Elikkä... Pari vuotta sitten ehkäisy petti ja tulin raskaaksi. Yhdessä tuumimme miehen kanssa, ettei nyt olisi sopiva aika ja paikka lapselle, joten päädyimme aborttiin. Toivottavasti nyt kukaan ei takerru tähän, koska en jaksa alkaa selittää tähän syitä. Ehkäisy oli kunnossa ja näin vain tapahtui.
Tämän jälkeen mies on kytännyt erittäin tarkasti minun kuukautiskiertoa ja vartaloa muutenkin. Jos vatsa on hiemankaan turvoksissa tai edes murisee nälästä, niin äkkiä tulee kysymyksiä. Saati sitten, jos kuukautiset ovat päivänkään myöhässä... Ja tuon parin vuoden takaisen toimenpiteen jälkeen ne eivät olleet tosiaan aivan säännölliset. Kaikki rintojen turpoamiset, painon nousut, mielialanvaihtelut, pahoinvoinnit, vatsakivut, väsymykset... Kaikista saan suurinpiirtein etsiä jonkun tarkan dokumentin, että ne voivat johtua muustakin, kuin raskaudesta. Yritin kertoa miehelle näistä asioista ja etsimme yhdessä tietoa siitä, että miten nainen tulee raskaaksi ym. Autoin miestä ymmärtämään asiaa, mutta ei...
Mies tuntuu pitävän raskautta ja lasta jonakin tautina. Ja tämä mieletön kyttääminen tekee minut hulluksi. Aluksi ymmärsin ja jaksoin, mutta mies ei rauhoittunut vaikka vierestä katsoi kun pillerin nielasin ja kuminkin otimme käyttöön. Seksi muuttui kauheaksi suunnitelmaksi ja tarkkailuksi, ettei kumi mene rikki. Ei se ollut enää lähelläkään semmoista spontaania, mitä aikaisemmin oli.
Siitäpä se iso alamäki seksin suhteen lähtikin. Väheni vain jatkuvasti ja tapahtui max. 2 kertaa/kk. Joka kerta se oli yhtä hankalaa ja ei se ollut enää kivaakaan. Ja se edelleen jatkuva kyttäys raivostutti minua. Lähes kuukauden hiljaisen kauden jälkeen päätin lopettaa pillerit ja tottakai puhuin siitä miehen kanssa. Luulin, että ne miehen pelot lapsesta loppuisi ja sen myötä se jatkuva minun kyttääminen. MUTTA EI. Seksiä harrastettiin käsipelin ja mies seurasi vessaan katsomaan, kun pesen käsiä tämän jälkeen. Ei passannut laittaa kättä lähellekään omaa alapäätä.
Ja nyt lopulta ollaan semmoisessa tilanteessa, että paljain käsin ei toisen vehkeisiin kosketa. Minä olen tässä mennyt täysin miehen ehdoilla, odottaen, että se pelko laantuu. Tästä ei tunnu tulevan vain loppua ja mennään vain pahempaan ja itseasiassa minua naurattaa tälläkin hetkellä tämä tilanne. MITEN VOI ASIAT MENNÄ NÄINKIN PITKÄLLE.
Onko oikeasti kenelläkään vastaavanlaista kokemusta? Edes lähellekään??? En ole antanut tässä ehkä niin todenmukaista kuvausta siitä kyttäyksestä, hieman lieventelin sitä. Tuntuu, että asun tällä hetkellä jonkun pakkomielteisen hullun kansa..
Tämän jälkeen mies on kytännyt erittäin tarkasti minun kuukautiskiertoa ja vartaloa muutenkin. Jos vatsa on hiemankaan turvoksissa tai edes murisee nälästä, niin äkkiä tulee kysymyksiä. Saati sitten, jos kuukautiset ovat päivänkään myöhässä... Ja tuon parin vuoden takaisen toimenpiteen jälkeen ne eivät olleet tosiaan aivan säännölliset. Kaikki rintojen turpoamiset, painon nousut, mielialanvaihtelut, pahoinvoinnit, vatsakivut, väsymykset... Kaikista saan suurinpiirtein etsiä jonkun tarkan dokumentin, että ne voivat johtua muustakin, kuin raskaudesta. Yritin kertoa miehelle näistä asioista ja etsimme yhdessä tietoa siitä, että miten nainen tulee raskaaksi ym. Autoin miestä ymmärtämään asiaa, mutta ei...
