntyä jo siihen, että parisuhteessa onnellisesti olevat ovat jotenkin sairaita ja estyneitä ja eivät seuraa "todellista luontoaan". Aivan samaa puhetta kuin bi-seksuaalisuudenkin kohdalla usein. Niissäkin mielipiteissä ne, jotka ihan vapautuneesti ja luonnostaan tuntevat vetoa vain yhteen sukupuoleen, ovat jotenkin estyneitä todelliseen onneen ja vapauteen. Ei voi kuin hymyillä lempeästi.

Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää? Siinä, että meitä on monenlaisia. Aika monet kuitenkin ovat ihan oikeasti ja tosissaan onnellisia myös sen yhden ihmisen kanssa, eivätkä kaipaile muita. Joka sinnikkäästi sitä epäilee, voisi ehkä vilkaista itse peiliin. Onko omassa suhtautumisessa omiin ja toisen ihmisen tunteisiin luottamiseen kenties jotain vikaa?

Minusta nimittäin vähän haiskahtaa siltä, että tässä polyamoriakohinassakin on osittain kyse juuri siitä, että on lauma ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua, eivät halua ottaa vastuuta yhtään mistään ja tärkeintä pohjimmiltaan on vain tyydyttää omat tarpeet. Siihen ajatteluun pintapuolinen ajatus polyamoriasta sujahtaa mukavasti.

Lue lisää

Haluan kuitenkin muistuttaa että tuossa ei mainittu mitään polyamorisuudesta, joka toki on avauksen aihe. Keskustelussa paneuduttiin näkemykseen parisuhteen ja avioliiton yhteydestä rakkauden tunteeseen, joilla ei siis ole suoranaista tekemistä keskenään edes historian valossa.

Toisaalta jos "vapaa rakkaus" on osoitus vastuuttomuudesta, onko silloin myös leivän syöminen vastuutonta jos maailmassa kuollaan nälkään?

Ardea_C kirjoitti:

Haluan kuitenkin muistuttaa että tuossa ei mainittu mitään polyamorisuudesta, joka toki on avauksen aihe. Keskustelussa paneuduttiin näkemykseen parisuhteen ja avioliiton yhteydestä rakkauden tunteeseen, joilla ei siis ole suoranaista tekemistä keskenään edes historian valossa.

Toisaalta jos "vapaa rakkaus" on osoitus vastuuttomuudesta, onko silloin myös leivän syöminen vastuutonta jos maailmassa kuollaan nälkään?

Lue lisää

Olen ymmärtänyt, että polyamoriaa oikeasti kannattavat eivät ole erityisen vastuuttomia. Kaikki ovat suhteessa mukana tietoisesti. Mutta polymoria-ajatuksesta viehättyvät myös ne, jotka käyttävät sitä vain verukkeena omalle tuulispäisyydelleen. Yksinkertaistettuna esimerkiksi sille, että voi luvata yhtä ja tehdä toista, piittaamatta toisten tunteista, kun ei kykyä vastuullisuuteen ole.

Joo-o, niin, ei ole, jos antaa leivästä muillekin? Haha. Sanoisin, että syö mieluummin itse leipäsi, pysy terveenä ja ajattelevana, jolloin sinulla on voimia auttaa sitä toista oppimaan kasvattamaan viljansa, puimaan se ja valmistamaan leipää itse, että sitä riittäisi jatkossakin, eikä vain tällä viikolla. Mutta joku taas ehkä jakaisi koko ajan, eikä sekään liene huono vaihtoehto, jos on todellakin valmis jakamaan sitten jatkossakin leipänsä nälkäisten kanssa, eikä heitä sikseen, kun ei enää jaksa, eikä huvita tai löytyy joku toinen autettava. Tai sitten täytyy heti tehdä selväksi, että leipää riittää vain täksi kertaa.

Henkkoht näen rakkauden huomattavasti suurempana kokonaisuutena kuin tähän parisuhde/seurusteluaiheisen rakkauden. Rakkautta on monenlaista, se kohdistuu erilaisiin ihmisiin eri tavoin ja on myös sisällöltään erilaista, vaikka pohjavirrat ovat samat. Se kohdistuu usein myös ihmisen ulkopuolelle. Koko ajan kyse on kuitenkin aidosta rakkaudesta. Siksi minusta itsestäni tuntuu jotenkin yksipuoliselta käsitellä koko "aidon rakkauden" käsitettä pelkästään parisuhteen raameissa.

LaikaQ kirjoitti:

Olen ymmärtänyt, että polyamoriaa oikeasti kannattavat eivät ole erityisen vastuuttomia. Kaikki ovat suhteessa mukana tietoisesti. Mutta polymoria-ajatuksesta viehättyvät myös ne, jotka käyttävät sitä vain verukkeena omalle tuulispäisyydelleen. Yksinkertaistettuna esimerkiksi sille, että voi luvata yhtä ja tehdä toista, piittaamatta toisten tunteista, kun ei kykyä vastuullisuuteen ole.

