Hei, voisitteko te, jotka olette tätä kautta löytäneet pysyvän ja hyvän ja luotettavan kumppanin, kertoa, miten se tapahtui?
Oliko profiili kauan, oliko kuva, oliko paljon tekstiä, millaita tekstiä, voisko saada vaikka esimerkkejä, olitko laittanut paljon ihannekumppanirajoituksia, kävitkö paljon treffeillä, oliko puhelin käytössä enne tapaamista jne.
Meille, jotka yritetään tätä kautta etsiä, näistä neuvoista olis tosi paljon hyötyä!
Kiitos!
Oliko profiili kauan, oliko kuva, oliko paljon tekstiä, millaita tekstiä, voisko saada vaikka esimerkkejä, olitko laittanut paljon ihannekumppanirajoituksia, kävitkö paljon treffeillä, oliko puhelin käytössä enne tapaamista jne.
Meille, jotka yritetään tätä kautta etsiä, näistä neuvoista olis tosi paljon hyötyä!
Kiitos!
Vastaukset 43
Vanhimmat
Chatissa ensin juteltiin ja sovittiin että moikataan seuraavanakin päivänä samassa 30 huoneessa.
Tavattiin ensin 3 kertaa näin ja juteltiin tunteja.
Vaihdettiin sp osotteita. Sitten meni aikaa kirjoitellessa ja seuraavaksi vaihdettiin puhnrot ja tavattiin ruissokissa.
Aikaa on kulunut reilu vuosi. Nyt tapaillaan jokatoinen vkl. vuorotellen toistemme luona välimatkaa on melkein 400km.
Lomailtiin myös yhdessä 2viikkoa etelässä.
Treffisivulla minulla ei koskaan ole ollut ilmotusta miesystävällä oli ja sen hän poisti kun tavattiin.
Minä olin aika epäileväinen ensin ennen kun tavattiin. Tuntui että oli vain hörhöjä liikenteessä.
Profiilini oli esillä kaksi kuukautta. Nykyinen mieheni otti yhteyttä kun profiili oli ollut palvelussa noin 2 viikkoa. Kasvokuva iloisella ilmeellä oli profiilissani, melko paljon tekstiä. Kerroin minkälainen minä olen, miten katselen elämää. Tekstistä välittyi perusluonteeni melko hyvin. En esittänyt oikeastaan mitään vaatimuksia, koska ihmisestä ei koskaan tiedä mitään raakojen "faktojen" perusteella.
Sain aika paljon vastauksia, suurin osa todella asiallisia, mutta esim. turhan pitkän välimatkan päästä jne. Ehdin tavata noin 5 ihmistä, mukavia juttutuokioita kaikkien kanssa. Muiden kanssa vain ei ollut intoa yrittää pidemmälle, mutta tämä yksi oli selkeä poikkeus joukossa. Oltiin kirjoiteltu pari viikkoa sähköposteja ennen tapaamista ja toisten treffien jälkeen oli selvää, että muita ei sitten enää kaivatakaan. Puhelinta ei käytetty kuin parin tekstiviestin lähettämiseen ennen tapaamista.
Laitoitko heti alkuun kuvan profiiliin? Oliko tulevalla miehelläsi kuvallinen ilmoitus? Aivan ihanaa ja rohkaisevaa jokatapauksessa kuulla kokemuksistanne.
Tuo on myös hyvä huomata, että voi tavata myös muilla keskustelutavoilla, kuin treffeissä.
Laitoin heti alusta pitäen kuvan profiiliin. Miehellä ei kuvaa ollut ja oli muutenkin varsin tynkä sisällöltään kun oli vain kokeilemassa palvelua. Mutta lähetti kyllä sähköpostilla kuvan melko pian.
Omassa ilmoituksessani oli kuvan lisäksi kerrottuna, että olen tosimielellä liikkeellä. Kerroin, millaisesta läheisyydestä pidän ja minkä tyylistä elämää arvostan. Sen lisäksi harrastukset ym. mahdollisimman hyvin näkyvissä. Ihannekumppanista laitoin minulle oleelliset eli ei-tupakoiva ja mielellään lapsiluku täynnä.
Treffeillä en käynyt tällä kertaa kuin kahden kanssa, se riitti. Kaksi muuta ei muuten tullut lupauksistaan huolimatta paikalle, ihmeen iso ohariprosentti sattui kohdalleni. Aikaisemmassa haussani kävin treffeillä mielestäni monen, ehkä noin 15 kanssa. Kaikki nämä treffit olivat erittäin miellyttäviä kokemuksia, mutta en koskaan rynnännyt paikalle kirjoittelematta ainakin muutaman päivän ajan. Toisaalta, tapaamista ei kannata turhaan lykätä, koska siinä vasta näkee jos toinen on totaalisen väärä minulle.
Olen huomannut kirjoittelemisen hyväksi tutustumisen välineeksi alussa. Netissä pystyy rauhassa esittämään oman asiansa ja korjaamaan jopa jos ehtii huomata virheen ennen lähettämistä. Tutustuessamme käytimme treffipalstan viestitystä, sähköpostia, tekstareita ja skypeä aika ristiin muutaman viikon tosi aktiivisesti. Sen jälkeen on siirrytty aika paljon puhelimeen, koska näillä ei-ajantasaisilla välineillä esim. asioiden sopiminen on tosi inhottavaa. Mutta faktojen tasolla ne ovat käteviä ja asiaan voi palata vaikka siitä olisi juteltu viimeksi kolme viikkoa sitten.
Naisella ei ollut kuvaa ja sainkin sen vasta kun olimme sopineet ensimmäisen tapaamisen ajan ja paikan. Olen oppinut vanhoista kokemuksista, että ilman kuvaa ja puhelinnumeroa en lähde tapaamiseen. Jos niitä ei tule, toinen ei ole tosissaan tai hommassa on jotain muuta mätää. Onneksi meitä yli nelikymppisiäkin on vielä niin paljon liikkeellä, että yhden epäonnistumisen kanssa ei kannata kovin kauan ihmetelllä.
Olen itse 20-vuotias ja minulla oli profiilissani kuva. Profiilitekstissä oli paljon asiaa siitä, miten suhtaudun elämään jne, mutta kumppani"rajoitukset" olivat melko laajat (ainoastaan tupakoimattomuus oli "pakkoehto"). Profiili ehti sivuilla olemaan n. kuukauden, 2 viikon päästä profiilin laittamisesta sain ensimmäisen viestin kumppaniltani (myös kuvallinen profiili) ja itse omasta päätöksestäni poistin profiilin 2 viikon päästä tästä.
Meillä tuo deittailu oli hieman ehkä erilaisempaa kuin muilla yleensä täällä. Olin nimittäin juuri tuolloin vaihdossa USA:ssa (profiilissani kerroin tästä ja kumppanini ymmärsi tämä alusta asti), joten tapaamistamme jouduimme kumpikin puoliltamme odottamaan pidempään kuin "normaalisti". Viestitellessä meni n. 4kk, jonka jälkeen saavuin takaisin Suomeen ja pian siitä tapasimmekin. Muutamien treffien jälkeen olikin ihan selvää, että kyllä tämä nyt on sitä, mitä pitääkin :) Tuo 4kk meni alussa sähköpostia lähetellessä, ja myöhemmin siirryimme skypeen ja meseen. Aikaeron takia kuitenkin välillä tämä toi hankaluuksia, mutta melkein joka päivä viestittelimme kuitenkin jotain.
Muiden kanssa en sitten käynytkään treffeillä, ja olen hyvin tyytyväinen tähän löytööni :) Suunnittelemme yhteenmuuttoa syksyn alussa, että ihan hyvin on tosiaan mennyt "oikeassakin" elämässä :)
Aivan mahtavaa, että onnistumisista kuulee. Kuva on varmaan tosiaan se aika olennainen juttu.
Itse löysin jokin aika sitten 24:n treffeistä ihanan miehen. Oma profiilini oli vajaa 2 vkoa kuvan kanssa, vastauksia tuli paljon. Suurin osa haareminpitäjiä. Esittely teksti oli aika "raaka" koska tiedän millaisen miehen haluan. Miesystäväni profiili oli hieman kauemmin.Ne poistettiin jo ennen ensitapaamista. Käytiin pitkiä keskusteluja ennen tapaamista ja se kyllä kannatti. Enkä ole katunut että itse tein aloitteen vaikkei mies vastannut "ihannekumppania".
Sepä oli aika nopeaa toimintaa;). Mitä ikiä olette suurinpiirtein? Onnea teille!
Chatistä (22 ) tuo mies löyty tai no ennemikii hää löys miut, mut kuitekii. Koha vaa alettiin jutteleen ja juteltii toistamiseenki, kunnes sit siirryttii meseen ja siellä sitte numeroita vaihettiin. N.kuukaus juteltiin netissä ja sit tavattiin livenä ja tällä tiellä edelleen ollaan. Yhessä ollaa virallisesti oltu 3 vuotta. Aika nopeesti kaikki loppujen lopuks kävi ku vaan löyty se oikee ihminen.
Miulla oli treffeissä kuvaton ilmotus ja miehellä oli kuvallinen. Ei siitä sivusta ollu kummallekaa oikee mittää iloo.
