hiljaisuuden eheyttävää voimaa mm. seuraavilla tavoilla:
- Vietät muutaman hiljaisen tunnin yksin luonnossa
- Vietät päivän ilman sähköpostia, puhelinta, radiota,
televisiota
- Pyhität päiväsi tekemällä vaikkapa koti- tai puutarhatöitä
hiljaisuudessa, puhumatta
- Vietät kokonaisen päivän puhumatta
Jos olette, mitä se hiljaisuuden keskellä oleminen on teille opettanut?
- Vietät muutaman hiljaisen tunnin yksin luonnossa
- Vietät päivän ilman sähköpostia, puhelinta, radiota,
televisiota
- Pyhität päiväsi tekemällä vaikkapa koti- tai puutarhatöitä
hiljaisuudessa, puhumatta
- Vietät kokonaisen päivän puhumatta
Jos olette, mitä se hiljaisuuden keskellä oleminen on teille opettanut?
Vastaukset 52
Vanhimmat
enkä kokeile tuskin olis mahdollstakaan ellei mene jorpakkoon.
nyt ei voi sinne mennä kun taas karhu liikuskellut lappeerannassa
liikuskeleekin ;). On silti äärimmäisen harvinaista, että ihmisen kimppuun hyökkäävät ... siihen pitää olla aina jokin syy esim. se, että ihminen osuu emon ja pentujen väliin luonnossa liikkuessaan. Sitä vaaraa ei ole, jos on esim. karhukello mukana ... yleensä myöskin karhu huomaa kyllä ihmisen luonnossa, mutta ihminen ei huomaa karhua. Ihmistä, kun pelkäävät.
et tuskin karhu miuta yllättäis ja hajuaistinikin on loistava, märkä karhu haisee kauas.
Joo. Mitä on opettanut? En tiedä, mutta lepo on aina tarpeen kun on väsynyt.
on opettanut kuuntelemaan mm. ennenkaikkea itseäni. Kuulemaan omalla tavallaan elämän äänen.
ei pääsääntöisesti ole muita kuin minä. Hiljaisuutta tulee joka tuutista riittävästi ilman että sen luo täytyy hakeutua. Olen itse hakeutunut tähän tilanteeseen ja se opettaa mulle hitautta, enkä tarkoita sillä hidastelua.
tuo Slow -tekeminen?
ainakin on siihen paljon luontevia mahdollisuuksia. kun itekseen elelee ja yrittää päättää, kiikaroisko lintuja vai meniskö siivoomaan sipulipenkkiä.
Nyt oon käyttänyt aikaa pilkkeiden tekemiseen, kun ostin muurinpohjapannun ja opettelen säätämään sen paisto-ominaisuuksia: milloin se on kakkosella ja milloin nelosella.
Mun elämä on päätoimista mökkeilyä :-)
vietän minäkin, mutta kaksin :). Siinä sivussa käyn töissä ja opiskelen ...
Nyt tuli blondimainen kysymys, mutta mikä on pilke? En ole ikinä kuullutkaan.
Tarkoitan semmosia klapista pilkottuja pieniä polttopuita, kauhan varren kokosia. Sen pannun säätämiseen tarvitaan pieniä puita. Normaalit klapit käräyttää kaiken.
Taitolaji tuo oikein sytyttäminenkin ;) ...
viettänyt yksinäisen viikonlopun mökillä saaressa. Ei sähköä, ei televisiota, puhelin äänettömällä.
En tiedä, mitä se on opettanut, mutta joka kerta ovat akut olleet täynnä ja sisällä on rauha, mikä tosin sitten viimeistään maanantai-aamuna alkaa särkyä.
Verkkojen laskeminen ja nostaminen kovassa tuulessa ja muutenkin pienellä veneellä yksin myrskyävällä merellä on opettanut nöyryyttä elämää kohtaan.
on myös vastapainoa kaikelle hektisyydelle, minkä keskellä moni elää. Se on irtiottoa arjesta, itsensä nollaamista ja akkujen lataamista.
Meren keskellä tuntee tosiaan sitä kasvavaa nöyryyttä myös elämää itseään kohtaan.
Vaellellut lapin ja etelämmänkin erämaissa yksistään pisimmillään 3vrk.
En minä tiedä, josko mitään olen oppinut, mutta olenpahan ainakin todistanut itselleni, että mä kykenen siihen.
luottamaan itseesi ja omiin kykyihisi :). Niinkuin itse siihen vähän viittasitkin viestissäsi.
ennen kaikkea lakkasin pelkäämästä öistä metsää äänineen ja todistin itselleni kykeneväni suunistamaan eksymättä.
kompassin mukaan?