Mies tuntuu pitävän raskautta ja lasta jonakin tautina. Ja tämä mieletön kyttääminen tekee minut hulluksi. Aluksi ymmärsin ja jaksoin, mutta mies ei rauhoittunut vaikka vierestä katsoi kun pillerin nielasin ja kuminkin otimme käyttöön. Seksi muuttui kauheaksi suunnitelmaksi ja tarkkailuksi, ettei kumi mene rikki. Ei se ollut enää lähelläkään semmoista spontaania, mitä aikaisemmin oli.
Siitäpä se iso alamäki seksin suhteen lähtikin. Väheni vain jatkuvasti ja tapahtui max. 2 kertaa/kk. Joka kerta se oli yhtä hankalaa ja ei se ollut enää kivaakaan. Ja se edelleen jatkuva kyttäys raivostutti minua. Lähes kuukauden hiljaisen kauden jälkeen päätin lopettaa pillerit ja tottakai puhuin siitä miehen kanssa. Luulin, että ne miehen pelot lapsesta loppuisi ja sen myötä se jatkuva minun kyttääminen. MUTTA EI. Seksiä harrastettiin käsipelin ja mies seurasi vessaan katsomaan, kun pesen käsiä tämän jälkeen. Ei passannut laittaa kättä lähellekään omaa alapäätä.
Ja nyt lopulta ollaan semmoisessa tilanteessa, että paljain käsin ei toisen vehkeisiin kosketa. Minä olen tässä mennyt täysin miehen ehdoilla, odottaen, että se pelko laantuu. Tästä ei tunnu tulevan vain loppua ja mennään vain pahempaan ja itseasiassa minua naurattaa tälläkin hetkellä tämä tilanne. MITEN VOI ASIAT MENNÄ NÄINKIN PITKÄLLE.
Onko oikeasti kenelläkään vastaavanlaista kokemusta? Edes lähellekään??? En ole antanut tässä ehkä niin todenmukaista kuvausta siitä kyttäyksestä, hieman lieventelin sitä. Tuntuu, että asun tällä hetkellä jonkun pakkomielteisen hullun kansa..
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ihan kokonaan lukenut juttuasi, pikaisesti selaten, mutta luulen käsityksen asiasta saaneeni. Hei, jätä se tyyppi. Kuulostaa jo sairaan puoleiselta. Maailmassa on olemassa paljon ihanampiakin miehiä. Miksi tuhlaat elämääsi tuon kanssa?
Seksi on pyhä ja kaunis asia. Sekin asia on hyväksyttävä, että seksistä voi seurata lapsi. Aikuinen terve ihminen kykenee asiaan sopeutumaan. (En siis ole abortinvastustaja, päinvastoin, olen abortin itsekin kokenut. Tarkoitan, että ei toista voi pakottaa ja alistaa omaan rajoittuneen maailmansa vangiksi.)
Tyyppi kuulostaa siltä, että jos päätät lähteä, niin hänessä ilmenee muita vielä hankalampiakin puolia. Pidä varasi! Jokin isompi ongelma taustalla on pakko olla. VOIMIA!
Kummalliselta kuulostaa...
Jos miehellä on noin hemmetinmoinen paniikki, eiköhän yksinkertaisinta olisi, että hän menisi lekurille ja laittattaisi piuhat poikki. Vai tahtooko kenties joskus tulevaisuudessa lapsia kuitenkin?
Oiskohan miekkosella taipumusta pakkoneuroottiseen käytökseen ja nyt tuosta on tullut se jumittunut asia? Itselläni on sellaiseen suuntaan myös taipumusta, mutta onneksi on pysynyt sähkölaitteiden virran katkaisun ja "jäiköhän nyt sittenkin se ovi auki?" -ajatusten tasolla. Kuulemma jotkin masennuslääkkeet lieventävät noita päähänpinttymiä. Onneksi en itse ole (vielä) joutunut kokeilemaan...
Kyllä miehellä on joitain asioita, jotka pitää tehdä pakonomaisesti tietyllä tavalla ja hermostuu ja ei hyväksy erilaisia keinoja. Näiden muiden asioiden suhteen miehen saa kuitenkin rauhoitettua, mutta tästä lapsikammosta hän ei tunnu pääsevän yli. Mies kyllä sanoo haluavansa lapsia myöhemmin.
Jos tämmöiseen pakonomaiseen käytökseen kerta on lääkkeet, niin miten saisin miehen taivuteltua lääkärin juttusille, saati sitten syömään lääkkeitä? Tulikin mieleen, että miehellä on juuri lääkkeitäkin kohtaan kamala vastustus. Ei uskalla edes särkylääkettä ottaa.