Yhteen muutettiin neljän kuukauden seurustelun jälkeen (asuttii eri paikkakunnilla) ja siitä parin kuukauden päästä mentiin kihloihin. :) Elämä menee ihan hyvin edelleen. :)
Minulla oli kuvaton profiili muutaman kuukauden, jona aikana kävin kaksilla treffeillä. Ensimmäiseen jopa ihastuin, mutta hänsetä jäi lopulta välimatkan takia hyvä ja rakas ystävä. Toiset treffit olivat alusta loppuun asti yhtä piinaa. Kaverin lähettämä kuvakin taisi olla jonkun muun..häneen en pidä yhteyttä.
Mutta sitten näin kerran tosi hauskan kuvattoman profiilin ja me emme edes mahtuneet toistemme hakuriteereihin. Laitoin kuitenkin viestin, että hänen profiilinsa oli hulvattomin, mitä olen löytänyt. Hän vastasi ja huomasimme, että meillä olikin aika paljon yhteisiä asioita. Emme vaihtanee edes valokuvia, läheteltiin vain treffipalstan kautta viestejä, ei vaihdettu puhelinnumeroitakaan,
mutta uskaliaasti tehtiin treffit ja kyllä me pidimme toisistamme alkusilmäyksestä lähtien. Nyt ollaan tapailtu sen kun on pystytty - asumme naapurikaupungeissa.
Vasta ekoilla treffeillä vaihdettiin puhelinnumerot.
Rohkaisevaa, kiitos!
Olen tästä kaverista tosi onnellinen, ekoilla treffeillä juteltiin kolmisen tuntia ja käveltiin puistossa. Eron hetkellä hän kaappasi puistonpenkillä syleilyynsä, suuteli ja tunnusti, että oli ihastunut ensisilmäyksellä kuten minäkin..ja me sentään olemme jo keski-ikäisiä. Viimeksi olen pussaillut puistonpenkillä teini-ikäisenä :)
Minulla oli kuvaton profiili kaksi viikkoa, miehellä vuoden kuvallinen. Hän oli silloin 28-vuotias ja minä 26. Laitoin miehelle viestiä ja hän vastasi parin päivän päästä. Sinä päivänä sitten mesetettiin ja seuraavana päivänä tavattiin. Treffit kestivät 12 tuntia, kun juttua riitti. Siitä lähtien tapailtiin noin neljä kertaa viikossa ja vietettiin viikonloput yhdessä.
Seurustelemaan alettiin kuukauden tapailun jälkeen, yhteen muutettiin vuoden seurustelun jälkeen ja nyt suunnitellaan kihloja. Eli noin kaksi vuotta sitten tavattiin.
Mulla oli profiilissa aika paljon tekstiä. En ollut kamalasti rajoittanut ketä hain, en edes ollut laittanut, että täysin vakavaa suhdettakaan olisin hakenut. Lähinnä kerroin itsestäni hauskaan ja mielenkiintoiseen sävyyn. Miehellä oli myös mielenkiintoinen profiili ja kiva kuva. Ensimmäisessä viestissä miehelle tartuinkin yhteen asiaan hänen tekstissään ja siitä se juttu lähti.
Tosi onnellisia olemme :)
Kiitos taas rohkaisevasta viestistä!
Minulla oli ollut profiili reilun viikon verran, miehellä kolmisen kuukautta. Molemmilla kuvattomat töiden takia. Muutamalla muullekin ehdin vastata, mutta tämä mies tuntui alusta alkaen erilaiselta. Parisen viikkoa kirjoiteltiin pitkiä maileja, sitten esittäydyin ja aloimme tekstailemaan. Minä postin saman päivänä jo profiilin, hän jonkun viikon päästä. Siitä reilu viikko ja tapasimme. Treffit kestivät neljä päivää ja seurustelumme on kestänyt pari vuotta. En ikinä ole ole ollut näin onnellinen, vaikka olen kohta 50v.
Onnistuu siis vaikka emme vaihtaneet kuvia. Molemmat olemme normaalipainoisia, terveet elämäntavat omaavia ja tavallisen näköisiä aikuisia koulutettuja ihmisiä.
Joskus aiemmin tapasin chatin kautta muutaman kaverin ja emme olleet ollenkaan samalla aaltopituudella. Törmäsin muutamaan pelimieheen, jotka lupasivat kuuta taivaalta, vaikka emme olleet vielä tavanneet, puhelimessa sain suuria rakkaudentunnustuksia :-)) Onneksi on sen verran ikää, että osasin vähän varoa. Muutama kirjoittaja haki myös "pelastajaa" ja tuntui, että elämä olisi parisuhteesta kiinni. Niin kaltoin olivat kohdeltuja ja kuvittelivat, että joku heille tuo onnen. Sitten suuttuivat kun en suostunut treffeille lähtemään.
Olen sitä mieltä, että netistä löytyy myös aarteita kun osaa olla kriittinen ja jaksaa haeskella kumppania huumorimielellä. Onnea siis sinullekin omasi löytymiseen.
Löysin suomi24:sen treffien kautta maailman mahtavimman miehen; nyt neljä vuotta seurustelua takana.