Monesti pelätään pimeää, vaikka silloin itseasiassa on kaikkein turvallisinta ;). Toisaalta pimeällä oma mielikuvitus alkaa liikkua vilkkaimmin ...
suunnistamiseen tarvitsen molempia, sekä karttaa, että kompassia, etenkin talvella. Metsässä alkaa helposti yöllä kuulla kaikenlaisia ääniä ja kun vielä vaeltaa karhualueella kesäaikaan itälapissa, piti psyykata itsensä rauhoittumaan. Ei se sitten ollut edes vaikeaa. Mä olin vaan vieraantunut luonnosta, mutta äkkiä sen kanssa tulin taas tutuksi.
luonnosta ja siksi varmasti koetaan sen keskellä pelkoakin. Ainakin aluksi. Nopeasti sen kanssa pääsee kuitenkin sinuksi, kunhan opettelee vain kuuntelemaan sitä hiljaisuutta. Ja itseään. Aluksi hiljaisuuden kuunteleminenkin tuntuu pelottavalta, muttei sen kannata antaa häiritä ... lopussa kiitos seisoo :).
Minä olen aina pitänyt hiljaisuudesta, enkä voi sietää esimerkiksi radiota. Jos olen vaikka kyläilemässä sellaisen ihmisen luona, jossa radio huutaa taustalla, lähden kotiin. Minusta hiljaisuus on ihanaa; puhdistavaa ja yksinkertaista.
toisinaan huomaa kyläillessään, että ihmiset pitävät ihan syyttä suotta radiota tai tv:tä auki, jopa häiritsevän kovalla. Pitääkö taustalta kuulua aina jotain melua?
Mutta ekstrovertit ihmiset suhtautuvat taustameluun eri tavalla kuin introvertit. Taustamelu auttaa joitain keskittymään siinä missä se joitain toisia häiritsee. Kai sä tiedät, että ihmiset ovat erilaisia?
sama autolla ajettaessa. Musiikin pitää aina soida, eikä keskustelusta tule mitään. Sitäpaitsi noi aallot ja rokit ja mitä niitä onkin, on niin täynnä mainoksia ja tyhjänpäiväistä hölötystä, että kieltämättä ottaa joskus hermoon.
ravintolaan syömään mm. aina taustalla soi jotain musiikkia. Kirjasto ja jotkin pankit, sekä erikoisliikkeet ilahduttavia poikkeuksia sen suhteen.
Olin vihdon saanut opinnot päätökseen, saanut ensimmäisen vakituisen, koulutustani vastaavan työpaikan ja ensimmäisen kesäloman. Ensimmäisen kesäloman 10 vuoteen, kun edelliset olivat menneet kesätöissä ilman lomia.
Yhtäkkiä tuntui, että olenkin todella loman ja hiljaisuuden tarpeessa. Lähdin yksin mökille, saareen, jossa ei ole sähköjäkään. Lämmitin saunaa, tuijotin järvelle ja kuuntelin hiljaisuutta. Upea rauha ja rentoutumisen tunne.
Sitä kesti kaksi päivää, kunnes piti hypätä autoon ja lähteä kylälle katselemaan ihmisvilinää. Silloin viimeistään tajusin, että minä en taatusti ole erakkoluonne, eikä maaseudun rauha sovi ruumiinrakenteelleni. Minä rentoudun kaupungissa sulautuessani ihmisvilinään. Mutta kukin tavallan.
mielenrauhaa ja rentoutusta itselleen. Joskus sitä saa sieltä erämaakämpän suojista mm. , joskus taas sosiaalisista tilanteista. Ehkä oma elämäntilanne, ikäkin vaikuttaa osittain näihin asioihin (?).
Tosin jos olisin sinkku, en kaipaisi yksinäisyyttä senkään vertaa kuin nyt. Tiedä sitten, jos kotona olisi puolitusinaa taaperoa, haluaisiko sitä rentoutumaan yksinään mökille vai vaimon tai kavereiden kanssa ihmisten ilmoille. Noista ajoista on nyt 14 vuotta, enkä ole iänkään huomannut mieltymyksiini vaikuttavan.
Ehkäpä muut ihmiset muuttuvat ja kehittyvät ja minä olen se outo, joka elää nelikymppisenä kuin kaksikymppisenäkin. Vaan kellekäs minä elämänstäni olisin tilivelvollinen, vaikka tämä enemmistön mielestä epäilemättä säälittävää onkin. ;-)
parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan kukaan ulkopuolinen ei kenenkään elämäntavasta johtuen joudu kohtuuttomasti kärsimään.
