Minä olen muuttanut pienelle paikkakunnalle pari vuotta sitten. Olen uskova ihminen ja kuulun ev.lut kirkkoon. Olen käynnyt ev.Lut seurakunnan tilaisuuksissa ja olen käynnyt myös paljon jumalanpalveluksissa. Mutta koen vieraaksi noissa tilaisuuksissa kun jään yksin ja en ole tutustunut vielä keneenkään. Joku voi sanoa että ole kärsivällinen että "ne katsoo sinua että kuka sinä olet". Kyllä ne katsoo ensin, mutta samat ihmiset käy jumalanpalveluksissa ja eri hengellisissä tilaisuuksissa mutta kukaan ei välitä tulla juttelemaan kanssani ja tutustumaan. Minä koen että on sellaista kylmyyttä ja torjuvaa ettei sinne haluta että tulisi uusia ihmisiä mukaan.Paikkakunta jossa asun niin se on pieni ja ihmiset tuntee toisensa.
Entisellä kotiseudulla kävin paljon ev.lut tilaisuuksissa ja jumalanpalveluksissa ja oli myös Raamattupiiri jossa kävin ahkerasti ja minulla oli ystäviä seurakunnan piirissä.
Täällä uudella paikkakunnalla olen tuntenut itseni yksinäiseksi. Minä olen käynnyt myös vapaiden suuntien hengellisissä tilaisuuksissa ja siellä ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja koen sellaista lämpöä ja hyväksyntää ja minut on otettu mukaan ja ihmiset puhuu minulle ja saan käydä Jumalan sanan kuulossa ja olen tullut hoidetuksi. Löydettyäni hengellisen kodin vapaista suunnista niin en tunne enää niin yksinäiseksi.
Nyt harkitsen vakavasti että tulenko liittymään vapaiden suuntien seurakuntaan koska Luterilainen kirkko ei ole antanut sitä mitä olisin kaivannut, hengellistä kotia ja en ole saanut ystäviä ev.lut kirkon piiristä.
Muutama kuukausi sitten uutisissa puhuttiin että kirkosta eroaa paljon ihmisiä. En enää ihmettele sitä koska ihmiset haluavat enemmän ja ne lähtee muualta etsimään sitä koska eivät löydä Luterilaisesta kirkosta,niin ihmisillä on erilaisia syitä miksi he eroavat kirkosta mutta jokainen kaipaa hyväksyntää ja rakkautta tai eivät muuten halua kuulua ev.lut kirkkoon.Mutta ev.lut pitäisi kyetä huolehtimaan jäsenistään että se kykenee tarjoamaan turvaa ja myös niille ihmisille jotka muuttavat uudelle paikkakunnalle jotain ns.tutustumistilaisuuksia ja muuta toimintaa. Mutta koen että minulla ei ole paikkaa ev.lut kirkossa. Olen pettynyt.
Haluan tutustua ihmisiin ja olen myös ulospäin suuntautunut ja olen lähtenyt ihmisten joukkoon erilaisiin tilaisuuksiin monen monta kertaa mutta ev.lut kirkon piirissä ollaan kylmiä uusia tulokkaita kohtaan. Olen lähtenyt noista tilaisuuksista ja eri piireistä pois pahoilla mielin. Halusin kertoa vain omista kokemuksistani ja täytyy sanoa ettei mieli tee enää lähteä noihin tilaisuuksiin. Menen sinne missä toivotetaan tervetulleeksi ja kaikki ihmiset hyväksytään ja ollaan iloisia kun uusia ihmisiä tulee mukaan eli vapaiden suuntien seurakunnassa koen löytäneeni sen mitä ev.lut ei pystynyt tarjoamaan.
Entisellä kotiseudulla kävin paljon ev.lut tilaisuuksissa ja jumalanpalveluksissa ja oli myös Raamattupiiri jossa kävin ahkerasti ja minulla oli ystäviä seurakunnan piirissä.