Molempien profiileissa oli kohtalaisesti tekstiä. Kerrottiin millasia olemme luonteeltamme, mitä etsimme, harrastukset jne. Kummallakaan ei ollut kuvaa profiilissa. Kirjoittelimme sähköposteja pari kk, sen jälkeen siirryimme messengeriin jossa juttelimme päivittäin. Näimme ensimmäisen kerran neljän kuukauden jälkeen, kävimme elokuvissa ja toisilla treffeillä syömässä. Tämän jälkeen aloimme seurustella, ja siitä alkoi elämäni mahtavimmat vuodet.
Nyt asumme yhdessä. Ikää on 23 ja 22 vuotta.
Mielestäni on aivan turhaa tehdä profiili, jossa kerrot vain etsiväsi elämänkumppania, that's it. Jos aiot netin kautta löytää jonkun, kannattaa ehkä panostaa itse ilmoitukseen pikkasen astetta enemmän. Se TEKSTI on kuitenki ainoa pelivara mitä sulla siinä vaiheessa on käytettävissä, toisin kuin live-tapaamisissa.
Että olette jo 4 vuotta pysyneet yhdessä, ihanaa kuulla näitä;).
usko tai älä
olen 40 nainen. periaatteesta en laittanut kuvaa, koska en halunnut olla tyrkyllä mitenkään. Loin profiilin ja aloin katselemaan ketkä käyvät katsomassa profiiliani. Jo ekana iltana sieltä lävähti silmille kasvot, jotka saivat sydämeni lyömään ylimääräisen lyönnin.
Lähestyin itse miestä treffipalstalla ja siirryimme melkein samantien yksityiseen s-postiin ja lähetin oman kuvani hänelle. Suht nopeesti kävimme ekoilla treffeillä, jotka sujuivat kuin rasvattu. Siitä eteenpäin lukuisia eri treffejä lähinnä ulkoilun merkeissä luonnossa. Profiilit poistimme muutaman viikon jälkeen. Se oli tärisyttävä kokemus ainakin itselleni, kun teimme sen juhlallisesti yhdessä virtuaalisesti.
Noin kuukauden tuntemisen (ja tuhansien viestin jälkeen) jälkeen tein aloitteen seksiin, joka osoittautui mahtavaksi. Niin mahtavaksi etten uskoisi todeksi ellei se jatkuisi edelleen. Nyt olemme seurustelleet yli 3kk.
Naureskelemme miehen kanssa omille entisille profiileillemme, jotka ei ihan vastaa meidän nykyistä todellisuuttamme.
Tsemppiä kaikille, kyllä se oikea sieltä etsivälle löytyy.
kumppani kuin miesten kuten vastauksista huomaa...
Ai miten niin naisen helpompi löytää?
Mä ihan luulen, että MIES on siinä ollut ihan tasan se TOINEN löytäjä.
Vai arveletko, että noi naiset on ufon kanssa? Tai lesboja, eli toisen naisen kanssa?
Hä?
"tarinoissa". Mies vastaan nainen, tai päinvastoin. Naiset on vain innokkaampia kirjoittelemaan ja vastaamaan tällaisiin kyselyihin.
Jos miehiä on deitissä selvästi enemmän niin kummalle on todennäköisempä löytää kumppani?
Naiselle.
Naisen logiikkaa täytyy olla että jos täällä puhutaan pareista että sinkkumiehelle olisi netissä yhtä hyvät mahdollisuudet kuin sinkkunaisella.
Tuohon kun lisätään naisten suuret vaatimukset niin naiselle on paljon todennäköisempää löytää se kumppani.
niin ne löytää heti kumppanin.
Sun logiikas on todella pahasti jokin pielessä.
*Ufon kanssa treffaillut*
ei saa seuraa niin usein saa syyttää itseään kun viestejä putoilee laatikkoon harva se päivä.
Monella miehellä ei tule AINUTTAKAAN viestiä ja sen lisäksi heidän aloitusviesteihinsä EI EDES VASTATA.
Kun siis ei täytä naisen jotain kriteerejä.
"Sun logiikas on todella pahasti jokin pielessä. "
Ei vaan sinun.
Pitäisköhän sinun mennä vaikka jonnekin lukion lyhyen matikan kurssille kertaamaan opintoja.
Jos miehiä on jopa useita kertoja enemmän deitissä kuin naisia ja miehet ovat lähes varmasti aktiivisempi etsimään myös ikäistään sekä nuorempia että jopa vanhempia naisia ja myös oman lähinalueensa ulkopuolelta niin kyllä se vain kummasti alkaa kääntyä naisten puolelle se hyöty.
Jos tähän lasketaan mukaan se että nainen on nirso niin varmaankin osa miehistä saa paljon enemmän vastauksia ja osa miehistä jää kokonaan ilman.
