Moni juttu kuulostaa niin tutulta mutta ajattelin kuitenkin kirjoitta ihan oman jutun.
Minulla on ehkä 5 sellaista ihmistä joiden kanssa olen tekemisissä enemmän kuin toisten ja näistäkin vähistä kavereista vain 2 on sellaista kenen kanssa voin olla oma itseni ja puhua heille mitä haluan,ei mene asiat eteenpäin.
Minua vaan rasittaa näissä ihmisissä se että yleensä se olen minä joka sitä yhteyttä ottaa eikä he,ellei ole tosi tärkeetä ja kiirreellistä asiaa.
He eivät jostain syystä pääse käymään meillä,minun pitää lähteä aina heidän luo.
Heillä ei ole silloin aikaa kun minä heitä tarvitsen.
He eivät voi soittaa kun ei ole puheaikaa.
En minäkään aina jaksa ruinata heidän aikaansa...olenkin miettinyt,että olenko minä heille yhtä tärkeä kuin he ovat (ainakin olleet)minulle?Taas on vietetty hiljaista viikkoa kun en ole jaksanut ottaa yhteyttä heihin..
Minulla on ehkä 5 sellaista ihmistä joiden kanssa olen tekemisissä enemmän kuin toisten ja näistäkin vähistä kavereista vain 2 on sellaista kenen kanssa voin olla oma itseni ja puhua heille mitä haluan,ei mene asiat eteenpäin.
Minua vaan rasittaa näissä ihmisissä se että yleensä se olen minä joka sitä yhteyttä ottaa eikä he,ellei ole tosi tärkeetä ja kiirreellistä asiaa.
He eivät jostain syystä pääse käymään meillä,minun pitää lähteä aina heidän luo.
Heillä ei ole silloin aikaa kun minä heitä tarvitsen.
He eivät voi soittaa kun ei ole puheaikaa.
En minäkään aina jaksa ruinata heidän aikaansa...olenkin miettinyt,että olenko minä heille yhtä tärkeä kuin he ovat (ainakin olleet)minulle?Taas on vietetty hiljaista viikkoa kun en ole jaksanut ottaa yhteyttä heihin..
Vastaukset 6
Vanhimmat
olen sitä mieltä että jos pitää jostain ihmisestä niin kyllä tähän haluaa pitää yhteyttä. ehkä et ole näille ihmisille niin tärkeä.
tosin jos he eivät yhteen viikkoon ole yhteydessä, niin en vetäisi hätäisiä johtopäätöksiä. jos he eivät vaan siksi ota yhteyttä kun sinä otat niin usein, heillä ei ehdi ilmetä tarvetta. kokeile olla vaikka kuukausi ottamatta yhteyttä, sittenhän se selviää.
Minä aina välillä suoritan testin ystävieni joukossa, kun olen huomannut heidän ottavan yhteyttä vain silloin, kun tarvitsevat jotain.
Parhaimmillan olen päässyt yli neljään viikkoon, että kukaan olisi kaivannut minua, jos en ota yhteyttä heihin päin.
Muutama ystävyyssuhde on päättynyt siihen, kun
käydään kylässä vain minun luonani, mutta ikinä ei kutsuta omaan kotiin käymään.. Miksi???
Eräskin ystäväni käy luonani kahvilla ja vietämme rattoisia hetkiä nauttien toistemme seurasta, mutta hänen luonaan en ole koskaan käynyt, vaikka olen hänet jo 4 vuotta tuntenut. Hän ei ole pyytänyt ja enhän kutsumatta tohdi mennä.
Kuullostaa todella tutulta...Paitsi että voi mennä kuukausia ilman yhteydenottoja...Tupareille tai synttäreille kutsutaan, eipä juuri muuta. Mulla ei ole kun yksi tosi ystävä, ala-asteen ekaluokalta asti, ja häneen voi onneksi ottaa yhteyttä vaikka keskellä yötä. Harmi vain kun asuu nykyisin toisessa kaupungissa.
Kun olen lueskellut juttuja täällä, ihmettelen suuresti, miten niin monelle käy niin, että kun seurusteellaan, niin 'ystävät' unohtuvat heti. Ymmärrän sen, että alkuhuumassa on vaikea ajatella muuta, mutta että pidemmänkin päälle. Sitten jos erotaan, pyydetään kaveriksi urheilemaan ym. ja sitten taas ei oteta yhteyttä jos/kun löydetään uusi.
Itse olen joskus miettinyt, että merkitsenkö heille mitään. Kun kuuntelen juttuja miten oli hauskaa siellä ja siellä baarissa, mihin minua ei taaskaan kutsuttu, tulee väkisin mieleen että olen vain varakaveri. Olen iloinen ja puhelias, kuuntelen myös mielelläni muiden juttuja, osaan pitää hauskaa enkä suutu tai mökötä seurassa ym. Olen aina omaitseni, mutta eikö se sitten riitä? Olen miettinyt onko minussa jotain 'vikaa', mitä itse en vaan huomaa. Mutta vaikka olisikin, pitäisikö minun alkaa kyttäämään käytöstäni?
Yhden asian osaan kyllä nimetä, ja se on kiihkeys, jolla puolustan omaa kantaani niisä asioissa, jossa minulla on todella mustavalkoiset mielipiteet. Esim. eläimet ovat minulle todella tärkeitä, vastustan huumeita ja olen vapaa-ajattelija. Onko siis mahdollista, että pelotan joitain ihmisiä mielipiteilläni? Pitäisikö minun joidenkin muiden parikymppisten tavoin vain ajatella että maailma pyörii minun ja lähiöni ympärillä? Siihen en valitettavasti pysty.
Joskus tuntuu että tulen paremmin toimeen vain lasten, eläinten ja vanhempien ihmisten kanssa. Se on minulle todella tärkeää, mutta onko silti itsekästä haluta tosi ystäviä?
Olen tuon saman kokenut, tälläkin hetkellä kukaan ei soita ym jollen minä ensin ota yhteyttä. Se ei tunnu kivalta kun vain sillon kaivataan jos apua tarvitaan. Jos haluat asiasta puhua,niin laita mailia osoitteeseen [email protected]
Minäkin olen tässä jo pitkään ihmetellyt ihmisiä, olen päivisin yksin pienen poikani kanssa ja kun käymme puistossa niin eipä siellä juuri kukaan oe halukas mulle puhumaan, Yrittänyt olen jututtaa, mutta nämä muut ihmiset vaan mieluummin viihtyvät omissa porukoissaan. Eikä se vielä riitä, vaan vihasia katseita satelee meidin päin. En todellakaan ymmärrä ihmisten käyttäytymistä, tuntuu että aika moukkia ovat!! Ystäviä tai edes juttukumppania on tosi vaikee saada!!!
Mulle on käynyt ihan samoin. Olin yhteyttä ottava osapuoli. Sitten väsyin ja lopettelin yhteydenotot. Nyt on mennyt jo yli puoli vuotta eikä oo kuulunut mitään. Ei taideta olla enää ystäviä... :(