Joo-o, niin, ei ole, jos antaa leivästä muillekin? Haha. Sanoisin, että syö mieluummin itse leipäsi, pysy terveenä ja ajattelevana, jolloin sinulla on voimia auttaa sitä toista oppimaan kasvattamaan viljansa, puimaan se ja valmistamaan leipää itse, että sitä riittäisi jatkossakin, eikä vain tällä viikolla. Mutta joku taas ehkä jakaisi koko ajan, eikä sekään liene huono vaihtoehto, jos on todellakin valmis jakamaan sitten jatkossakin leipänsä nälkäisten kanssa, eikä heitä sikseen, kun ei enää jaksa, eikä huvita tai löytyy joku toinen autettava. Tai sitten täytyy heti tehdä selväksi, että leipää riittää vain täksi kertaa.

Henkkoht näen rakkauden huomattavasti suurempana kokonaisuutena kuin tähän parisuhde/seurusteluaiheisen rakkauden. Rakkautta on monenlaista, se kohdistuu erilaisiin ihmisiin eri tavoin ja on myös sisällöltään erilaista, vaikka pohjavirrat ovat samat. Se kohdistuu usein myös ihmisen ulkopuolelle. Koko ajan kyse on kuitenkin aidosta rakkaudesta. Siksi minusta itsestäni tuntuu jotenkin yksipuoliselta käsitellä koko "aidon rakkauden" käsitettä pelkästään parisuhteen raameissa.

Lue lisää

Sorry, tämä menee täysin aloituksen ulkopuolelle, mutta yritän keksiä jonkun aasinsillan. Voisiko rakkauden tunnetta verrata johonkin muuhun tunteeseen? Entä syntyykö vaikka kylläisyyden tunteesta sellainen euforinen olotila joka voi edistää rakkauden tunnetta? Ajattele, että armaasi on tehnyt sinulle upean illallisen ja sen syötyäsi taas rakastat häntä vähän enemmän.
Jakamisen ja antamisen ilo on molemminpuolisen hyvänolontunteen lähde jos se on pyyteetöntä eikä siihen liity mitään odotuksia vastapalveluksista tai kiitollisuudenvelasta. Silloinhan se on rakkautta?
Polyamorinen henkilö on siis kuin ravintolan kokki joka tekee maukkaita aterioita sadoille ihmisille päivässä, mutta hänelle maksetaan siitä palkkaa, joten se ei ole pyyteetöntä toimintaa. Asiakas joutuu maksamaan ateriasta, joten palveluksesta halutaan vastinetta. Se on siis prostituutioon verrattavaa, eikö? Mutta jos tekee ilmaisia aterioita sadoille ja tuhansille ilman palkkaa on polyamorinen kokki :)
Jos tässä maailmassa joku tekisi niin, ja toki tekeekin niin, ihmiset epäilevät hänen tarkoitusperiään välittömästi. Ei ole ilmaisia lounaita. Ei vastikkeettomia palveluksia. Taidamme olla kaikki hieman luulosairaita?

Todellisuudessa rakkaus tunteena on paljon laajempi käsite kuin pelkkä kahden ihmisen välinen tunneside. Kun väsyneenä iltaisin painan silmät kiinni rakastan sitä luomieni takaista pimeyttä joka erottaa minut hetkeksi tästä pahasta maailmasta. Aamulla voin taas rakastua uudelleen auringon ensisäteisiin jotka lävistävät huoneen.

Ardea_C kirjoitti:

Suora lainaus aikaisemmasta kommentistasi :"Ei parisuhde ja rakkaus ole eri asioita, vaan ihan samaan pakettiin mahtuvat." Joka oli siis vastaus aikaisempaan viestiini?

Mielestäni suurin virhe on juuri siinä että rakkaus liitetään kuuluvaksi yhteen parisuhteen kanssa. Eihän parisuhteella tai avioliitolla ole alun alkaenkaan ollut suoranaista yhteyttä rakkauteen. Parisuhteen tai pariutumisen alkuperäinen tarkoitus on ollut siittää jälkeläisiä. Avioliitto on taas juridinen sopimus jolla taataan omaisuuden säilyminen ja periytyminen suvussa. Aikojen saatossa kristillinen oppi on liittänyt tähän rakkauden, mutta eri merkityksessä kuin missä siitä täällä puhutaan. Kristillisen opin mukainen rakkaus ei ole kahden ihmisen välinen tunne vaan liittyy jumalakäsitteen mukaiseen "jumala on rakkaus" -ajatukseen, jolla on sitoutettu ihmiset kristilliseen yhteisöön.
Nykypäivänäkin vielä eri kulttuureissa on esimerkkejä lapsi-avioliitoista ja alaikäisen naittamisesta aikuiselle. Tässä ei siis ole kyse rakkaudesta, eikä edes seksistä, kyse on sitoumuksesta joka takaa omistusoikeuden ja omaisuuden säilymisen tietyillä suvuilla. Me kauhistelemme näitä tapauksia koska meidän mielissämme avioliitto on rakkautta ja seksiä, mutta todellisuudessa se on alkuperältään aivan jotain muuta.

