Kysyisin naisten mielipidettä tai ajatusta siitä, mitä mieltä olisitte jos teidän ex- kumppani ottaisi yhteyttä teihin vuosien jälkeen jos vaikka olisitte jättänyt hänen silloin aikoinaan.
Koetteko sen ahdistavana?
TAi toisinpäi jos vaikka mies olisi jättänyt teidät ja otta sitten vuosien jälkeen yhteyttä?
Koetteko sen ahdistavana?
TAi toisinpäi jos vaikka mies olisi jättänyt teidät ja otta sitten vuosien jälkeen yhteyttä?
Vastaukset 28
Vanhimmat
ellei olisi sellainen tilanne, että miehestä olisi ollut vaikea päästä eroon.
jotenkin kyllä vähän aikaa ihmettelisi. Ja ihan sama kumpi on jättänyt. Vaikee olis käsittää miks ottaisi yhteyttä enää koskaan, jos on jättänyt tai jätetty. Mitään syytähän siihen ei enää ole.
Riippuu missä asioissa toinen ottaisi yhteyttä. Jos haluaisi ystävyyttä, ja olisin jättnyt miehen, siihen voisin suostua. Jos haluaisi ystävyyttä, ja olisin itse jätetty, ei ehkä enää vuosien päästä oikein ymmärrä siihen enää syytä, kun ei ole aiemminkaan kelvannut. Olettaisin olevani joku varapirjoviimeinenvaihtoehtoparemmanpuutteessa, kun jonkun toisen kanssa ei hommat luistaneet. Jos mies kuvittelee, että joku päivystää varalla, saa kuvitella ihan rauhassa vaan. Ei päivystä.
Minä olen ollut se joka jättää, tosin olen aina hoitanut eron niin ettei miehelle ole tullut pahaa oloa eikä tosin minullekaan.
Joten jos ex alkaisi pommittamaan joka päiväisesti niin sitten saattaisin ahdistua. Olen kyllä ilmoittanut että koskaan en ex.n kanssa uudestaan ala olemaan.
Aika ei kultaa muistoja koskaan tarpeeksi.
ok ottaa yhteyttä. Eräs ylempänä sanoikin tuosta, että sitten voisi ahdistaa, jos eksästä olisi ollut vaikea päästä eroon (ts olisi pommitnut puhelimella, tullut kotiin/työpaikalle/harastuksiin jne eikä millään olisi suostunut eroon tai jos on ollut väkivaltainen suhteessa). Sellaisessa tapauksessa en suosittele yhteydenottoa, korkeintaan kirjeitse voisi anteeksi pyytää, mutta muuten ei kannata ottaa yhteyttä.
Mulla on hyvät välit eksiini ja mielelläni oon jutellut jos vastaan ovat tulleet. Yksi on ulkomailla ja muistaa joskus sähköpostilla, mikä kans lämmittää mieltä. Ja se, jonka kans erosin pahasti riidoissa, hänet kohtasin sattumalta ihan vasta, juteltiin ja sovittiin, oltiin molemmat pahoillaan siitä, miten suhde päättyi. Eksät on kuitenkin ihmisiä, joiden kanssa on yhteinen historia. Ei heidän kanssa tarvitse olla ystävä, mutta joissakin asioissa luulen, että eksä voi olla se, johon voisi hädän hetkellä turvautua. Riippuu tietenkin parin historiasta.
Itse en tykkää eksistä, jotka roikkuvat kumppanissani kiinni, joten en itsekään pidä noihin eksiin sen kummemmin yhteyttä, ettei avokkini/eksien kumppanit saa pahaa mieltä. Joku juttu saattaa antaa kimmokkeen soittaa/pistää viestiä joskus (muutaman kerran vuodessa) ja juhlapäivinä muistan. Mun mielestä se on normaalia jos suht kamuina on selvitty erosta.
