Tapasin muutama viikko sitten aivan ihanan miehen. Tuttavuus ei ollut aivan uusi, ollaan tunnettu jo yli kymmenen vuotta sitten jollain tasolla, mutta nyt ei siis vuosiin nähty tai juteltu. Mies halusi ehdottomasti alkaa tapailla minua. Näin sitten tapahtuikin. Mies sanoi, että haluaa nähdä, mitä tästä suhteesta tulee ja sen voi tietää vaan sillä, että nähdään mahdollisimman usein. Ja niinkin tapahtui. Tapailtiin ehkä joka toinen kolmas päivä. Mies piti aina yhteyttä, soitteli päivittäin. Toi ilmi sanoin ja teoin, kuinka paljon hän minusta välittää. Oli todella huomaavainen, kohtelias, kiltti, hellä. Sänkyyn astikin toki mentiin ja kaikki toimi siellä paremmin kuin hyvin, taisi olla liikaakin tunnelatauksia pelissä.
Sitten kaikki muuttui. Edellisen kerran jälkeen mies ei ole enää soitellut, laittanut tekstareita, halunnut nähdä. Itse olen soittanut kerran, puhelu meni ihan ok. Soitin lähinnä antaakseni hänelle mahdollisuuden ilmoittaa, että ei tästä kuule nyt sitten taida mitään tulla. Sellaista ei sanonut. Nyt laitoin sitten viimeisen mitä kuuluu tekstarin, eikä siihen tule edes vastausta.
En ymmärrä mitenkään, miten tässä näin kävi. Ehdin ihastua mieheen aika lailla, oli uskomattoman ihana ja hyvä keskustelukumppani. Olo hänen kanssaan tuntui aina rauhalliselta ja turvalliselta. Jotenkin kuin kotiin olisi tullut. Ja sitten käy näin. Olo on aika surkea, vaikkei tässä nyt olekaan pitkästä suhteesta kysymys. Suurista tunteista kuitenkin. Ja toivosta, jota ihme kyllä vielä useiden vastoinkäymisten jälkeen löytyi. Olen siis jo nelikymppinen nainen, joten kaikenlaista on tullut koettua.
Mitä tässä on voinut tapahtua?
Sitten kaikki muuttui. Edellisen kerran jälkeen mies ei ole enää soitellut, laittanut tekstareita, halunnut nähdä. Itse olen soittanut kerran, puhelu meni ihan ok. Soitin lähinnä antaakseni hänelle mahdollisuuden ilmoittaa, että ei tästä kuule nyt sitten taida mitään tulla. Sellaista ei sanonut. Nyt laitoin sitten viimeisen mitä kuuluu tekstarin, eikä siihen tule edes vastausta.
En ymmärrä mitenkään, miten tässä näin kävi. Ehdin ihastua mieheen aika lailla, oli uskomattoman ihana ja hyvä keskustelukumppani. Olo hänen kanssaan tuntui aina rauhalliselta ja turvalliselta. Jotenkin kuin kotiin olisi tullut. Ja sitten käy näin. Olo on aika surkea, vaikkei tässä nyt olekaan pitkästä suhteesta kysymys. Suurista tunteista kuitenkin. Ja toivosta, jota ihme kyllä vielä useiden vastoinkäymisten jälkeen löytyi. Olen siis jo nelikymppinen nainen, joten kaikenlaista on tullut koettua.
Mitä tässä on voinut tapahtua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
verkoissa kiinni. Silviisii.
Tuttu tarina omalla kohdallani.. Kun tuntuu, että nyt kolahti ja kunnolla ja mieskin ilmoittaa samat tuntemukset niin sit yhtäkkiä kaikki toisin. Ei viestin viestiä, ei puheluita, ei mitään. Olisi reilumpaa aina, että tunnustais rehellisesti heti että joku vanha juttu selvittämättä tms.
Mutta älä huoli - kyllä me vielä löydetään elämämme rakkaudet- viimeistään vanhainkodissa :)