Kahden ihmisen välinen tunneside ei vaadi juridista sitoumusta jos kerran ihminen ei voi omistaa toista ihmistä eikä toinen ole toisen omaisuutta? Yhteiskuntamme valitettavasti tukee tätä järjestelmää, koska juridisessa suhteessa oleville annetaan verotuksellisia etuuksia jne. Mutta tämä käytäntö on mielestäni epäoikeudenmukainen ja väärä. Se on tasa-arvon vastainen ja suorastan pakottaa omaisuudelle ahneet ihmiset solmimaan liittoja rakkauden nimissä. Rakkaus on aivan jotain muuta kuin juridinen sopimus omistussuhteista ja omaisuuden periytymisestä. Rakkaus on tunne joka ei tunne rajoja ja rajoituksia, sitä ei voi säätää lailla eikä ohjata säännöillä ja asenteilla.
Oletteko koskaan tunteneet rakastuneenne täysin väärään ihmiseen tai asiaan? Onko teistä tuntunut että tämä on väärin ja epäsovinnaista? Miksi? Olisiko siksi että omat asenteemme kieltävät meitä toimimasta niin.

Lue lisää

Parisuhteella en pelkästään tarkoita avioliittoa tai rekisteröityä suhdetta, vaan nimenomaan tunteisiin pohjautuvaa kahden ihmisen liittoa. Tähän tunneliittoon voi kuulua rakkautta tai olla kuulumatta, ihan samoin kuin avioliittoon tai rekisteröityyn parisuhteeseenkin.

Rakkaus olkoonkin rajaton, muttei se vähene parisuhteessa, avioliitossa eikä rekisteröidyssä suhteessa. Eli se, että ajatellaan rakkauden itsessään vaativan jotakin super vapautta, on sekin kapeanäköisyyttä.

joojajuu kirjoitti:

Parisuhteella en pelkästään tarkoita avioliittoa tai rekisteröityä suhdetta, vaan nimenomaan tunteisiin pohjautuvaa kahden ihmisen liittoa. Tähän tunneliittoon voi kuulua rakkautta tai olla kuulumatta, ihan samoin kuin avioliittoon tai rekisteröityyn parisuhteeseenkin.

Rakkaus olkoonkin rajaton, muttei se vähene parisuhteessa, avioliitossa eikä rekisteröidyssä suhteessa. Eli se, että ajatellaan rakkauden itsessään vaativan jotakin super vapautta, on sekin kapeanäköisyyttä.

Lue lisää

Avioliiton kaltaisessa parisuhteessa eläville suodaan kuitenkin yhteiskunnan taholta etuuksia ja erivapauksia joka ei ole tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia tukevaa. Jos rakkautta on se ei katoa minkään instituution vaikutuksesta, mutta instituutio voi luoda harhakuvan tunteesta jota ei ole.

Liitto-sanasta tulee minulle mielleyhtymä tarkoituksenmukaisuudesta jota tunnesiteeseen ei voi liittää. Väkisinkin tulee mieleen sotilasliitto jonka tarkoituksena on rauhan turvaaminen. Hyvin ristiriitainen asia siis. Tapa vihollisesi ja turvaa rauha on sama kuin sitoudu, sido ja estä epämukava vapaudentunne.

Onko niin ettei toisen voi luottaa ennen kuin on tehnyt sitoumuksen? Onko parisuhteessa vapaus epämukavuusalue?

Ardea_C kirjoitti:

Avioliiton kaltaisessa parisuhteessa eläville suodaan kuitenkin yhteiskunnan taholta etuuksia ja erivapauksia joka ei ole tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia tukevaa. Jos rakkautta on se ei katoa minkään instituution vaikutuksesta, mutta instituutio voi luoda harhakuvan tunteesta jota ei ole.

Liitto-sanasta tulee minulle mielleyhtymä tarkoituksenmukaisuudesta jota tunnesiteeseen ei voi liittää. Väkisinkin tulee mieleen sotilasliitto jonka tarkoituksena on rauhan turvaaminen. Hyvin ristiriitainen asia siis. Tapa vihollisesi ja turvaa rauha on sama kuin sitoudu, sido ja estä epämukava vapaudentunne.

