onko kellää sellaine olo et on rakastunu niin palavasti soittimeen,mä pianoon,että koko elämä kiertyy sen ympärille,suurimmat unelmat ovat musiikin jakaminen muille, oman flyygelin saaminen,musiikin kauneuden loputon metsästys?!?!niin hirveä ja samalla ihana tunne,ettei pianonsoittoa voi ikinä elämässään enää lopettaa ja täydellisen tyytyväisyyden tunne on jo siinä että sais omistaa elämänsä sille ja tehdä työtä pianomusiikin parissa..Pianon fantastinen ääni,mahdollisuudet kaikki siinä...Siinä on tietysti julma kääntöpuoli,eikä tuossa absurdissa fantasiamaailmassa pysykkään kauan ..ihan jo vaan kun astuu ulos ovesta.olis kivaa jos joku jakais tuntemuksiaan kans..:)
terv.koukussa
terv.koukussa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Soitin pianoa nuoruudessani. Jossain vaiheesssa ymmärsin, että minusta ei tule uutta Rubinsteinia ja lopetin. Pianomusiikin kuuntelija tulen kuitenkin olemaan lopun ikääni, ja kuka tietää, ehkä vielä joskus aloitan soittamisen uudelleen ihan omaksi ilokseni...
..samanlaisia tuntemuksia löytyy täälläkin.. Kaikista ihanin pianokokemukseni ja unelmien täyttymys oli kun sain pari vuotta sitten oman flyygelin. Hienointa on kun saa soittaa yksin kynttilän valossa illalla kauniita pianokappaleita... :)
Se on ihan uskomatonta toisinaan.. Mä opiskelen parhaillaan ja viikon paras hetki onkin ku jää yksin koulun harjoitusrakennukseen 23.00 flyygelin kanssa.. Kauneutta,tyytyväisyyttä,muttei koskaan täydellisyyttä..
Kokeilkaapa käyä joskus jossai kirkossa soittamassa oikein urkuja! Ei oo hienonpaa ku vedellä jotai pahhia tai vaakneria nii että kirkko kaikuu... On muute unelmaa!!! =)
Ps. on se pianon pimputuski iha hauskaa....
..kun ei osaa soittaa urkuja.. :(
Aika usein kun soitan tulee sellanen jännä tunne "kuin ois yhtä" soittimen kanssa, ikään kuin "sylissä". Välillä herkistyy kun kuuntelee omaa soittoaan, varsinkin kauniit melodiat koskettaa.
Itse opiskelen pianonsoitto AMK -tasolla
kyllä, ehdottomasti,.... unelmaammattina pianisti