Tunnen syyllisyyttä, olemme miesystäväni kanssa asuneet yhdessä n 2 vuotta, nyt hän pääse opiskelemaan toiselle paikkakunnalle yliopistoon, ja minulla on omat opiskelut kotikaupungissamme vielä kesken.
Se tarkoittaa sitä että joudumme muuttaamaan erillemme.
minä olen ihan fiiliksistä tuosta!
Siis mainittakoon, että aluksi se oli järkytys, ja onhan se oikeasti ikävää. Mutta tuntuu että tarvitsemme pientä hengähdystaukoa. Eniten kuitenkin luojan kiitos, odotan sitä että
a) saan sisustaa oman kotini miten itse tykkään
b) siivoan, tiskaan, pyykkaan vain ja ainoastaan omat jälkeni
c) vapaus tehdä kaikkea, en tarkoita tässä mitään pettämistä, vaan vaikka voin lähtee tyttökavereiden kanssa kaljoille, ilman mitään ilmoitusta, voin olla niin kauan kuin haluan ilman että puhelin pauhaa.
d)saan syöda ja kokata sitä mitä juuri itse siinä tilanteessa haluan
IHANAAA!!! :):):)):
Se tarkoittaa sitä että joudumme muuttaamaan erillemme.
minä olen ihan fiiliksistä tuosta!
Siis mainittakoon, että aluksi se oli järkytys, ja onhan se oikeasti ikävää. Mutta tuntuu että tarvitsemme pientä hengähdystaukoa. Eniten kuitenkin luojan kiitos, odotan sitä että
a) saan sisustaa oman kotini miten itse tykkään
b) siivoan, tiskaan, pyykkaan vain ja ainoastaan omat jälkeni
c) vapaus tehdä kaikkea, en tarkoita tässä mitään pettämistä, vaan vaikka voin lähtee tyttökavereiden kanssa kaljoille, ilman mitään ilmoitusta, voin olla niin kauan kuin haluan ilman että puhelin pauhaa.
d)saan syöda ja kokata sitä mitä juuri itse siinä tilanteessa haluan
IHANAAA!!! :):):)):
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä vain tuli tämmöinen asumusero. Jatkamme edelleen seurustelua, mutta muutamme ainakin joskikin aikaa erikseen. Tottakai itku pääsi ekana, mutta innoissaan lähdin asuntoja katselemaan ja sainkin asunnon ja samalla sain myös miljoona suunnitelmaa mitä teen sitten kun muutetaan erikseen! Ei minullakaan ole mielessä käynyt muut miehet, ei ollenkaan. Mutta se kaikki muu vapaus!:) Tuntuu, niinkuin olisin jonkin virtapiikin saanut yhtäkkiä ja täyttynyt taas elämän ilosta!:)
Ja syyllisyyttä myös tunnen, koska mies ei näytä reagoivan samallalailla tilanteeseen. :(