argumentointiin vs. petetyn raivo. Tämä on varmaan enemmän kuin todellisuutta. Pettäjä selittää analyyttisesti, miksi petti. Löytää hienoja sanoja ja termejä, joilla sitten kertoo, kuinka pettäminen on joka tapauksessa kasvattanut häntä ihmisenä ja blaa blaa. Pettäjä jotenkin onnistuu sälyttämään syyt petetyn niskoille lähes aina.
Pettäjä on mys vahvoilla siitä syystä, että petetyn hermot ovat riekaleina. Petetyllä on niin paljon vihaa pettäjää kohtaan, ettei tämä kykene kunnon kommunikointiin. Jokainen tietää kun on tarpeeksi raivoissaan, siinä ei osaa sanoa yhtään mitään. Tekisi vain mieli lyödä toista osapuolta ja kaiken energiansa joutuu käyttämään itsensä hillitsemiseen.
Pettäjä se sitten louskuttelee leukojaan, analysoi itseään ja puolustelee pettämistään. Pettäjästä tuleekin uhri. Hän on verbaalisilla kyvyillään jotenkin kummallisesti onnistunut tekemään itsestään sellaisen.
Pettäjä on mys vahvoilla siitä syystä, että petetyn hermot ovat riekaleina. Petetyllä on niin paljon vihaa pettäjää kohtaan, ettei tämä kykene kunnon kommunikointiin. Jokainen tietää kun on tarpeeksi raivoissaan, siinä ei osaa sanoa yhtään mitään. Tekisi vain mieli lyödä toista osapuolta ja kaiken energiansa joutuu käyttämään itsensä hillitsemiseen.
Pettäjä se sitten louskuttelee leukojaan, analysoi itseään ja puolustelee pettämistään. Pettäjästä tuleekin uhri. Hän on verbaalisilla kyvyillään jotenkin kummallisesti onnistunut tekemään itsestään sellaisen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se, että pettäjä selittää miksi on pettänyt on osoitus siitä, että on kartoittanut omaa tilaansa, omaa toimintamalliaan "ongelmanratkaisuissa" ja omia toiveitaan parisuhteen eteen. Hän on todennäköisesti keskustellut omasta tilanteestaan joko ammatti ihmisen tai hyvän ystävän kanssa. Näin ihminen toimii, jos ei tule kuulluksi olemassa olevassa suhteessaan.... Pettäminen on valinta, enkä sitä puolustele, se on sikamaisinta mitä toiselle voi tehdä. Myös pettäjä kantaa häpeää, tuskaa, tietää tekevänsä väärin, rikkoo ja satuttaa myös itseään.
Pettäjä ei ole tilanteessa yhtään sen vahvemmalla kuin petettykään osapuoli, he käyvät läpi samoja tunteita. Pettäjä on todennäköisesti jo pitkällä aikavälillä pettynyt usein tuossa parisuhteessa ja samoin lienee petettykin.
Jälkikäteen tarkasteltuna, usein vasta vuosien päästä, kykenee ymmärtämään, että tällaisissa suhteissa joissa päädytään pettämään, ovat molemmat osapuolet jollakin tavalla tietoisia siitä, että keskinäisessä elämässä on jotakin vialla - asia vain hukkuu arkielämään, eikä asioista uskalleta puhua: pelätään kenties menettämistä, asiat on helpompi haudata ja viat on helpompi löytää toisesta kuin katsoa itseään oikeasti "sielun peiliin".
Parisuhteen perustana on niin monta / tekijää ja väitän, että mikäli kahdella ihmisellä on yhteiset mielenkiinnon kohteet, he tulevat oikeasti kohdatuksi omine virheineen ja puutteineen - tuomitsematta - ja että suhtesssa ei kummankaan tarvitse "uhrautua" ja nöyrtyä toisen toiminnan edessä, ei pettämiseen ole tarvetta. Uhrautumisella tarkoitan esim.toistuvaa loukkaamista, jatkuvaa anteeksiantoa (menettämisen pelkoa), joka syö itsetuntoa, taloudellista - seksuaalise fyysisen ja henkisen vallan käyttöä ja nöyryttämistä. Nämähän voivat olla molemmin puolisia, ei vain niin, että toinen käyttää, molemmilla on omat vallan käytön metodinsa.
Seksielämä on joillekin tärkeää ja sitähän voi turvallisesti viritellä molempien mielenkiintojen mukaan siinä omassa suhteessa... mielikuvitus on rajana.
Vikoja ei kannata aina hakea toisesta, toisen toiminnasta vaan siitä toimimattomasta yhteisestä kokonaisuudesta, jonka toimimattomuuden syyt / selitykset löytyvät molemmista osapuolista.
Tsemppiä kesään ja voimia prosessiin!