Niin, ihmiset nyt vaan on niin erilaisia ... ei kaikki kaipaa koskaan mitään erityistä hiljaisuutta ympärilleen. Ei se silti sitä tarkoita, että jäävät jotenkin paikoilleen junnamaan henkisestikään, eivätkä kykene muutoksin. Pakon edessä ihminen kykenee niihin muutoksiin aina ... suurimmalta osin ainakin. Ei oma elämäntapasi tee sinusta outoa tai poikkeavaa, ellet itse tee siitä sellaista ;).
Yksinoloa, siihen pystymistä ja siitä nauttimista pidetään hektisessä nyky-yhteiskunnassa henkisen tasapainoisuuden merkkinä. Sanotaan tai ajatellaan herkästi, että jos ihminen ei osaa nauttia yksinolosta, hän on henkisesti tasapainoton, läheisriippuvainen jne...
Minusta tämä nyky-yhteiskunta ei ole koskaan tuntunut erityisen hektiseltä. En minä tunne yhteiskunnan tai yhteisön taholta tulevaa painetta niskassani, jonka oivallinen vastapaino yksin hiljentyminen ja pysähtyminen olisi. Ei ole stressiä sen enempää töissä, kotona kuin muuallakaan kuin aniharvoin. Taitaa olla elämän asennekysymys, että minulle riittää se, mitä saan aikaiseksi, vaikkei se aina kovin kauheasti olisikaan, enkä olisi edes parastani yrittänyt.
Kovin moni tuntuu nykyisin haikailevan "vanhoja, hyviä aikoja". Ajan, isovanhempien ja ajan kultaamien aikojen paluuta. Niistä vain aina unohtuu negatiiviset asiat. Edellisen johdosta minusta elämäni ja koko maailma on pääosin aina vain menossa parempaan suuntaan. Olen tosin huomannut, ettei kovin moni jaa tulevaisuudenuskoani. ;-)
on. Siihen jokaisen pitäisi pyrkiä ... aniharva vain sen tilan itsessään saavuttaa. Kyetä lepäämään sen varassa, että elämä kantaa. Nostan hattuani, että sinä olet siihen kyennyt ;).
sinä itseäsi oikein pidät?
Teidän teinien niskakarvat nousevat aina pystyyn, kun vanhemmat puhuvat, mutta mä voin lohduttaa, ei ne munankarvat sitten enää kutia, kun niitä kasvaa vähän lisää.
Eikös muuten äitisi kieltänyt sua roikkuilemasta netissä?
Jokaiselle vuodelle pyrin sisällyttämään ainakin yhden viikon, jolloin olen todella yksin ja silloin ei päästetä mitään ulkoisia tekijöitä häiritsemään, ei ihmisiä, eikä tekniikkaa. Tällaisena aikana en paljon puhu, korkeintaan hiukan laulan itsekseni ja puen ajatuksia ymmärrettäviksi kielikuviksi. Saatan muutaman runonkin raapustaa, jos iskee sellainen fiilis päälle.
Muutamien tuntien hiljaiset hetket ovat lähes viikottaisia, jolloin saa olla ihan rauhassa itsensä kanssa. Pääsääntöisesti nämä hetket sisältyvät pyöräilylenkkeihin.
Pidempi hiljaisuus itselle opettaa kuuntelemaan itseään paremmin. Ensimmäiset pari päivää menee yksinäisyyteen laskeutumiseen, jonka jälkeen alkaa sisäinen ääni kertoa kuuluvammin, mitä sinne kuuluu.
Joskus tuntuu, ettei haittaisi vieläkin pidempi yksinään olemisen aika.
olla yksin ja voisin sanoa olevani jonkinlainen erakkoluonnekin. Hakeudun yksinäisyyteen ja rauhaan aina, kun se vain on mahdollista. Jossain vaiheessa sitä tulee herkäksi myöskin kaikenlaisille häiritseville äänille ja haluaa niiltäkin hetken rauhan ja levon.
taitaa pitkälle luonteessa olla, että tarvitsee sitä tilaa ja rauhaakin ympärilleen, ehkä hiukan enemmän kuin joku toinen.
Kun oikeen rauhaan ja fiilikseen pääsee, niin alkaa aika rientämään liian nopeaan :)
omakohtaisesta kokemuksesta ainoastaan puhuinkin :).
Näinhän se on, kun itsekseenkin viihtyy, saattaa tuo aika kulua välillä liiankin nopsaan ja arjen kutsu kuuluu.