Silloin kun pari löytyy niin toki silloin molemmilla onnistumisprosentti on ollut 100%.
Mutta jos lähdetään tästä sinkkuina hakemaan seuraa eikä muita asioita oteta huomioon niin sinulla naisena seuran löytyminen on PALJON TODENNÄKÖISEMPÄÄ kuin minulla.
Se miten loistavaa seuraa se LOPULTA on, onkin sitten toinen juttu mutta vaikka tuokin asia otettaisiin huomioon niin jos todennäköisyys että löytää sen oikean on yksi tuhannesta silloin kun seuraa löytyy niin mies joutuu ensin löytämään sitä seuraa.
Tää on ollut niin ihana ja siisti ja pysynyt asiassa, joka varmaan on kaikille nettitreffaajille tärkeää rohkaisua. Niin voitteko aloittaa vaikka uuden ketjun noiden lukemattomien samanlaisten valitusketjujen tilalle?
kaunis kukka-asetelma anteeksi ketju pilalle kun joku huomautti realismista.
Ainut syy jonka takia aloin asiasta keskustelemaan muuta kuin totesin tosiasian aluksi on se että joku alkoi siitä asiasta väittelemään.
Sinustako rohkaisua, ihanaa ja siistiä on se että kerrotaan harvoja tarinoita kuinka on onnistanut?
On valittajia ja sitten on ihastelijoita, sen lisäksi on kaltaisiani realisteja.
Siellä saa nököttää odottamassa kyllä iät ja ajat. Jos joku löytää sieltä onnen varsinkin mies niin hänen onneaan tulisi oikein alleviivata.
Katsos kun avaat vaikka tämän "Tapasimme Suomi24:ssä" keskustelualueen, niin ekan sivun keskusteluaiheista 99% käsittelee tuota valitusosastoa. Sinne mahtuu hyvin yksi uusi tilitysketju, niin pysyy prosentit kohdillaan. Tää vois olla se loput 1%.
lue toi otsikolla:kauan kesti mut ny aluillaan..siihen kerroin oman tarinan ja ehkä siitä voi muutaman vinkin myös poimia..
tapasin yli vuos sitten nykyisen kumppanini. Tapaaminen meni ihanasti ja vietimme yön yhdessä. Siitä se sitten ei lähtenyt, vaan nainen kävi vielä muutamilla treffeillä. No myöhemmin selvinnyt että seksiäkin toisen kanssa harrasti.
No vuospäivä meni pieleen johtuen juuri tästä, en voi vuotta yhdessä olla kun kerta naisella on ollu vientiä vielä puoli vuotta sittenkin. Tapaamisesta on yli vuosi. Ja nyt olisi eron paikka. En vain usko että nainen olisi muuttunut tuon monitapailun merkeissä erilaiseksi. Tunnen vain olevani petetty.
Sekoiluja kuunnellu lähinnä livemaailmasta naisen puolelta. Ennen siis sitä R sanaa. Mutta kyllä tuo vaikuttaa. Mutta siis tapasimme täällä. ja ero edessä ehkäpä. luulen ainakin. en pysty luottaa..
Hei tämän ketjun tarkoitus oli kerätä neuvoja onnistuneista jutuista, täällä on muita lukemattomia ketjuja pettymyksistä!
aika tyhjä profiili ilman kuvaa. En kirjoitellut siihen juuri mitään. Aluksi olin panostanut profiiliini, mutta eipä sillä ole mitään väliä, niin en sitten jatkossa turhaa panostusta moiseen. Tyhjällä profiililla sain eniten tulosta aikaiseksi :) Hyvällä aloitusviestillä ja sujuvalla kirjoittelulla pääsee yleensä pitkälle.
Yhteensä olin nettitreffeillä reilun kaksi vuotta ja välillä pidin taukoa. Tapasin tuona aikana n. 25 naista, joista suurin osa jäi yhteen näkemiseen, mutta yksi hankala seurustelusuhdekin sieltä löytyi, heh.
Viimein tärppäsi ja löysin nykyisen puolisoni :) Olin jo vähällä luopua toivosta, mutta viimein se sitten löytyi. Ollaan oltu jo hyvän aikaa yksissä. Niin me kirjoiteltiin kymmekunta viestiä ja vähän meseiltiinkin ja sitten juteltiin puhelimessa jonkin verran ennen tapaamista. Seurustelu lähti heti käyntiin, kun kaikki toimi niin ihmeen hyvin joka suhteessa ja molemmat olivat aidosti kiinnostuneita, sekä valmiita uuteen suhteeseen. Ei mitään pelleilyä ja leikkimistä alussa, vaan heti oli kaikki selvää molemmille.
tsemppiä sinne! :)
mies? Mietin tuota tyhjää profiilia, että toimiikohan sekä naisilla että miehillä ja ilmeisesti sitten sinä olit se aloitteentekijä kaikissa kirjoitteluissa, koska tyhjään profiiliin ei varmaan tule paljoa yhteydenottoja, vai?