Täällä uudella paikkakunnalla olen tuntenut itseni yksinäiseksi. Minä olen käynnyt myös vapaiden suuntien hengellisissä tilaisuuksissa ja siellä ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja koen sellaista lämpöä ja hyväksyntää ja minut on otettu mukaan ja ihmiset puhuu minulle ja saan käydä Jumalan sanan kuulossa ja olen tullut hoidetuksi. Löydettyäni hengellisen kodin vapaista suunnista niin en tunne enää niin yksinäiseksi.
Nyt harkitsen vakavasti että tulenko liittymään vapaiden suuntien seurakuntaan koska Luterilainen kirkko ei ole antanut sitä mitä olisin kaivannut, hengellistä kotia ja en ole saanut ystäviä ev.lut kirkon piiristä.
Muutama kuukausi sitten uutisissa puhuttiin että kirkosta eroaa paljon ihmisiä. En enää ihmettele sitä koska ihmiset haluavat enemmän ja ne lähtee muualta etsimään sitä koska eivät löydä Luterilaisesta kirkosta,niin ihmisillä on erilaisia syitä miksi he eroavat kirkosta mutta jokainen kaipaa hyväksyntää ja rakkautta tai eivät muuten halua kuulua ev.lut kirkkoon.Mutta ev.lut pitäisi kyetä huolehtimaan jäsenistään että se kykenee tarjoamaan turvaa ja myös niille ihmisille jotka muuttavat uudelle paikkakunnalle jotain ns.tutustumistilaisuuksia ja muuta toimintaa. Mutta koen että minulla ei ole paikkaa ev.lut kirkossa. Olen pettynyt.
Haluan tutustua ihmisiin ja olen myös ulospäin suuntautunut ja olen lähtenyt ihmisten joukkoon erilaisiin tilaisuuksiin monen monta kertaa mutta ev.lut kirkon piirissä ollaan kylmiä uusia tulokkaita kohtaan. Olen lähtenyt noista tilaisuuksista ja eri piireistä pois pahoilla mielin. Halusin kertoa vain omista kokemuksistani ja täytyy sanoa ettei mieli tee enää lähteä noihin tilaisuuksiin. Menen sinne missä toivotetaan tervetulleeksi ja kaikki ihmiset hyväksytään ja ollaan iloisia kun uusia ihmisiä tulee mukaan eli vapaiden suuntien seurakunnassa koen löytäneeni sen mitä ev.lut ei pystynyt tarjoamaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ja mistä lähtien muka valtio on tiennyt, mikä on "oikea usko"? Esmes jenkeissähän ei ole valtionkirkkoa.
Enemmän julkista keskustelua siitä, miksi lapsia ei tarvitse kastaa pieninä.
Ev.Lut Kirkko ei ole valtionkirkko, koska valtio ei sitä omista, määrää toimintoja, säädä lakeja yms.
Tanskassa ja Norjassa on valtionkirkot koska noissa maissa valtio/kunnat maksaa palkat, säätää lait, hyväksyy budjetit yms.
Jumala ei halua lapsiaan laitokseen.
Jeesus ei luvannut rakentaa kirkkoa, vaan seurakunnan. Oikeastaan voitaisiin sanoa että kirkko on seurakunta ilman Pyhää Henkeä!
Itse koin aikalailla samanlaista. Tosin en ole ev.lut-kirkosta ikinä löytänyt sitä omaa paikkaan. Minulla oli pienenä erittäin vahva lapsenusko ja se oli vielä murroiässä vaikka en sitä tuonut esille. Rippikoulussa uskoni suorastaan kuoli. Kävin joissakin ev.lut-kirkon nuorisojutuissa, mutta en oikeastaan tutustunut keneenkään enkä saanut pohtia omia ongelmiani kristinuskon suhteen. Myöskään papit eivät juurikaan vastanneet kysymyksiini ja uskoni tavallaan kuoli pois. Vasta kun erosin kirkosta niin sitten alkoi seurakunnalta löytyä mielenkiintoa vastata kysymyksiini. Mutta se olikin liian myöhäistä.
