Kaikki täällä puhuvat kuinka ja milloin suhde pitäisi lopettaa tämän elämän kumppanin tai toisin sanoen naisen kanssa(minun kohdallani, koska olen mies). Olen ehdottomasti sitä mieltä, että suhteen pitkittäminen pahentaa lopulta vain enemmän kummankin osapuolen mieltä,kehoa ja henkistä tasapainoa. Kun seurusteltu yli vuosi tosissaan, ja toiselle tulee olo: En ole varma mitä haluan mutta toiselle en elämääni varmasti lopuksi voi antaa, joten silloin on pakko tehdä ratkaisu mitä nopeammin ja kuolettaa suhde. Jos äskeisestä tilanteesta jatkaa suhdetta ja tämä kyseinen olo ei lähede muutamassa viikossa suru lopulta vain kahta kauheampi!Mutta kuinka sitten on järkevää lopettaa pitempi seurustelu suhde?Siihen ei ole yhtään hyvää tapaa.Se tulee ja satuttaa kumpaakin tottakai enemmän "jätettyä osapuolta, mutta parempi aikaisemmin kun myöhemmin.Kun tämä taistelu eli sanottu: En pysty enää olemaan kanssasi tai en rakasta enää sinua, mielestäni sama asia.Kun tämä on hoidettu on paluu aikaisempaan, siihen jota ei uskonut enää edes takaisin tulevan, siihen joka oli taakse jäänyttä poikamies/nais... elämää.Sen uskoi olevan taakse jäänyt kunnes se on uudestaan edessä ja tässä hetkessä. Kuinka sitten alkaa taas hoitamaan arjen rutiinit aivan yksin,yksin ja yksin. Kuinka saada se kaipuu pois mielestä ja joka hetkestä.Mieleen iskee vaan hetket toisen kanssa ja hyvät ajat joita hänen kanssaan on viettänyt.Kuinka saada illalla unta kun toinen ei olekkaan enää vieressä ja sano niitä maagisia sanoaja: Hyvää yötä Rakas/Kulta. Silloin kun oli parisuhteessa Nuo sanat eivät enää pidemmän päälle merkinneet niin sisältö vaan rutiinia. Mutta kun niitä sanoja ei enää tulekkaan Niin kuinka tärkeiltä ne tuntuvatkaan?Tiedän erittäin tärkeiltä!,mutta miten tukahduttaa ne hyvät muistot mielestä ja päästyä eteenpäin?Arjen rutiinilla?,Muita katsomalla/vikittelemällä?,soittamalla kavereille ja dokaamalla?lukkiutumalla huoneeseen ja itkemällä?ehkä hyviä muistoja muistelemalla vanhoja valokuvia katsellen jossa olette yhdessä ja onnellisia?. Kukin purkaa tätä tuskaa omalla tavallaa ja siihen todella tavitaan tämä niin sanottu "suruaika". Mutta mitäs jos ei koskaan pääse tähän suruaikaan kiinni kun on kuitenkin tekemisissä exänsä kanssa?Peli pitäisi tehdä selväksi kaveri tai yhdessä.Ehdottomasti.Kun lopulta suruaikaan päästään, joku dokaa, joku lukee,joku vikittelee jotain makeaa aikaisemman tilalle, jotta pääsisi eteenpäin elämässään. Teit sitten mitä tahansa suruaikana, mikään ei tule sitä lyhentämään dokaaminen voi jopa sitä pitkittää jos et saa mietittyä ja järjestetty elämääsi, tilaan jossa se oli ennen suhdetta. Kauniit muistot pitää säilyttää siellä sydämmessä vaikka se tuntuu pahalta siinä mielessä, että mitä nyt menetinkään.Asia on haudattava menneisyyteen ja jatkettava niistä pienistä asioista joista piti ennenkin suhdetta, musiikki?autot?urheilu?kavereiden kanssa kahvittelu?,kortin pelaaminen. Näihin asioihin pitää saada otetta ja korvattua sitä suurta 24h ympyrää joka oli ennen