Olin jo yli 40nen kun laitoin kuvallisen profiilin ja kerroin jo heti alkuunsa rehellisesti etten hae avo/avioliittoa vaan aikuista, vakituista seuralaista. olin hyvin rehellinen profiilissani ja kuvani oli hymyilevä kasvokuva ja muut kuvat asiallisia, mutta niistä huomasi pituuteni ja hoikkuuteni. Ulkonäöllisesti minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia ns. miesmarkkinoillla. Miesten yhteydenotot olivat silti enimmäkseen aivan fiksuja ja kahteen, melkein puolen vuoden suhteeseenkin aloin (profiili pois). Myös hyviä miespuolisia ystäviä tuli tätä kautta. Mutta sitten aloin kirjoittelemaan 2den mielenkiintoisen miehen kanssa samaanaikaan (molemmat tiesivät toisistaan) Puhuimme paljon puhelimessa iltaisin kunnes tapasin toisen ja pidin hänestä kovasti. ajattelin myös että haluan tavata toistekkin. Tuli seuraavana päivänä toisen tapaamisen vuoro ja aluksi tuntui että kannattaisko enää edes tavata koska toinen oli jo niin mukava mutta päätin kuitenkin että reilumpaa myös toista kohtaan että näemme livenä. Emme tiedä vieläkään mitä tapahtui. Se vaan kolahti kertaheitolla kaikki paikoilleen. Ilmoitin toiselle heti että näin kävi. Me aloimme samantien seurustella, välimatkaa oli 250km/suunta. Kaikki mahdolliset minuutit vietimme yhdessä. Melkein pari vuotta meni näin, sitten myimme asuntomme, ostimme oman yhteisen ja nyt olemme olleet vuoden todella onnellisina naimisissa. :) Kiitos tyttärelleni joka alunperin teki salaa profiilin äidilleen. Ilman 24:jää en varmaan koskaan olisi näin onnellinen joten suosittelen. Älkää luovuttako :)
niin tyhjä profiili oli kätevin. Siihen ei tule juurikaan yhteydenottoja, mutta ei niitä miehille tule muutenkaan, vaikka minkälainen profiili olisi... voidaan laskea yhden käden sormilla ne naisten yhteydenotot siihen "hyvään" profiiliini. Minulle miehenä myös on luonnollista olla se aloittaja.
Itse huomasin nopeasti että kaikista mukavimmat ja mielenkiintoisimmat naiset paljastuivat samanlaisen tyhjän profiilin takaa. Ainakin kuvattomista. Jotenkin olivat kaikista normaaleimpia. No nykyisellä puoliskollani oli kyllä kiva ja mukavasanainen profiili ilman kuvaa, että ei voi yleistää tässäkään, mutta minä ainakin otin innolla yhteyttä myös tyhjiin profiileihin ja katsoin mitä niistä paljastui :) Runsaat ja hienot kuvalliset profiilit ei kokemukseni mukaan ollut mikään tae mistään ihmeellisyydestä, pikemminkin päinvastoin. Avaraa mieltä vaan ja ei tuijoteta niitä profiileja liian kriittisesti! :) Kuvat voi vaihtaa spostissa kätevästi ja karsiutuu ainakin itsensä näyttelijät heti kättelyssä pois, jos ei sellaisiin tunne vetoa, heh.
Eli näin... tsemppiä kaikille! :)
Pitää siis kokeilla tuota, vaikka jotenkin tuntuu, että voi sitten joutua aika miljoonalle kirjoittamaan, kun tekstittömän ja kuvattoman takaa alkaa kalastella. Ja mihin sitten niinkuin tarttuis siinä viestissä, jos se ei ole kertonut oikein mitään....
Olen 20v. nainen. Profiilini oli ollut jotain puolivuotta olemassa, kun tutustuin mieheen jonka kanssa olen edelleen. Olin kuvaillut siihen luonnettani ja itseäni sekä kiinnostuksen kohteeni, mutta kuvaa minulla ei ollut. Miehellänikään ei ollut kuvaa profiilissaan, mutta kyselimme ahkerasti toisiltamme lisää siitä mitä ei lukenut missään. Meillä ei kummallakaan ollut mitään erikoisvaatimuksia sivuillamme kumppanista. En oikeastaan edes hakenut poikaystävää tms.
Keskustelimme aluksi pitkään chatissä ja sähköpostin kautta sekä mesessä. Suhde syveni ja kun oli kulunut noin 4kk, vaihdoimme osoitteita ja puh.num. Itselläni oli huonoja kokemuksia ja epäluottamusta kovasti netin kautta tapahtuvaan tutustumiseen, joten mieheni joutui vakuuttamaan minut henkilöllisyydestään, mm. vahvistetulla kopiolla passista ja kelakortista, kuvat jne... Tahtimme oli hidas, minun toivomuksestani, eikä mies halunnut kiirehtiä. (ei ollut varma tunteistaan, itse olin rakastunut peloistani huolimatta.)
