Olemme seurustelleet vähän reilun vuoden ja meillä menee tosi hyvin. Tämä on ensimmäinen kunnollinen seurustelusuhteeni. Ainoaksi ongelmaksi suhteessamme koen itseni ja pelkään että jossain vaiheessa poikaystäväni lopulta väsyy minun luonteeseeni. Olen nähkääs aika vainoharhainen ja pessimistinen.
En pelkää/luule että poikaystäväni pettää minua vaan lähinnä pelottaa että hän väsyy tai kyllästyy minuun. Pelkään että hän ei halua olla minun kanssani tai en ansaitse häntä. Nämä kaikki ovat kuitenkin ihan aiheettomia pelkoja, olen yksinkertaisesti niin vainoharhainen ja välillä nämä tulevat vahvasti häilymään pääni sisään. Ja pelkään milloin alan valittaa näistä asioista vaikkei mitä todellista syytä olisikaan!
Miten pääsen vainoharhaisuudestani ja ahdistuksestani eroon? Vai pitääkö minun vaan hyväksyä tämä huono piirteeni ja sopeutua sen mukaisesti? Toisinaan olen tosi onnellinen ja itsevarma, mutta välillä mua alkaa ahdistaa että poikaystävä ei sittenkään halua minua.
En pelkää/luule että poikaystäväni pettää minua vaan lähinnä pelottaa että hän väsyy tai kyllästyy minuun. Pelkään että hän ei halua olla minun kanssani tai en ansaitse häntä. Nämä kaikki ovat kuitenkin ihan aiheettomia pelkoja, olen yksinkertaisesti niin vainoharhainen ja välillä nämä tulevat vahvasti häilymään pääni sisään. Ja pelkään milloin alan valittaa näistä asioista vaikkei mitä todellista syytä olisikaan!
Miten pääsen vainoharhaisuudestani ja ahdistuksestani eroon? Vai pitääkö minun vaan hyväksyä tämä huono piirteeni ja sopeutua sen mukaisesti? Toisinaan olen tosi onnellinen ja itsevarma, mutta välillä mua alkaa ahdistaa että poikaystävä ei sittenkään halua minua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täällä on ihan sama ongelma. Olen aina ollut kovin epävarma itseni suhteen, ja vaikka luulisi vakituisen parisuhteen pönkittävän itsetuntoa, ei se sitä ainakaan parisuhteen sisällä tee. Ehkä ulkopuolisille vaikutan varmemmalta, mutta poikaystäväni saa kärsiä muidenkin edestä.. Jatkuva kiukutteluni kiukuttaa itseänikin.