Onko niin ettei toisen voi luottaa ennen kuin on tehnyt sitoumuksen? Onko parisuhteessa vapaus epämukavuusalue?

Lue lisää

"Onko niin ettei toisen voi luottaa ennen kuin on tehnyt sitoumuksen?"

Mielestäni pätevä sitoumus on jo suullinen sopimus, mutta jos asiasta ei ole edes puhuttu, niin ei voi toista syyttää, jos huinii, missä huinii.

"Onko parisuhteessa vapaus epämukavuusalue?"

Vapauden voi käsittää niin monella eri tavalla. Minä olen vapaa, vaikka olen uskollinen kumppanilleni ja haluan elää yhteiselämää hänen kanssaan.

joojajuu kirjoitti:

"Onko niin ettei toisen voi luottaa ennen kuin on tehnyt sitoumuksen?"

Mielestäni pätevä sitoumus on jo suullinen sopimus, mutta jos asiasta ei ole edes puhuttu, niin ei voi toista syyttää, jos huinii, missä huinii.

"Onko parisuhteessa vapaus epämukavuusalue?"

Vapauden voi käsittää niin monella eri tavalla. Minä olen vapaa, vaikka olen uskollinen kumppanilleni ja haluan elää yhteiselämää hänen kanssaan.

Lue lisää

Jotta voit luottaa toiseen on tehtävä edes jonkinlainen suullinen sopimus, mutta sinuun voi luottaa koska olet uskollinen. Eikö tämä ole epäluottamusta toista kohtaan? Luotat itseesi ja toinenkin voi siis luottaa sinuun, mutta toisen on annettava sinulle suullinen sitoumus että voit olla varma hänen luotettavuudestaan.

Ei luottamus toiseen vaadi sitoumusta, pelkkä hiljainen hyväksyntä riittää. Enhän minä ystäviltänikään vaadi mitään todistusta siitä että he ovat ystäviäni. Miksi siis partnerilta? Mitä läheisempi suhde on sitä varmempi se mielestäni on. Pätee niin ystävyyteen kuin suhteeseen. Se joka huinii missä huinii ei ole rakkautesi arvoinen, tuskin edes ystävyyden.

Vapaus päättyy siihen kun sinun on luvattava jotain jota et ehkä pysty myöhemmin pitämään. Tuskin katsoit eilen FST:ltä tanskalaisen papin analyysiä rakkaudesta? Siinä oli jotain tuttua, mutta toki se lähti kristillisen opin pohjalta eikä siis suoranaisesti sovellu ateistisen rakkauden maailmankuvaan.

Ardea_C kirjoitti:

Jotta voit luottaa toiseen on tehtävä edes jonkinlainen suullinen sopimus, mutta sinuun voi luottaa koska olet uskollinen. Eikö tämä ole epäluottamusta toista kohtaan? Luotat itseesi ja toinenkin voi siis luottaa sinuun, mutta toisen on annettava sinulle suullinen sitoumus että voit olla varma hänen luotettavuudestaan.

Ei luottamus toiseen vaadi sitoumusta, pelkkä hiljainen hyväksyntä riittää. Enhän minä ystäviltänikään vaadi mitään todistusta siitä että he ovat ystäviäni. Miksi siis partnerilta? Mitä läheisempi suhde on sitä varmempi se mielestäni on. Pätee niin ystävyyteen kuin suhteeseen. Se joka huinii missä huinii ei ole rakkautesi arvoinen, tuskin edes ystävyyden.

Vapaus päättyy siihen kun sinun on luvattava jotain jota et ehkä pysty myöhemmin pitämään. Tuskin katsoit eilen FST:ltä tanskalaisen papin analyysiä rakkaudesta? Siinä oli jotain tuttua, mutta toki se lähti kristillisen opin pohjalta eikä siis suoranaisesti sovellu ateistisen rakkauden maailmankuvaan.

Lue lisää

*Vapaus päättyy siihen kun sinun on luvattava jotain jota et ehkä pysty myöhemmin pitämään. *

allekirjotan ton.karua mutta niin true.

Ardea_C kirjoitti:

Jotta voit luottaa toiseen on tehtävä edes jonkinlainen suullinen sopimus, mutta sinuun voi luottaa koska olet uskollinen. Eikö tämä ole epäluottamusta toista kohtaan? Luotat itseesi ja toinenkin voi siis luottaa sinuun, mutta toisen on annettava sinulle suullinen sitoumus että voit olla varma hänen luotettavuudestaan.