Mutta tuntuu siltä kuin haluaisit lämmitellä eksääsi vai? Mun mielestä sitä voi koittaa, muta ei pidä pettyä, jos se ei ota tulta. Tiedän parin joka erosi riitaisesti, oli vuosia totaalisen poissa toistensa elämästä kunnes sitten toinen otti yhteyttä ja tänäpäivänä he ovat onnellisesti yhdessä. Sitä sanotaan että totuus on tarua ihmeellisempää. Olette molemmat kehityneet ja muuttuneet, vanhaan ei ole paluuta. Mutta jotain uutta voi aina syntyä, jos molemmista siltä tuntuu. Vanhoja virheitä pitäisi ainakin osata välttää...
vuosien takainen ex mies ottais yhteyttä, saoisin et miks jätit mut... haluun sut takas!! p.s. paitsi riippuu siitä mitä sä haluat? puhua vai pussata?
vaan kiva jos ottaa yhteyttä. Riippumatta siitä olenko ollut jättäjä vai jätetty. Ihan hyvät fiilikset on kaikkia eksiä kohtaan ja kiva olis kuulla miten toisella menee. En kokisi ahdistavana. Miksi ihmeessä? Mun mielestä, jos eksät herättää ahdistuksentunteita tai muuta, se kertoo siitä, ettei ole päässyt yli vielä. Yhden eksän kanssa voisin jopa ajatella pientä uudelleenlämmittelyä, vaikken itse aktiivinen siihen suuntaan aiokaan olla. Muiden kanssa voisin olla tuttava/kaveri.
Samoin, ilahtuisin ja rupattelisin kuulumiset kuten muidenkin ihmisten kanssa mutta uuteen lämmittelyyn en usko.Mennyttä ei takaisin saa, kivat/katket muistot vaan.
Kohtelias ja vähän vinkkiä millä asialla (ystävyyttä, vai uutta yritystä) tai sitten kun palsta on vanha suola janottaa niin vähän enemmänkin vinkkiä.
Mutta ahdistelu, pelkän panon takia tai semmoinen tunne että kelpaa nyt kun ei parempaa löytynyt, niitä pitää välttää, eikä sen takia kannata ottaa yhteyttä.
Jos haluaa homman saada taas toimimaan, niin miksei sitä voisi alusta aloittaa. Itsekin katsellut eksääni nyt muutaman vuoden tauon jälkeen ihan uudella silmällä. Kumpikin kai kasvanut ja ohi päässyt kanssa siitä mitä kitkaa nyt välillä olikin, ja nyt voisi olla kummankin puolelta uusi ja parempi mahdollisuus. Riippuu siis paljon ihmisistä ja tilanteesta myös.
Olen tosissani ajatellut ottavani yhteyttä ex:ään. En hae suhteen uudelleen lämmitystä koska hän on naimisissa. Ihan vaan kysyisin mitä kuuluu jne. Viime näkemästä on pian 25 v.
Olen jo monasti kirjoittanut tekstiviestiä tai s-postia ja jopa valinnut hänen numeronsa, mutta aina vetänyt takaisin enkä uskaltanut tehdä sitä.
On tää joskus vaikeeta...
Kehottaisin, ilmanmuuta, ottamaan yhteyttä eli koettamaan kepillä jäätä.Vastassa on varmasti ihan kiva jo vanhentunut heila mutta varmasti tunnistettavissa.Olethan joskus ollut häneen ihastunut ja hän sinuun joten keskusteluyhteys varmasti syntyy.Tee se.
Erosin miehestäni jo -95 ja nyt sain kutsun häihin exän ja minun ystävien tyttären häihin siis.
En edes ajatellut sielä tapaavani ex miestäni mutta nyt sain eilen tekstarin että jos sopii ex mieheni hakee minut häihin kun matkaa on yli 30km.
Siis mehän ei olla oltu tekemisissä eron jälkeen joten nyt hassusti tuli perhosia vatsaan mistä me edes jutellaan tai mikä tämä ja kenen idea oli?
En ole vielä vastannut tarviinko kyydin.
On aina vaikea ottaa kantaa siihen voiko ex-kaveriin ottaa yhteyttä. OLen aikoinani eronnut kihlatustani ja hän meni tahollaan naimisiin ja samoin minä. Nyt tiedän että hänen avioliittonsa on hajoamassa ja jos ottaisin yhteyttä tuntuisi minusta että ikäänkuin olisin salistaja tai hyeena joka menee haaskalle. En tarkoita sitä että hänessä olisi jotain vikaa, vaan kokisin itseni todella typeräksi ihmiseksi, vaikka haluaisin vain lohduttaa häntä. Uuden lämmitetyn suhteen rakentamiseen en usko koska olen jo naimisissa. Mites se DNA mainos nyt meni...ei se vaihtamalla parane :)
TEkisi mieli toisaalta olla tukemassa koska eroprosessit on aina hankalia ja vaikeita.