sinun ja minun. Mutta nyt vain minun.Ennen ehkä katsoit leffaa hänen kanssaan,ehkä olit lenkillä hänen kanssaan, ehkä kävit kaupoissa hänen kanssaan?Niinpä nytten et teekkään asioita hänen kanssaan vaan yksin kylmässä ja julmassa maailmassa, ilman sitä toista osapuolta,joka oli niin tärkeä sinulle,mutta tärkeys tuli vasta ehkä esillen kun hänet menetit...Nyt ollaan sitten maailma vastaan minä ei enää me.Elämän on pakko liikkua eteenpäin ja vanhoista ihanista ihmisitä voi ajatella vain kahdella tavalla: toivoa että jokin siellä tulevaisuudessa, ehkä tuo teidät takasin yhteen ja niihin hetkiin ja siihen kauniiseen unelmaan jota elitte, mutta joka oli kuitenkin ehkä mielestäsi elintärkeä.Toinen vaihtoehto on sulkea nämä vuosien sivut omaan arkkuunsa ja lukita ne sinne, ne eivät sieltä karkaa, mutta pääset jatkamaan matkaa eteenpäin. Kukin valitsee polkunsa lähteäkkö itään vai länteen, kuin päättää itse elämänsä, johon muilla ei ole kuin ehdotuksen sanat. Aina on sydämmessä tilaa yhdelle uudelle ihastukselle,lämmölle ja jopa uudelle rakkaalle.Tiedän sanani ei ehkä pelastaneet suhdettanne, mutta ainakin toivon että yksikin ihminen on ajatellut näitä asioita, niinkuin minä olen pikään niitä miettinyt...Dreaming for The Love...
ForTheLove
ForTheLove
4621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, pientä rajaa. Mood for Love -päivä jollakin. Ihan rupee Hemingway taas pilkistään eli epäilen lohdutonta loppua, joten lienee sopiva hetki vaihtaa Paasilinnaan:)
Ehkä tosiaan meni liian herkistelyksi, Joo parempi vaihtaa kirjaa, olet oikeassa.Voihan sitä elämässä tapahtua mukavia asioita vaikka seuraavan kulman takaa...Dreaming...
En pystynyt kykenemään - siis lukemaan juttuasi, kun et osaa/viitsi jaksottaa tekstiäsi.
mä olen todellakin sun kanssas täysin samaa mieltä! yksin jäädessä on niin tyhjän vapaa olotila.. itse ainakin tarvitsisin jonkun, jolle jakaa kaiken ja purkaa hellyytensä.. pahinta on se että yhtäkkiä halailut, sängyssä makailu ja pikku riidat loppuvat. toisesta näkyy enää se kaunis ja ihana! se tekee eron tuskan niin suureksi.. tämän takia ymmärrän varsin hyvin nuoria ja vähän vanhempiakin, miksi ennen eroa tavallaan varataan jo seuraava kumppani.. törkeää ja alhaista, mutta tekee asiat itselleen helpommaksi.. minulla meni poikaystäväni kanssa todella huonosti muutamia kuukausia.. itkin joka ilta niitä hyviä aikoja, kun rakkaani palvoi minua ja minä häntä.. en vain enää saanut yhteyttä välillemme.. aloin keskustella chatissä henkevästi erään pojan kanssa, jolla oli samanlainen tilanne. päädyimme keskustelemaan 4-5 tuntia päivässä, sitten aloimme käydä kahvilla ja muutenkin meillä synkkasi melkoisen hyvin.. noin kuukauden jälkeen uskoin voivani puhua jätkäni kanssa vakavasti tilanteestamme. ja sehän loppui kuin seinään! ..ja sattui niin maan perkeleesti.. chattikamuni oli tukenani ja kuunteli minua.. hän ei vain uskaltanut tehdä aloitetta oman suhteensa kanssa.. hän on minulle todella läheinen ja pelasti minut paljolta.. olen taas jaloillani..