Ei luottamus toiseen vaadi sitoumusta, pelkkä hiljainen hyväksyntä riittää. Enhän minä ystäviltänikään vaadi mitään todistusta siitä että he ovat ystäviäni. Miksi siis partnerilta? Mitä läheisempi suhde on sitä varmempi se mielestäni on. Pätee niin ystävyyteen kuin suhteeseen. Se joka huinii missä huinii ei ole rakkautesi arvoinen, tuskin edes ystävyyden.

Vapaus päättyy siihen kun sinun on luvattava jotain jota et ehkä pysty myöhemmin pitämään. Tuskin katsoit eilen FST:ltä tanskalaisen papin analyysiä rakkaudesta? Siinä oli jotain tuttua, mutta toki se lähti kristillisen opin pohjalta eikä siis suoranaisesti sovellu ateistisen rakkauden maailmankuvaan.

Lue lisää

juupajoohon voi luottaa mut hän ei vuo luottaa keneenkään. taisit osua naulan kantaan :D

Ardea_C kirjoitti:

Jotta voit luottaa toiseen on tehtävä edes jonkinlainen suullinen sopimus, mutta sinuun voi luottaa koska olet uskollinen. Eikö tämä ole epäluottamusta toista kohtaan? Luotat itseesi ja toinenkin voi siis luottaa sinuun, mutta toisen on annettava sinulle suullinen sitoumus että voit olla varma hänen luotettavuudestaan.

Ei luottamus toiseen vaadi sitoumusta, pelkkä hiljainen hyväksyntä riittää. Enhän minä ystäviltänikään vaadi mitään todistusta siitä että he ovat ystäviäni. Miksi siis partnerilta? Mitä läheisempi suhde on sitä varmempi se mielestäni on. Pätee niin ystävyyteen kuin suhteeseen. Se joka huinii missä huinii ei ole rakkautesi arvoinen, tuskin edes ystävyyden.

Vapaus päättyy siihen kun sinun on luvattava jotain jota et ehkä pysty myöhemmin pitämään. Tuskin katsoit eilen FST:ltä tanskalaisen papin analyysiä rakkaudesta? Siinä oli jotain tuttua, mutta toki se lähti kristillisen opin pohjalta eikä siis suoranaisesti sovellu ateistisen rakkauden maailmankuvaan.

Lue lisää

Tottakai suullinen sopimus koskee meitä kumpaakin, kumppania ja minua itseäni. Tarkoittaa käytännössä, että suhteen alussa keskustelemme suhteen laadusta yhdessä.

"minä kohdistan kaiken rakkauteni yhteen ihmiseen joka tällätavoin saa enemmän kuin jos jakaisin aikani ja rakkauteni useamman kesken."

Miten se rakkaus vähenee jos sen kohdistaa enemmän kuin yhteen ihmiseen?

kysyä?? kirjoitti:

"minä kohdistan kaiken rakkauteni yhteen ihmiseen joka tällätavoin saa enemmän kuin jos jakaisin aikani ja rakkauteni useamman kesken."

Miten se rakkaus vähenee jos sen kohdistaa enemmän kuin yhteen ihmiseen?

Lue lisää

kysymys. hyvä!!!!

terävä,, kirjoitti:

kysymys. hyvä!!!!

No kyllä on nyt niin hiton terävää että..

Jos mun tyttöystävä peuhais jonkun muun kanssa, se loukkais mua suunnattomasti. Ja jos mä peuhaisin jonkun muun kanssa, se loukkais mun tyttöystävää suunnattomasti. Enkä mä halua häntä loukata.

Se että on useamman kanssa yhtäaikaa on sillä tavalla pois toiselta, että kahden ihmisen parisuhteen välissä on silloin muutakin. Joidenkin ihmisten kanssa tietyt asiat kuuluvat parisuhteeseen ja, jos välissä on muita, niin kyllä se on silloin pois siltä parisuhteen toiselta osapuolelta.

Ja ihan konkreettisestikin. Kenellä on työn ja muun arkirutiinin pyörittämisen ohessa aikaa pitää vielä useampaa seurustelusuhdetta yllä?? Ja mietipä tilannetta: Olisi minä, nainen A ja nainen B. Mä olisin naisen B luona makoilemassa sohvalla kun nainen A soittaa. Mitä siinä tilanteessa tapahtuisi? Ehkä mä en vastais naiselle A, jolla mahdollisesti olis tärkeääkin asiaa. Tai sitten mä vastaisin naiselle A ja keskustelisin hänen kanssaan hempeitä samalla kun löhöilisin B:n kainalossa sohvalla.. Vai miten?

Jollain voi toimia, mulle ei kiitos!

kuin lyijykynä kirjoitti:

No kyllä on nyt niin hiton terävää että..

Jos mun tyttöystävä peuhais jonkun muun kanssa, se loukkais mua suunnattomasti. Ja jos mä peuhaisin jonkun muun kanssa, se loukkais mun tyttöystävää suunnattomasti. Enkä mä halua häntä loukata.