Meidän jutussa on paljon samoja piirteitä, joillakin eroavaisuuksilla. Esimerkiksi en ole tehnyt aborttia, vaan minulle tuli keskenmeno, tahattomasti alkaneessa raskaudessa. Nykyisin poikaystäväni mielestä tulisi käyttää kaksinkertaista ehkäisyä, eli kumi ja "pillerit". Tämän lisäksi käsien kanssa tulisi olla tarkkana. Ennen tuota vahinkoraskautta poika on tuskin ollut kovin tarkka ehkäisyn suhteen :(. Ärsyttää myös semmoinen juttu, että poikaystäväni on vaatinut minua hakemaan pariin otteeseen jälkiehkäisypillerit silloin, kun halusi olla ilman kumia ja mulla ei ollut ehkäisypillereitä...Ei ole kyllä nyttenkään, koska pillerit sopii huonosti, kun on aurallista migreeniä, enkä halua lihoa niiden vaikutuksesta... Toivoisin, että tilanne muuttuisi meillä siten, että poikaystävä lopettaisi turhan painostuksen, niuhotuksen ym...
Mies pelkää raskautta, mutta kuitenkin painaa sinua paljaalla, vaikkei sinulla ole pillereitä tai muuta ehkäisyä? Ja jälkiehkäisyllä hoidatte sen? Jopa on typerää touhua teiltä!
kumia käytetään, vaikka v*ttuako se sulle kuuluu.. ja vaikka saatais lapsikin, niin toivottu ja rakastettu se ainakin olis, että sinunlaisilta ääliöiltä suojelisin henkeen ja vereen. TOISILLE EI TARTTE V*TTUILLA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
"Poikaystäväni on vaatinut minua hakemaan pariin otteeseen jälkiehkäisypillerit silloin, kun halusi olla ilman kumia ja mulla ei ollut ehkäisypillereitä."
Noinhan sinä juuri itse sanoit, teidän vastuuttomasta touhustanne ja mahdollisesti alkunsa saavasta lapsesta vain olen huolissani. Mistä kummasta nyt noin suutut? Eikä kuulosta siltä, että poikaystäväsi kovasti lasta haluaisi käytöksestään päätellen.
En ehkä enää ihan teini kuitenkaan, kohta 24... Myöskään tyhmä en ole..
Kyllä, tilanne oli aluksi se, että jouduin hakemaan jälkiehkäisypillereitä pariin kertaan, mutta so WHAT???????????? Vuosi sitte halusin hieman kokemuksia seksielämästä, onpa kyllä outoa, että näin kävi...
Miten se ,että lapsi tulisi muka sinua pitäisi huolestuttaa. VOI V*TTU, pitäisikö tässä jäädä ilman lapsia ikuisesti, vaan, koska mies ei ole vielä ilmaissut, että tahtoisi jo kovasti lapsen.
Miten voit syyttää minua vastuuttomuudesta, vaikka olen koko ajan tiennyt että haluan lapsen tämän miehen kanssa suostuessani suojaamattomaan seksiin muutaman kerran?
Toki jos teille on ihan ok, että tuletkin raskaaksi, ei teidän tavassanne huolehtia (tai olla huolehtimatta) ehkäisystä ole mitään vikaa. Se, että miehesi on kirjoittamasi mukaan huolissaan ehkäisystä kuulosti kuitenkin siltä, ettei hän (ainakaan vielä) toivo lasta kanssasi. Alkuperäinen viestisi tosiaan kuulosti siis melko vastuuttomalta, mutta nyt asia selkisi. Lapsi siis olisi tervetullut. Ei siinä sitten mitään, anteeksi, jos kuulosti ikävältä. :) Harmillisen paljon vaan näkyy "oikeasti vastuuttomia" ihmisiä näissä asioissa.
Ehkäisystä huolehditaan, jos ei vielä tullut selväksi. Ehkäisyvälineenä kumi on todettu olevan paras tällä hetkellä. Mies on nyt hiukan kauhuissaan siitä, että minun lähipiirissäni tuntuu olevan vauvakuume, joka on iskenyt minuunkin. Hän tuskin haluaa lasta vielä ainakaan tänä vuonna.. Jos miehen mieli ei parin vuoden sisällä muutu tai ei mennä naimisiin, niin sitten varmaan on syytä erota, koska muuten perhe voi jäädä saamatta.
vastaus jo kaikkiin kysymyksiisi, joten.. mitä täällä vielä ihmettelet ja vänkäät??
olevan yhtään mitään asiaa täällä, joten... mitä itse täällä ihmettelet ja vänkäät?
Eikös tämä ole KESKUSTELU-palsta, jossa voi KESKUSTELLA ihmisten kanssa. Ei välttämättä ole tarkoitus tulla hakemaan elämää mullistavia vastauksia, vaan enemmänkin se, että saa jakaa huolensa muiden kanssa ja nimenomaan KESKUSTELLA asiasta.