Myöhemmin löysin uskoni uudestaan ja palasin kristinuskon juurille eli liityin katoliseen kirkkoon. Tämä myös selvitti monia ongelmiani esim. ev.lutin opetusten suhteen ja olen saanut paljon ystäviä sekä papilla on aidosti aikaa vastata kysymyksiini. Ja en koe uskonnon harjoittamista jonkinlaisena pakkona vaan messuun osallistumisen koen juuri sellaisena kuin sen pitäisi kokea.
No onpa harmi, ettet löytänyt kirkon laajasta tarjonnasta itseäsi miellyttävää toimintaa ja seuraa! Muut seurakuntalaisethan käyvät nimittäin tilaisuuksissa vain sitä varten, että sinulla olisi mahdollisimman kotoista ja mukavaa. Samoin pyritään kaikki tilaisuudet järjestämään makusi mukaan jo ennen kuin ehdit mielipiteesi ilmaista.
Vai pitäisikö sittenkin lähteä tutustumaan uuteen ihmisryhmään hieman toisella asenteella? After all, seurakunta olemmme me, ihmiset. Sinäkin (omalta osaltasi).
Oletko sinä oikein lukenut kirjoitustani.
Kyllä minä olen ollut oikealla asenteella liikkeellä ja omalta puoleltani olen halunnut tutustua uusiin ihmisiin ja olen yrittänyt mennä juttelemaan ihmisten kanssa mutta ihmiset on kylmiä ja torjuvia ja "sisäänpäin kääntyviä".
Jos osasit lukea niin minä kirjoitin myös että vapaiden suuntien seurakunnassa on ollut lämpimämpää vastaanotto kuin luterilaisessa kirkossa. Olen todella pettynyt luterilaiseen kirkkoon ja etsin muualta hengellistä kotia jossa on hyvä olla ja on myös ystäviä.
Se varmaan johtuu hengitys ilman laadusta kun
se palautuu ulkoilmaan takaisin oltuaan sinun keuhkoissa muutaman hetken,toinen tekijä saattaa
olla sinun äänen sävy joka on selvästi korkeampi
kuin keskimäärin kuohituilla pässeillä.
Et kertonut aiemmassa viestissäsi, että yrityksesi keskustella toisten kanssa oli kylmästi torjuttu. Tekstisi perusteella päättelin, että sinua ei otettu aktiivisesti vastaan ja pyydetty johonkin tiettyyn seuraan ja keskusteluihin.
On kuulemani mukaan totta, että vapaiden suuntien tilaisuuksissa uusista tulokkaista ollaan kiinnostuneempia kuin keskimäärin luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa. Mielestäni on kuitenkin hieman harhaanjohtavaa syyttää kirkkoa (instituutiona) siitä, että sen jäsenten välille ei synny henkilökohtaisia (ystävyys)suhteita. Voisit saman tien syyttää vaikkapa kotikuntaasi samalla tavoin, ovathan seurakunnan jäsenet todennäköisesti myös kirjoilla kanssasi samassa kunnassa!
Toivotan sinulle mitä parhainta onnea uuden hengellisen kodin etsinnässä!
Kiitos ja samoin sinulle hyvää kevättä :)
Koita vaikka jumalanpalveluksen jälkeen napata seurakunnan pappia hihasta ja kerro sille asiasi .Hänellä on keinot saatella sut johonkin pienryhmään, mikä kiinnostaa sua.
Itselläni on tapana aina jutella kirkossa muutaman kerran käynyt uusi ihminen ja vaikka pyytää kirkon jälkeen kotiimme kahville. Siitä se alkaa.
että olet säilyttänyt uskosi. Itse kuuluin aikoinani kirkkoon, mutta kun tulin uskoon, tajusin että haluankin kuulua siihen yhteisöön johon uudestisyntyneet kuuluvat, kirkkoon kuuluvat kaikki ihmiset ei niinkään uudestisyntyneet. Kehoitan siunua liittymään Jumalan lasten joukkoon, koet tulevasi kotiin, niinkuin minäkin. Seurakunta koostuukin Sanan mukaan niistä jotka ottivat Sanan vastaan ja saivat syntinsä anteeksi, eli ovat pesseet vaatteensa Karitsan veressä. Onko paikkakunnallasi helluntaita tai vapaakirkkoa?
