Olen täysin epävarma itsestäni ja itsetuntoni on jokseenkin murskana. 2007 tapahtunut nopea rakastuminen, lyhyehkö tapailu ja naisen jättäminen saivat pääni ilmeisesti sekoamaan. Sen jälkeen olen kokenut erilaisia psyykkisia oireita, mm. dissosiatiivisia häiriöitä (epätodellista oloa, depersonalisaatiota yms.), voimakasta masennusta - olen todella saamaton nykyisin, ahdistusta, toivottomuutta...
Sosiaaliset suhteeni ovat myös kärsineet huomattavasti ja siitä olenkin myös huolissani. Eli en tiedä miten pystyn enää saamaan naista, koska minulla pää tuntuu suoraan sanottuna tyhjältä; en jaksa puhua naisille, en edes enää keksi mitään puhuttavaa - mikään ei kiinnosta minua. Tästä tietysti syntyy voimakasta epävarmuutta ja itseinhoa, kun ei saa itsestään mitään irti. Tuntuu kuin olisin aivokuollut ja jotenki zombie.
Mitenköhän siis pystyn tässä tilanteessa tai tulevaisuudessa enää saamaan mitään seuraa itselleni, kun normaalit kaverisuhteet ovat minulle lähes sietämättömän vaikeita ja pelkään ilmeisesti koko ajan ainakin alitajuisesti ihmisten hyljeksivän minua? Tuntuu niin toivottamalta..
Kenelläkään vastaavia kokemuksia, että ikäänkuin aivot olisivat poissa pelistä eikä koe pystyvänsä antamaan mitään naisille eikä siksi heitä edes pysty lähestymään? Miten lähestyä naista, jos ei kiinnosta naiselle puhua mitään tai tehdä hänen kanssaa mitään muuta, kuin satunnaisesti panna häntä?:(
Sosiaaliset suhteeni ovat myös kärsineet huomattavasti ja siitä olenkin myös huolissani. Eli en tiedä miten pystyn enää saamaan naista, koska minulla pää tuntuu suoraan sanottuna tyhjältä; en jaksa puhua naisille, en edes enää keksi mitään puhuttavaa - mikään ei kiinnosta minua. Tästä tietysti syntyy voimakasta epävarmuutta ja itseinhoa, kun ei saa itsestään mitään irti. Tuntuu kuin olisin aivokuollut ja jotenki zombie.
Mitenköhän siis pystyn tässä tilanteessa tai tulevaisuudessa enää saamaan mitään seuraa itselleni, kun normaalit kaverisuhteet ovat minulle lähes sietämättömän vaikeita ja pelkään ilmeisesti koko ajan ainakin alitajuisesti ihmisten hyljeksivän minua? Tuntuu niin toivottamalta..
Kenelläkään vastaavia kokemuksia, että ikäänkuin aivot olisivat poissa pelistä eikä koe pystyvänsä antamaan mitään naisille eikä siksi heitä edes pysty lähestymään? Miten lähestyä naista, jos ei kiinnosta naiselle puhua mitään tai tehdä hänen kanssaa mitään muuta, kuin satunnaisesti panna häntä?:(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin eli itseasiassa tekee kyllä naisen kanssa mieli muutakin kuin panna. Lähinnä tuntuu, että tarvitsisin jonkun naisen jota saisin vain halata tai jonka sylissä voisin olla ja vähitellen parantua. Mutta miten helvetissä kukaan nainen jaksaa ketään psyykkisesti niin hajalla olevaa, joka ei kiinnostu mistään? Ei kai mitenkään. Eli olen umpikujassa.
että,et ole vielä valmis uuteen suhteeseen. Joillain se ottaa enemmän aikaa päästä yli, ja uskon, tunteet tulee taas pintaan kun aika on kypsä ja se Oikea osuu kohille. Mut voimia sulle elontiellä..elä luovuta,se ei kannata.
juttu viime vuonna, nainen jätti.
Olen vieläkin aivan tuhottoman onneton asian suhteen, ikävä on niin raju, että välillä olen ihan 100% varma siitä, että nirhaan itseni pian. En ole yhden ainoaa kiinnostavaa naista tavannut tuon jälkeen, toisin sanoen yksikään muu nainen ei vain kiinnosta minua.... :(
Tiedän tosin olleeni vain laastari, mikä pahentaa pahaa oloani. Olisi ollut edes ihan rehellinen ihastuminen naisen puolelta, mutta ei.... Olin väärässä paikassa väärään aikaan ja siitä saan nyt maksaa.
Minulla myös tuntuu aivot olevan aivan kuolleet, en pääse elämässä mitenkään eteenpäin ja vähän väliä pysähdyn vain katselemaan aurinkoa tai kuuta tai mitä tahansa, ja ajattelemaan tätä yhtä....ja lähes joka kerta tulee tippa linssiin.
Käsittämätöntä, miten voi pitää naisesta, joka kuitenkin käytti vain hyväksi! Huoh......voi miten helppoa olisi olla joku tunteeton paskapää.
Kirjotin vaan, jottet tuntisi oloasi yksinäiseksi. Vähän samanlainen meno täälläkin, ei minusta kukaan välitä eikä minulla ole antaa yhdellekkään naiselle yhtään mitään..
Pakko kai se on vaan yritettävä elää. Ei kai tässä kuollakaan voi vielä, kun on yli puolet elämästä vielä edessäpäin.
Minä en ainakaan itse pysty antamaan kenellekään yhtään mitään tällä hetkellä. Parhaat ystävyyssuhteet ja suhteet lähimmäisiin hoidan.
haluaisin sanoa näin:
Antakaa itsellenne aikaa toipua, olkaa itsellenne lempeitä.
Ei pahaa mieltä tarvitse selittää sairaudella, se on vain osa elämää.
Itseään ei kannata väkisin johdattaa uusiin suhteisiin, ennenkuin on hyvä olo.
Olkaa ylpeitä siitä, että osaatte ja uskallatte tuntea!
Se tarkoittaa sitä, että teillä on mahdollisuus myös onneen.
Tunteettomilla ei sitä mahdollisuutta ole.