Riippuu paljon exästä... Vanhemman exän kanssa olemme säilyneet hyvinä ystävinä (ehkä se vanha suolakin janottaa :D), mutta tuoreempi tapaus on taas sellainen, etten halua edes kuulla hänen nimeään... Yrittäähän hän sooitella silloin tällöin, mutta jätän suosiolla vastaamatta, sen verran meni raa'aksi tuo käytös, kun heitin hänet pellolle.
Kysyin tämän viestiketjun kysymyksen siitä syystä, kun haluaisin ottaa yhteyden ex tyttöystävääni.
Näissä kirjoituksissa on rohkaisevia kommentteja siihen suuntaan että tuo yhteyden otto pitäisi ottaa.
Pelon peikko kuitenkin häiritsee näitä yhteyden ottoja. Mitä pelkään?
Tuo nainen on muuttunut vuosien aikana enkä todellakaan tiedä olenko silloin aikoinani vihastuttanut hänet? Onhan edellisestä keskustelutuokiosta todella pitkä aika.
Otin sähköpostilla häneen yhteyttä noin 6 v sitten ja koko homma meni minunosaltani ns. "vihkoon".
Näen tätä ex kumppania silloin tällöin ja olen niin pelkuri etten kunnolla uskalla häntä edes katsoa. Vanhat järisyttävät tunteet nousevat pinnalle ja voitta järjen.
En halua mitään suhteen uudelleen lämmittelyä vaan mahdollisuden sanoa kuinka pahoillani olen siitä mitä tapahtui eromme jälkeen. Ei ero ollut mitenkään riitainen vaan minä käyttäydyin kuin aasi. Tulinhan jätetyksi. En ollut se oikea hänelle. En ole koskaan katunut suhdettamme vaan olen aina ollut todella iloinen siitä mitä meillä oli.
Olen oikeasti iloinen nyky tilanteeseeni. En aina ole onnellinen mutta vastoinkäymiset kuuluvat elämään. On terapeuttista saada kirjoittaa mieltä painavia asioita ja on todella kiva saada asiallisia kommentteja ihmisiltä jotka ovat tunteneet samoin.
Minä olin 25 vuotta hiljaa, ennen kuin otin yhteyttä exääni, voit lukea tältä palstalta oman nimimerkkini takaa, mitä silloin tapahtui. Pahoja asioita ja en ollut valmis käsittelemään niitä. Halusin olla yksin. Luulin, että hallitsen tunteeni, koska elämäni oli kaikin puolin reilassa. Hyvä mies, kolme tervettä lasta, hyvä työ, hirsitalo järven rannalla ei kaukana palveluista. Kaikki piti olla kunnossa. Kunnes työn kautta olin tekemisissä exäni kanssa ja kaikki meni sekasin. Ei minulle pitänyt käydä näin. Toisaalta, en kadu, että asioita alettiin käsitellä, olen elämäni kunnossa. Lenkkeilen kuin hullu, jotta olisin hyvännäkönen, parempi kuitenkin näin, kuin jos olisin alkanut esim. juoda. Lenkkeilyn ja hyvien ystävien avulla olen jaksanut. Tämä on ollut kuitenkin elämisen arvoinen vuosi. En antaisi sitä pois. Eikä tiedä, mitä vielä on edessä. Niin pitkää kun on elämää, on toivoa.
Selailin sinun kirjoitustasi siitä mitä tapahtui 25 v sitten. Voisin verrata tuota tapahtumaa omaani. Tosin seurustelimme monta vuotta ja olimme kihloissa tuosta ajasta vain vähän aikaa. Tämä ex naiseni jätti minut ihan yllättäen. Minulla ei ole tietoa oliko mahdollinen raskaus syynä. En ole katkera tuosta erostamme vaikka tulin jätetyksi. Hän löysi paremman aviomiehen.
Olen ajatellut pitkään jo omaa osuuttani ja omaa rohkeuden puuttumistani niin, että odottelen jos vaikka ex kumppani ottais yhteyttä. Olen omalta osaltani yrittänyt ottaa yhteyttä ja kuten sanoin se meni "vihkoon".