Molemmat noudattaa juuri näitä asioita, ovat tulleet uskoon ja käyneet kasteella ja haluavat olla Jumalan lasten yhteydessä. Valtion kirkko ei ole sama kuin Jumalan seurakunta siinä ON SUURI ERO! Minunkin äitini kuuluu kirkkoon, mutta ei ole uskossa, hänellä on kuulemma oma usko, mikä sitten lieneekin, emme voi puhua samoista asioista että Jeeus pelastaa ihmisiä jne.
Siksi halusin erottautua tämän hirittävän eksytyksen pauloista ja nyt olen kotona omieni tykönä. siunausta sinulle, mene oman paikkakuntasi uskovien yhteyteen, niinkuin Sana ohjaa, sen paikkakunnan hyväksi...tehdä Jumalan valtakunnan työtä,, eli sinun hengellinen kotisi tulee olemaan oman paikkakuntasi yhteydessä.
Lähde ulos, niin kuin Raamattu kehoittaa.
Kirkko ei ole seurakunta, kuten laitos ei ole koti. Ansaitset parempaa! Etsi niin löydät ja eroa ihmeessä kirkosta, se kannattaa totisesti!
tarkoitin viestini lizzylle
Se johtuu siitä, että vapaissa suunnissa on pakko keinotekoisestikin "yrittää". Luterilaiset ovat omia itsejään, rehellisesti. Alussa ns. "vapaa" suunta voi tuntua mukavalta, mutta usko pois, pidemmän päälle se maireus kyllästyttää. Paree olla mitä on, vaikka vähän junttikin.
Et ole ainut pettynyt!
Kirjoitit:
>>>Haluan tutustua ihmisiin ja olen myös ulospäin suuntautunut ja olen lähtenyt ihmisten joukkoon erilaisiin tilaisuuksiin monen monta kertaa mutta ev.lut kirkon piirissä ollaan kylmiä uusia tulokkaita kohtaan. Olen lähtenyt noista tilaisuuksista ja eri piireistä pois pahoilla mielin. Halusin kertoa vain omista kokemuksistani ja täytyy sanoa ettei mieli tee enää lähteä noihin tilaisuuksiin. Menen sinne missä toivotetaan tervetulleeksi ja kaikki ihmiset hyväksytään ja ollaan iloisia kun uusia ihmisiä tulee mukaan eli vapaiden suuntien seurakunnassa koen löytäneeni sen mitä ev.lut ei pystynyt tarjoamaan.
Sinun täytyy sitten myös repiä paljon sivuja Raamatusta pois! Sillä seurakunnat asetettiin ja siihen vanhimmat, lapsia ei synnytetä kadulle vaan kotiin, missä hän saa kasvua ja opetusta, kyllä näitä ns. universaalisia kavereita on jo riittävästi, he tulevat ja hajottavat jo asetetut seurakunnat opillansa .
Kehoittaisin sinuakin liittymään Jumalan asettamaan seurakuntaan, seurakunta on Jumalan silmäterä.
Mielestäni tämä hajallaan olo, on vastuun pakenemista eikä haluta sitoutua mihinkään. Nuoret ova jo hyvä esimerkki, he kulkevat paikasta toiseen ja hakevat mitä kummallisa asioita yhdestä sun toisesta paikasta, paikallaan pysyminen on vaikeaa, he alkavat olla aivan sekaisin, kun eivät saa kunnon Raamatun opetusta.
Työntekijöitä alkaa olla entistä vähemmän, uhraajia entistä vähemmän, Jumalan Sanan opetus kuihtuu ja harhaopit saavat valtansa. En kehoittaisi tänä pimeänä aikana ketään tekemään omia 2 tai kolmen ryhmiä.
Missä kokoontuu paljon uskovia siinä myös tapahtuu, yhteisvoimalla saadaan enempi tavoitettua ihmisiä.