Se että on useamman kanssa yhtäaikaa on sillä tavalla pois toiselta, että kahden ihmisen parisuhteen välissä on silloin muutakin. Joidenkin ihmisten kanssa tietyt asiat kuuluvat parisuhteeseen ja, jos välissä on muita, niin kyllä se on silloin pois siltä parisuhteen toiselta osapuolelta.

Ja ihan konkreettisestikin. Kenellä on työn ja muun arkirutiinin pyörittämisen ohessa aikaa pitää vielä useampaa seurustelusuhdetta yllä?? Ja mietipä tilannetta: Olisi minä, nainen A ja nainen B. Mä olisin naisen B luona makoilemassa sohvalla kun nainen A soittaa. Mitä siinä tilanteessa tapahtuisi? Ehkä mä en vastais naiselle A, jolla mahdollisesti olis tärkeääkin asiaa. Tai sitten mä vastaisin naiselle A ja keskustelisin hänen kanssaan hempeitä samalla kun löhöilisin B:n kainalossa sohvalla.. Vai miten?

Jollain voi toimia, mulle ei kiitos!

Lue lisää

ei pompi sängystä toiseen salaa vaan homma on kaikkien osapuolten välillä sovittu.siis aikuisten osapuolten kanssa.jos ei sulle sovi niin toiselle voi sopia.älä siis tuomitse.

kysyä?? kirjoitti:

"minä kohdistan kaiken rakkauteni yhteen ihmiseen joka tällätavoin saa enemmän kuin jos jakaisin aikani ja rakkauteni useamman kesken."

Miten se rakkaus vähenee jos sen kohdistaa enemmän kuin yhteen ihmiseen?

Lue lisää

Ei rakkaus mihinkään vähenekään, mutta ihmisen aika on rajallinen muutenkin ja jos pyörittää montaa suhdetta samaan aikaan ja vielä käy töissäkin, niin aika loppuu kesken. Ei ehdi tarpeeksi viettää aikaa rakastettujensa kanssa, jos ei sitten kaikki rakastetut ole saman katon alla. No käyhän se niinkin. :)

kysyä?? kirjoitti:

"minä kohdistan kaiken rakkauteni yhteen ihmiseen joka tällätavoin saa enemmän kuin jos jakaisin aikani ja rakkauteni useamman kesken."

Miten se rakkaus vähenee jos sen kohdistaa enemmän kuin yhteen ihmiseen?

Lue lisää

pointti! **Miten se rakkaus vähenee jos sen kohdistaa enemmän kuin yhteen ihmiseen?**

pointissimo kirjoitti:

pointti! **Miten se rakkaus vähenee jos sen kohdistaa enemmän kuin yhteen ihmiseen?**

Kyllä kai aika monen rakkaus kumppaniinsa vähenis, jos se kumppani puuhailis muidenkin kanssa.. Monen mielestä rakkaus on kuitenkin kahden kauppaa.

Mitä loppuen lopuks edes on rakkaus (siis en tarkoita rakkautta siskoani tai koiraani kohtaan, vaan ei-platonista rakkautta)? Mulle se on parhaimmillaan kahden ihmisen välinen, molemminpuolinen tunne, johon kuuluu välittäminen, kahdenkeskinen luottamus, halu olla ja tehdä asioita yhdessä, halu jakaa tämä elämä yhdessä, yhteinen huumori ja yhteiset 'salaisuudet', halu olla toisen lähellä sekä tietysti siihen kuuluu mieletön määrä sellaista, mitä ei pysty selittämään. Kuitenkin, jos siinä välissä olisi vielä joku kolmas tyyppi, meidän kahden välillä rikkoontuisi jotain, joka kuuluu vain meille kahdelle. Kyllä ainakin tässä tapauksessa kolmas henkilö rikkoisi suhdettamme niin paljon, että se olisi pois kaikilta.

pointissimo kirjoitti:

pointti! **Miten se rakkaus vähenee jos sen kohdistaa enemmän kuin yhteen ihmiseen?**

ja jakamalla tämän useammalle samanaikaisesti jokaisen saama suhteellinen osa rakkauttasi on pienempi kuin se olisi jos he saisivat rakkautesi jakamattomana. Eli ainakin sinun polyamoriasi olisi kovin itsekästä, enkä haluaisi olla sinun tunteista mitenkään riippuvainen.

Kokopaletti kirjoitti:

ja jakamalla tämän useammalle samanaikaisesti jokaisen saama suhteellinen osa rakkauttasi on pienempi kuin se olisi jos he saisivat rakkautesi jakamattomana. Eli ainakin sinun polyamoriasi olisi kovin itsekästä, enkä haluaisi olla sinun tunteista mitenkään riippuvainen.