Koska olen vammainen enkä mitenkään voisi tajuta toimia tuolla tavoin ilman eri käskyä.
Missäs sä näit aloituksessa mitään käskyä?
"- Vietät muutaman hiljaisen tunnin yksin luonnossa"
Kyllä.
"- Vietät päivän ilman sähköpostia, puhelinta, radiota,
televisiota"
Mökillä tulee käytyä ihan omassa rauhassa.
"- Pyhität päiväsi tekemällä vaikkapa koti- tai puutarhatöitä
hiljaisuudessa, puhumatta"
Usein. En muutenkaan höpise yksikseni.
"- Vietät kokonaisen päivän puhumatta"
Vain päivän? En tosiaan muutenkaan puhu yksikseni.
"Jos olette, mitä se hiljaisuuden keskellä oleminen on teille opettanut?"
Jos viettää liian paljon aikaa yksikseen, kannattaa varoa ettei tule mökkihöperöksi ja ala vältellä ihmiskontaktia.
Gödelin. Hän sanoi, että hiljaisuudessa pystyy kokemaan äärettömyyden. Tiedän, mitä hän tarkoitti.
http://www.youtube.com/watch?v=rvxUL5vE2Y0&feature=related
Aikanaan luonnon kansat, kuten intiaanit, Mayat olivat paljon enemmän yhtä luonnon ja hiljaisuuden kanssa, kuin nykypäivänä ollaan ...
3000 vuotta sitten ei ollut vissiin paljon vaihtoehtoja sille, onko luonnon kanssa tekemisissä vai ei? Hiljaisuudesta on vaikea sanoa mitään. Ainakin aikalaisiinsa verrattuna heidän korkeakulttuurinsa oli yksi maailman suurimpia suurkaupunkeineen ja kirjoitustaitoineen - sellainen ei ihan turpa kiinni synny tai pysy kasassa.
Yksin luonnossa räpiköiden, ilman puhelinta... tekee hyvää. :)
Siitä en tiedä, olenko sen ihmeellisempää oppinut.. muuta kuin sen, että hiljaisuus rauhoittaa.
Ylihuomenna lähden reissuun.. ja varmaan jo sunnuntaina lähdin jonnekin räpiköimään ja nauttimaan luonnosta.. :) Tai sitten vastaavasti jos laiskottaa kovin paljon, niin menen kalastelemaan...
reissuasi. Vaikka, mitäs sekään enempiä tahtia haittaa, jos vähäsen välillä sataisikin ... eihän me sokerista olla :).
... vaikka lähestulkoon aina satelee, kun sinne eksyn.. ja tosiaan ei haittaa. Olo alkaa olemaan sellainen, että laskee melkein tunteja kun pääsee lähtemään. :)
Tänään jo alkoi töissä tuntua siltä, että en halua nähdä yhtäkään ihmistä.. saati olla kenellekään kiltti ja kohtelias, jollei itsestäni oikeasti siltä tunnu.. :))
loma häämöttää vasta syksyllä ja nyt olen vielä kaiken kukkuraksi kipeäkin :(. Viisasta sairastaa vapaapäivinä ...
Kurjaa, että olet kipeänä.. mutta älä suotta ole kade.. On ollut sen verran rankat viikot tässä lähiaikoina, että jos ei olisi lomaa tiedossa... alkaisi varmaan jo uupua todella. :)
Maaseudulla asuessa joskus tehnyt niin että olen joskus yöaikaan mennyt ulos kuuntelemaan hiljaisuutta.Varsinkin pimeänä talviyönä kun taivas on pilvetön ja tähdet ovat näkyvillä se on mahtava kokemus.
Tuollaisin hetkinä olen saavuttanut juuri sellaisen täydellisen sisäisen tyyneyden.
minäkin tein vielä entisessä kodissa asuessani.. kun ei naapureita ollut lähettyvillä ja oli täysin hiljaista.. Talvellakin joskus pakkasyönä lähdin pihalle hiipparoimaan, lumen naristessa kenkien alla... ja tähtien tuikkiessa taivaalla. :)
Niin paljon kuin mahdollista, olen yksikseni hiljaisuudessa. Hiljaisuudessa opin eniten. Kuuntelemalla hiljaisuuden viestittämää tietoa, tulen osaksi luomakuntaa ja sen sanatonta viisautta.
Vai mistä poistot viestejäni kohtaan johtuivat?
Kun jaksaisikin päivystää koneen vieressä ja olla tietoinen kaikesta täällä tapahtuvasta :) ...