Elämäni on nyt ihan ok. Tämä elämäni on sitä tavallista pakertamista. Olen onnellinen itseeni. Onnellinen siitä ettei alkoholi ole tullut näyttelemään omaan kuviooni. Olen onnellinen siitä että saan pitää nuo kauniit muistot itselläni. Ero ja sen jälkeistä aikaa en halua muistella koska olin täysi aasi. Uskon jos olisin ollut vähänkään tahdikkaampi olisi meidän välit säilynyt ystävyytenä.
Kuten sanoit, niin kauan kun on elämää on toivoa. Toivonkin että hän ottaa yhteyttä ja saame jutella aikuisina niistä asioista ilman mitään uudelleen lämmittelyn tunteita miettien.
Ei kukaan voi sanoa, että toinen ihminen on parempi tai huonompi kuin sinä itse. Minulla on varmaan ollut itseluottamusta tässä omassa asiassani vaikka muille jakaa, sitä hivenen toivoisin sinullekkin. Mitä sinä pelkäät tapahtuvan, jos otat yhteyttä? Anteeks, kun en ymmärrä, mitä tarkoittaa, että meni "vihkoon". Suomenna minulle. Minun mielestä sinulla on hyvä asenne, kun haluat selvittää vanhat asiat. Sitten ne ei enää vaivaa mieltä. Lykkyä tykö, älä jää odottelemaan. Se on hukkaan heitettyä aikaa. Oikeesti. Mitä siä siinä menettäsit?
Otin aikoinani yhteyttä ex ystävääni ja ei se oikeen hyvin mennyt. Olin aivan jännityksestä sekaisin kun lähetin hänelle vahinko viestin. Minun piti kirjoittaa tai aloittaa --> Anteeksi kun häiritsen jne... Kirjoitin tietysti ensin sanan :"Anteeksi"
Sitten aloin epäröimään ja minun piti poistaa viesti mutta painoin niin tottuneesti LÄHETÄ NAPPIA. Eli viestin voi ymmärtää niin kuin pyytäisin jotain anteeksi.
Häneltä tuli pitkä viesti ja minä puolestani tietysti ymmärsin sen väärin. Kirjoitin yhtä pitkän viestin melkein tyyliin etten kaipaa häntä jne.
Huomasin, kun kaikesta siitä yhteisestä on kuitenkin kulunut niin monta vuotta on todella vaikea saada ainakaan kirjoittamalla niitä asioita pistettyä ylös niin ettei väärinymmärryksen mahdollisuus olisi suuri. (kopsattu toisesta jutustani)
Mitä menettäisin jos ottaisin yhteyden häneen?
Pahimmassa tapauksessa itseni kunnioittamisen. Kuten edellisessä yhteydenottoyrityksessäni voi väärinymmärrtämisen mahdollisuus olla suuri. Voisin toki käyttää muutakin välinettä kuin s- postia mutta...
Mitäs jos laitat hänelle sähköpostin, jos sinulla kerran osoite on ja kysyt, että mitä sinulle kuuluu, ajattelin vaan kysyä? Tai jotain tuollasta vastaavaa. Tavallaan heität pallon hänelle. Sähköposti on varmasti mukavampi kuin tekstiviestit. Kyllä kai kuulumisia voi kysyä, tuossa ei menetä mitään. Mutta älä ala liian pitkälle keskustella sähköpostin tai tekstiviestin kautta, yritä päästä puhumaan asiat kasvotusten. Ehkä tuota kautta voisit kuitenkin aloittaa. Onko sinulla perhettä? Miten minusta tuntuu, että sinä olet jollakin lailla koukussa tähän exääsi ja siinä saattaa käydä vaikka samalla tavalla kun minulle. Huomaat, että sinulla on edelleen tunteitä häntä kohtaan, ja ehkä rakastat häntä. Mitä sitte tapahtuu, miten sen jaksat. Toisaalta, ei tulevia tauteja toinna murehtia. Lähetä sähköposti.
Saitko siä laitettua sähköpostia tai tekstiviestin?