Lue lisää

Olen oppinut tuntemaan ihmisiä jotka eivät osaa rakastaa, ei ketään eikä edes itseään. Olen oppinut tuntemaan ihmisiä jotka uskovat rakastavansa, mutta todellisuudessa alistavat toisen ihmisen omille tarpeilleen ja tarkoitusperilleen. Ihminen joka sanoo rakastavansa ja rakkaudessaan kieltää tai estää sinua tekemästä omia valintoja elämässäsi ei rakasta, hän omistaa. Sitten on niitä jotka osaavat antaa ja jakaa hyvää oloa ja onnellisuutta. Niitä on harvassa. Joskus he vain tulevat ja menevät ja vasta jälkeenpäin tajuat että se oli aitoa ja oikeaa.

Tunteilla ei ole vakiota. Ei vihalla eikä rakkaudella. Vihan syntyy ja kasvaa vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden kasvaessa. Rakkauden määrä on vastaavasti sidoksissa hyviin tekoihin, oikeudenmukaisuuteen ja jaettuun iloon ja onneen.

onko sun vaikea ymmärtää että jokaisella on oikeus.mulla on oikeus rakastaa kahta tai kolmea naista jos mä haluan ja mä siihen pystyn ja meillä kolmella on toisiimme avoimet ja luottamukselliset välit ja yhteinen sopimus. jos se meillä toimii, mitä se sua nyppii.sä voit olla yhden ihmisen ihminen,okei, mutta älä tule moralisoimaan että kaikki sitä on.jos mä oon synynyt polyamoriseksi niin et sä mua voi muuttaa saarnoillas.mä olen mä ja tyytyväinen tähän.mä oon sitä mieltä,että polyt seukatkoon keskenään ja muut keskenään,muuten sun kaltasen kanssa suhde polyyn on ennen pitkää tuhoon tuomittu.

ja mulla on oikeus kirjoitti:

onko sun vaikea ymmärtää että jokaisella on oikeus.mulla on oikeus rakastaa kahta tai kolmea naista jos mä haluan ja mä siihen pystyn ja meillä kolmella on toisiimme avoimet ja luottamukselliset välit ja yhteinen sopimus. jos se meillä toimii, mitä se sua nyppii.sä voit olla yhden ihmisen ihminen,okei, mutta älä tule moralisoimaan että kaikki sitä on.jos mä oon synynyt polyamoriseksi niin et sä mua voi muuttaa saarnoillas.mä olen mä ja tyytyväinen tähän.mä oon sitä mieltä,että polyt seukatkoon keskenään ja muut keskenään,muuten sun kaltasen kanssa suhde polyyn on ennen pitkää tuhoon tuomittu.

Lue lisää

Emmä mitään saarnaa, mun puolesta jokainen saa tehdä ihan mitä haluaa. Mutta mulle on turha väittää, että polyamorisuus on joku ihmisluontoon väistämättä kuuluva juttu. Ja mua ärsyttää tässä keskustelussa se, että täällä dumpataan kaikki ne, jotka oikeasti haluavat elää yhden kanssa kerrallaan. Jokainen tehköön ihan mitä haluaa, kunhan ei ala mun elämäntapaa kyseenalaistamaan myöskään.

Ja muuten, jonkun polyamorisen suhde mun kanssa ei todellakaan tulisi koskaan onnistumaan.. Mun parisuhteeseen kuuluu myös yhteinen omakotitalo, koirat, lapset jne. ja en ikinä alkais sitä kaikkea sekoittamaan vielä jollain polyamorisella toiminnalla..

Jokainen valitsee itse omat isminsä ja instituutiot joihin kuuluu. Polyamorisuus on yhtä luonnollista kuin homoseksuaalisuus, molemmat esiintyvät laajasti myös luonnossa. Ihmisen valinnoista vain yksi taitaa olla poikkeuksellinen muuhun eläinkuntaan nähden. Se on se että entistä useampi nainen ei enää synnytä jälkeläisiä ja entistä useampi ihminen valitsee sinkkuelämän. Tällaista vaihtoehtoa ei suosi mikään muu laji, paitsi sukupuuttoon kuolevan lajin viimeinen edustaja.