Mies asui tuolloin toisessa päässä Suomea yli 1000km päässä opiskelupaikkakunnastani. Joten myös se mietitytti meitä molempia kovasti. Halusimme kuitenkin yrittää. Vuodenvaihteessa tapasimme ensimmäisen kerran. Mies matkusti luokseni. Olin jo rakastunut mieheen, ja tapaaminen vain vahvisti tuntemusta. Päätimme jatkaa. Mies tunnusti vihdoin rakastuneensa minuun:) Kului sitten kuukausia taas eteenpäin, mies lensi luokseni viikonloppuina ja vieraili vanhempieni tykönäkin. Se sujui hyvin.
(Tässä vaiheessa poistin oman profiilini suomi24, mies samoin) Kun tuli sitten uusivuosi.. Olin hiihtolomallani mieheni luona ja tapasin hänen vanhempansa. Sain idean alkaa soittamaan kesätyöpaikkoja siltä paikkakunnalta jossa mies asui. Sain työpaikan ja tein työsopimuksen. Olimme tunteneet siihen aikaan 9kk ja päätin lähteä vieraalle paikkakunnalle töihin. Sovimme miehen kanssa tämän olevan pieni koeaika yhdessä asumiselle. Heti koulun loputtua lähdin junalla matkaan. Mies oli vastassa asemalla.
No me kestimme yhdessä 2kk saman katon alla. Työni ei ollut helppoa. Mieheni oli tukenani. Varsinkin oli kannustavaa huomata, että mies huolehti minusta kun aluksi en tietenkään saanut palkkaa, enkä voinut maksaa ruokakulujani. Välillä jopa ajattelin olleeni hölmö alkaessani näin rankkaan suhteeseen.. mutta.. rakastimme toisiamme ja silloin kun rakastaa ottaa sydämeensä myös kärsimyksen.
Yllättävää oli tapahtuma Heinäkuun loppupuolella.. 24.päivä.. Mies polvistui eteeni, kirkon edessä ja kosi minua. "Tahdon" suustani tuli hyvin hiljaa, koska en meinannut saada ääntä kuuluviin, (liikutus). Mies muutti luokseni 1v ja 4kk kuluttua, sanoutui irti omasta vakituisesta työpaikasta ja tuli työttömäksi opiskelupaikkakunnalle, ajoi itse omalla autolla 1000km matkan, asettuakseen pieneen ahtaaseen yksiöön asumaan kanssani kaksionsa sijaan. Aikamoinen rakkaudenosoitus. Helppoa ei ollut, mutta me selvisimme siitäkin yhdessä.
Toinen toistaan ihmeellisempiä asioita on tapahtunu.. nyt olemme olleet pian päivälleen 2v kihloissa, mieheni on töissä ja minä valmistunut ammattiini, tosin työtön. Jouduimme kesäkuussa auto-onnettomuuteen, jossa luultavasti mieheni nopeat refleksit pelastivat meitä vahingoittumasta pieniä hiusmurtumia kummemmin. Olo oli kuin kuolemanportilla kääntyneellä. Huomasimme kuinka paljon tuhlaamme energiaa turhanpäiväisiin asioihin kuten riitelyyn ja väittelyyn.
Tärkeintä on kuitenkin rakkaus, se että ollaan onnellisia, kaikki muu on pientä sen rinnalla.. Suhteemme syveni jälleen uudelle tasolle. Käytyämme läpi onnettomuutta, mieheni kertoi että oli päättänyt sillä silmänräpäyksellä kun auto lähti käsistä, että ei aio jäädä elämään ilman minua tänne maan päälle.. Kun auto lähti käsistäni.. ajattelin itse että mieheni ei saa kuolla.. silloin viimeistään oivalsin sen mitä rakkaus on.
Ymmärrän jos teilläkin on epäuskoinen olo.. sama on täälläki.. mutta minulle on jo niin usein todistettu aivan uskomatonta rakkautta että nyt en kehtaa enää epäillä. Se olisi kyllä varmasti jo loukkaus sitä ihmistä kohtaan jota niin kovasti itsekin rakastan. Tässä meiän stoori.. toivottavasti saatte oman rakkaustarinan jota kertoa joskus lapsenlapsillenne :)
Tapasin mieheni kolme vuotta sitten suomi24 ctatissä, sieltä kaikkien limasten setien joukosta. Nyt olemme vuoden asuneet yhdessä. Kohtaloa vai tuuria?