Miten hajallaan olevaa porukkaa saadaan kokoon, siten että he tekevät parannuksen ja tulevat seurakuntaan tekemään sen leiviskän minkä Jumala on heille antanut.
Omalla paikkakunnallani on jo sellainen harhaoppinen käynyt seurakunnassamme, hän vei muutaman mukanansa, ja nyt katuu sitä koska Jumala oli hänelle puhunut takaisin tulosta seurakuntaan, nyt on vaikea saada niitä kadonneita lampaita takaisin, he perustivat oman piirinsä kylällemme, onko tämä sitten sinun mieleistäsi toimintaa?
kyllä lapsi haluaa ruokaa jotta hän kasvaisi, no nyt he ovat sitten menneet toiselle paikkakunnalle, miksikö, siksi että eivät jaksaneet pekästään kokoontua rukoilemaan, vaan he halusivat sitä oikeaa ruokaa, jonka opettaja heille ojentaa.
Lue Apostolien tekojen 13 luku, siinä puhutaan seurakunnista ja keitä siihen kuuluu, myöskin siitä että joka paikkaan asetettiin seurakunnat, lue eteenpäin siellä kyllä tulee vastaan seurakuntien tärkeys. Avustaa niitä jotka lähtivät tekemään evankeliumin työtä jne. Seurakunnan merkitys on yhä enemmän hämärän peitossa, miksikö? siksi että ihmiset eivät tunne enää Jumalan Sanaa ja mitä siihen on kirjoitettu!
Olen kyllä lukenut apostolien teot läpi useampaankin kertaan.
Kullakin paikkakunnalla apostolien aikaan oli yksi seurakunta. Niin on tänäänkin.
Ei ole olemassa mitään 'universaalia' seurakuntaa, on vain yksi Jumalan seurakunta, joka tunnetaan kullakin paikkakunnalla paikkakunnan oman nimen mukaan.
Tämän päivän "kuppikunta-seurakunnat" tekevät samalla alueella päällekkäistyötä kukin omaan pussiinsa vetäen. Kateutta ja ylpeyttähän tällainen ruokkii, eikö vain!
Moni syyttää meitä vastuun pakoilusta! Aika erikoista, tietämättömyydellä lienee osuutta asiaan. Apostolit jakoivat kaiken keskenään, kukaan ei sanonut mitään omakseen! Kuinka moni nykyajan "seurakunnista" tekee niin?
Jumala kokoaa kuitenkin samasta Hengestä olevat yhteen nyt lopun aikana. Sitä työtä yksikään ihminen ei voi estää!
Tämä selkeä ilmoitus on monelle uutta.
Kiitos rohkaisusta ja kannustuksesta.
Olen löytänyt hengellisen kodin vapaiden suuntien piiristä helluntaiherätyksestä. Olen löytänyt uskovien yhteyden ja koen että olen tullut kotiin.Olen saanut kokea lämpöä ja rakkautta ja saan kuulla Jumalan sanaa.Kyllä uskovat tarvitsee uskovien yhteyttä,jossa saa rukoilla ja ylistää Herraa.
Siunausta sinulle ja hyvää kevättä.
Ymmärrän hyvin huolesi!
Oma tilanteeni on päinvastainen; olen palannut takaisin "kirkon helmaan" ja läytänyt sieltä hengellisen kodin; sen Jumalanpalveluksen ja eri kodeissa kokoontuvan Raamattupiirin.
Kun muutin v. 1999 Somerniemelle (Somerolle), tapasin kirkossamme muutamia henkilöitä. Päätimme yhdessä perustaa Raamattupiirin. Sen kautta olen yhä enemmän oppinut tuntemaan Raamatun Sanaa. Sen myötä myös paikalliset uskovat ovat tulleet tutuiksi.
Kun liittyy ns. vapaisiin suuntiin, edessä on myös uusi kaste, joka on Raamatun Sanan vastaista;
"...Yksi kaste.." (Ef.4:5).
Tästä hyvä linkki:
http://www.japo.fi/~ekallio/sala.htm
johdatusta elämääsi!
kotisivuni: http://members.surfeu.fi/jorma52/