Avioliitto-instituutio on tavallaan jo hyllytetty? Suurin osa liitoista kariutuu ja pettäminen on arkipäivää monessa suhteessa. Polyamorisuus ei sulje pois lasten kasvatusta ja kodin turvaa. Myös luonnossa esiintyy vastaavaa eri lajien käyttäytymisessä. Yhteiskunta ei toimi edes nyt? Ei yhteiskunta toimisi jos kaikki olisivat miehiä tai naisia? Ei jos kaikki olisivat lesboja tai homoja? Erilaisuuden hyväksyntä ei tarkoita sitä että kaikki olisivat samanlaisia.

jäkä.. kirjoitti:

Emmä mitään saarnaa, mun puolesta jokainen saa tehdä ihan mitä haluaa. Mutta mulle on turha väittää, että polyamorisuus on joku ihmisluontoon väistämättä kuuluva juttu. Ja mua ärsyttää tässä keskustelussa se, että täällä dumpataan kaikki ne, jotka oikeasti haluavat elää yhden kanssa kerrallaan. Jokainen tehköön ihan mitä haluaa, kunhan ei ala mun elämäntapaa kyseenalaistamaan myöskään.

Ja muuten, jonkun polyamorisen suhde mun kanssa ei todellakaan tulisi koskaan onnistumaan.. Mun parisuhteeseen kuuluu myös yhteinen omakotitalo, koirat, lapset jne. ja en ikinä alkais sitä kaikkea sekoittamaan vielä jollain polyamorisella toiminnalla..

Lue lisää

älä tukehdu herneeseen!
**Jokainen tehköön ihan mitä haluaa, kunhan ei ala mun elämäntapaa kyseenalaistamaan myöskään **sanot,mitä sä ite tulit juuri tehneeks,miks sä yleensä urputat täällä!

alotit kirjoitti:

älä tukehdu herneeseen!
**Jokainen tehköön ihan mitä haluaa, kunhan ei ala mun elämäntapaa kyseenalaistamaan myöskään **sanot,mitä sä ite tulit juuri tehneeks,miks sä yleensä urputat täällä!

Lue lisää

"älä tukehdu herneeseen!
**Jokainen tehköön ihan mitä haluaa, kunhan ei ala mun elämäntapaa kyseenalaistamaan myöskään **sanot,mitä sä ite tulit juuri tehneeks,miks sä yleensä urputat täällä!"

Katsopa peiliin :) Mitä itse urputat?

Mulla kai on oikeus sanoa mielipiteeni. Otin vain esiin sellaisen näkökulman, jota kukaan täällä ei ole kertaakaan vielä tuonut esiin. Se näkökulma on lapset ja se, miten polyamorian ja lapset/perheen/yhteisen omaisuuden jne. parisuhteeseen usein kuuluvat asiat voi yhdistää. Mitään en ole kyseenalaistanut, pelkästään tarkastellut eri näkökulmista.

Mä en väittänyt kirjoituksessani, ettei polyamorisia ihmisiä voisi olla olemassa. Täällä taas moni on väittänyt, ettei yksiavioisia ihmisiä/yhteen parisuhteeseen sitoutuneita ihmisiä voi olla olemassa. Mun mielestä se näkökulma asiaan vaan on väärä, koska sellaisia ihmisiä todellakin on olemassa.. On ollut aina ja tulee aina olemaankin.

Ardea_C kirjoitti:

Jokainen valitsee itse omat isminsä ja instituutiot joihin kuuluu. Polyamorisuus on yhtä luonnollista kuin homoseksuaalisuus, molemmat esiintyvät laajasti myös luonnossa. Ihmisen valinnoista vain yksi taitaa olla poikkeuksellinen muuhun eläinkuntaan nähden. Se on se että entistä useampi nainen ei enää synnytä jälkeläisiä ja entistä useampi ihminen valitsee sinkkuelämän. Tällaista vaihtoehtoa ei suosi mikään muu laji, paitsi sukupuuttoon kuolevan lajin viimeinen edustaja.

Avioliitto-instituutio on tavallaan jo hyllytetty? Suurin osa liitoista kariutuu ja pettäminen on arkipäivää monessa suhteessa. Polyamorisuus ei sulje pois lasten kasvatusta ja kodin turvaa. Myös luonnossa esiintyy vastaavaa eri lajien käyttäytymisessä. Yhteiskunta ei toimi edes nyt? Ei yhteiskunta toimisi jos kaikki olisivat miehiä tai naisia? Ei jos kaikki olisivat lesboja tai homoja? Erilaisuuden hyväksyntä ei tarkoita sitä että kaikki olisivat samanlaisia.

Lue lisää

minä en pystyisi siihen, että jompi kumpi rakastaisi jotai toistaki. Kyllä se yksi riittää aivan hyvin ni siihen saa panostaa aivan kunnolla sitten!!!

Kyllä.

"--Sanalla viitataan sellaisiin kaikkien osapuolten yhteisymmärrykseen perustuviin intiimehin, seksuaalisiin ja romanttisiin suhteisiin joissa on enemmän kuin kaksi osapuolta tai joissa osapuolilla on rinnakkain useampia rakkaus- tai seksisuhteita."

www.polyamoria.fi