Eron jälkeen muutaman kk kuluttua tuli kokeilumielessä luotua kuvaton profiili. Sain paljon viestejä herrasmiehiltä, kolmas tapaamani mies tärppäsi! Me 4-kymppiset rakastuimme...
Olisiko reilu 3 v sitten kun laitoin profiilin tänne ilman kuvaa. Tekstiin koitin saada huumoria mukaan, koska en ole mikään tiukkapipo:) Hain lähinnä vakituista seuraa ilman kiirettä, koska takana oli aika raju pettymys. Kirjoittelin muutaman kanssa ja treffeillekin menin kolmen kanssa. Niistä viimeisimmän kanssa tuntui synkkaavan, mutta jokin kuitenkin soitti kelloja tuolla pääkopassa. Niinpä loin toisen profiilin (nyt taitaa tulla murhaavia kommentteja) ihan tuota miestä varten ja aloin kirjoitella sitä kautta hänelle udellen kaikenlaista liittyen seurusteluun ja treffeihin. Saamani vastaukset antoivat sitten minulle selvyyden, että häneen ei kannata tuhlata aikaa ja se alkava "seurustelu" puhalletaan poikki.
No tuohon "feikkiprofiiliin" tuli muutamia yhteydenottoja joista kaikki muut paitsi yhden ohitin vastaamalla, että tässä on nyt jotain meneillään ja toivottelin hyvää jatkoa. Tuon yhden kanssa vaan aloimme kirjoitella ja tarkennella profiilista "puuttuvia" tietoja. Hänen profiili oli tosi niukka ja omanikin sinne päin. Mitä enempi kuva toisesta alkoi hahmottua, niin sitä enempi kiinnostus myös heräsi. Puhelinnumerot vaihdoimme vasta kun molemmat siihen oli valmiita ja sen jälkeen alettiin suunnitella tapaamista. Välimatkaa on reilu 100km, joten valitsimme neutraalin paikan puolesta matkasta. Ensinäkemältä tuo mies ei kyllä vastannut omaa ihannettani, mutta juttu meillä luisti ja vaihdettiin siinä pusukin sitten treffien päätteeksi. Nyt ollaankin sitten ajeltu kohta kaksi vuotta puolin ja toisin ja hyvin menee. Eronneita olemme molemmat, joten jälkikasvukin on jo valmiina:) ja onneksi siltäkään suunnalta ei ole tullut negatiivisia fiiliksiä.
Tutustumisvaiheessa ainakin minä koin erittäin tärkeäksi sen, että puhuimme kaikesta avoimesti. Ei ole luurankoja piileksimässä! Toisen toiveet ja pelot on puitu läpi. Seksistäkin puhuimme paljon ennen itse yhdyntää. Uskon, että luottamus on syntynyt ajan kanssa, vaikka välillä sanonkin etten luota kehenkään muuhun kuin itseeni. Yhteenmuutostakin on puhuttu, mutta ainakin toistaiseksi mennään tällä systeemillä. Siihen ei ole kiirettä - onhan meillä loppuelämä aikaa vaikka mitään nuoria ei enää ollakkaan:)
Pistin s24 kuvattoman profiilin johon olin melko suoraan kirjoittanut mitä en ainakaan etsi ja että etsin miestä tositarkoituksella. Kyllähän niitä vastauksia tuli monenlaisia ja treffeilläkin tuli käytyä parin miehen kanssa. Minulla oli ehtinyt olla profiili n parin kuukauden ajan kun nykyinen mieheni otti minuun yhteyttä. Hänellä oli kuvallinen profiili ja paljon tekstiä jonka perusteella ensin ajattelin ettei hän ainakaan ole minun tyyppiseni mies. Kuitenkin suostuin treffeille ja olin jo valmistautunut siihen että palaan kotiin jo parin tunnin sisällä. Mutta jo ensi hetkestä oli selvää että tulemma aivan loistavasti toimeen keskenämme- treffitkin kesti 6 tuntia kun aika kului niin nopeasti. Siitä se sitten lähti, 3 kk seurustelun jälkeen muutettiin yhteen, keväällä mentiin kihloihin ja pari viikkoa sitten oli meidän häät :)
Minä laitoin kuvallisen ilmoituksen, jossa kerroin hakevani elämänkumppania. Sain ensimmäisten viikkojen aikana todella paljon viestejä. Asiattomia ja asiallisia. Kutsuin asiallisten joukosta meseen sellaisia naisia, jotka tuntuivat vastaavan hakukriteerejäni. Juttelin viikon parin aikana 10-12 naisen kanssa ja kävin sitten tapaamassa heistä kuutta. Kävimme kahvilla katsomassa löytyykö sitä kipinää.
Kolme heistä tuntui hyvältä. Tein päätöksen ja pyysin yhden heistä toisille treffeille. Olemme nyt olleet yhdessä puolitoista ihanaa kuukautta ja suunnittelemme yhteen muuttamista. Ihanaa.