En ole vielä ottanut yhteyttä. Minusta tuntuu että ongelmana on minun osaltani kuitenkin, miten sen nyt sanoisi, hämmennystä ja sekasortoa sisimmässä. Se mitä silloin joskus sattui oli silloin mutta sattui todella paljon minuun. Minä olin se jätetty. Tilanne on nyt ilmeisimmin sellainen että hän on jostain syystä, en kyllä ymmärrä mistä, välinpitämätön minua kohtaan. Ehkä olen tehnyt jotain sellaista tiedostamatta mikä on loukannut häntä. Vaikka emme siis ole tavanneet tai oleet yhteydessä. Toisaalta tilanne on hänen osaltaan eri mitä se oli viestiketjun alussa. Tiedän että hän on naimisissa mutta kun näin hänen miehensä toisen naisen seurassa varsin intiimissä tunnelmassa...
Siis mää en tajuu :) voiko ihminen olla näin nössö. Tämä juttu on minun via dolo rosa, kärsimysten tie.
Katsellaan tulevaisuuteen ja odotellaan. Ehkäpä jossain kulmassa törmäämme toisiimme ja siinäpä pällistelemme kuin kaksi H. Moilasta. :)
Ilmoittelen sitten miten käy.
Exä on alkoholisti ja nykyisin tappalee vielä häntä pahemman alkoholisti naisensa kanssa.
Exä loukkasi niin pahasti minua, että en ikinä anna anteeksi hänelle hänen tekojaan. Yritti hän toki tulla takaisin valehtelemalla että on nukkunut roskalaatikossa, vaikka hän oikeesti oli ollut putkassa. Torjuin hänet samantien ja käskin pysyä poissa mun elämästä.
Sitten hän pikku hiljaa lakkasi ahdistelemasta, mutta joskus törmään häneen vahingossa ja ei hän välillä edes tunne mua, vaikka oltiin aviossa muutaman vuoden, hyvä niin.
Pikkuseurustelut ovat aivan eri luokkaansa, mutta en minä silti ottaisi vastaan heidän soittojakaan, mutta kun en tiedä numeroa, niin väksisin kai vastaan. itse en kyllä soittele perään.
Ei ahdistavaa.. onhan se kiva kuulla mitä toiselle kuuluu, oli se sitten kuka tahansa vanha tuttavuus..
ja jos ottaa yhteyttä, niin on varmaan vähän yksinäinen.. näin ajattelisin
Eron jälkeen on jopa vahingossa baarissa nähty ja silloin hän yritti saada minua luokseen yhden yön juttuun vaikka tiesi että seurustelen. Kun kerroin, etten pettäisi nykyistäni (niinkuin petin exääni) ja olen ensimmäisen kerran elämässäni rakastunut,tuntui miehestä varmasti pahalta, sillä seurustelin exäni kanssa 4 vuotta.Vikaa on molemmissa, mutta erosimme kavereina pettämisestä huolimatta ja mielestäni asiat oli käsitelty, silti hänellä oli pokkaa yrittää vaikka ensin onnitteli minua kihlautumisesta. Jos ottaa yhteyttä tai nähdään en suhtaudu häneen varmasti mitenkään, koska vierelläni on mitä ihanin mies eikä muilla ole väliä.
Exä kun ei tiedä mun puhelinnumeroani. ;D
Hei, oletteko miettineet, miltä tuntuu olla tuon yhteydenottajan tai sen eksän uusi kumppani? Miltä hänestä tuntuu? Onko oikeutettua olla mustasukkainen? Ja niinkuin joku oli kirjoittanut, onko tuo yhteydenottaja kenties yksinäinen, janottaako vanha suola tms? Miksi tarvitsisit entistä elämääsi, jos olet hänet jo kerran päättänyt unohtaa jättämällä hänet ja sinulla on uusi rakkaus vieressäsi? Ihmissuhdekuviot ovat todella monimutkaisia. Tunnen itse olevani varalla, koska miesystäväni ei pääse irti entisestä kihlatustaan. Aina löytyy syitä, miksi vielä lähettää tekstiviesti tms. vielä 3v jälkeenkin erosta. Minusta kaverit ovat kavereita, yleisemmin eivät entisiä seksikumppaneita. Jokaisella asialla on siis kaksi puolta vai lienenkö vanhanaikainen?
vaikee sanoo... itseasiassa en kyllä tiedä... en ehkä välttämättä kokis sitä ahdistavana
En kokisi ahdistavaksi pelkkää yhteydenotto... ;)