Bruttotulomme kuukaudessa ovat noin 6000€ /kk. Tilipäivänä jo vuosia kuitenkin tiliä on aina lähes tyhjä. Olemme noin 30v koulutettu pariskunta, asumme ydinkeskustan omassa, aivan peruskaksiossa. Asuntolainaa on jäljellä vielä reilusti, mutta asumiskustannukset kaikkiaan ovat vain noin 800€ /kk. Muita lainoja ei ole.
Elämäämme kuuluu niukkojen opiskeluvuosien jälkeen taas harrastukset, ravintoloissa syöminen, ympäri maailmaa matkustelu, elämästä nauttiminen ja itseensä ja työuraan panostaminen edelleen.
Itse olen alkujaan lähtöisin hyvin hyvin köyhistä oloista. Vielä aikuisiälläkin olen joutunut auttamaan omia vanhempia selviytymään veloista, jotka aiheutuivat 90-luvun laman aikana. Tämä asia alkaa nyt oleen tosin finaalissa, mutta noin 10 000€ siinäkin meni omia rahoja isän ja äidin hyväksi. Omaa työuraani on takana noin 7 vuotta.
Nyt on sitten aika omien lapsien. Kulutustottumuksia on muutettava. Työnäkymätkin kuitenkin mukailevat yleisiä suhdanteita, joten mahdotonta ei ole sekään, että yhtäkkiä olemmekin työtön , koulutettu, vauvaa odottava pariskunta.
En haluaisi kokea vastaavaa niukkuutta, köyhyyttä, stressiä, mitä koin itse 90-luvun lama ajan nuorena ongelmaperheessä.
Elämäämme kuuluu niukkojen opiskeluvuosien jälkeen taas harrastukset, ravintoloissa syöminen, ympäri maailmaa matkustelu, elämästä nauttiminen ja itseensä ja työuraan panostaminen edelleen.
Itse olen alkujaan lähtöisin hyvin hyvin köyhistä oloista. Vielä aikuisiälläkin olen joutunut auttamaan omia vanhempia selviytymään veloista, jotka aiheutuivat 90-luvun laman aikana. Tämä asia alkaa nyt oleen tosin finaalissa, mutta noin 10 000€ siinäkin meni omia rahoja isän ja äidin hyväksi. Omaa työuraani on takana noin 7 vuotta.
Nyt on sitten aika omien lapsien. Kulutustottumuksia on muutettava. Työnäkymätkin kuitenkin mukailevat yleisiä suhdanteita, joten mahdotonta ei ole sekään, että yhtäkkiä olemmekin työtön , koulutettu, vauvaa odottava pariskunta.
En haluaisi kokea vastaavaa niukkuutta, köyhyyttä, stressiä, mitä koin itse 90-luvun lama ajan nuorena ongelmaperheessä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
meidän tulot n. puolet tuosta, asumiskustannukset lähes samat, muitakin velkoja on lyhennettävänä ja kaksi lasta. Hyvin tulemme toimeen silti, eikä mistään ole tarvinnut tinkiä. (emme tosin syö ravintoloissa juuri koskaan, emmekä matkustele juurikaan).
Mikä pakko sitä on kakaroita väsätä jos tykkää ravintoloissa syödä ja matkustella. Minä en esimerkiksi halua kakaroita kun haluan nukkua öisin ja en kestä kuunnella kakaroiden kiljuntaa ja märinää. Ja miksi ylikansoittaa tätä maailmaa kun toitä ei kaikille ole nytkään? Onhan niitäkin joidenka on pakko tehdä kakaroita tuntiakseen itsensä jokseenkin tärkeäksi. Kuka tahansa voi yhtäkkiä olla työtön ja minä en vanhempieni velkoja alkaisi makseleen. Johan on kumma jos kakaroita tehdään vain omaksi turvaksi ja ilmeisen pakkomielle sinullakin on. Me rakensimme ja emme ole matkustelleet mutta kaupassa ei tarvitse koskaan laskeskella rahoja. Tavanomainen kakaraperhe ei kiinnosta sillä onhan niitä ihmisiä jo ihan liikaa ja ulkomailta tulee lisää koko ajan. Miksi ihmeessä kaikkien tarvitsee pakosti lisääntyä?
luopumaan mistään tärkeästä lasten ja tulojen putoamisen vuoksi. Olen vanhempainvapaalla oleva yh-äiti, toinen on murrosiässä ja toinen vauva. Tulot on tällä hetkellä kaikkineen n. 1600€, suurimmat laskut asuminen 600€ ( vuokrakolmio ) ja vanha laina 200€. Kun palaan töihin tulot nousevat n. 400€ mutta vastaavasti menot kasvavat päivähoitomaksuilla ja työmatkakuluilla. Siihen saumaan loppuu myös se isompi lapsilisä ja toinen elari. Isomman opiskeluun olen säästänyt jo vuosia ja heti kun palaan töihin sama alkaa pienemmän kohdalla.
En kuitenkaan koe olevani köyhä.
hassulta... Teillä on kaikki mitä rahalla saa, mutta ei siltikään mitään. Olette kuin kaksi lintua langalla ja ihmettelette että tässäkö tämä nyt on. Elämä vuodesta toiseen ihan samaa.
Ottakaa vain se ratkaiseva askel ja "tehkää" jälkikasvua. Matkoista tulee ihan erilaisia lasten kanssa, ravintolasyöminenkin saa uuden ulottuvuuden! Lasten avulla maailma näyttää ihan erilaisen puolensa. :)
Kirjoituksesi on kuin meidän elämää paitsi että meillä ON kaksi lasta.... kyllä teilläkin on siihen varaa.
meillä on neljä lasta kaikki vielä vielä alle 12- vuotiaita. bruttotulomme on 3000 euroa kuukaudessa ja asuntolainaa jäljellä vielä vuoteen 2015, me olemme pärjänneet rahallisesti hyvin ja mistään ei ole tarvinnut tinkiä.eli teillä ei pitäisi olla mitään ongelmia rahan suhteen lasten hankinnnassa. Minäkin olen elänyt teini-iässä 90-luvun lama-ajan ja silti tehnyt monta lasta ilman että pelkäisin elätysvastuuta ja huolta rahan riittämisestä se on itsestä kiinni mihin rahan sijoittaa ja miten parasta on laittaa se etusijalle mitä itse haluaa
jos matkustelu, ravintolassa syöminen jne on teille tärkeitä juttuja, niin miksi edes mietitte lapsen hankkimista?
Tuloista viis, mutta meillä ainakin se asenne että kaikkea kivaa tehdään edelleen lapsukaisen kanssa, mutta lapsukaisen ehdoilla. ELi matkustellaan, käydään ravintoloissa, harrastetaan jne jne. Kohteita täytyy toisinaan vaan etukäteen miettiä...
Ja mitä enemän lapselle maailmaa näyttää, ja on itse kärsivälline ja näyttää mallia, niin kyllä se palkitsee. Esimerkiksi lapsemme osaa käyttäytyä ravintolassa, ja jos iskee turhautuminen tmv. niin mukana on piirrustus paperia ja kyniä, taikka palapeli!
Kaikki on kiinni omasta asenteesta!
- Ja siis, kotonakin tietysti ollaan. Matkat ja ravintolat kuuluvat lomareissuihin, eivät arkeen :) Mutta olemme sitä mieltä että matkailu avartaa, erilaisuutta on nähtävä ja koettava jotta sitä osaa arvostaa :o)
...syytä karsia menoja? Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot!